Rajoja

rajatViime äitienpäivänä kirjoitin täällä: mietin myös haluttomuuttani viettää äitienpäivää oman äitini kanssa, sillä tunteeni ovat ristiriitaisia liittyen meidän väleihin. Pinnallisin puolin kaikki on okei, mutta käsittelen omia tunteitani ja kokemuksia lapsuudestani, sieltä herää monenlaisia ajatuksia.

Asiat ovat edenneet vuodessa niin, että alitajunnasta on noussut niin rankkoja muistoja, että en pysty enää olemaan tekemisissä perheeni kanssa. Oikeastaan ei edes vain ne muistot, vaan myös heidän vähättelevä suhtautumisensa niihin, vaikuttaa. Myös heidän manipulointinsa on tullut näkyvämmäksi ja sietämättömämmäksi, joten olen joutunut tekemään todella selkeitä rajaamisia.

terapiaRajojen laittaminen liittyy myös kasvamiseen ja itsenäistymiseen.

Kaikki me koetaan erilaisia asioita lapsuudessamme, jotka eivät välttämättä ole meille hyväksi tai saavat meidät elämään vääristyneiden uskomusten kautta, kuten etten koskaan riitä tai että aina pitää laittaa muut itsen edelle. Emme voi valita vanhempia, joille synnymme, emmekä voi välttää vaurioita, joita saamme kasvaessamme.

Kasvaessamme aikuiseksi, voimme kuitenkin tehdä valintoja ja päättää miten elämme. Voimme elää vanhojen, vaurioittavien uskomusten varassa ja syyttää niitä, jotka ovat ehkä niitä aiheuttaneet. Silloin olemme voimattomia ja onnettomia.

Voimme kuitenkin valita toisin ja oikeastaan se on 100% jokaisen omalla vastuulla valita toisin. Voimme päättää käsitellä syntyneet vauriot, käydä läpi kaikki ne kipeät tunteet ja purkaa näin väärät uskomukset. Se ei ole helppoa, vaan pitkä ja kipeä prosessi. Mutta vain niin voi olla todella vapaa ja onnellinen. Sitä prosessia ei tarvitse jaksaa tai osata tehdä yksin, sitä varten on olemassa koulutettuja terapeutteja ja muita ammattilaisia, mutta on omalla vastuulla hakea apua.

Itselle terapia on ollut edellytys kaikelle tällä kasvulle ja onnellisuuden löytämiselle. Olen löytänyt luottamuksen tähän ammattilaiseen ja uskaltanut alkaa käymään vaikeitakin asioita läpi. Olen uskaltanut laittaa rajoja ja tulla onnelliseksi. Olen oppinut paljon itsestäni ja voin paljon paremmin.

äitiAluksi rajojen tekeminen tuntui vaikealta, mutta sitten katsoin asiaa yhden kysymyksen kautta ”Jos minulle ei-sukua oleva ihminen toimisi näin, olisiko se okei, antaisinko hänen kohdella minua näin?”

Kaikilla ei ole äitiä, joillakin on, mutta ei sellaista joka olisi oikeasti tukena. Voimme kuitenkin toimia äiteinä itsellemme: miettiä mitä antaisin tai miten toimisin, jos olisin itseni äiti? Voimme löytää tätä kautta sen mitä tarvitsemme ja antaa sen itsellemme. Voimme antaa rakkautta, jota emme ehkä saa osoitteesta, josta olisimme sitä alunperin toivoneet.

Voimme myös ymmärtää, että lapsena olimme riippuvaisia vanhemmistamme ja käyttäydyimme ehkä sen takia tietyllä tavalla. Mutta nykyään, aikuisena, emme ole enää riippuvaisia. Voimme valita, ketä pidämme elämässämme ja ketä emme. Voimme miettiä, mitkä asiat tekevät meidät onnelliseksi ja mitkä vain onnettomiksi – ja tehdä sen mukaisia päätöksiä, rajoja.

peili

Mediasta

mediaErityisesti nyt kun teen työharjoittelua nuorten parissa, olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota mediaan.

Ensinnäkin nuoret puhuvat paljon siitä, kuinka pelottavalta maailma tuntuu uutisia seuratessa. Joka paikassa on sotia, ilmasto tuhoutuu, ruoka loppuu, ihmiset tappaa ja raiskaa toisiaan. Ei ihmekkään jos tuntuu toivottomalta ja tulevaisuus epävarmalta. Jos yhtään on masentunut entuudestaan, voi uutisten seuraaminen masentaa entistä enemmän ja saada tulevaisuuden näyttämään maailman tuhoutumiselta.

Olen yrittänyt puhua nuorten kanssa siitä, kuinka yksipuolisen kuvan media antaa tilanteesta ja kuinka on mahdollista valita mitä uutisia seuraa. Katsotaan kuinka pitkälle tahansa historiaan, pahoja asioita on tapahtunut ja ihmiset ovat pelänneet tulevaisuuden olevan kauhea. Kuitenkin täällä me ollaan. Pahoja asioita tapahtuu valitettavasti, mutta entisajoista poiketen ne pamahtavat suoraan kännykkään, tietokoneen tai television ruudulle livenä. Se saa meidät tuntemaan, että pahoja asioita tapahtuu enemmän kuin ennen ja että ne ovat ainoat asiat mitä tapahtuu.

Itse olen lopettanut uutisten aktiivisen seuraamisen. En tilaa kotiin lehtiä, en käy netissä lehtien sivuilla tai muuten vello negatiivisten uutisten virrassa. En myöskään seuraa vertaistukiryhmiä esimerkiksi kipukroonikoille. On hyvä, että on paikkoja, joissa voi purkaa tuntojaan, mutta jos itse seuraa vain muiden negatiivisia asioita, se energia tarttuu. Itsekin rupee kiinnittämään huomiota enemmän omiin kipuihin, oireisiin ja negatiivisiin asioihin. Hyvin harvoin kukaan kertoo mitä tapoja on löytänyt kipujen kanssa elämiseen tai positiivisena pysymiseen, yleensä se on vain valittamista. Se on ihan ok, mutta itselleni se ei tee hyvää, joten olen lopettanut niiden seuraamisen.

Joku voi sanoa, että elän uutispimennossa, mutta itse koen sääteleväni elämääni tulevia asioita näin. Keskustelen ihmisten kanssa, niin ystävien kuin työkavereiden tai opiskelukavereiden kanssa. Kun jokin ilmiö nousee esiin, tutkin itse asiaa ja luen siitä mahdollisimman monista eri lähteistä. Luen myös aktiivisesti liiton sivuilta alaani liittyviä artikkeleita. Tutkin asioita, jotka ovat ajankohtaisia, ja pystyn näin itse vaikuttamaan siihen millaisia asioita päästän elämääni. Olen tietoinen ikävistä ja pahoista asioista mitä maailmassa tapahtuu. Mutta seuraan ja tutkin myös positiivisia asioita mitä tapahtuu.

11903992_1042552642442704_2110620457834532881_nKäytän sosiaalista mediaa hyväksi positiivisten asioiden näkemisessä.

Seuraan facebookissa kierrätysryhmiä ja naapuriapu-ryhmiä, joissa ihmiset auttavat toisiaan eri tavoin. Näen kuinka tavara ei ole kaikille kertakäyttöhyödykkeitä, vaan kuinka paljon ihmiset kierrättävät. Näen kuinka paljon ihmiset haluavat auttaa ja auttavat läheisiään. Oli se sitten varastetun kukkakimpun tilalle kukkien tuomista, oleskeluluvan saaneen ihmisen kotiin tavaroiden lahjoittamisesta tai löytötavaroista ilmoittamista.

Seuraan myös erilaisia järjestöjä ja yrityksiä, jotka tekevät paljon hyvää eri tavoin. Näen vapaaehtoisia, motivoituneita työntekijöitä, tyytyväisiä asiakkaita.

On spontaaneja, yhteisöllisiä tapahtumia konserteista ja kyläjuhlista kirpputoreihin. Kaupunkitilan ottamista kansalaisille.

On myös keskustelupalstoja, joilla ihmiset keskustelevat ja vaihtavat mielipiteitä. Siellä voi nähdä hyvin mustavalkoista ajattelutapaa, mutta joskus näkee kuinka ihmiset alkavat ajatella asioita syvemmin ja ehkä myös kasvavat. Kun keskusteluja seuraa, huomaa kuinka paljon huomaavaisia ja älykkäitä ihmisiä on olemassa, mutta joihin ei välttämättä kaikkiin pääse törmäämään omassa elinpiirissään.

kauneustuleeSama pätee median tarjoamien kauneusihanteiden ja kehonkuvan suhteen.

Mediassa näkyvät ihmiset ovat monen eri alan ammattilaisten aikaansaannoksia: monet ovat ennen kuvia olleet kampaajan, maskeeraajan, stailistin ja vielä monen muun käsittelyssä, puhumattakaan vielä kuvien ottamisen jälkeen tapahtuvista käsittelyistä. Edes nämä samat ihmiset eivät näytä arkena samalta kuin median kuvissa. Kuitenkin moni nuori ja vanhempikin ajattelee, että tuollainen minunkin pitäisi olla.

Sorrun itsekin usein kritisoimaan ulkonäköäni ja kehoani. Varsinkin niinä päivinä kun lääkkeet turvottaa, ei pysty liikkumaan ja kaikki on hankalaa. Teen jatkuvasti töitä sen eteen, että muistan rakastaa itseäni ja nähdä kauneuden todellisen merkityksen: omana itsenä olemisen kauneuden.

Olen työharjoitteluni vuoksi opetellut käyttämään useampia sosiaalisen median kanavia ja näistä aivan lemppari on instagram. Sieltä voi itse valita mitä seuraa ja mitä kuvia muille jakaa. Sieltä voi löytää pinnallisia pissiksiä, mutta myös inspiraatiota vaikka kynsien koristeluun, mikä voi tuoda positiivista mielialaa arkeen. Mutta mikä parasta, sieltä voi löytää ihania käyttäjiä, jotka haluavat levittää henkistä kehittämistä, positiivista kehonkuvaa tai positiivista mielialaa tuottavia kuvia!

Kun avaan sovelluksen ja katson kuvien virtaa, se tuottaa minulle todella paljon iloa. Näen positiivisia muistutuksia, kauniita kuvia erilaisista ihmisistä, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden mukaisia kuvia, koskettavia aforismeja ja hyvää mieltä tuottavia asioita, kuten kauniita taideteoksia tai käsitöitä. Tuntuu ihanalta nähdä mitä kaikkea hyvää ihmiset haluavat tuoda toistensa elämään kuvien kautta ja kuinka rohkeasti ihmiset ovat omia itsejään kuvissa, tuoden esiin kauneuden monimuotoisuuden.

Voin itse valita seurata käyttäjiä, jotka tuovat positiivisuutta vahvistavia viestejä päivääni.

4a8105597a95ede77a74cb8ff933428eKaikilla on mahdollisuus valita.

Mahdollisuus valita minkälaisessa seurassa aikaa viettää, latistavassa vai kannustavassa.

Mahdollisuus valita minkälaisia medioita seuraa.

Mahdollisuus valita minkälaisia ryhmiä, sivustoja, käyttäjiä seuraa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

(Ps. Omia lempikäyttäjiä instagramissa ovat: hidasta, powerofpositivity, doreenvirtue, mysimplereminders, bodyposipanda, mybody_noshame, end_body_shame, mslindsaym, ilovethesecret, eckfarttolle, wearehumansproject, ellasbymassena, jennsgotcurves, daughter_of_the_woods,lawofattractionworld, rural_love, selfiesforselflove, itslaurajayne, frances_cannon, twinflamesupport, chubbybabe_, anastasiaamour, gaymisfits & the_mind_body_spirit_tribe)

Retriitti nro. 2

nuuskamuikkunenVietin reilu viikko sitten viikonlopun elämäni toisessa retriitissä.

Suljin puhelimen ja ulkopuolisen maailman, keskityin vain omaan itseeni ja asioihin, jotka tuottivat hyvää oloa.

Pakkasin tällä kertaa mukaani Oshon kirjoittaman kirjan Luovuus ja Tove Janssonin vanhoja muumi-kirjoja.

Luin yhdestä muumi-kirjasta lauseen, mikä ilahdutti minua ja toimi ajatusten ohjaajana retriitissä. Huominen ja eilinen ovat yhtä kaukana. Lause auttoi pysymään hetkessä, eikä kiirehtimään ajatuksissa eteenpäin tai vellomaan vanhoissa. Muitakin viisauksia muumit tarjosivat, mutta tämä jäi päällimmäiseksi.

11036370_10153103805731637_5592700861968164452_nSäännölliset meditaatiohetket, virikepuheet ja musiikkihetket rytmittivät päivää mukavalla tavalla. Monta kertaa päivässä meditointi myös rauhoitti ja selkeytti ajatuksia. Yleensä meditoin kerran päivässä, mutta pitkin päivää tapahtuneet meditaatiot tuntuivat silti antaneen paljon.

Yhteisten hiljaisten hetkien välillä joko luin kirjaa tai ulkoilin. Kävelin metsässä ja löysin ihanan kiven järvenrannalta. Aurinko paistoi, taivaalla oli pumpulipilviä, järvi liplatti ja kärpäset surisivat… Pieni ääni ja usein ärsyttävänä pidetty ötökkä, mutta sen äänen kuuleminen sai tajuamaan, että ääntä on kuullut viimeksi kesällä ja että nyt mennään selkeästi kohti kesää! Minulla oli niin paljon lämmintä vaatetta päällä, että kun suljin silmät ja käänsin katseen kohti aurinkoa, tuntui kuin olisi ollut ihana kesäpäivä.

Nautiskelin hiljaisuudesta ja omasta ajasta ilman kelloa, odottaen ohjaajien vellikellon soittoa merkiksi yhteisestä ajasta. Toimin vain vellikellon äänen varassa, muuten tiedostamatta ajankulua ja sen takia viikonloppu tuntuikin lähes viikolta, niin nollaantunut olo retriitin jälkeen oli. Palasin kotiin rentoutuneena, mitä olinkin kaivannut kiireisen arjen keskelle. Välillä arki vie mennessään ja tuntuu, ettei aika riitä millään. On kuitenkin jokaisen omalla vastuulla tehdä elämästään oman näköistä ja onnellista, ei vain ulospäin siltä näyttävää, vaan sellaista, mikä myös tuntuu hyvältä. Pitää järjestää itselleen asioita, jotka auttavat jaksamaan ja tuomaan energiaa väsyttävään arkeen. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi, vaan joudut odottamaan loputtomiin ja pettymään.

Itselle retriitti oli paras mahdollinen tapa levätä: olla yhdessä hiljaa muiden kanssa ja käyttää aikaa hetkessä elämiseen, huomisen ja eilisen ollessa yhtä kaukana.

vastuu

Pääsiäinen

easterPääsiäinen on tuntunut menevän vauhdilla.

Perjantaina ystäväni auttoi minua trimmaamaan koirani, lauantaina toinen ystävä vei minut syömään ja leffaan ja eilen luonani vieraili ystävä, joka opiskelee toisessa kaupungissa. Tänään olen sitten vain loikoillut koira kainalossani kotona ja nauttinut auringonpaisteesta kävelyillä. Jotenkin lonkkanivelet ovat olleet todella kipeät ja joka askel on sattunut, joten kovin pitkiä kävelyitä en ole voinut tehdä. Paikallaan ollessa selkään särkee, joten hiukan on ollut tuskaiset oltavat. En ole pitkään aikaan päässyt salillekaan, ensin vaikeiden hetkien takia kun olin ihan uupunut ja nyt kipujen takia. En suostu kuitenkaan harmistumaan, vaan menen hetki kerrallaan eteenpäin.

Huomenna jatkuu työharjoittelu, joten lopun päivää lepäilen ja yritän venytellä kehoani toimivampaan kuntoon.

Rakkaus mielessä

Screenshot_2016-01-25-15-47-43_resizedKäydessäni kirpputorilla muutamia päiviä sitten, bongasin alehyllystä kirjan nimeltä ”Rakkaus mielessä”.

Älä tuomitse kirjaa kannen perusteella piti tämän kirjan kohdalla todellakin paikkaansa, vaaleanpunainen chicklit-kirjan näköinen kirjanen paljasti sisältään hienoja vinkkejä Rakkauden löytämiseen. Enkä puhu ”sen oikean” etsimisestä, vaan itseä niin paljon puhuttaneesta rakkaus-energiasta, joka virtaa koko universumissa ja on kaikkien meidän sisällä. Olen kertonut löytäneeni yhteyden siihen meditaation avulla, mutta tämä kirja tarjosi lisää konkreettisia askelia sen löytämiseen, rakkauden seitsemän salaisuutta.

”Rakkaus on tie, joka johtaa hyvyyteen, ja hyvyyden tavoin rakkauskin on ehtymätön voima. Rakkauden virta ei koskaan sammu, se on aina läsnä – ihmisen on vain löydettävä yhteys rakkauteen.”

Ihmiset uskovat, että rakkaus on jotakin, joka vain tapahtuu – sitä ei voi houkutella tai hallita. Osittain tämä on totta, sillä ihminen ei voi omistaa rakkautta. Mutta rakkaus virtaa joka hetki ihmisissä ja koko maailmassa, joten ihminen on itse rakkaus – tai osa rakkautta – ja rakkaus osa ihmistä. Voimme rohkaista rakkautta astumaan elämäämme ja itseämme tiedostamaan rakkauden olemassaolo. Voimme hyödyntää rakkautta elämässämme joka hetki. Rakkaus on sisällämme ja ympärillämme koko ajan. Voimme käyttää ajatustemme voimaa saadaksemme yhteyden rakkauteen. Voimme kirjaimellisesti ajatella rakkautta, ja rakkaus on välittömästi läsnä. Tämä on ihmisen suurin lahja, elämän tarkoitus.”

loveyourself1. Rakasta itseäsi

Mielesi tulee olla avoin vastaanottaaksesi rakkauden lahjan. Jos mietit jatkuvasti negatiivisia ajatuksia, keräät ympärillesi negatiivista energiaa ja kytkeydyt pelkoon. Jos taas pystyt huomaamaan negatiiviset ajatukset ja antamaan itsellesi ne anteeksi siirtyen positiiviseen ajatteluun, keräät ympärillesi positiivista energiaa ja kytkeydyt rakkauteen.

Pelko on rakkauden vastakohta. Voimme pelätä ettemme ole tarpeeksi hyviä tai voimakkaita, tai että rakkaus itsessään ei ole tarpeeksi voimakas. Rakennamme suojamuureja ja olemme etäisiä, jotta emme loukkaantuisi. Purkamalla muuria pääsemme nauttimaan rakkauden energiasta kokonaisemmin.

Esimerkiksi jos huomaat kritisoivan omaa ulkonäköäsi, pysähdy ja hengitä syvään. Tunnista kritiikin tulevan pelosta, ettet riitä ja ole tarpeeksi itsenäsi, ja mieti mielessäsi ”Jos en pelkäisi, mitä ajattelisin/tekisin?”. Et haukkuisi itseäsi, vaan miettisit ”näytän tältä, mutta olen tärkeä ja rakastettava silti”? Pyydä itseltäsi mielessäsi anteeksi ”Anteeksi että ajattelin negatiivisesti sinusta keho, vaikka pidät minusta huolta”.  Kuvittele lämmin valo rintakehääsi ja hengitä syvään muutaman kerran. Olet yhteydessä rakkauteen ja yritä pitää se mielessäsi jatkaessasi päivääsi. Voit toistaa tämän aina, kun saat itsesi kiinni negatiivisista, pelosta lähtevistä ajatuksista. Ei ole väliä, kuinka usein ajattelet negatiivisesti, vaan kuinka monta kertaa muistat puuttua ja pyytää itseltäsi anteeksi.

”Ole ylpeä itsestäsi. Uskalla olla oma itsesi. Ole myös nöyrä – olet täällä oppimassa, kuten kaikki muutkin. Tee parhaasi ja nauti elämästä, rakkaudesta, sillä sinä ja elämäsi olette arvokkaita.”

Rakkaus vapauttaa ihmisen negatiivisuudesta; rakkaus tuo mukanaan positiivisia tunteita ja kokemuksia. Saatat kuitenkin kohdata ihmisiä, jotka haastavat sinua ja on vaikea pysyä positiivisena. Pysähdy, hengitä syvään ja mieti asiaa. Kuvittele lähettäväsi heille posiitivista energiaa ja toivo, että heillä olisi parempi olo itsensä kanssa. Ota etäisyyttä jos voit ja ajattele lämmintä rakkauden tunnetta rintakehässäsi, yritä saada tunne mahdollisimman eläväksi ja rentoutua. Jos asia, mikä sai sinut tolaltaan, jää mieleen, mieti miksi reagoit niin voimakkaasti ja onko siinä jokin viesti, jota sinun tulisi pohtia? Herääkö sinussa viha tai suru? Käsittele tunteesi, anna lupa tunteen nousta pintaan ja hengitä. Jos vain työnnät tunteen sivuun, se jää pyörimään negatiivisena energiani kehoosi.

Käytä päivittäin aikaa siihen, että pysähdyt ja olet yhteydessä rakkauteen. Pidä vaikka kiitollisuuspäiväkirjaa, mihin kirjaat pieniä asioita, joista olet kiitollinen ja kun luet listan läpi, keskity kiitollisuuden ja rakkauden tunteeseen. Luota siihen, että rakkaus kannattelee ja kun pysähdyt sen äärelle, se ohjaa sinua ja löydät paikkasi tässä maailmassa. Mitä enemmän ohjaudut rakkaudesta, etkä pelosta, sitä parempia ratkaisuja löydät itsellesi.

loveeachother2. Rakasta muita ihmisiä

”Ihmisen on vaikea rakastaa muita, ellei hän ensin rakasta itseään. Saatamme kyllä tuntea kaikenlaisia tunteita, joita kutsumme rakkaudeksi, mutta jos tämä tunne perustuu vain omiin tarpeisiimme ja pelkoihimme, kyse on jostain aivan muusta kuin rakkaudesta”

Kun opit tuntemaan rakkautta itseäsi kohtaan, voit osoittaa sitä muillekin. Kun osoitat rakkautta, se tulee luoksesi. Kyse on yhteydestä, yhteyden saamisesta rakkauden energiaan ja muihin ihmisiin.

Miten tämä sitten tapahtuu? Aloita itsestäsi, ajattele tietoisesti rakkauden tunnetta ja osoita rakkaudellisia ajatuksia itseäsi kohtaan. Kun lähdet ihmisten ilmoille, pysy rakkaudellisessa asenteessa. Ole tietoinen rakkaudesta ja ymmärrät levittäväsi sitä ympärillesi. Kävellessäsi kotoa bussipysäkille, näe ympärilläsi oleva luonto, vaikka se olisi vain muutama pensas, joka kasvaa rakkauden energiasta muuten niin harmaassa maisemassa. Ymmärrä, että luonto elää rakkauden energiasta. Bussipysäkillä on muita ihmisiä, jos katseenne kohtaavat, hymyile. Hymyile bussikuskille ja kun istut paikallesi, ajattele kaikkia muita bussissa olevia ihmisiä ja kuinka heillä on kaikilla omat huolensa. Kuvittele lähettäväsi heille kaikille positiivista energiaa. Tämä vie vain hetken päivästäsi ja olet kaiken aikaa yhteydessä rakkauteen, sen sijaan, että olisit yhteydessä pelkoon ja miettisit mitä kaikkea sinulla on tehtävää tai olisit stressaantunut. Nämä pienet hetket pitävät sinut yhteydessä rakkauteen ja stressisi vähenee, voit tuntea pieniä onnen tunteita, jotka auttavat jaksamaan arjessa.

Jos tapaat ihmisiä esimerkiksi kaupassa tai asiakaspalvelutehtävissä, mieti miten voit taas toimia rakkaudesta käsin. Voit olla ajatuksissasi tai voit päättää, että sanot jotain ystävällistä. Ihan vain sen takia, että voit. Voit tietoisella puhumisella parantaa jonkun päivää, antaa hänelle rakkautta ja hän voi levittää hyvää energiaa eteenpäin. Pieniä asioita.

Ystäviä tai rakastasi nähdessäsi voit myös miettiä, kuinka ilmaiset rakkautta heitä kohtaan. Paras tapa on olla läsnä, huomioida toinen ja osoittaa se hänelle. Jos tietoisesti päätät olla läsnä, se on aistittavissa ja olet myös itse yhteydessä rakkauteen samalla.

Älä pelkää rakkautta. Mikä on mielestäsi pahinta mitä voisit kohdata – torjutuksi tuleminen, kritiikki? Vaikka kohtaisitkin jompaa kumpaa, toivut kyllä nopeasti – kunhan annat itsellesi luvan tuntea tuskaa ja uskallat ilmaista surusi. Tärkeintä on se, että rakastat – että annat rakkaudelle mahdollisuuden virrata sisällesi ja ympärillesi. Antamasi rakkaus tulee aina jollain tavoin takaisin, ei kuitenkaan aina välttämättä sen ihmisen taholta, jota kohtaan itse osoitit rakkautta. Kun rakastat, saat itsekin rakkautta runsain mitoin – se on maailmankaikkeuden laki.”

Vedät puoleesi sitä, mihin kiinnität ajatuksesi. Ajattele rakkautta, toimi rakkaudesta käsin ja myös saat rakkautta.

loveearth3. Rakasta maailmaa

”Olemme osa valtavaa ja monimutkaista kokonaisuutta, jossa kaikki liittyy yhteen. Ihminen ei voi ymmärtää maailmankaikkeuden laajuutta, mutta jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin tärkeä osa tätä suunnatonta kokonaisuutta ja vielä suurempaa rakkauden ääretöntä ulottuvuutta”

Ajatukset luovat todellisuutta ja jos ajatuksesi lähtevät rakkaudesta käsin, luot rakkautta elämääsi. Olemme kaikki energiaa, meidän kaikkien ajatukset ovat energiaa ja yhteydessä koko maailmassa vallitsevaan energiakenttään. Rakkaus, jota tunnemme ja lähetämme ympärillemme, vaikuttaa myös energiakenttään. Kaikki rakkaus on hyväksi meille ja maailmalle, joten harjoita rakkautta aina kun voit.

Voit työelämässä valita pelon tai rakkauden. Jos pysyt työssä, missä et viihdy, vain koska pelkäät, ettet saa uutta, vahvistat negatiivista energiaa ympärilläsi ja saat vahvistusta sille. Näet ympärilläsi vain merkkejä, että maailma on pelottava, ihmiset saavat potkuja ja ihmiset joutuvat leipäjonoon. Jos pysähdyt, hengität syvään ja pohdit, mikä sinut tekisi onnelliseksi, voit löytää uuden suunnan elämällesi. Ajattelemalla ”mitä tekisin jos en pelkäisi?” voit huomata ajattelevasi, että hakisit toista työtä tai menisit takaisin opiskelemaan. Tämä on rakkauden tie, mitä voit lähteä kulkemaan ja uskomalla sen onnistumiseen, pysymällä rakkauden energiassa, huomaat toisenlaisia merkkejä. Ihmiset uudelleenkouluttautuvat, vaihtavat työpaikkaa, löytävät uusia kiinnostuksenkohteita, sosiaalisessa mediassa on hyviä vinkkejä uuteen elämänmuutokseen… Vedät puoleesi positiivista, rakkauden energiaa pelon, negatiivisen energian sijaan.

Harjoita rakkautta maailmaa kohtaan tietoisesti päivittäin. Pysähdy katsomaan pihalle ja mieti, miten hienon energiaa kierrättävän kiertokulun kautta luonto ilmaisee itseään niin upeilla eri tavoilla. Kukat kukkivat saaden maasta ja ilmastosta energiaa. Ne ovat kaikkia varten, kuin pieniä rakkauden lähettiläitä, jotka kasvavat rakkauden energiasta kenen tahansa ihailtavaksi. Pysähdy ihailemaan puiden silmuja ja ymmärrä kuinka nekin ovat vain energian avulla siinä, kuinka ne kasvavat tähän maailmaan jonkin näkymättömän energian kautta ja kuinka sinä voit ihailla niitä, olla niistä kiitollinen ja tuntea iloa, rakkautta.

Kotona sinulla on ehkä lemmikkieläin. Pysähdy ihailemaan sitä, kuinka se on syntynyt tähän maailmaan ja minkälaiseksi se on muodostunut. Rapsuta sitä, leiki sen kanssa, paijaa sitä. Tunne rakkaus sitä kohtaan ja sen rakkaus sinua kohtaan. Kaikki hetket, kun olet yhteydessä rakkauden tunteeseen, olet yhteydessä rakkauteen. Mitä enemmän huomaat näitä hetkiä, sitä enemmän pystyt spontaanisti ihan missä vain tuntemaan rakkauden energian ja nauttimaan siitä.

Löydä maailmasta eri tapoja rakastaa maailmaa ja olla yhteydessä rakkauden kanssa.

2016-01-20 15.11.554. Löydä yhteys omaan henkisyyteesi

Henkisyyden kautta ihmisellä on luontainen yhteys elämään tässä maailmassa ja sen ulkopuolella – yhteys toiseen energiaan, toiseen tietoisuuden tasoon; yhteys jumalaan tai korkeimpaan voiman, Rakkauteen, kaiken perustana olevaan suureen voimaan. Yhteyden löytäminen omaan henkisyyteen tuo mukanaan pysyvyyden ja turvallisuuden tunteen. Tämä rakkaus ei kuole koskaan – se on ikuinen ja kestävä. Koska rakkauden ulottuvuus jatkuu meidän maailmamme ulkopuolelle, se on kuin silta, joka vie meidät toiseen ulottuvuuteen kuollessamme. Jokainen rakastava ajatus tai ystävällinen teko, jokainen rakkauden synnyttämä tunne muuttaa meitä.

Mitä enemmän kehität omaa henkisyyttä ja olet yhteydessä siihen säännöllisen meditaation tai rukoilun kautta, sitä tietoisempi sinusta tulee ja sitä helpommin löydät yhteyden rakkauteen.

Varaa aikaa hiljaiseen mietiskelyyn säännöllisesti. Älä pakota itseäsi jatkuvaan toimintaan ajattelemalla, että sinun täytyy koko ajan saada jotakin aikaan. Joskus – itseasiassa säännöllisin väliajoin – meidän on annettava ajan kulkea ohi kuin lämmin henkäys: voimme nauttia vain siitä että olemme olemassa. Tämä on itsensä rakastamista ja suorin tie kohti omaa henkisyyttä.

Mietiskelyyn, oli se sitten rukousta tai meditaatiota, on aina aikaa. Kun löydämme ja tiedostamme henkisen ulottuvuutemme, voimme löytää sopivan tasapainon rauhan ja yksinäisyyden aktiivisen ja sosiaalisen elämän välille.

Voit hyödyntää uskontoa henkisyyden harjoittamisessa, jos uskonto tarkoittaa uskoa ja kunnioitusta maailmankaikkeuden ja elämän perustana olevaa korkeampaa voimaa kohtaan. Jos uskonto ja sen yhdessä harjoittaminen ohjautuu rakkaudesta, se voi olla loistava keino olla yhteydessä rakkauden energiaan. Käymällä kirkossa rukoilemassa tai jumalanpalveluksessa voi kokea yhteisen rakkauden energian. Jos uskonnon harjoittaminen ohjautuu pelosta, yhteisö on tiukasti kontrolloitu pelolla, politiikka alkaa vaikuttamaan toimintaan, siihen kuuluu syrjintää tai muiden oikeuksien polkemista, se ei ole hyväksi kenellekään.

Rukoilu on jumalalle suoraan puhumista, aktiivista kommunikointia, kiittämistä ja ylistämistä. Kuka tahansa voi rukoilla, vaikka ei kuuluisi mihinkään uskontokuntaan. Kaikki ihmiset rukoilevat joutuessaan kriisitilanteeseen, mikä on täysin inhimillinen reaktio: kuudes aistimme kertoo meille, että on olemassa toinen ulottuvuus, jonka puoleen käännymme hakemaan apua. Sinun ei kuitenkaan tarvitse odottaa kriisiä, voit aloittaa koska vain. Voit illalla kiittää jostain positiivisesta hetkestä tai synkempinä aikoina kiittää yksinkertaisesti ”Kiitos siitä, että olet lähelläni”.

Meditaatio on enemmän kuuntelua, passiivista olemista ja pysähtymistä. Voit meditoida yksin tai yhdessä. Meditoida voi istualteen, maaten tai risti-istunnassa, mutta tärkeintä on löytää rento asento, missä ei kuitenkaan ala nukuttamaan. Voit toistaa jotakin mantraa tai laskea hengitystäsi. Itselläni toimii parhaiten kaksi tapaa:

  1. Neliöhengitys: Hengitä sisään ja laske samalla neljään. Pidätä hengitystä ja laske samalla neljään. Hengitä ulos ja laske samalla neljään. Pidätä hengitystä ja laske samalla neljään. 4 x 4, toista niin kauan kuin haluat jatkaa meditointia. Helppo muistaa.
  2. Sanon itselleni samalla jotakin matraa. Samalla kun hengitän sisään, sanon mielessäni ”Hengitän sisään”, pidätän hengitystä ja sanon samalla esimerkiksi ”Rakkautta”. Samalla kun hengitän ulos, sanon mielessäni ”Hengitän ulos” , pidätän hengitystä ja sanon samalla esimerkiksi ”Kiitollisuutta”. Jatkan halutun ajan. Tämäkin on helppo muistaa ja lisää haluttuja tunteita kuten rakkautta ja kiitollisuutta.

Screenshot_2016-01-24-10-43-32_resized5. Vaali hyviä arvoja

Rakkauden ydin on rehellisyys, joten vaali elämässäsi myös rehellisyyttä.

”Ole rehellinen itsellesi – se on ainoa oikea tie. Pysyttelemällä totuuden tiellä sielusi voi hyvin ja voit olla onnellinen. Etsi aina totuutta sisimmästäsi ja ympäröivästä maailmasta. Samalla valitset rakkauden tien”

Jos olet tunteita kuumentavassa tilanteessa, pyri aina pysähtymään ja rauhoittumaan. Pyri saamaan tilanteesta selkeä ja kokonaisvaltainen kuva, jolloin totuuden näkeminen helpottuu ja voit löytää selkeän tien ulos tilanteesta. Aina oikeassa oleminen ei ole tärkeintä, vaan myös kiltteyden ilmaisu voi auttaa tilannetta.

Ainoa keino löytää oikea tapa toimia on kuunnella järkeä ja sydäntä ilman itsekkäitä pyrkimyksiä. Joskus ihmiset ajattelevat toimivansa oikein ”puhumalla suunsa puhtaaksi”, mutta onko se aina ”oikein”? Aina se ei ole kokonaisuuden kannalta oikein. Jos olet riitatilanteessa esimerkiksi työkaverin kanssa, voit valita puhua suusi puhtaaksi ja kaataa kaiken negatiivisen toisen niskan. Voit myös valita rakkauden, jolloin voit puhua, miten hänen toiminta tuntuu sinusta loukkaavalta ja pitäytyä asiassa, mikä vaikuttaa työskentelyynne, jättämällä ärsyttävät luonteenpiirteet pois tilanteesta.

”Pysähdy hetkeksi arvioimaan elämääsi: missä olet ja minne olet matkalla. Tartu hetkeen. Se tarkoittaa paitsi sitä, että elät joka hetken täysillä, myös sitä, että arvioit omaa elämäntilannettasi. Samalla lataat akkujasi, saat uusia näkemyksiä ja ideoita”.

Pidä aina tietyin väliajoin tilannekatsaus elämästäsi ja katso rehellisesti elämääsi esimerkiksi näiden kysymysten kautta

  • Mitä mieltä olen elämästäni – tänään, tällä viikolla, juuri nyt?
  • Millaiselta matkani elämän halki näyttää tässä vaiheessa?
  • Millainen on oma elämänpolkuni?
  • Elänkö hyvin – pyrinkö tekemään oikeita ratkaisuja ja elämään vastuuntuntoisesti?
  • Kohtelenko hyvin rakkaimpiani, ystäviäni, muita ihmisiä ja itseäni?

Jos olet tyytyväinen vastauksiisi:

  • Kiitä elämässäsi virtaavasta rakkaudesta, ole iloinen ja pyydä positiivisuutta ja onnea tällekin päivälle
  • Mieti, minne olet matkalla ja käy mielessäsi seuraavat askeleet, jotka sinun on otettava.
  • Pidä sama suunta ja iloitse elämästä!

Jos e tole tyytyväinen elämääsi tai et tunne oloasi onnelliseksi:

  • Yritä saada selville, mistä turhautumisesi johtuu. Pyri löytämään sen perimmäinen syy. Ole itsellesi rehellinen.
  • Pyri tietoisesti yhteyteen rakkauden energian kanssa ja kysy itseltäsi, miten voisit muuttaa elämääsi ratkaistaksesi ongelmasi rakentavalla tavalla
  • Jos ongelma liittyy puhtaasti nykyhetkeen etkä tällä hetkellä voi muuttaa tilannetta, pyri jälleen saamaan yhteys rakkauden voimaan ja yritä löytää erilaisia selviytymisstrategioita.

Screenshot_2016-01-31-10-59-356. Luo rakastava yhteys muihin ihmisiin

Vain olemalla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa voimme oppia ymmärtämään rakkautta ja antaa sen johtaa elämäämme.

”Kun sinua rakastetaan ja sinä saat osoittaa itse rakkautta, pystyt selviytymään peloista, surusta ja muista negatiivisista tunteista, sillä rakkaus antaa voimaa – se inspiroi, lievittää ja parantaa. Rakkaus on parantava voima, kunhan välitämme toisistamme niin, että vuorovaikutuksemme on positiivista ja ystävällistä.”

Ylläpidä elämässäsi seuraavia asioita saadaksesi rakastavan yhteyden muihin:

  • Vuorovaikutus: Olemme kaikki osa luomakuntaa – ole yhteydessä toisiin ihmisiin
  • Luovuus: Nauttikaamme luovuudestamme – ilmaise itseäsi
  • Rentoutuminen: Ihmisen tarkoitus on iloita elämästä – rentoudu ja nauti elämästä

Olet sitten yhteydessä muihin ihmisiin tavalla tai toisella, muista että kyse on aina pohjimmiltaan vuoropuhelusta. Jos näet ystäviäsi, ole läsnä ja anna tilaa myös ystäviesi asioille. Luota rakkauteen ja kerro myös omista asioistasi, ole vuorovaikutuksessa. Toimi samoin, olet sitten puhelimessa tai kirjoitatko sähköpostia. Tiedosta omat tunteet, jotka ovat sanojen ja tunteidesi takana. Pyri olemaan rakkaudellisessa yhteydessä eli tiedostamaan sanojesi vaikutus.

Kokeile rohkeasti erilaisia asioita ilmaistaksesi itseäsi. Itselleni toimii tämän blogin kirjoittaminen – saan kirjoittaa, purkaa tunteita, pohtia asioita ja kirjoittaa tänne asioista, jotka innostavat minua, esimerkiksi juuri tämä rakkaus-energia. Innostu ja älä pelkää näyttää sitä!

Muista rentoutua, etsi eri keinoja rentoutumiseen ja toteuta niitä.

Paljasta avoimesti rakkautesi ja elämänilosi – anna muiden nähdä onnesi: se hehkuu sinusta ympärillesi maailmaan ja aina muihin ulottovuuksiin asti antaen lisää voimaa maailmankaikkeuden rakkaudelle, joka lämmittää meitä kaikkia.

open7. Ole avoin läheisyydelle

Ota ensimmäinen askel läheisyydelle ryhtymällä korjaamaan ja luomaan uudelleen uskoa itseesi: ala jälleen rakastaa itseäsi. Olet ainutlaatuinen, rakastettava ja rakastava ihminen. Ole iloinen siitä, että olet juuri sinä!

Läheisyys ei ole mahdollista, jos ei ole oma itsensä. Läheisyys edellyttää syvää rentoutumista ja luottamusta, se on emotionaalinen yhteys, joka tuo suurta tyydytyksen tunnetta. Läheisyys voi tarkoittaa miellyttävää, turvallista oloa toisen seurassa ja avointa tunteiden osoittamista.

Voit muodostaa läheisyyttä muiden kanssa paitsi rakastamalla itseäsi, olemalla läsnä toiselle. Tunne rakkauden energia ja uskalla olla läsnä. Uskalla katsoa toista silmiin. Kun uskallat katsoa toista silmiin, kuuntelet helpommin ja osoitat olevasi kiinnostunut, välittäen rakkautta ja positiivista energiaa. Kuuntele ja puhu tietoisesti. Uskalla myös nauraa ja hassutella yhdessä, sillä se vapauttaa ja antaa naurulle, positiiviselle tunteelle, mahdollisuuden purkautua ja tulla jaetuksi toisen kanssa. Nauru myös torjuu pelkoa, et voi nauraa aidosti ja pelätä samalla.

Olet avoin läheisyydelle myös, kun hymyilet tuntemattomille ja osoitat rakkautta, kun voisit olla välinpitämätön. Pienet teot voivat olla toisen koko päivän kannatteleva hetki. Jokainen sana ja teko on tärkeä, vaikka emme koskaan enää tapaisi.

”Älä koskaan kitsastele ystävällisyyden kanssa. Puhu lämpimästi muille ihmisille, vaikka sinun ei tarvitsisikaan. Kiinnitä heihin huomiota – se on paras kohteliaisuus jonka voit antaa. Tarkista aina ennen kuin puhut, etteivät sanasi loukkaa toisia. Kirkasta muiden päivää aina kun se on mahdollista. Samalla kirkastat myös oman päiväsi”

loveeeee”Rakkaudessa on kyse siitä, että olet oma itsesi: tunnustat oman sisäisen totuutesi. Olet sitten haavoittuvainen tai vahva, hassuttelija tai vakavamielinen, ole rehellinen omille tunteillesi. Vain siten pystyt nauttimaan positiivisista tunteista täysin sydämin tai hallitsemaan negatiivisia tunteita. Tunne itsesi. Tiedosta, että olet rakastettava ja rakastava, ihana, ainutlaatuinen yksilö. Tiedosta ennen kaikkea rakkauden mahtava voima ympärilläsi. Tunne se, aisti se. Ajattele rakkautta ja rakkaus on läsnä.

Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni – rakkaus on oma valintasi. Valitse se useammin. Anna rakkauden ohjata ajatuksiasi. Rakkaus säteilee sinusta koko maailmaan. Eikö tämä ole ihmeellistä? Rakkaus on ihmeellinen ja sen voima on käytössäsi.”

nasuMiksi kirjoitin taas näin pitkästi rakkaudesta?

Koska olen itse hyötynyt siitä todella paljon.

Mitä enemmän otan aikaa ollakseni yhteydessä rakkauteen, meditoimalla tai rukoilemalla, sitä vanhemmin tunnen sen koko päivän ajan. Nautin enemmän pienistä asioista, mikä voi olla fibromyalgikolle iso asia, kun aina ei pääse menemään niin paljon kuin haluaisi ja elämänpiiri tuntuu välillä kaventuvan kivun takia. Asun yksin ja olen sinkku, mutta koen itseni todella rakastetuksi. Olen avoin läheisyydelle ystävieni kanssa ja saan rakkautta. Pyrin toimimaan tietoisesti rakkaudesta käsin pienissäkin kohtaamisissa ja saan siitä hyvää mieltä. Työharjoitteluissani pyrin toimimaan rakkaudesta käsin ja saan silloin yhteyden muihin helpommin kuin stressaamalla. Koen löytäneeni paikkani ja tehtäväni maailmassa, kun saan auttaa muita löytämään rakkautta elämäänsä.

Rakkaudesta käsin toimiminen ei tarkoita, ettei huonoja aikoja tai hetkiä olisi. Se tarkoittaa vain, että minun on helpompi palautua niistä ja löytää voimia, jotka kannattelevat niiden yli. Meditaatio ja rukous, pyrkimys yhteyteen rakkauden kanssa auttavat myös jaksamaan kivun, väsymyksen ja sairauden kanssa.

Rakkauden kautta pääsen yhteyteen kiitollisuuteen ja onnellisuuteen nopeammin, useammin ja helpommin kuin ilman tätä rakkauden asennetta.

Siksi halusin kirjoittaa siitä ja rohkaista muitakin tutustumaan rakkauden vaihtoehtoon.

Alkuun pääsee kysymällä itseltään ”Miten toimisin/ajattelisin, jos en pelkäisi ollenkaan?”

Jo se on rakkautta.

Screenshot_2016-01-22-13-45-39_resized

Järjestöhommia

allcandoitVitsi mikä viikko takana!

Työharjoittelu alkoi ja olen päässyt niin päätä huikaisevaan paikkaan, että pää tuntuu olevan viikon jälkeen ihan pyörällä – hyvällä tavalla, ja pääsin sen avulla myös siitä vaikeasta sumusta ulos, mistä kirjoitin viimeksi.

Teen harjoitteluni  järjestössä, mikä tekee nuorisotyötä erilaisten vähemmistöjen ja naisten parissa. Tarkoituksena on toimia kulttuurisensitiivisesti, sukupuolisensitiivisesti, voimaannuttavasti, vahvistaen ja yhteisöllisyyttä lisäten. Kohderyhmänä on koulukiusatut, yksinäiset, monikulttuuriset, vähemmistöihin kuuluvat, syrjäytymisuhanalla olevat, erityisryhmät ja aivan ”tavalliset” nuoret. Toisin sanoen toimintaan mahtuu kaikkea kaikille. Järjestössä tehdään asioita, joilla on oikeasti merkitystä ja mitkä ovat tärkeitä myös yhteiskunnallisesti sekä yksilön tasolla.

keskustelutEniten minua kuitenkin inspiroi muiden työntekijöiden seura, eikä vain tärkeän toiminnan toteuttaminen.

Olen päässyt tapaamaan todella monenlaisia ihmisiä järjestön eri tehtävistä ja osallistumaan hienoihin keskusteluihin. Tuntuu ihanalta kuunnella ihmisiä, jotka eivät tee yleistyksiä ja pohtivat asioita monelta kantilta, sensitiivisesti ja järkevästi. Saatan kahvipöydässä liittyä keskusteluun, missä kritisoidaan aito avioliitto-kampanjaa, puhutaan translaista tai yliseksualistuneen käytöksen takana olevista mahdollisista asioista. Tai joku kommentoi lehtien pinnallista ja epärealistista naiskuvaa, puhuen älykkyyden seksikkyydestä tai moninaisesta naiskuvasta. Tai sitten mietitään, kuinka reflektoida omaa toimintaa tai mitä eri ajatuksia sanavalinnat herättävät.

Nämä työntekijät ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, itsensä kehittämisestä, sensitiivisyydestä ja osaavat ilmaista itseään. He eivät kuitenkaan tee siitä numeroa, vaan se on enemmänkin ilmapiiri, mikä siellä vallitsee avoimesti kaikille.

Screenshot_2016-02-04-18-24-58Isossa porukassa ollessani huomaan useasti muiden olevan kiinnostuneita puhumaan vain pinnallisista asioista ja tunnen itseni helposti ulkopuoliseksi tai etten vain jaksa osallistua keskusteluun. Sen takia tuntuu niin ihanalta ja innostavalta olla näiden ihmisten kanssa ja keskustella asioista, millä on väliä ja syvempää merkitystä.

Esimerkiksi eräs nainen sanoi kokouksessa ”Meidän jokaisen dna:han ja geeneihin on koodattu kaikki mitä tarvitaan. Kaikki voimavarat, tieto ja muu tarvittava on jo meissä kaikissa pienistä lapsista lähtien. Työntekijöinä meidän erityistehtävänä on auttaa ihmisiä löytämään, vahvistamaan ja ottamaan käyttöön ne heissä jo olemassa olevat voimavarat”. Ihminen nähdään kokonaisuutena, kehomielenä ja sitä tuetaan lähtökohdista, mitkä vastaavat myös omia arvojani.

Järjestössä nähdään myös yhtenä työntekijän tärkeänä arvona rakkautta, mikä näkyy asenteena muita ja itseä kohteen, myötätuntona ja voimaannuttamisena. Tämä asia ei näin suoraan nousisi ihan joka työyhteisössä esiin, vaan yleensä keskustelu on konkreettisemmalla tasolla. Mutta nämä työntekijät pitävät arvojen pohtimista tärkeänä osana työtä ja saan kokea olevani paikassa, mikä toimii oman uskomusmaailmani mukaisesti.

bodymind

Minut on myös otettu järjestössä erittäin hyvin vastaan. En ole ”vain opiskelija”, joka istuu jossain tuppisuuna itsekseen, vaan minut todella otetaan kaikkeen mukaan. Kaikki haluavat kuulla kuka olen, mistä tulen ja mitä ajattelen. Heti ensimmäisenä päivänä olin kokouksessa, missä kaikki selitettiin minulle, että pääsin juttuihin mukaan ja myös mielipiteitäni kysyttiin. Saan aidosti osallistua päätöksentekoon ja olla mukana suunnittelemassa.

Minua arvostetaan ja minuun suhtaudutaan niin, että en ole vain oppimassa, vaan myös minulla on jo ammattitaitoa ja osaamista jaettavana heille.

beyouTuntuu niin hyvältä, että oman, välillä todella raskaan arjen ja traumojen vastapainoksi saa jotain näin innostavaa. Saan olla mukana tekemässä tärkeää toimintaa, osallistua innostaviin keskusteluihin ja olla osana porukkaa. Koska sitä minä tunnen olevani, osa porukkaa. Olen saanut palautetta, kuinka tunnuin solahtavan työpaikalle kuin olisin aina ollut siellä, kuinka sovin paikkaan todella hyvin, kuinka olen oma-aloitteinen ja oikeanlainen tyyppi tehtävään.

Ja minusta itsekin tuntuu siltä. Ilman että minun on täytynyt yhtään esittää tai olla jotain muuta kuin mitä olen.

Sen tunteen avulla jaksan, vaikka päivät ovat epäsäännöllisiä ja pitkiä, paikkojen vaihdellessa ympäri pääkaupunkiseutua, mikä on järjestöpuolen työn huono puoli. Onneksi tämä on vain loppukevään vaihe, saan nauttia työn hyvistä puolista sitoutumatta pidemmäksi aikaa.

Uupu

tiredTässä on taas tullut todistettua fibromyalgian ja mielen yhteys.

Viimeisen viikon ajan olen ollut tosi uupu. Rakkaus on kannatellut, mutta fibro on iskenyt päälle.

Tuntuu, että en jaksaisi käsitellä tunteita, olla läsnä kehossani ja miettiä kaikkea selvinnyttä. Heti kun yritin hetkeksi työntää kaiken sivuun ja keskittyä niihin mukavempiin asioihin.

No, eihän se ihan niin mene.

Kun en enää halunnut olla yhteydessä mieleen, niin keho reagoi, koska ne ovat yksi kokonaisuus. Fibrosäryt alkoivat jäytämään: nivelkivut, vatsakrampit, väsymys…

Nyt sitten olen aivan uupu. Tekee mieli vain nukkua, vaikka tiedän ettei se auta tähän oloon ja kipuun. Olen yrittänyt liikkua, mutta särkee liikaa. Tuntuu, että pitäisi löytää jokin toinen kulma tähän asiaan. Mutta yritän olla stressaamatta, kyllä asiat selviää. Jokin ohimenevä tapahtuma laukaisee jotain, pääsen kosketuksiin syviin tuntoihin, puran tunnetta ja ehkä olo kevenee. Tai sitten hetki menee näin. Mutta valoa on joka takausessa edessä päin… Kun vaan pääsee sinne asti.

Kokemuksia

Screenshot_2016-01-21-10-26-15_resizedOletteko koskaan kokeneet vastaavaa:

Teillä on ollut paha tunne, jota olette aina kantaneet mukananne. Epäilys.

Ja sitten jonain päivänä epäilyksenne vahvistuu. Pelkonne paljastuvat, valtaavat mielen. Maailmanne tuntuu romahtavan. Katsotte kaikkea uusin silmin.

Ja kuitenkin.

universumJa kuitenkin huomaatte, että jokin kannattelee.

Rakkaus.

Tunnette, että teidän sisällä on rakkautta. Rakkautta, mitä on teidän ympärillänne. Ja että te voitte luottaa siihen. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä enemmän saatte ja sitä paremmin voitte tulla sen kannattelemiksi.

Screenshot_2016-02-03-22-54-37Se on upea tunne.

Ja juuri sen olen saanut viime viikkojen sisällä kokea. Todella vaikeita, kipeitä kokemuksia ja kohtaamisia. Paniikkikohtauksia ensi kertaa vuosikausiin. Pelottavia tilanteita ja muistoja, jotka nousevat pintaan.

Ja kuitenkin rakkaus. En ole yksin. Minulla on ympärilläni todella ihania, rakkaita ihmisiä. Yksi on ollut konkreettisesti mukana kaikissa vaikeissa tilanteissa tukihenkilönä, että en joudu olemaan yksin. Muut ovat soitelleet, laittaneet viestiä, järjestäneet yhteistä tekemistä, käyneet kylässä, kutsuneet kylään. Myös kaverit ovat yhtäkkiä olleet yhteydessä enemmän ja puolitutut, esimerkiksi koiranulkoilutus-tutut ovat olleet läsnä, osoittaneet iloa ja myötätuntoa minua kohtaan.

Helposti voisin ajatella, että kun en ole tekemisissä lapsuuden perheeni kanssa, enkä seurustele, että olisin yksin. Mutta en ole koskaan tuntenut olevani yhtä rakastettu. En odota rakkautta yhdestä osoitteesta, paitsi omastani ja kun kykenen sitä antamaan itselleni, uskallan odottaa sitä muiltakin. Ja muut antavat. Olen niin kiitollinen ja kun iltaisin meditoinnin jälkeen käyn kiitousrukouksessa läpi asioita, joista olen kiitollinen, lista vain pitenee ja hymyilen itsekseni. Kaiken tuskan keskellä olen kiitollinen niin monesta asiasta, henkilöstä ja ympärilläni olevasta, että tunnen olevani onnellinen. Kaiken myllerryksen keskellä olen onnellinen. Se ei onnellisuus ei tule elämäntapahtumista ja asioista, koska ne ovat päin mäntyä tällä hetkellä. Se tulee omasta asenteesta, omaan sisäiseen rakkauteen luottamisesta.

Screenshot_2016-01-31-21-41-07Olen rakkauden ympäröimä, saan rakkautta, kun uskallan pyytää ja luottaa siihen.
Rakkaus on silta minun ja kaiken muun välillä.

Sisäinen tila

Screenshot_2016-02-01-21-44-46Ihana viikonloppu.

Eilen ystäväni vei minut pitkäaikaisen fanituksen kohteen, Iisan, keikalle. Hän oli vain ostanut meille liput sinne ystävänpäivälahjaksi yllättääkseen minut, koska tiesi ettei minulla olisi siihen nyt varaa. Käsittämättömän ihanaa, minulle annetaan ja annetaan rakkautta. Keikka oli aivan uskomaton, kaikki ne ihanat biisit, laulajan ihana ääni ja se tunnelma. Se oli suoraa rakkauden ilotulitusta kaikille aisteille, se todella teki hyvää ja antoi energiaa.

 Tänään minulla alkoi sitten viikonloppukurssi Sisäinen tila.

Sisäinen tila; vapaus ja helppous ovat arvokkaimpia lahjoja itsellemme ja rakkaillemme. Meditaatiota harjoittamalla emme enää anna elämän kiireiden, ongelmien ja pettymysten viedä mukanaan. Arvoikkain lahja, jonka voimme antaa rakkaillemme on oma tilamme – sisäinen ja ulkoinen tila. Harjoittamalla nykyhetkess olemista emme enää eksy todellisesta elämästä kiireen, ongelmien tai pettymysten vuoksi. Opimme ravistamaan pois itsestämme huolet ja elämään iloisesti. Tämä on taidetta, tietoisesti elämisen taidetta (the art of mindful living). Harjoitamme päästämään menemään asiat, jotka eivät tuo onnellisuutta. Kun pystymme päästämään irti, meillä on enemmän tilaa. ’’Hengittäen sisään, koen olevani avara tila. Hengittäen ulos, tunnen olevani vapaa’’. Ilo ja onnellisuus syntyy irtipäästämisestä.

puuKurssia pitää buddhalainen nunna, joka puhui kauniin rauhallisella äänellä.

Teimme tänään niin ohjattuja kuin itseohjattuja meditaatioita istualteen sekä kävelymeditaatioita. Viimeisen tunnin hän kertoi meille opetuksia ja esimerkkejä meditaatiosta.

Hän kertoi yhden esimerkin, mikä kosketti minua erityisesti ja jossa hän vertasi ihmistä puuhun:

Ihminen on kuin puu. Ihmisen mieli on puun latva ja keho puun runko ja juuret.
Kun myrsky lähestyy, ihmisen tulisi palata runkoon ja juuriin, eikä jäädä heikkoihin latvoihin pyörimään. Myrsky voi olla energiaa syövä, negatiivinen ihminen tai tilanne, joka herättää meissä ärtymystä.
Palaa siis runkoosi ja sano myrskyävälle ihmiselle ”Anteeksi, en ole parhaimmillani nyt, voidaanko palata tähän asiaan myöhemmin?” ja mielellään poistu tilanteesta rauhoittumaan.

Älä roiku latvassa, joka voi katketa, vaan palaa runkoon ja kun olet rauhallinen, voit pohtia miksi asia ärsytti sinua. Toinen ihminen ei ole yksin vastuussa myrskystä, vaan jokin siinä sai sinut ärsyyntymään. Mikä oma haavasi aiheutti reaktiosi? Kun näet sen ja kohtaat siihen liittyvän kivun, etkä toimi siitä käsin, haava voi parantua. Silloin et enää reagoi niin voimakkaasti, vaan pystyt oleilemaan rungossasi.

Meillä kaikilla ihmisillä on kaikki samat tunteet, joista päällimmäinen hallitsee meitä. Kaikilla on sama potentiaali onneen, mutta mitkä tunteet ovat aktiivisena päällimmäisenä? Jos mieli jatkuvasti vaeltaa ja päällimmäisenä tunteena on pelko, on onnen saavuttaminen vaikeaa. Meditoimalla voi saada rauhan päällimmäiseksi tunteeksi, aina palaamalla tietoiseen hengittämiseen.

Tietoinen hengittäminen, eli sisään- ja uloshengittämisen tarkkailu tietoisesti, johtaa kiitollisuuteen, mikä johtaa onnellisuuteen. Tietoinen hengittäminen on ankkuri tähän hetkeen, pois levottomasta mielestä, mikä johtaa vain stressiin ja onnettomuuteen.

Itse käytin kurssillakin omaa ankkuriani eli omaa mantraa, jota toistan hengittäessäni tietoisesti

Hengitän sisään, olen kotona.
Hengitän ulos, olen perillä.

Hengitän sisään – hengitän sisään, olen kotona – pidätän hengitystä.
Hengitän ulos – hengitän ulos, olen perillä – pidätän hengitystä ennen kuin aloitan taas uudestaan saman toiston.

smileIhanaa tämän nunnan opetuksessa oli myös hymyily.

Hän hymyili todella paljon ja sen kuuli jopa hänen äänestään. Hänen opettamassa meditaatioperinteessä hymyillään meditaatiota harjoittaessa. Hymy rentouttaa kasvojen lihakset ja aiheuttaa ilon tunnetta, joten se tuo mielen tyyneyden lisäksä iloa meditaatioon. Huomasin, että itse olen tottunut vain rentouttamaan kasvot ja hymyily olikin aika hankalaa samalla, joten se toi hyvää lisähaastetta omaan meditoimiseen.

Nunna puhui myös tunteiden jakaantumisesta positiiviseen ja negatiiviseen. Usein ihmiset ajattelevat, että jotkut tunteet ovat neutraaleja, mutta neutraalit tunteet ovat oikeastaan positiviisia. Kehoa kuulostellessa neutraali tunne, että esimerkiksi ei tunnu miltään, onkin negatiivisuuden poissaoloa. Ei tunnu miltään, mutta ainakaan sen tilalla ei ole esimerkiksi kipua ja kivun puuttuminenhan on positiivista. Ihmiset eivät osaa aina arvostaa tyhjyyttä, mutta nunna kertoi itse, että jos joku kysyy häneltä ”Tapahtuiko tänään jotain onnellista?” niin hän saattaa vastata ”Tapahtui paljon onnellista, ei tapahtunut yhtään mitään!”. Tämä ajatusmalli jotenkin hymyilytti minua.

Hän muistutti myös että harmonia on meille kaikille mahdollista.

Tarkkaile enemmän. Kuuntele enemmän. Tunne enemmän. Puhu vähemmän.
Meille ihmisille on annettu kaksi silmää, kaksi korvaa, paljon ihoa jolla tuntea, mutta vain yksi suu.
Mieti tätä viisautta. Puhu vähemmän ja puhu tietoisemmin, ole tietoisempi milloin ja miten puhut. Minun vietnamilaisessa kulttuurissa tavataan sanoa, että onnettomuus tulee suusta. Se tarkoittaa, että puheilla voi saada paljon aikaan, eikä vain hyvää. On parempi pohtia mitä haluaa sanoa ja milloin, olla tietoinen ja tarkkailla enemmän. Silloin voi saada elämäänsä hyvän harmonian.”

Screenshot_2016-01-31-15-44-36Kuulimme tänään myös opetusta tapaenergiasta.

Tapaenergia on jotain, mihin on tottunut ja mitä tekee helposti huomaamattaan. Sen voi kuitenkin huomata, tiedostaa ja toimia toisella tapaa tietoisesti.

Esimerkiksi nunna kertoi välillä huomaavansa, että tiskatessaan ajattelee vihaavansa sitä hommaa ja alkaa kiirehtimään. Heti kun hän huomaa tämän vanhan tapaenergian, hän hymyilee sille ja palaa tietoisempaan ajatteluun. Tietoisena tiskatessaan hänen ajatukset kääntyvät kiitollisuuteen, esimerkiksi kuinka onnekasta onkaan kun vesi tulee suoraan hanasta eikä sitä tarvitse hakea kaivosta ja kiitollisuus johtaa onnellisuuden tunteeseen.

Tapaenergia liittyy myös tavasta puhua itselleen. Kun emme ole tietoisia, vaan ajatuksemme vaeltelee ja elämme pelosta käsin, saattaa tapaenergiasta käsin sisäinen puheemmekin muuttua negatiiviseksi. Saatamme istua bussissa, joka on myöhässä ja tapaenergia saa meidät puhumaan itsellemme pään sisällä ”olet aina myöhässä, miten voit epäonnistua näin, nyt muut joutuvat odottamaan takiasi ja kaikki on pilalla”. Jos huomaamme tapaenergian nousevan voimme keskittyä tietoiseen hengittämiseen ja samalla sanoa itsellemme ”joskus näin käy, en kuitenkaan voi muuttaa tilannetta, vaan voin vaan odottaa ja toivoa ettei tästä koidu isoa harmia, rauhoitun ja kaikki on ihan hyvin”. Positiivinen puhe luo positiivista energiaa, milloin vedät puoleesi positiivisa asioita. Tietoinen hengitys voi toimia ankkurina tähän hetkeen, jotta et ajaudu tapaenergian vuoksi muualle, vaan voit luoda positiivista puhetta, olla kiitollisempi ja onnellisempi.

Jokainen tälläinen hetki, kun valitset ankkuroitua tietoisella hengityksellä tähän hetkeen, lisää kiitollisuutta ja onnellisuutta. Jokainen pienikin hetki on kuin mini-meditaatio, josta voi olla kiitollinen. Aina ei tarvitse pitää vaikka puolen tunnin meditaatiohetkeä, kun pyrkii käyttämään pienetkin mahdollisuudet tietoiseen hengitykseen.

Screenshot_2016-01-26-22-32-44_resizedNämä asiat – ankkurointi tietoisella hetkellä tähän hetkeen – luovat rauhaa ja tilaa sisällemme, kun pelko poistuu sisältämme.

Tila sisällämme on tila rakkaudelle.

Tila sisällämme on todellinen kotimme, missä rakkaus asuu.

Tila sisällämme on koti todelliselle olemuksellemme, rakkaudelle ja valolle.

”Hengitän sisään, olen kotona.
Hengitän ulos, olen perillä.”

Voimme näin harjoittaa rakkautta niin kauan kunnes muistamme olevamme rakkautta.

Screenshot_2016-01-22-13-44-02_resizedOlen niin kiitollinen tästä kurssista ja mahdollisuudesta harjoittaa rakkauttani ihanan opettajan johdolla.

Saa nähdä mitä huomenna opimme lisää!

What a feeling!

Screenshot_2016-02-06-16-47-51Minulla on ollut tänään niin ihana olo, että on tehnyt mieli vain laulaa What a feeling-biisiä ääneen jatkuvalla toistolla.

Aamulla kärsin todella hammaslääkärissä, kun puudute ei toiminutkaan ja suussa oleva alaleukaimuri painoi niin paljon, etten voinut sanoa mitään. Tajun lähteminen ei ollut kaukana, mutta selvisin. Ja kaiken tämän pystyin unohtamaan, sillä palkinnoksi pääsin salille!

Pelkäsin etukäteen, että puolentoista viikon tauko näkyisi huonompana kuntona, mutta mitä turhaa! Menin crossille ja ah mikä tunne, kuin en olisi taukoa pitänytkään. Kunto tuntui jopa kasvaneen ja tein jopa uuden oman ennätyksen – enemmän kierroksia ja pidempi matka pysymällä oikealla sykealueella!

Tulin kotiin ja piristin itseäni lisää tekemällä kaverin edellisenä päivänä tuomista aineksista tortilloja, söin ja otin päiväunet koira kainalossa.

Screenshot_2016-01-23-17-30-12_resized

Tuntuu niin hyvältä pitää itsestä huolta! Se ei tarkoita laittautumista ja pukeutumista tällä hetkellä, vaan mielen, kehon ja sielun hoitamista.

Mielen hoitaminen tarkoittaa negatiivisen puheen katkaisua: sen sijaan, että antaisin itseni arvostella itseäni, kehun itseäni. Esimerkiksi salilla mieleeni saattaa tulla ajatus ”en ole yhtä hyvässä kunnossa kuin nuo muut”, mutta heti kun huomaan ajattelevani näin sanon mielessäni itselleni ”anteeksi, että vähättelen itseäni ja vertaan itseäni muihin, sillä ei ole mitään väliä, olen täällä itseäni varten ja voin verrata itseäni vain itseeni”. Sen lisäksi kehun itseäni ”tämä menee hyvin, jaksan hienosti ja olen kehittynyt, ihanaa pitää itsestäni huolta”.

Kuulostaa tyhmältä aluksi ja pitkään meni, ennen kuin pystyin uskomaan itseäni, mutta ajan kanssa se auttaa. Minua auttoi myös ymmärrys, että sisäinen puhe vahvistaa sitä, miksi todellisuuteni muovautuu. Jos haukun itseäni, olen tyytymätön. Jos olen myötätuntoinen itseäni kohtaan, viihdyn paremmin itseni kanssa ja olen tyytyväisempi. Kaikki on yhteydessä kaikkeen, me olemme osa universumia ja ajatuksillamme, sisäisellä puheellamme, olemme yhteydessä universumiin. Ei kannata vahvistaa negatiivisia asioita elämässään, jos ei halua negatiivisuutta elämäänsä.

Screenshot_2016-01-23-20-45-43_resized

Kehoa hoidan monella tapaa. Liikunta tulee tärkeänä osana, sen liikuttaminen ja parantaminen liikkumalla. Venyttely pitää sen paremmassa toimintakunnossa. Lyhyet ateriavälit ja järkevät ruuat auttavat kehoa jaksamaan, niin kipua kuin muutenkin. Lisäravinteet auttavat palautumisessa ja vitamiinit tukevat kehon toimintaa. Myös lepo on tärkeää ja yritänkin mennä ajoissa nukkumaan, pitämään rytmin mahdollisimman hyvänä. Uni itsessään ei anna tarpeeksi lepoa fibron takia, joten mitä pidempään pystyn nukkumaan, sitä suurempi mahdollisuus on saada enemmän lepoa levottomasti nukutun yön aikana. Päiväunet ovat ihan arjen luksusta, mutta nekin auttavat jaksamaan.

Sielun hoitaminen taas on ajan ottamista itselle: meditaatiota, rentoutumista, omaan sisäiseen valoonpäin kääntymistä.

Kaikki nämä kolme osa-aluetta yhdessä on nykyään jo vankka osa arkea ja muodostuneet tärkeiksi osiksi elämääni. Välillä toki pitää ihan nollata – hölmöillä kavereiden kanssa, syödä laskiaispulla, valvoa pitkään ja juhlia, nukkua myöhään ja sekoittaa rytmi – mutta rytmiin takaisin paluu ei tunnu ahdistavalta, vaan hyvältä. Se on tärkeintä.

Screenshot_2016-01-27-14-40-10_resizedVoin tosissaan nykyään allekirjoittaa ylläolevan tekstin.

”Rakas keho,

Rakastan sinua,

Hyväksyn sinut,

Näen sinut.

Minä lupaan vaalia sinua kaikkina päivinä elämässäni.”

Kehoni on kotini ja teen kaikkeni huolehtiakseni siitä, kuten muistakin osista itsestäni.

Pienin askelin kohti parempaa, tyytyväisenä tähän hetkeen.

Screenshot_2016-01-31-19-31-04

Ystävänpäivää

Screenshot_2016-02-03-22-57-18Ihana fiilis.

Viime päivät ovat olleet tosi rankkoja. Kaikki painaa päälle ja kroppa alkoi reagoimaan siihen, nostattamalla flunssaa. Tatuoinnin paranemisprosessin takia en ole päässyt myöskään salille eli olo on ollut aika tukala. Yksi ystävä sanoikin minulle, että ”tilanteesi kuulostaa siltä, että olet todella loman tarpeessa”.

No, lomaan ei ole rahaa eikä oikein aikaakaan. Onneksi on ystäviä, jotka mahdollistaa pieniä irtiottoja. Aivan yllättäen, monet ystäväni ovat aivan extempore tehneet ihania asioita minulle, vasta viikon päästä olevan ystävänpäivän nimissä! Yksi vei kahville, toinen elokuvaan ja syömään… Kolmas laittoi viestiä, että jos keksin mitään mitä haluan Virosta, hän tuo sen päiväreissultaan. Neljäs tuli tänään luokseni aamiaisbrunssille ja toi kassin ruokaa, vaikka sanoin hoitavani tarjoilut tänään. Hän kuitenkin toi kaikkia herkkuja – pähkinöitä, avokadoja, banaaneja, ruisleipää. luonnonjugurttia, tuoremehua ja leikkeleitä – sekä sydämen muotoisen rasian suklaata.

Kaikki ovat myös toimineet kuuntelijoina ja antaneet neuvoja, tsempanneet. Olen saanut haleja ja kauniita sanoja, rakkautta.

Screenshot_2016-02-02-13-21-14

Vaikka en saanutkaan lomaa, niin olen saanut juuri sitä mitä tarvitsin – hetkiä, jolloin olen saanut jotain kevyempää ajateltavaa ja olla muiden huolehdittavana. Rakkautta.

Mitä enemmän keskittyy näkemään rakkauden ympärillään, sitä enemmän sitä saa. Ja mitä enemmän keskittyy tuntemaan rakkauden, sitä paremmin voi. Nämä muutama päivää ovat todella auttaneet, saaneet oloni niin paljon paremmaksi. Vaikka vielä ei olekaan ystävänpäivä, nautin siitä jo täysin rinnoin.

(Ja huomenna uskallan ehkä jo mennä salille, jippii! Se on sitä rakkauden osoittamista omaa kehoaan kohtaan.)

Rikkinäinen sydän

missEnsimmäistä kertaa elämässä minusta tuntuu, että tiedän todella miltä rikkinäinen sydän tuntuu.

Kyseessä on todellinen sydänsuru, mikä syntyy toisen ihmisen ikävästä. En saa ikävän perhetilanteen vuoksi nähdä pikkuveljeäni ja vaikka taistelen muuttaakseni tilannetta, voi mennä pitkiäkin aikoja ennen kuin se on mahdollista. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, ajattelen vain hänen parastaan ja tämä on hinta, minkä joudun maksamaan…

Minuun ei ole varmaan koskaan sattunut näin paljon. Sen pienen, rakkaan lapsen ilmeet, ääni ja meidän yhteiset hauskat jutut pyörii päässä. Kyyneleet nousee silmiin ja ikävä sattuu, tuntuu fyysisenä kipuna. Tuntuu kuin olisin menettänyt osan itseäni. Tuntuu ihan kamalalta.

breakMitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauempana hän tuntuu olevan ja sitä enemmän rikkinäiseen sydämeeni sattuu.

Joudun miettimään, jos tilanne ei paranekaan… Miten voin elää tämän tunteen kanssa, rikkinäisen sydämen särkyjen kanssa? Me olemme samaa lihaa ja verta, hän näyttääkin ihan minulta. Hänellä on omat lempinimet minulle ja meillä on omia kahdenkeskeisiä vitsejä, mitä vain me tiedetään. Hän on kuin oma lapsi ja nyt… Miten kestän ilman häntä?

Tämä on kipu, jolle en osaa tehdä mitään. Voin itkeä, mutta se vain jatkuu ja jatkuu, lakattuaankin tuntuu kuin itkisin sisälläni. Vaikka muuten pystyisin pitämään elämänasenteestani huolta, luottaa elämään ja uskoa, että vielä näemme ja saamme olla yhdessä, kipu ei katoa. Tämä kipu on niin kovaa. Tämä ikävä on niin sietämätöntä…

Uusi kuva

PhotoGrid_1454054849739_resizedKyllä. Uusi kuva iholla. Uusi tatuointi.

Rahaahan ei koskaan ole liikaa, päin vastoin, mutta säästin jouluna saamani vähät rahat ja käytin ne uuteen kuvaan. Sen verran pieni summa, ettei se arjessa paljoa muuta, mutta sillä voi saada jotain elinikäistä ja tärkeää, kuten tatuoinnin… Ja tälläinen siitä tuli, olen todella tyytyväinen! Kuva on otettu suoraan sen tekemisen jälkeen eli vaalenee vielä parantuessaan (ja tuo tussin jälki toki katoaa heh).

Miksi tämä kuva ja tähän paikkaan?

Screenshot_2016-01-22-07-03-02_resizedHalusin ottaa tatuoinnin merkitsemään sitä paikkaa millä on väliä, missä se aito itse, rakkaus ja valo, sijaitsee ja mitä kohti pyrin meditoidessa. Se sisäinen valo, rakkaus, tuntuu kehossani tuossa kohtaa ja siihen pyrin olemaan kosketuksissa. Mielestäni sisältäpäin loistava pohjantähti sopi kuvastamaan sitä hyvin, sillä pohjantähdestä haetaan suuntaa eksyessä ja niin sitä pitäisi hakea myös omasta sisäisestä valostaan. Rintojen välissä se on  näkyvissä vain minulle ja minulle läheisille ihmisille, näen sen kuitenkin itse peilistä joka aamu ja ilta, se on aina siinä muistuttamassa, että kaikki löytyy sisältä.

Screenshot_2016-01-22-14-48-35_resized

Viime aikaiset rankat kokemukset ja koettelemukset saivat minut kokemaan, että haluan ja tarvitsen jotain konkreettista muistuttamaan minua kaikesta tästä – että selviän, kun pidän suunnan oikeana, kuuntelen itseäni ja hiljennyn. Samalla tatuoinnit ylipäätään merkitsee minulle sitä, että minä hallitsen omaa kroppaani ja olen päätäntävallassa siitä, valitsen millainen kehostani tulee. Se lisää omaa itsetuntemusta ja itsevarmuutta, positiivista kehonkuvaa, mikä ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys minulle. Olen käynyt elämäni aikana monenlaista itseinhoa ja epätoivoa läpi, mutta nyt käyn läpi paranemisprosessia kohti rakkautta. Näen kehoni erilaiset jäljet merkkinä voitetuista koettelemuksista, enkä häpeä niitä. En muutenkaan häpeä kehoani, vaan koen myötätuntoa siitä, mistä kaikesta se on selvinnyt ja minkä kaiken läpi se on minut kuljettanut. Ja nyt taas uusi tatuointi muistuttaa siitä lisää.

Screenshot_2016-01-24-10-36-31_resized

Kun katson peiliin, näen kehoni, sieluni kodin. Kodin, joka on hieman kärsinyt, mutta johon olen myös itse rakentanut. Rakentanut tärkeitä muistutuksia elämästä ja tärkeistä asioista, tatuointejeni kautta. Se on vain ja ainoastaan minun kotini, eikä ole toista samanlaista. Kuvat korostavat sitä kauniilla tavalla.

Näin tatuoinnitkin saavat itselleni tärkeämmän merkityksen kuin moni arvaisi.

Screenshot_2016-01-21-15-26-56_resized

Pakahtuminen

pallotOlen niin pakahtumaisillani rakkauteen.

Minulla on niin upeita ystäviä ympärillä, jotka oikeasti välittävät minusta ja joiden kanssa on keskinäinen luottamussuhde. Koen olevani rakastettu ja olen onnellinen.

Olen saanut tänä viikonloppuna viettää erityisen paljon aikaa erään rakkaan ystävän kanssa ja saanut olla osallisena hänen elämänsä tärkeissä hetkissä. Kävimme perjantai-iltana pitkästä aikaa tanssimassa ja meillä oli todella hauska ilta. Lauantaina kävimme häämessuilla ja syömässä, sain olla mukana valitsemassa häihin liittyviä kaikkia härpäkkeitä. Paljon rakkautta ympärillä, niin on hyvä olla.

Kun muuten on vaikeaa ja raskaita asioita elämässä, on ihanaa, kun on ihmisiä, jotka muistuttavat rakkaudesta ja saavat päivät valoisimmiksi.

Lääke- ja lisäravinnepäivitys

c96b3a7c510e25a2fa227ab6cb828dd1Huomasin, etten ole tehnyt mitään kokoavaa päivitystä siitä, mitä lääkkeitä ja lisäravinteita tällä hetkellä käytän fibromyalgiaan. Vaikka kipu on lievempää ja sitä on vähemmän, sitä kuitenkin on varsinkin treenaamisen jälkeen ja se vaatii yhä hoitoa.

Siispä asiaan.

Lääkkeet:

  • Escitalopram actavis 10mg – kipukynnystä nostava, piristävä lääke, mikä auttaa jaksamaan ja pärjäämään uupumuksen kanssa
  • Parasetamol 1g – 1-3krt päivässä tarvittaessa, yksistään ei riitä mihinkään
  • Arcoxia 60mg – kipulääke, mikä vie pahimman terän kivulta pois, vaikuttaa vatsaan eli kovin paljon tätä ei kannattaisi käyttää
  • Melatoniini 3mg – auttaa nukahtamaan iltaisin nopeammin

Cymbaltaa ja Triptyliä kokeilin, kumpikaan ei sopinut minulle.

Toinen tärkeä huomio, mitä en ole päivittänyt välttämättä suoraan tänne. Alkoholi ja lääkkeet. Jos syö jatkuvasti jotain lääkettä, lääkeainetta on veressä joka tapauksessa, jättäisi sinä päivänä lääkkeen ottamatta tai ei. Eli kannattaa varovasti kokeilla, miten alkoholi ja oma lääkitys sopii yhteen, vai sopiiko, koska mitään vippaskeinoa siihen ei ole. Aiemmin jätin jotain lääkettä ottamatta sinä päivänä, jos menin ulos ja aioin juoda, mutta ei siinä ollut mitään eroa. Päin vastoin saattoi tulla pääkipua, kun ei ottanut säännöllistä lääkettä. Joillain vaikutukset on vahvempia kuin toisilla, ne on tosi yksilöllisiä. Itse pystyn nykyisellä lääkityksellä ihan hyvin juomaan useampia drinkkejä ilman sen kummempia vaikutuksia, mutta tiedän ihmisiä joille tulee heti  huono olo.

Lisäravinteet:

  • D-vitamiini – 50mg päivässä, pitäisi tehdä hyvää fibroille
  • Magnesium – Rentouttaa iltaisin otettuna, auttaa hermostoa ja lihaksia toimimaan normaalimmin
  • MSM-rikki – sitruunamehun kanssa vesipullossa treenatessa, parantaa hapen liikkumista kehossa ja lihasten toimintaa
  • Valmarin – parantaa energiavaihduntaa, toimii palautusjuomana liikunnan jälkeen, poistaa turhaa happamuutta kehosta

Muita lisäravinteita olen aiemmin kokeillut, enkä kokenut niistä olevan hyötyä minulle. MSM-rikistäkään en kokenut silloin olevan hyötyä, sillä en voinut harrastaa liikuntaa ja sen positiiviset vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos fibron lisäksi yrittää harrastaa liikuntaa ja keho hapettuu liikaa fibron takia.

Muuta:

  • Pidän ateriavälit säännöllisinä, jotta keholla on energiaa käsitellä kipua, ja yritän syödä terveellisesti (=kaikessa kohtuu)
  • Juon nykyään kupin kahvia aamuisin, mikä auttaa vatsantoiminnassa ja tuo energiaa
  • Juon säännöllisesti inkivääriteetä – raastan tuoretta inkivääriä (mitä säilytän aina pakkasessa valmiina kuorittuna) mukiin, laitan hunajaa ja kuumaa vettä, jos on flunssaa niin lisään myös sitruunamehua
  • Yritän venytellä ja liikkua säännöllisesti, että voisin mahdollisimman hyvin
  • Meditoin – tärkeintä löytää oma tapa pysähtyä ja rentoutua, hengittää tietoisesti

hengitysTämä video (klikkaa saadaksesi auki!) on paras pika-apu, jos ei meinaa muuten löytää tapaa rentoutua edes hetken ajan.

Koti

muutosHeräsin ajoissa, vein koiran ja lähdin koululle.

Teimme ryhmätöitä ja oma päiväni loppui jo puoli 12. Söimme kavereiden kanssa lounaan ja lähdin bussilla salille.

Salilla huomasin, että olin unohtanut sekä urheilurintsikat että juomapullon treenijuomineen. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, mieleni teki niin päästä purkamaan energiaa, joten nauroin vain tilanteelle ja olin tavallisilla rintsikoilla ilman treenijuomaa.

”Tänään on hyvä päivä olla onnellinen ja syleillä muutosta” Kuvan teksti kolahti jotenkin minuun. Salilta tullessa oloni oli niin onnellinen ja mieleni olisi tehnyt mieli syleillä muutosta – mahdollisuuttani liikkua. Pystyn, haluan, pidän. Pystyn liikkumaan, haluan liikkua ja pidän siitä. Se tuntuu niin hyvältä…

2016-01-20 15.11.30Kirjoitin tänne elämänkatsomuksestani ja kuinka se keskittyy sisäiseen valoon, eikä ulkoiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei ulkoisella olisi merkitystä. Ulkoinen on tärkeä, mutta kunhan siihen ei samaistu liikaa, vaan muistaa sisällään olevan valon.

Monesti henkisissä yhteyksissä kehosta puhutaan sielun kulkupelinä, minkä avulla on mahdollista kokea maanpäällisiä asioita. Itse olen kuitenkin puhunut siitä sielun kotina. Kulkuväline kuulostaa niin kliiniseltä, tekniseltä ja kertakäyttöiseltä. Itse tykkään ajatella omaa kroppaani kotina, jossa voi vähän vetää ja asiat olla vähän rempallaan, mutta se on kuitenkin minua varten; tarjoaa suojaa, lepopaikan, mahdollisuuden toimia. Kotiin yhdistyy myös tunteet ja tunneside, kun kulkuväline on vaihdettavissa ja aina haaveillaan uudemmasta mallista.

Kehoni ei ehkä ole hieno temppeli kultareunuksin ja marmoripinnoin, mutta se on minun kotini. Se on ehkä pieni maalaistorppa, jota kunnostan rakkaudella ja ajan kanssa, tehden siitä itselleni parempaa. Se on maalaisromanttinen, viehättävä, persoonallinen ja sellainen, joka hurmaa omanlaisuudellaan, eikä uutuudenviehätyksellä. Uudenkarheaa tästä kropasta ei saa, kipuja ja vaivoja löytyy, mutta teen kaikkeni, että ne paranisivat ja vaikuttaisivat elämääni mahdollisimman vähän. Rakkaudella sitä kunnostan.

Ja liikunta on tähän ollut tärkein avain. Crosstrainerilla tuntuu, että puran kaiken ylimääräisen tunteen ja sisällä olevan epämääräisen olon ulos. Bodybalancessa taas avaan kaikki jumit ja hoidan taloni perusteita, lihaksia, haastamalla ne kovaan työhön. Näillä kahdella parannan niin aerobista kuntoani että lihaskuntoa, pidän huolta itsestäni. Eikä se tunnu työläältä, vaan nautin siitä ja kaipaan sitä, mietin milloin pääsisin seuraavan kerran menemään. Välillä en pääse niin usein kuin haluaisin, mutta en ota siitäkään paineita. Teen tätä ajan kanssa rauhassa, ei tässä kiire ole.

Ja tämän päivän treeni tuntui taas siltä. Vietin kotini kanssa laatuaikaa puurtaen tunnin crossilla ja sen jälkeen olo oli niin ihana, että halusin vaan syleillä itseäni ja kiittää hyvästä työstä, mutta tyydyin kiittämään universumia mahdollisuudesta liikkua.

Kävelin kotiin ja lähdin koiran kanssa koirapuistoon heittämään pienelle palloa, enkä voinut lakata hymyilemästä.

Sairaalareissu

cryingOli jälleen aika käydä sairaalassa tutkimassa gynekologisia ongelmia.

Lähdin ajoissa, mutta bussi oli myöhässä ja ajoi huonon sään vuoksi todella hitaasti. Olin 10 minuuttia myöhässä. Lääkäri haukkui minut heti alkuun ”Miten kehtaat tulla myöhässä? Etkö ymmärrä kuinka tärkeää työtä teemme ja että meillä on täällä minuuttiaikataulu? Hoitajat ovat joutuneet soittamaan perääsi eikä puhelimeesi saada yhteyttä!” Pyysin anteeksi ja yritin selittää tilannetta, mutta lääkäri ei kuunnellut ja keskeytti.

Sitten lääkäri alkoi vaatia minulta vuotopäiväkirjaa, jota kukaan ei ole koskaan minua pyytänyt pitämään. Olen kuitenkin pitänyt kalenterissa omaa seurantaa, joten yritin sieltä katsoa. Lääkäri valitti, että miten epäselvästi ne olivat ja itsekin aloin mennä jo sekaisin kun hirveässä paineessa etsin niitä. Lääkäri oikein kiehui tässä vaiheessa.

Tutkittuaan tietoja, päätti lääkäri ottaa taas uuden näytteen kohdusta. Hoitaja antoi puudutuksen ja ihmettelin, miten en aiemmin ole saanut. Molemmat olivat ihmeissään, että aiemmin koepala on otettu ilman puudutusta, vaikka sen laittaminen on normaalikäytänne ja vie vain sekunnin. Puudutuksesta huolimatta koepalan otto oli kivulias.

Koepalan ottamisen jälkeen lääkäri kertoi ottaneensa koepalan sen vuoksi, että oli huomannut jo yli vuosi sitten otetussa koepalan patologin lausunnossa olevan merkintöjä, joihin kukaan myöhempi sairaalalääkäri ei ole puuttunut. Kohdustani otetusta koepalasta oli lyötynyt sekä tulehtuneita että tuhoutuneita soluja. En kuitenkaan ole saanut hoitoa tähän, joten nyt pitää tutkia löytyykö niitä vielä. Voi olla, että olen kärsinyt yli vuoden kohtutulehduksesta… Saan tietää 3 viikon päästä ja sitten mahdollisesti joudun syömään vahvat antibioottikuurit.

Ehdin jo huokaista, että pääsen vihdoin ulos, mutta ei. Lääkäri rupesi haukkumaan, että olenko aikonut tehdä lihavuudelleni jotain ja jos se vaikuttaa asiaan. Yritin selittää hänelle, että oireet ovat alkaneet jo ennen tätä viimeaikaista painonnousua, jolle yritän koko ajan tehdä jotain. Kerroin syöväni terveellisemmin ja liikkuvan paljon, mutta lääkäri olikin sillä aikaa huomannut lääkitykseni, eikä kuunnellut.

Siitähän lääkäri vasta innostui… Olen kuulemma liian nuori syömään Arcoxiaa ja ne ovat hänen mielestään tarpeettomia. Yritin selittää fibromyalgiasta ja kuinka en välillä ole päässyt ylös sängystä, saati kouluun, ilman lääkettä. Yritin myös kysyä, onko sitten jotain parempaa kipulääkettä, jos tämä on niin huono. Panadolin pitäisi kuulemma riittää.

kyynelKun vihdoin pääsin ulos huoneesta, aloin itkemään.

Istuin yksin sairaalan käytävällä ja itkin. En ole yleensä koskaan myöhässä lääkäristä, enkä nytkään olisi halunnut olla. Minulla oli niin paha mieli, kun olin tällä myöhästymisellä suututtanut lääkärin näin pahasti ja joutunut saamaan tälläistä kohtelua osakseni. En kokenut sitä oikeudenmukaiseksi.

Erityisesti minua loukkasi lihavuuteeni suhtautuminen. Ymmärrän, että lääkärin on hyvä keskustella myös ylipainon vaikutuksesta ja kehottaa välttämään sitä, mutta senkin voi tehdä monella eri tapaa. Tapa millä hän käsitteli sitä, oli kaikkea muuta kuin ammatillinen ja asiallinen. En itsekään pidä siitä, että minulle on tullut näin paljon painoa lisää, mutta rakastan itseäni ja yritän koko ajan hoitaa itseäni, pudottaa painoa, liikkua. Hän ei suostunut edes kuulemaan mitä yritin tästä sanoa.

Onneksi sentään hän otti asian tosissaan ja huomasi tämän mahdollisen tulehdusasian. Toivon silti ettei hän enää hoida minua.

Ärsyttää myös, että koepalan ottamisen takia vuodan niin paljon, etten voi mennä Bodybalanceen, minkä olin täksi illaksi varannut… Pitää keksiä jokin muu tapa purkaa tämä turhautuminen. Onneksi sain jo puhuttua muutamalle ystävälle, jotka halusivat tietää miten sairaalareissu oli mennyt.

Flunssa, liikaa treeniä vai fibro?

emptyOlotila on tällä hetkellä tyhjä ja väsynyt.

Ja tälläisen olotilan iskiessä, tavallisin ajatus mikä päässä pyörii, on ”Johtuuko tämä flunssasta, liiasta tekemisestä vai fibrosta?”.

On niin ärsyttävää sairastaa sairautta, fibromyalgiaa, minkä perusolotila vastaa flunssaoireita ja liikaa treenaamista. Fibron normaalitilassa olet väsynyt, olo on vetämätön, lihaksia särkee, paikkoja kolottaa ja päässä on ”fibrofog” eli ”fibrosumu” eli ajatus ei kulje kovin nopeasti.

Nyt kun olo on pidemmän aikaa ollut suhteellisen hyvä, kiitos energiahoidon, meditaation ja liikunnan, tälläinen olo häiritsee vielä enemmän. En tiedä, olenko treenannut liikaa tai onko flunssa iskenyt, vai oireileeko fibro normaalia enemmän.

Mikä siinä eniten ärsyttää on se, että ei tiedä miten toimia. Jos on flunssa tuloillaan, olisi parasta jäädä vain kotiin lepäämään ja perua kaikki menot. Jos olo johtuu liiasta treenauksesta, peruisin huomisen bodybalancen ja huolehtisin palautumisesta paremmin, eli enemmän venyttelyä, Valmarinia ja lepopäiviä. Jos kyse on taas pelkästä fibrosta, en jäisi makaamaan sänkyyn tai peruisi huomista liikuntaa, vaan toimisin normaalisti ja tsemppaisin. Lepäisin sitten illalla paremmin ja ottaisin kipulääkettä lisää.

Mitäs nyt sitten?

kysymys

Kurkistus elämänkatsomukseeni…

universumKirjoitettuani edeltävän tekstin parantumisesta, ajattelin säikäyttää lukijat kunnolla ja avata omaa elämänkatsomustani, mihin ajatus paranemisestakin perustuu. Jos jaksat tämän tekstin lukea ja etkä pelästy, pisteet sinulle!

Aloitetaan fysiikasta. Yläasteelta ja lukiosta tuttu inhokkiaineeni, mikä nyt avautuu aivan uudenlaisena maailmana. Mutta siis, tuskin kukaan kieltää fysiikkaa ja sen tieteellisten tutkimusten tuloksia? No, maailmankatsomukseni lähtee ajatuksesta, että kaikki on energiaa. Mieleni, ajatukseni, kehoni. Muut ihmiset, eläimet, tavarat, maat, meret, ilma, planeetat, universumi. Fysiikka tarjoaa tähän perustelut: ensin huomattiin, että kaikki koostuu erilaisista atomeista, jotka toimivat todellisuuden rakennuspalikkoina. Atomien huomattiin koostuvan alkeishiukkasista ja myöhemmin tutkijat huomasivat niiden koostuvan kvarkeista. Viime aikaiset tutkimukset ovat johtaneet säieteoriaan, minkä mukaan kvarkit koostuvat äärettömän pienistä jatkuvasti väreilevistä säikeistä, joita kannattelevat äärettömän laajat, väreilevät kalvot. Väreilevät säikeet ovat energiaa, jotka väreilevät energiakentässä, väreilevillä kalvoilla. 

Tämä energiakenttä, kaikki missä kaikki tapahtuu, on jotain, mitä toiset nimittävät Jumalaksi tai Rakkaudeksi. Se on se vaikeasti selitettävä asia, mitä eri uskonnot yrittävät selittää omilla tavoilla. Energiakenttä mahdollistaa ihmeet, selittämättömät asiat, mitä havaitsemme elämässämme ja jolle yritämme löytää selitystä. Jumala on rakkaus. Jumala, rakkaus on energiakenttä, jossa kaikki tapahtuu. Jumala on siis kaikessa ja kaikkialla, koska kaikki on energiaa. Menemme sitten solutasoille tai ajattelemmeko asioita kauempaa, tiedämme kaiken sisältävän energiaa ja toimivan fysiikan lakien mukaisesti.

Screenshot_2015-12-16-13-05-00-1_resizedMikä yhdistää näitä kaikkia yrityksiä selittää tätä energiakenttää, on rakkaus. Pyrkimys löytää rakkaus itsestään.

Jos Jumala on rakkaus, energiakenttä, missä ja mistä kaikki koostuu, meissäkin on Rakkaus, sillä mekin olemme energiaa, joka värähtelee energiakentässä. Koostummehan energiasäikeistä, jotka värähtelevät tässä energiasta koostuvasta maailmassa, universumissa.

Ja tästä kaikesta lähtee elämänkatsomukseni. Jumala on antanut meidän kaikkien sisälle Rakkauden, sisäisen valon. Se on meidän jumalallisuutemme, mikä tekee meistä täydellisiä omina itsenämme. Se on se sama valo, jonka näemme vastasyntyneissä ja jota kukaan ei voi kiistää: kuinka he ovat täydellisiä vain itsenään, vaikka he eivät vielä osaa tai tee mitään, he vain ovat ja loistavat rakkaudesta. Mihin se häviäisi meistä ajan kanssa, ei minnekään. Maailma saa meidät vain kiinnittämään huomion muualla ja meille kehittyy ego.

Meillä on nimittäin valon lisäksi myös ego, joka syntyy pelosta ja elää pelosta. Ego haluaa meidän unohtavan sisäisen valomme ja etsivän rakkautta ulkopuoleltamme. Ego luo meille kuvan, että olemme erilaisia kuin muut, vaikka meissä kaikissa on sama rakkaudellinen valo sisällämme. Se saa meidät kokemaan, että olemme tyhjän päällä yksin ja täyttää mielemme pelolla.

Screenshot_2015-12-22-15-51-58-1_resized

Samaistumme egoon ja kuvittelemme olevamme yhtä kuin egomme ja ulkoinen muotomme. Elämme pinnallista elämää ja kuvittelemme kaiken tapahtuvan johtuvan ulkoisista tekijöistä. Jos joku loukkaa meitä, suutumme tälle ihmisille ja kuuntelemme egoamme. Unohdamme, että koko maailma on energiaa ja mikään ei satu sattumalta. Heijastamme sisäistä maailmaamme ulospäin. Jos joku loukkaa meitä, meidän tulisi miettiä miksi ja mistä loukkaannumme, ja mikä opetus meillä on opittavanamme? Mitä sisäistä asiaa nämä ulkoiset olosuhteet heijastavat? Elämäämme tulevat ihmiset eivät tule elämäämme sattumalta, vaan opettajiksimme. Emme saa ohittaa näitä oppimismahdollisuuksia egon ohjaamina, vaan opetella pohtimaan tapahtumien merkitystä ja ottamaan vastuu elämästämme.

Meillä kaikilla on nimittäin elämäntehtävä. Elämäntehtävämme on tulla valonkantajiksi. Kun kohtaamme ja käsittelemme opettajien tuomat heijasteet tunteineen, opimme erottamaan egon sisäisestä rakkaudesta. Opimme huomaamaan, että vaikka egon ohjailema mieli tuottaa epäileviä ajatuksia ja ajatuksia, etten esimerkiksi ole tarpeeksi hyvä, se ei ole totuus. Ajatukset tulevat ja menevät, niin kuin energialla on tapana, eikä niihin tarvitse samaistua. Kun opimme tunnistamaan egon puheen, meidän ei tarvitse enää tehdä valintoja pelosta, vaan voimme valita. Voimme valita pelon sijaan rakkauden, valon , joka on meidän sisällämme.

Screenshot_2015-12-18-11-08-02-1_resized

Meillä kaikilla on omat polkumme, mutta kaikilla on sama elämäntehtävä: löytää, tiedostaa ja päästää irti ajatuksista ja malleista, jotka estävät meitä näkemästä valoamme. Jokaisella on sama valo sisällään ja kun ymmärrämme sen, löydämme myötätunnon toisiamme kohtaan. Egon esittämä ajatus, että olemme erillisiä ja erilaisia, yksin, ei ole totta. Meissä kaikissa on samaa, vaikka ulkoisesti ei näyttäisi siltä. Joillakin on enemmän, toisilla vähemmän vaikeuksia voitettavana. Jotkut puhuu karmasta, mutta nimellä ei ole väliä. Ehkä jonkun tie näyttää nyt helpommalta, mutta ehkä hän on jossain edellisissä elämissään selvittänyt tietään jo valmiiksi. Tai ehkä joku toinen ei ymmärrä tästä henkisestä ulottuvuudesta mitään, ehkä hänen tiensä jatkuu vielä seuraavissa elämissä. Sillä jos kaikki on energiaa ja energian värähtelyjä, ei aikaakaan ole. Tämä aika ja elämä on yksi värähtelytaajuus, kuin radion yksi kanava. Se että kuoltuamme sanoisimme, ettei elämämme jatku enää, on kuin sanoisimme musiikin loputtua yhdellä radiokanavalla, ettei musiikkia ole enää olemassa, vaikka olisikin muita radiokanavia, radiotaajuuksia, missä musiikki jatkuisi.

Screenshot_2015-12-12-20-07-24-2_resized

Tärkeintä on keskittyä löytämään sisäinen valo, joka on kuin aurinko, jota egoa edustavat pilvet peittävät. Me olemme valo ja meidän täytyy erottaa pilvet valon tieltä. Kun näemme valon, ymmärrämme riittävämme näin ja että kaikki vastaukset löytyvät sisältämme. Kun näemme valon, ymmärrämme alkaa elämään rakkaudesta emmekä pelosta. Ymmärrämme, että rakkaus, vapaus, sisäinen rauha, ilo ja pysyvyys voivat löytyä vain sisältä. Kun löydämme ne sisältä päin, heijastamme sitä myös ulospäin ja saamme elämäämme hyviä asioita, koska vedämme puoleemme asioita, jotka ovat sisällämme. Kun luotamme valoon, rakkauteen, saamme rakkaudellisia asioita elämään.

Voimme löytää valon pysähtymällä ja hiljentymällä, kuuntelemalla hengitysten välissä olevaa hiljaisuutta ja rentoutumalla. Löydämme rakkauden, joka on meissä aina ja johon voimme aina luottaa. Voimme meditoida, hiljentyä, joogata, harjoittaa mindfulnessia, kuunnella rentoutusmusiikkia, tavalla ei ole väliä. Kaikissa niissä tähdätään tietoisuuden tilaan, jossa pystymme näkemään rakkauden valon.

Ei valoa sytytetä vakan alle pantavaksi, vaan valosi on tarkoitettu loistamaan. Älä siis piilota valoasi, vaan etsi se uudestaan ja kanna valoasi ylpeänä.

Screenshot_2016-01-02-11-29-05-1_resized_1Tuon ylläolevan tekstin kirjoitin hiljaisuuden retriitillä, se tuntui kuin annettavan jostain minulle ja kynäni vain sauhusi.

Jos näitä hengellisen puolen asioita ei ole miettinyt, ne voivat tuntua todella vierailta. Mutta ehkä ne jäävät mieleen muhimaan ja alat huomata todisteita arjestasi…

Kerron vielä loppuun esimerkin omasta elämästäni:

Koin lapsuudessani vaikeita traumoja ja opin pelkäämään, elämään egosta käsin. Opin ajattelemaan, että minä en ole riittävä, vaan minulle voi tapahtua pelottavia asioita ja että olen ihan yksin tässä maailmassa. Työnsin pelottavat kokemukset sisälleni kehoon. Kehoni oireili koko ajan, yritti saada minut huomaamaan mieleni piilottamat traumat ja tunteet, sairastuin fibromyalgiaan. Sen sijaan, että olisin ymmärtänyt kehoni ja mieleni olevan yhtä, kehomieli, samaistuin egooni. Ajattelin, että miksi juuri minulle käy näin ja miksi juuri minä sairastun, kehoni on typerä ja rikkinäinen. Ajattelin olevani yhtä kuin isokokoinen, rikkinäinen kehoni ja mitä ulkonäköni on. Olin onneton.

Screenshot_2015-12-25-15-46-12-1_resized

Kun ystäväni antoi minulle energiahoitoja, tuntui kuin taivaskanavani olisi auennut, kuten itse nimitän henkistä heräämistäni. Samaan aikaan minulle syntyi pikkuveli, jonka kasvamista ja kehittymistä seurasin. Rakastin häntä ja samalla ajattelin, että ”tuo pieni vauva on niin rakastettava ja täydellinen, vaikka hän ei ole vielä mitään. Hän ei ole vielä oma persoonansa, hän vasta kasvaa ja hänellä on vain tarpeita. Hän ei ole tehnyt tai suorittanut mitään, silti hän on täydellinen”. Mietin, mikä hänessä ja pienissä vauvoissa teki sen rakastettavuuden, täydellisyyden ja mihin se muka katoaisi ihmisistä heidän kasvaessaan? Eihän se voi olla niin, että ympäristö ja sen tuomat kokemukset jotenkin pilaisivat ihmisen. Ymmärsin, että meissä on vauvasta lähtien sisällä jotain, mikä on täydellistä, rakkautta, valoa… Eikä se häviäisi mihinkään, mutta että ympäristömme tuomat kokemukset saisivat meidät unohtamaan sen ja samaistumaan pinnalliseen maailmaan.

Samaan aikaan aloin meditoida säännöllisesti. Meditoidessa pääsin tilaan, missä en stressannut ja turhat ajatukset, että minun pitäisi tehdä ja olla enemmän, hävisivät. Pääsin tyhjään, sisäiseen tilaan, jossa ympäristö ei vaikuta minuun, minä vain olen. Ymmärsin tämän tilan samankaltaiseksi rakkauden tilaksi, mikä vauvoillakin on syntymästä lähtien. Pystyin näkemään, että tämä tila on valoa, rakkautta sisälläni, johon on mahdollista päästä käsiksi rentoutumalla, hiljentymällä, pysähtymällä.

Screenshot_2015-12-15-10-30-22-1_resized

Kun ymmärsin, että minussa, kipeässä ja sairastavassa ihmisessä, on sama tila, kuin puhtaassa, pienessä vauvassa, löysin valoni. Ymmärsin, että minussa, ihan kuin vastasyntyneessä, on jo kaikki. Olen jo valmis, rakastettava. Olen tässä maailmassa kokemassa kokemuksia, mistä huolimatta minun täytyy aina oppia palautumaan alkuperäiseen tilaani, valoon. Minun tulee opiskella eri kokemusten kautta kuinka silti luottaa valooni.

Koska minussa on jo kaikki, kuten vastasyntyneessä, on kaikki muutkin ihmiset samanlaisia, heilläkin on valo. Jokaisen tehtävä on löytää valonsa ja minun tehtäväni on löytää se sairaudestani huolimatta, en ole mitenkään erikoinen, parempi kuin muut, joten miksi minä en voisi sairastua tai kohdata vaikeuksia? Jos kohtaan traumat ja piilotetut tunteet, opettelen löytämään valon niiden kipeydestä huolimatta, voin löytää tien parantumiseen. Joka kerta kun voin luottaa valooni, tiedän, että olen tarpeeksi, olen rakastettava, olen yksin ja kuitenkin en ole yksin, olen kuten aivan kaikki muut. Kävelen vain omaa polkuani. Ja ne ihmiset, esimerkiksi sukulaiseni, jotka ovat lapsuudessa tehneet minulle pahaa, ovat opettamassa minulle jotain. He ovat tarjonneet kokemuksia, joiden kautta olen pakotettu etsimään jotain muuta, rakkautta ja valoa itsestäni. Ja ne ihmiset, jotka arjessa suututtavat minua, esimerkiksi sanovat etten riitä, tarjoavat mahdollisuuden joko samaistua egooni tai turvautua valooni. Ja jos jokin jonkun toisen käyttäytymisessä saa minut suuttumaan tai loukkaantumaan, se koskettaa egoani ja silloin tulee minun tutkia, mitä se opettaa minulle valon tiellä. Enkö usko riittäväni, mitä kokemuksia se muistuttaa, mikä trauma minulla on vielä käsittelemättä.

Mitä enemmän puran traumoja ja vanhoja tunteita, sitä vähemmän egoni pääsee vaikuttamaan ja voin luottaa enemmän valooni.

Loppujen lopuksi, mitä enemmän opin luottamaan enemmän valooni ja elämään siitä, rakkaudesta, käsin, sitä enemmän vedän myös fysiikan lakien mukaisesti rakkaudellisia asioita elämääni. Jos elän egosta ja pelosta käsin, vedän puoleeni sellaisia asioita. Uskonkin elämän olevan mahdollisuus löytää oma valo, rakkaus, sisältään ja oppia luottamaan siihen enemmän ja enemmän, elämän tarjoamista haasteista huolimatta, ja jos pystyt luottamaan valoosi, sinut palkitaan vetäessäsi puoleesi hyviä asioita. Loppujen lopuksi olemme vain energiaa vetämässä sisältämme heijastuvan energian kaltaista energiaa elämäämme… 😉

rakkausKuka ikinä oletkin, joka luit tämän… Oletkohan ihan pyörällä päästäsi. Ehkä. Ehkä pidät minua ihan outona.

Mitä toivoin saavuttavani tällä tekstillä?

Toivon, että sisälläsi heräsi jokin kipinä, valosi kipinöi. Kokeilet ehkä meditoida, pysähtyä, rentoutua. Ehkä löydät rakkauden sisältäsi ja tiedät olevasi rakastettu.

Se ei tarkoita, että elämäsi muuttuisi yhtäkkiä maanpäälliseksi taivaaksi, ei se ole tarkoituskaan. Voit kuitenkin löytää sisäisen tilan, mikä auttaa jaksamaan ja kohtaamaan maailman. Rakkaudesta käsin jaksaa paremmin ja vetää elämäänsä lisää rakkautta, voi elää pehmeämpää elämää.

Paranemisesta

Screenshot_2015-12-17-11-48-22-1_resizedViime aikoina on saanut taas todella taistella fibromyalgiaa vastaan.

Olen nukkunut reilut 10 tuntia yön aikana ja silti muutaman tunnin hereilläolon jälkeen on tuntunut siltä, että on pakko päästä taas nukkumaan. On ihan sellainen olo kuin keho olisi painanut jotain sammutus nappia, eikä itsellä ole mahdollisuutta taistella vastaan, vaan sitä vaan hyytyy…

Epäilen tämän tilanteen johtuvan siitä, että mieli nostaa jatkuvasti pintaan vanhoja lapsuuden traumoja, joita olen ennen painanut alas muistamattomuuteen. Nyt olen kuitenkin päättänyt kohdata ne ja antanut luvan itselleni muistaa ne, milloin niitä nousee jatkuvasti pintaan. Se on todella raskasta ja jokin osa minusta tuntuu vielä vastustavan sitä, minkä vuoksi uskon fibronkin taas nostavan päätään.

Keho ja mieli ovat yhtä, kehomieli, joten uskon vanhojen, kipeiden traumojen olevan syvällä kehossa. Kun mieli yrittää vastustaa niiden muistamista, se jännittää kehoa ja vanhat traumat saavat kehon oirehtimaan, oikein huutamaan ”huomaa minut ja traumat, kohtaa meidät, kaikki piilotetut tunteet ja jännitteet!”. Jos kaiken kieltää, ei kohtaa traumoja tai tunteita, alkaa keho vaatimaan huomiota, sairastamaan. Paraneminen onkin prosessi, jossa oppii hyväksymään vanhat traumat, tunteet ja ikävät asiat. Kipu ja sairaus ovat oireita piilotetuista traumoista, tunteista. Hyväksymällä ja tuntemalla ne, ei anna niiden enää kontrolloida itseään ja silloin vapautuu niistä. Vapautuminen vanhoista traumoista ja tunteista voi auttaa myös fyysisiin vaivoihin ja sairauksiin, koska niiden ei enää tarvitse olla olemassa kiinnittämässä huomiotamme piilotettuun. Paraneminen ei ole siis vain oireiden eli kivun ja sairauden häviämistä, vaan syyn eli traumojen ja piilotettujen tunteiden hyväksymistä, kohtaamista ja vapautumista.

eiparantua

Kuulostaako helpolta? Todellisuudessa se on kaikkea muuta. Emme edes välttämättä ymmärrä, että meillä on traumoja ja käsittelemättömiä tunteita. Sairaus on oire niistä, joten jos sairastuu, tulisi alkaa miettiä, mistä se yrittää viestittää. Jos hoitaa vain oireita eli esimerkiksi kipua kipulääkkeillä, eikä sairauden syytä eli traumoja, ei voi parantua täysin. Paraneminen ei tarkoita pelkkää fyysisten oireiden häviämistä, vaan kokonaisvaltaista eheytymistä. Voiko oireet eli sairauden hävittää kokonaan käymällä läpi sairauden syyn eli traumat ja piilotetut tunteet? Uskon niin ja toivon niin. Siihen perustuu kaikki vanhat kansanperinteet, energiahoidot, henkiparannukset, shamanismit, luontaishoidot…

Energiahoito on itsellä auttanut nostamaan traumat tietoisuuteen ja terapiassa käsittelen niitä, ja se on kaikkea muuta kuin helppoa. Se järisyttää koko maailmaani, muuttaa käsityksen kaikesta. Se tuo ymmärrystä, miksi olen kuka olen nykyään, miksi egoni on tälläinen ja miksi minulla on tiettyjä neurooseja. Se tuo ymmärrystä, miksi olen samaistunut egooni ja unohtanut sisäisen, henkisen tilani.

Screenshot_2015-12-25-10-51-56-1_resized

Muistan yhtäkkiä kamalia asioita, joita minulle on tapahtunut lapsuudessa, jotka olen painanut syvälle kehooni, etten muistaisi niitä. Ne ovat olleet liian kipeitä muistettavaksi, mutta liian kipeitä kantaa kehossani ja kehoni on alkanut oireilla, kehittänyt fibromyalgian. Nyt ne nousevat pintaan ja suostun kohtaamaan ne. Itken, huudan, kiljun, kun muistan ne. Pelkään ja olen toivoton. Mutta sitten muistan, että ne ovat jo tapahtuneet ja olen jo selvinnyt niistä, nyt ne pitää enää muistaa ja hyväksyä. Silloin ne eivät enää aiheuta kipua minussa, eivät enää kontrolloi elämääni.

Tämä on vaikea ja kipeä prosessi, mutta se on ainoa tie paranemiseen.

En halua enää tyytyä vain oireiden hoitamiseen, lääkitä kipua, sillä silloin sairaus hallitsee elämääni. Olen huomannut viimeisen noin puolen vuoden aikana muutoksen, kun keskitynkin paranemiseen ja sairauden syyhyn. Fibromyalgia on helpottanut, olen voinut alkaa liikkua ja voinut paremmin. Tämän on oltava parempi, oikea tie. Se voi olla vaikea ja pitkä, mutta jos lopputuloksena olisikin vapaus… Vapaus fibromyalgiasta tai edes helpotus, helpompi elää oireiden kanssa…

Se on kaikki yrittämisen arvoista.

Screenshot_2015-12-13-11-32-09-1_resized

Peppu-Vatsa

pylly

Tänään olin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Peppu-Vatsa-jumppaa.

Tuntui että kuolin. Ja minut huudettiin ohjaajan toimesta takaisin henkiin. Ja sitten kuolin uudestaan. Ja sama toistui varmaan kahdeksan kertaa 55 minuutin aikana.

Sinänsä itsensä haastaminen ja että tunti on rankka, eivät ole huonoja asioita. Mutta tämä ohjaaja ei todellakaan ole lempiohjaajiani, hän tykkää huutaa ja hosua, tekee kaiken aina tosi nopeasti ja antaa vähän ohjeita. Kun sitten yhdistetään tämä ohjaustyyli nopeatempoiseen jumppaan, missä olikin paljon pomppuja ja hyppyjä, se oli todella huono  juttu minun kohdalla. Liikkeet olivat riuhtovia ja pelkäsin tekeväni niitä väärin, koko ajan mennään nopeasti eteenpäin ja ilman kunnon ohjeita, olin välillä aika hukassa. Yritin kuitenkin ja tein parhaani, mistä voin olla ylpeä. Pelkäsin ja pelkään vain, että venäytin jotain paikkoja ja että huomenna on tosi paljon kipua.

Parempi kaivaa siis kipulääkkeet valmiiksi aamulääkkeiden yhteyteen…

curvyjoga…ja varata seuraava Bodybalance-tunti!

Bodybalance tuntuu omalta jutulta. Se on haastava ja siinäkin on kroppa kovilla, mutta liikkeet tehdään rauhassa ja välttäen mitään nykimisiä, riuhtomisia. Se venyttää ja herättää kroppaa tavalla, mikä avaa syviä jumeja kropasta. Tuntuu, että samalla kun työskentelee ja hiessä työstää kehoaan, saa myös kiitosta sen avautuessa ihan uudella tapaa. Se tuntuu euforisen ihanalta, haaste ja kiitos yhdessä. Kun olen bodybalance-tunnilla, tuntuu että teen hyvää koko kehomielelle ja parannan sitä kaikella mitä teen.

Sitä siis lisää, ei enää näitä Peppu-Vatsoja. Vältän myös muita tämän saman ohjaajan tunteja, olisi pitänyt uskoa jo ensimmäisen hänen ohjaaman tunnin jälkeen.

Fireworks

fireworksTänään on ilotulitusten vuoro, mutta ensin haluan kertoa henkisistä ilotulituksista, mitä olen saanut.

Olen käynyt nyt kolmesti Bodybalance-ryhmäliikuntatunneilla ja se aiheuttaa sellaista euforiaa, sisäistä henkistä ilotulitusta, etten tiedä mikä olisi tuonut sellaista tunnetta ennen! Melkein joka kerta olen meinannut alkaa itkemään ilosta ja sitä tunnetta mistä se johtuu, on vaikea kuvailla… Jäykkä rautakanki-kroppani, johon aina särkee ja sattuu ja aina väsyttää, yhtäkkiä toimii. Ei toki niin hienosti kuin voisi toivoa ja toki olen aivan rapakunnossa, mutta SE LIIKKUU, TOIMII JA pystyn liikuttamaan sitä monin eri tavoin. Taiji-verryttelyn aikana se liikkuu pehmeiden liikeratojen mukaisesti, lämpenee. Jooga-osuudessa kehoni venyy ja liikkuu, oikein tunnen kuinka vanhoja jännityksiä sulaa pois ja liikkeet muuttuvat sulavimmiksi. Pilates-lihaskunto-osuudessa hikipisarat tippuvat ja pukerran liikkeitä pää punaisena, mutta onnellisena. Miten ihana tunne onkaan, kun jalat, joilla en aina ole päässyt edes kävelemään, voivatkin tehdä lihaskuntoliikkeitä ja saan haastettua niitä tärinään asti! Ja kuinka hyvältä voikaan tuntua saada samat vatsalihakset töihin, jotka eivät aina saa minua edes sängystä nousemaan. Se tuntuu niin upealta… Kiitollisuus ja tunne kehon liikkuvuudesta saa minut joka kerta liikuttumaan melkein kyyneliin, saa aikaan sisäisen ilotulituksen.

Jopa kahden seuraavan päivän kipu ja jäykkyys saavat ilon läikkymään. Tiedän sen johtuvan siitä, että minä ja kehoni työskentelemme kohti parempaa tulevaisuutta ja terveyttä, eikä itse sairaudesta. Se vasta hienolta tuntuukin.

11817184sayyesUlkona paukkuu jo ilotulitukset, minä olen yksin kotona oman ja hoitokoirani kanssa.

Minut oli kutsuttu naistenbileisiin ja yksiin illanistujaisiin, sekä uudenvuodentansseihin, mutta sanoin kaikelle ei. Kutsuja saadessa mietin mielessäni ”kamalat jonot joka paikkaan ja joka paikassa, kotiinpääsy hankalaa, jokapuolella humalaisia ihmisiä, rahaa menee paljon, joka paikka täynnä ihmisiä ja kaikilla on jokin pakko viettää kivaa, vaikka oikeasti ei olisi kivaa” enkä yhtään innostunut. Vanhan kaavan mukaan olisin kuitenkin helposti ajatellut, että uutenavuotena pitää tehdä jotain, mutta nyt vain tyynesti kuuntelin itseäni ja sanoin kutsuille ei.

Oma koirani pelkää raketteja, pauketta ja kovia ääniä, enkä tiennyt hoitokoirani reaktioista. Muutamat eri ystävät ehdottivat voivansa tulla seurakseni aattona, mutta huomasin stressaantuvani ajatuksesta, joten sanoin ei. Sanoin vain haluavani olla rauhassa stressaavien koirien kanssa ja että pidetään jokin hauska extempore-ilta ensi vuoden puolella.

Ein sanominen oli hieman hankalaa, mutta onnellisuuteni kannalta välttämätöntä tänä iltana. Ei sanominen ilman selittelyjä on yleensäkin välttämättömyys omalla onnellisuudelle. Tärkeintä on kuunnella itseään ja mikä olisi itselle eniten onnellisuutta tuottava päätös – ja tehdä se päätös, vaikka se tarkoittaisi ein sanomista joillekin. Eikä siitä pidä kantaa huonoa omatuntoa.

2016Tämän vuoden aikana olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä, silläkin uhalla, että suututan ihmisiä ja menetän välini heihin. Olen sanonut ei monille asioille ja ihmisille, olen sanoutunut irti asioista, jotka eivät enää palvele minua ja jatkuvaa pyrkimystäni kohti hyvää, pehmeämpää elämää. Tiedän tehneeni päätökset rakkaudesta, en vihasta, käsin. Ratkaisut ovat olleet rankkoja, mutta myös palkinneet tuomallaan keveydellä ja onnellisuudella, mikä on seurannut omalla puolella pysymisestä. Näillä eväillä aion jatkaa kohti uutta vuotta 2016 ja toivon lisää rakkautta, oikeudenmukaisuutta, sekä rohkeutta olla omalla puolella meille kaikille <3

Onnellista uutta vuotta 2016!

Pyhät

Pyhät menivät ihanan helposti ja onnellisesti. En murehtinut perhekriisejä tai stressannut, vaan olin vain.

Ja mikä tuotti isoimman yllätyksen, tapahtui joulupäivän iltana. Yhtäkkiä minulle tuli sellainen olo, että ”Nyt olen levännyt tarpeeksi, mitäs seuraavaksi?” – ja voin kertoa tämän olevan aivan uutta! Yleensähän fibro laittaa minut nukkumaan päivät pitkät peräjälkeen ja saan pinnistellä pystyäkseni toimimaan. Viimeinen puolivuotinen on selkeästi alkanut vaikuttaa positiivisesti, otan tämän merkkinä, askeleena kohti parempaa, terveempää elämää.

Energiahoidot, meditaatio, liikunta ja energiavaihdunnan parantamiseen huomion kiinnittäminen tekee taikojaan… Wau. Sen sijaan, että olisin stressannut ja miettinyt meneillään olevaa kriisiä, minulle on kehittynyt kyky olla paremmin tässä hetkessä ja sietää stressiä. Ja kun en stressaa ja jännitä kehoani, en lisää ylimääräistä kuormitusta ja kipua itseeni. Kehoni on myös voimistunut ja pärjää ehkä vähemmällä levolla.

Siis ihan mahtavaa! Tulee niin energinen ja positiivinen olo, että ihan itkettää ilosta. Tuntuu, että hei, mähän pystyn moneen ja kehoni pystyy moneen – ja vitsi mitä kaikkea hienoa vielä onkaan edessä!

Pienin askelin ja tiedostaen, että kehitys tapahtuu yleensä ”2 askelta eteen, 1 taaksepäin”-tahdissa, mutta silti jokaisesta askeleesta iloiten kohti uutta vuotta!

Aatto

jouluaattoIhana olo.

Heräsin, vein koirat ja juttelin melkein tunnin naapurini, toisen koiranomistajan kanssa erilaisista tavoista viettää joulua. Aurinko paistoi, mutta oudolla tapaa joulumieli oli tavoittanut minut.

Tulin kotiin ulkoa, keitin kahvit ja avasin lahjat joulumusiikin soidessa taustalla. Sain todella omannäköisiä ja ihania lahjoja.

Lahjojen avaamisen jälkeen kietouduin kylpytakkiin ja menin pihan kautta taloyhtiön järjestämään joulusaunaan. Odotin paljonkin ihmisiä, mutta sain olla ihan omassa rauhassa yli tunnin saunareissun! Uhmasin fibrojen saunakrapulaa ja rentouduin lämpimisissä löylyissä raukeasti venytellen ja meditoiden. Kävin mielessäni läpi kaikki läheiset ja tutut, toivoin heille kaikkea hyvää ja siunausta jouluun.

Ja kun tulin löylyistä pihalle, aurinko paistoi yhä kauniisti ja katselin ympärilleni onnellisena.

Minun joulu.

Joulu 2015

2015jouluTänä vuonna joulu onkin aika erilainen.

En ole kirjoittanut tänne vähään aikaan, sillä omassa henkilökohtaisessa elämässäni on ollut aikamoinen perhekriisi. Olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä ja menettänyt sen takia välini vanhempiini, enkä voi nähdä nuorinta sisarustani. Toista sisarustani olen taas joutunut tukemaan paljon. Olen saanut kuulla vaikka minkälaista haukuntaa, mutta kumma kyllä olo ei ole raskas tai vaikea tai katuva. Päinvastoin, en muistaisi milloin minulla on ollut näin kevyt olo.

saanmitahaluanOlen pitkään joutunut käsittelemään ikäviä asioita lapsuudestani ja vaikka olen puhunut niistä terapeutille, ystäville ja muille, ne asiat ovat kuin hiilihapot levottomina kehossani kasaantuneet ja kuplineet. Vihdoin pääsin sanomaan niistä ihmisille, jotka ovat niistä asioista vastuussa ja tuntui kuin paine sisältäni olisi vapautunut. Olen muutenkin tähän kriisiin liittyen toiminut rehellisesti ja suoraselkäisesti, joten vaikka tilanne on ikävä, minulla ei ole syytä hävetä tai katua.

Vähän tämän kriisin keskellä on naurattanutkin. Kerroin monille ystäville, kuinka haluaisin viettää joulua ihan omassa rauhassa, yksin, koiralauman kanssa ulkoillen ja hyvin syöden. Tarkoitin tulevaisuutta, mutta käytin tähän haaveiluun paljon energiaa ja vedin puoleeni tälläistä asiaa, joten tälläisen kriisin yksi seuraus oli tälläisen joulun toteutuminen jo tänä vuonna. Siskoni koira on asustellut luonani ja tulee olemaan ainakin joulun luonani, joten minulla on koiralauma, jonka kanssa ulkoilen ja puuhailen. En joudu menemään perheeni luo jouluna, vaan saan olla yksin ja siskoni käy vain kumppaninsa kanssa luonani. Koska olen omassa kotonani, sain itse suunnitella mitä ostin ja mitä syön. Se on yllättäen ollut aika ihanaa.

12039732015joulua2Vietän siis ihan omanlaisen joulun tänä vuonna.

Iloitsen omasta hyvästä voinnistani ja siitä, että olen voinut liikkua. Se on todella iso lahja. Olen myös saanut paljon paketteja ystäviltä, kavereilta ja jopa edeltäviltä työpaikoilta, ja olen itsekin pystynyt muistamaan muita aineettomilla lahjoilla, rahatilanteesta huolimatta.

Huomenna aion viedä koirat, käydä taloyhtiön joulusaunassa, keittää joulupuuron ja tehdä hyvää ruokaa vierailla. Sitten katson paljon jouluisia elokuvia ja ohjelmia, syön suklaata ja juon kahvia. Ulkoilen ja leikin koirien kanssa, lepäilen. Tarjoilen itselleni lepoa, lempeyttä ja iloa ja kiitän rohkeudestani, jonka olen löytänyt.

Samaa toivon kaikkien, jotka tämän lukevat, tarjoilevan itselleen. Ihanaa joulua!

Ryhmäliikuntaseikkailu

bodybalanceOlen hienosti edistynyt liikuntaharrastukseni kanssa.

Jaksan crossilla pidempään, pääsen ”pidemmän matkan” joka kerralla ja hapenottokyky on parantunut. Aerobisen liikunnan harrastaminen on siis alkanut sujumaan, mutta kaipaisin vielä lihaskuntoharjoittelua. Salin laitteita en oikein vaan voi siihen käyttää, koska kaikki laitteet, joissa joudun pitämään kiinni jostain tai keholla vastustamaan laitetta, aiheuttavat liikaa kipua. Päätin tutustua salin ryhmäliikuntaan ja valitsin tunniksi BodyBalancen.

Koko kokeilu meinasi mennä pieleen, kun koulun jälkeen ajattelin pitää huolta jaksamisesta tunnille asti ja ajattelin ottaa kipulääkettä ja keittää kahvit itselleni. Olin niin sumussa, että nappasin vahingossa melatoniinia kipulääkkeen sijaan! Vasta kahvia keitellessä mietin, että pillerinhän olisi pitänyt olla vihreä eikä valkoinen… Siinä sitten mietin itkeäkö vai nauraa, kun piti yrittää tsempata itseä jaksamaan niin nappaan väsyttävän pillerin vahingossa! No onneksi keitin vahvat kahvit ja tsemppasin tunnin alkuun asti, tosin bussissa nukahtaminen oli aika lähellä…

En ollut käynyt tällä salilla aiemmin, joten jännitin hieman etukäteen, miten käytännöt pitäisi hoitaa. Edessäni meni kuitenkin nainen, jota seurasin ja huomasin hänen vahvistavan ilmoituksen ainoalle enää menevälle ryhmäliikuntatunnille, joten tiesin hänen olevan menossa samalle tunnille. Seurasin siis hänen jäljissään pukuhuoneeseen ja tarkkailin ottaako hän kenkiä mukaan, missä liikuntasali oli ja minne varauslipuke annetaan. Pärjäsin siis hienosti tunnille asti.

Mietin ennen tunnin alkua sanonko ohjaajalle mitään ja kun näin hänet, minulle tuli heti hyvä fiilis hänestä, joten päätin mennä juttelemaan. Kerroin fibrosta ja hän antoi vinkkejä, että laji todennäköisesti sopii hienosti nivelongelmistakin kärsiville, joten kokeile rohkeasti. Hän neuvoi pitämään liikkeiden pidot lyhyempinä ja pitämään tarvittaessa aina taukoja, joten uskalsin hyvin mielin aloittaa tunnin.

Ja wau mikä fiilis! Bodybalance alkoi taiji-verryttelyllä, jatkui jooga- ja pilates-sarjoihin ja loppui rentoutukseen. Liikkeet oli välillä aika haastavia, kun kunto on näin heikko pitkän liikkumattomuuden jälkeen, mutta yritin parhaani. Ensin vähän stressasin, että mitäköhän muut ajattelee, jos jotain mokailen siellä, mutta pääsin ajatuksesta eroon nopeasti: eihän minulla ollut sarjoilta aikaa huomioida muita mitenkään, niin kellä olisi aikaa saati kiinnostusta arvostella minua ja minun olemista! Keskityin siis nauttimaan omasta kehostani ja siitä, että pystyn liikuttamaan sitä. Liikkeet avasivat jumeja ja lihakset pääsivät töihin, mikä tuntui niin hyvältä, vaikka samalla raskaalta. Välillä painoa nojattiin liikaa käsille, mikä voi aiheuttaa nyt tänään seuraavana päivänä kipua ja olla esteenä seuraavalle tunnille, mutta jos kädet kestää, menen ehdottamasti uudestaan!

Ohjaajakin oli ihanan tsemppaava, hän tuli kysymään miten meni ja antoi lisää neuvoja. En ollut pitänyt sarjoja lyhyempinä, kun jokin ihme pärjäämis-asenne iski ja halusin tehdä kuten muut… Tästä saan ehkä kärsiä, mutta ensi kerralla ehkä maltan noudattaa ohjeita. Puhuimme myös muista ryhmäliikuntatunneista ja hän sanoi suoraan, että tanssillisia tunteja voi harkita, samoin ehkä spinningiä ja peppu-vatsa-tuntia voi kokeilla, mutta muut kannattaa jättää suosiolla väliin. Olin todella kiitollinen tsempistä ja neuvoista, tuli hyvä fiilis, kun olin uskaltanut mennä tunnille ja vielä puhua ohjaajalle.

Ryhmäliikuntatunti tuntui todelliselta voitolta: pystyin päästämään irti itsekritiikistä, tekemään parhaani ja liikuttamaan kipeää kehoani niin että se tuntui hyvältä. Ihanaa! Näillä fiiliksillä jaksaa, vaikka olisikin kipeämpi tämän jälkeen.

Kokeilua

11986950_1479429482360734_7353782681150176656_nMielestäni kuvassa oleva lause sopii erittäin hyvin myös fibroon – ei ole yhtä reseptiä, joka auttaisi kaikille fibromyalgikoille. Ei ole valmiita ohjeita tai neuvoja, jotka varmasti auttavat. Pitää vain kokeilla.

 Kuitenkin jotain perusasioita on, joita tutkimukset ovat vahvistaneet:

  • Jännitys lisää kehon vastustusta, mikä voimistaa kipua. Jos ei löydä omaa keinoa vapautua kehon jännityksistä, jännitys pahentaa kipua ja mitä enemmän kipua tunnet, sen enemmän jännität huomaamattasi kehoasi ja pahennat kipua vielä enemmän. Noidankehä on valmis.
  • Energiaa pitäisi saada tarpeeksi, jotta keho jaksaa taistella kipua vastaan
  • Hapenottokyky heikentyy fibromyalgikoilla helposti, kun kipu ja uupumus aiheuttaa jännitystä kehossa, mikä heikentää hapenottokykyä. Hapenottokyvyn parantaminen on tärkeää, koska se auttaa jaksamaan paremmin ja poistamaan liikoja maitohappoja kehosta, joita syntyy fibromyalgikoilla muita helpommin ihan arkisissa asioissa, saati sitten jos vielä liikkuu. Kun maitohappoja on jo valmiiksi kehossa ja niitä syntyy lisää liikunnasta, tulee liikunnasta entistä kipeämmäksi, jos ei huolehdi hapenottokyvyn parantamisesta ja palautumisesta.
  • Koska energiavaihdunta fibromyalgikoilla on hitaampaa, keho palautuu hitaammin esim. liikunnasta. Eri palautumiskeinoja pitää siis kokeilla ja etsiä ne, mitkä itseä auttaa, ovat ne sitten Valmarin- tai muita palautusjuomia, venyttelyä, kevyt hieronta, palauttava kevyt liikunta… Tai vaikka vaan lepo.

Näitä asioita kannattaa siis kuitenkin pitää mielessä, ainakin itse yritän.

9529ed20667dd806ec698af5bd6e2c02

 Fibromyalgia on kuin palapeli, ei riitä, että on vain kipua ja uupumusta, oireita ja vaikutuksia on satoja… Miten sitten selvitä niiden kanssa, se onkin isompi palapeli ratkottavaksi.

Kuten aiemmin kirjoitin tänne, olo oli aika epätoivoinen, kun kaikki tuntui olevan huonosti. Fibro painoi päälle, raha huolet täyttivät mielen ja koulujutut painoivat. Tulin epätoivoiseksi. Niin tapahtuu joskus ja se kuuluu tähän tunteiden vuoristorataan, mihin pitkäaikainen sairastaminen vie pakostikin.

Ja kuitenkin sain taas huomata kantapään kautta, kuinka vastaus näissä tilanteissa on kerta toisensa jälkeen ollut minulle sama: vapauttaa tunteet ja jännitys, hengittäminen. Kirosin oloani, mutta vasta kun uskalsin hengittää ja rentoutua, pystyin päästämään tunteet ulos ja itkemään. Itkin kaiken turhautumisen, väsymyksen ja pettymyksen ulos, minkä jälkeen oli aika tyhjä olo. Tyhjään oloon tein sitten meditaatio-harjoituksia, mikä sain muistamaan, että asiat järjestyy. Minussa on jo kaikki, minun täytyy vain oppia rentoutumaan, pehmentymään ja löytämään tarvittavat asiat itsestäni.

Kävin kivuista huolimatta myös salilla, vahvasti lääkittynä ja palautusjuomin varustettuna. Harjoitin hapenottokykyäni crosstrainerilla ja huolehdin sen jälkeisestä levosta. Yleensä pahojen kipujaksojen aikana vältän liikkumista, mutta nyt päätin sisukkaasti kokeilla uutta. Sain salille seuraa, joten tiesin pääseväni edes jotenkin kotiin (tai sairaalaan), jos tämä ei olisikaan hyvä idea. Ja kappas, se ei ollut huono idea. Liikuttamalla kehoa sain lisää jännitystä purettua kehosta ja pystyin hengittämään paremmin, mikä taas helpotti meditointia ja muuta rentoutumista. Positiivisia seurauksia kielteisen noidankehän sijaan siis.

Ja näiden keinojen avulla olotila alkoi helpottamaan. Fibro-oireet hieman helpottuivat ja kipu lieventyi, kun pystyin hengittämään kunnolla ja rentouttamaan ylimääräiset jännitykset.

Tämä toimi tällä hetkellä minulle. Pitää vain kokeilla sisukkaasti.

Ja jos ei jaksa kokeilla, niin anteeksiantaa itselleen ja keskittyä löytämään mahdollisimman hyvä olotila silti.

11200636_10153119275917371_1529093925064647867_n

Masentaa

11888009_1014927085218773_1779224509394691387_nTämä kohta loppuva viikko on ollut todella raskas.

Fibro-oireet olivat olleet melkein puoli vuotta tosi hyvin hallinnassa, mutta maanantaina ne tuntuivat palanneen kuin salamaniskusta. Energiahoidot, meditointi, tietoinen hengittäminen kohti kipua ja säännöllinen rytmi ovat oman veikkaukseni mukaan oireiden hallinnassa pysymisen takana, mutta en ole aivan varma. Jos olen oikeassa, voisin veikata että perhesuhteista ja kouluun palaamisesta aiheutunut stressi on vaikuttanut minuun niin, että joku notkahdus tähän tuli. Tuntuu kuin olisin jäänyt painavan talon alle, tullut jyrätyksi. Vaikka tiedän, että fibro tuskin koskaan häviää, näin helppoa ja vähä-oireista kautta on vaikea edes muistaa, joten tämä uusi notkahdus voimakkaiden oireiden pariin tuntuu erityisen pahalta ja vaikealta.

Olen nukkunut huonosti, nähnyt painajaisia ja heräillyt jatkuvasti kesken yötä. Kipu on häirinnyt jatkuvasti ja tehnyt olon hankalaksi, missä ikinä olenkin yrittänyt olla. Väsymys on uuvuttanut ihan täysin, niin että olen vain skipannut koulupäiviä ja jäänyt kotiin lepäämään. En ole myöskään saanut koulutehtäviä tehtyä kotona ollessa, vaan kaikki energia on mennyt siihen, että edes jotenkin suoriudun päivittäisistä rutiineista.

Kaiken tämän lisäksi rahatilanteeni on todella huono. Syksyllä minulle kerääntyi niin paljon laskuja, että jouduin käyttämään joulukuun opintolainaa niiden maksamiseen. Se taas johti siihen, että kun viime kuun loppuviikot selviydyin ystävien avulla tilillä ollen 20 senttiä, tässä kuussa minulle jäi laskujen jälkeen elämiseen 50 euroa. Onneksi sosiaalitoimi jousti sen verran, että vaikka en saanut rahaa tässä kuussa, he antoivat maksusitoumuksen lääkkeisiin ja lääkärimaksuihin, mikä on todella tärkeää. Tässä kuussa olisi vielä ennen joulua tiedossa kuitenkin ainakin yksi päivä sairaalassa ja mahdollisesti siihen liittyviä lääkekokeiluja.

bed

Eli nyt sitten masentaa. Fibro-oireet ovat palanneet voimallisina, rahat ihan lopussa ja täksi kuuksi oli suunniteltu vaikka mitä piristävää tekemistä ystävien kanssa. Joudun siis skippaamaan pikkujoulut ja illanistujaiset ja muut isot juhlat, ja viettämään aikaa perheen luona, mikä tuo lisää stressiä, mutta jossa en kuluta yhtään. Perheeltäni en halua enkä voi pyytää rahaa, toivon, että he omatoimisesti haluaisivat antaa sitä vastineeksi pikkuveljen vahtimisesta, mutta pyytää en aio. Tosi monella ystävällä on vuoden tiukin kuukausi edessä, joten en haluaisi heiltäkään lainata. He antavat jo nyt niin paljon, tuovat ruokaa, kutsuvat syömään, piristävät ja ennen kaikkea ovat tukenani, ovat olemassa.

Nyt täytyy sinnitellä ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Ehkä isoimmaksi ongelmaksi tulee sinnitellä tämän lamaannuttavan masennuksen kanssa, ettei anna ylivoimaa fibrolle ja raha-ongelmille. Onneksi kotona on ihana koira, joka on läsnä ja piristää päivittäin. Onneksi on rakkaita ystäviä, jotka saavat nauramaan ja piristävät viesteillä ja pitkillä puheluilla. Paljon on hyvää, mikä kantaa läpi vaikeiden hetkien.

Ja jokin syvempi merkitys tässä taas on, kun jaksaa vain jossain vaiheessa kohdata ja pohtia näitä asioita.

Mattopyykillä

11221279_10154380215646988_3285169327004070971_nOlen huomannut, että myönteinen muutos, pehmeämpi asenne itseäni kohtaan on alkanut heijastua ystävyyssuhteisiini.

Pehmeämpi elämänasenne on johtanut siihen, että ajattelen ansaitsevani hyviä asioita, tukea ja lempeyttä myös muilta ihmisiltä. Osaan ottaa rennommin ja olla rohkeammin oma itseni ystävieni kanssa, joiden kanssa se on johtanut vain läheisempään ja tasapuolisempaan suhteeseen.

Nyt kun koulu jatkuu, olen taas enemmän ystävieni kanssa ja muutos näkyy selkeämmin. Olen yhä vapautuneempi, heitän huonoja vitsejä ja nauran ystävieni kanssa hysteerisenä välittämättä mitä muut ajattelee. Hölmöilen ja pelleilen, sillä tiedän olevani rakastettu ystävieni parissa. Saan kuulla sen heiltä ja saan myös konkreettisia todisteita siitä.

Viimeisin todiste sai minut liikuttumaan. Koirani oli sairaana ja oksensi useita kertoja matoilleni. Se yritti kyllä itse mennä vessaan, kuten sillä on tapana vahingon sattuessa, mutta matkalla sinne sattui vahinkoja. Lopulta kaikki matot olivat likaisia ja jouduin vain käärimään ne ikea-kassiin odottamaan, että keksisin jonkun ratkaisun. Ne eivät mahtuisi pesukoneeseeni, eikä minulla olisi tilaa kuivattaa niitä missään ja talossanikaan ei ole pesutupaa. Minulla on huono rahatilanne, joten pesettäminen pesulassakaan ei onnistuisi.

ystävät

Soitin seuraavana päivänä ystävälleni ja ennen kuin olin ehtinyt kertoa muuta kuin mattojen olevan likaisia, oli hän jo ratkaissut ongelmani. Hän pyysi minua tuomaan matot hänelle ja hän pesisi ja kuivattaisi ne kotonaan. Hän ei ottanut epäröintiä kuuleviin korviinsa, vaan sanoi jopa auttavansa bensakuluissa, jos laina-autoni tankki tyhjenee. ”Eihän sun huono rahatilanne saa olla johtaa siihen, että sulla ei oo mattoja käytössä, etkä saa niitä puhtaiksi!”

Ja vaikka minun on ollut vaikea ottaa apua vastaan ennen ja vieläkin sen kanssa painin vieläkin, tällä kertaa uskalsin ottaa avun vastaan. Tiesin olevani sen arvoinen ja että ansaitsen tukea. Kiitin, mutta en nöyristellyt tai tehnyt asiasta vaikeaa, vaan lupasin auttaa häntä vuorostani.

Ystäväni vastasi tähän, että minähän autan jo. Olen hänen ystävänsä ja tukensa, kuten hänkin minun.

Ilman omaa muutostani en usko, että saisin näin paljon apua ystäviltäni, sillä en osaisi vastaanottaa sitä.

You can run but you can’t walk

Erikoinen huomio, minkä olen tehnyt käydessäni salilla on, että pystyn liikkumaan siellä paremmin kuin kävellen.

Kun kävelen, liike on ilmeisesti liian hidasta ja aiheuttaa aina ainakin vähän kipua. Kun olen salilla ja crostrainerilla, liikeradat ovat suoria ja liike tarpeeksi nopeaa ja tasaista, heti alusta lähtien. Silloin kipu ei ehdi mukaan. Eli ainakin tällä hetkellä pystyn harrastamaan liikuntaa, sen vaan on oltava jotain muuta kuin kävelyä. Fibro pakottaa tutkimaan omaa toimintakykyä ja mukauttamaan toimintaa sen mukaan.

Toki palautuminen on haastavaa, mutta pidän lepopäiviä ja juon valmarin-vettä seuraavina päivinä, mikä nopeuttaa palautumista, mikä fibron takia on aina hitaampaa. Ja harjoittelusta aiheutuvaa ”kipua” on ollut, mutta se kertoo vain edistymisestä, eikä se ole niin rajoittavaa kuin normaali fibrokipu välillä on.

Ainoa, mikä on haitannut, on käsiin tuleva kipu. Pelkästään crostrainerin ”käsikepeistä” pitäminen saa ne kipeytymään, vaikka en edes purista kovaa. Joudun siis välillä olemaan ilman käsillä tukemista, että pärjään.

Mutta muuten salilla käynti on tuntunut hyvältä, koska ilman laitetta en pysty kivutta liikkumaan kunnolla ja liikkuminen tekee hyvää. Tekee hyvää hoitaa kehoani, liikuttaa ja huoltaa.

Jäähyväiset

11209401_10154060807554316_8230650069947354889_nEilen oli viimeinen päivä työharjoittelussa ja erittäin tunteikkaat jäähyväiset.

Ohjaajieni kanssa olleista erimielisyyksistä huolimatta sain aivan huipun loppuarvostelun. ”Hän osaa toimia herkästi ja arvostavasti kohtaamisissa” oli yksi lause, joka kosketti arvostelussa. Sanallisessa palautteessa tärkeimmäksi itselle muodostui se, että koko työryhmä oli nähnyt, että kiinnostukseni näitä ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan kohtaan on aitoa, mikä oli välittynyt myös näille ihmisille. Rakkaudellinen asenteeni näkyi ja välittyi.

Asukkailta sain paljon pieniä lahjoja ja kortteja, jotka todella lämmittivät sydäntä. Itse tehtyjä ja koristeltuja, hyvää jatkoa toivottavia. Sain kiitosta erityisesti läsnäolostani ja siitä, miten hyvää oloa levitän ympärilleni. Asukkaat myös kannustivat minua opinnoissani, kuinka he ovat varmoja valmistumisestani ja että minusta tulee sitten hyvä ohjaaja. Se lämmitti sydäntä ja antaa voimaa koulunpenkille.

Paikan kaksi hankalinta asukasta olivat juuri ne, joiden kanssa olin kaikkien yllätykseksi löytänyt parhaimman yhteyden ja viettänyt paljon aikaa, joten heidän hyvästelyt tuntuivat vaikeimmilta. Toinen järjesti yllätykseksi puolen tunnin jäähyväiskahvihetken jo edeltävänä päivänä Fazerin kahvilassa ja antoi kortin, jossa toivotti kaikkea onnea elämääni. Toinen toi minulle suklaata, kortin ja kiiltokuva-suojeslusenkelin. Kortin teksti sai kyyneleet esiin.

Oma keksimän runon vieressä oli teksti ”Kiitos avusta ja olemassaolostasi.”. En tiedä milloin kenenkään sanat olisivat näin koskettaneet sydäntä. Kiitos olemassaolostani. Sain kiitoksen olemassaolosta, siitä, että olemassa on ihminen, jonka kanssa hän on todella voinut tulla kuulluksi ja voinut olla oma itsensä arvostettuna.

Rikoin sääntöjä ja annoin hänelle lahjan, vaikka niin ei olisi saanut tehdä. Päätin, että olen opiskelija ja voin tätä sääntöä rikkoa, sillä tiedän, ettei tämä asukas mene leveilemään muille siitä. Annoin hänelle mustan, kovakantisen kirjan tyhjillä sivuilla. Kirjoitin sinne, kuinka paljon hän on antanut minulle ajateltavaa ja että arvostan häntä suuresti, sekä että toivon hänen kuuntelevan taiteellista ääntään ja jatkavan kirjoittamista näille tyhjille sivuille. Halusin jättää hänelle muiston meidän molemmin puolisesta arvostuksesta ja hienoista keskusteluista, jollaisia ei saa todellakaan edes ”terveiden ihmisten” kanssa.

Lähdin työharjoitteluun epävarmana ja jännittyneenä, lähden sieltä onnistumisen kokemusten kanssa sydän täynnä lämpöä ja rakkautta.

12002891_10153013439957371_4779587969926838877_n

Rakkaudesta

Jotain kummallista, jotain hyvää on tapahtunut.

Kävin ostamassa itselleni salikortin. Ja ei, tämä ei ole se kummallinen asia. Kummallista on syy, miksi hankin kortin. Se ei johtunut siitä, etten pidä kropastani. Se ei johtunut pyöreästä pyöreämmäksi muuttuneista muodoista tai sen muodosta. Se ei johtunut edes siitä, että kroppa ei toimi kunnolla.

Se johtui rakkaudesta. Rakkaudesta omaa kroppaani kohtaan. En koe vihaa sitä kohtaan, vaan myötätuntoa. Se on suojannut minua maailmalta ja taistellut sairauksiani vastaan. Se on joutunut venymään ja muuttumaan, mutta se on kestänyt. Se ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa, ei arvostelua ja läksytystä.

Elämänkatsomukseni muuttuessa, näen ihmisen koostuvan kolmesta osasta: kehomielestä, egosta ja jostain, mitä voi sanoa perusolemukseksi, sieluksi, valoksi tai rakkaudesta. Kaikki meditointi, kehoharjoitteet, retriitit ja työskentely itseni kanssa on saanut minut tajuamaan tämän kolmijaon. En enää samaistu samalla tapaa kroppaani. Se on koti perusolemukselleni/sielulleni/valolle/rakkaudelle. En ole vain kehoni, kuten en myöskään ole vain egoni, joka toimii usein pelosta ja lapsuuden kokemuksista oppimasta käsin. Olen jotain muuttumatonta, jolle keho tarjoaa kodin tämän elämän ajaksi.

Kun en enää samaistu kehooni, en ajattele arvoni määräytyvän kehoni mukaan. Kehoni, kotini on kokenut kovia ja sen kanssa on välillä vaikeaa, mutta nyt yritän tarjota sille rakkautta. Vaikka ruoka ei maistu, yritän pakolla saada itseni syömään edes jotain. Vaikka kehoni on jäykkä, yritän säännöllisesti venytellä ja se on tuottanut jo tulosta. Vaikka kehoni on kipuja täynnä, yritän sitkeästi löytää keinoja saada siihen liikkuvuutta ja kestävyyttä.

crossiOlen yrittänyt jo montaa eri tapaa saada kehooni liikkuvuutta ja kestävyyttä, mutta asenne ei ole ollut näin kohdallaan. Nyt minulla on uuden asenteen lisäksi uusia keinoja.

Kuntoutuksessa kesällä tehtiin paljon eri testejä ja nyt tiedän millainen syke minulla pitäisi olla harjoitellessa. Oikeaa sykettä seuraamalla en tee kerralla liikaa, jolloin kroppa rasittuu liikaa ja aiheuttaa liikaa kipuja. Nyt minulla on siis sykevyö ja -kello mukana.

Kuntoutuksessa huomattiin, että mikä vaan laite, jossa joudun jotenkin keholla vastustamaan laitetta, on huonoksi minulle. Itse pelkkä laitteeseen vastustaminen aiheuttaa kipua eli moni laite on poissuljettu sen vuoksi. Käytän siis aluksi vain crosstraineria.

Fibromyalgikon keho ei palaudu kunnolla, koska sen hapetusreaktiot eivät toimi kunnolla. Jo tavallisina päivinä kroppa menee helposti maitohapoille normaalista toiminnasta, joten pienikin treeni voi aiheuttaa tavallista enemmän rasitusta kroppaan. Kokeilen siis treenijuomana MSM-rikkijauhetta ja sitruunamehua veteen sekoitettuna, minkä pitäisi edistää palautumista. Kotona juon vielä Valmarin juomaa, joka tehostaa kudoshengitystä, poistaa happamia kuona-aineita ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Eräs toinen fibromyalgiaa sairastava suositteli tätä minulle.

Koska palautuminen on hidasta, aloitan hitaasti. Puoli tuntia alussa, päivänä, jolloin ei ole muuta. En siis yritä edes mennä rankan työharjoittelu-/koulupäivän jälkeen salille, vaan väsyneenä lepään. Liikun levänneenä, esimerkiksi viikonloppuna tai vapaapäivänä. Annan myös tarpeeksi aikaa ennen seuraava treeniä.

Valmistaudun myös seuraavina päivinä varaamaan kipulääkettä tarpeeksi mukaan, jos kivut tuntuvat pahoilta. Toivottavasti teen asiat oikein ja tunnen treeniin kuuluvaa kipua, mikä kertoo kehittymisestä, enkä fibrokipuja pahempina kuin normaalisti.

Nyt on siis uusi asenne ja uudet neuvot käytössä. Ehkä tämä kantaa pidemmälle kuin aiemmin. Ainakin yritystä on. Joka tapauksessa koen olevani jo voiton puolella, koska olen löytänyt jotain hienoa – rakkauden kehoani kohtaan, oli se sitten millainen vaan.

10393655_408545109328163_8280741111281104680_n

Uupumusta

11822581_10152934381261512_2437559062801086043_nOlen ollut ihan uupunut.

Enää neljä päivää työharjoittelua jäljellä, onneksi. Kaipaan jo nyt asukkaita, mutta työyhteisön ilmapiiri on ollut niin kireä, että kaipaan jo muualle. Päivisin harkkapaikassa on paljon hälinää, kun ilmapiiri tarttuu työntekijöistä asukkaisiin ja kaikki ovat kireinä. Minä taas erityisherkkän piirteitä omaavana aistin kaikkien fiiliksiä ja vaikka yritän pitää ”tuntosarvet” alhaalla, rasitun ilmapiiristä ja kaikki energiani kuluu päivällä.

Kotiin päästyäni olen vain huolehtinut koirasta ja levännyt.

Huomaan, että vaikka kirjojen lukeminen tai meditointi ei auta nyt, sillä ne pistävät aina isoja ajatusprosesseja liikkeelle. Isot ajatusprosessit taas vievät energiaa ja väsyttävät lisää, joten tarvitsen nollausta. Nollauksesta tulee mieleen ensimmäiseksi teiniaikojen alkoholinkäyttö, mutta sanan merkitys on muuttunut viime aikoina. Nollauksena toimii nimittäin nykyään parhaiten ”valmiiksi mietityt” draamat, esimerkiksi Kutsukaa kätilö- tai Downton Abbey-sarjat. Esteettisyys, hyvä draamankaari, ei kuitenkaan mitään liian mullistavaa. Vain kaunis tv-sarja, ei mitään sen kummempaa.  Silloin myös aivoni lepäävät.

Olen siis keittänyt kupin teetä tai muuta kuumaa juomaa, laittanut kynttilän palamaan ja linnoittautunut nojatuoliini ”nollaamaan”. Nukkumaan olen mennyt joskus jopa puoli kahdeksan.

Yllätyksekseni olen nauttinut näistä illoista ja päivistä todella paljon. Oma koti tuntuu turvapaikalta, jossa on hyvä vain olla ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Ei tarvitse yrittää mitään tai tehdä mitään, ei suorittaa. Voi vaan olla ja nollata.

Hiljaisuuden retriitti

retriitti2Nyt on retriitti koettu.

Kokemusta on vaikea pukea sanoiksi, koska jokainen kokee hiljaisuuden omallaan tapaa.

Aluksi olin todella pettynyt paikkaan, sillä minun huoneeni oli navetasta majoitustilaksi kunnostetussa rakennuksessa ja sen ulkonäkö petti minut. Ulkoa kaunis navetta olikin huonoilla materiaaleilla ja ysäri-sisustuksella kyhätty sisältä päin, ilmeisesti myös rakenteet huonosti kyhätty, sillä äänieristys oli olematon. Nukuin yön huonosti, sillä viereisen huoneen nainen kävi yöllä suihkussa ja kolisteli aikansa muutenkin.

Sen sijaan, että olisin antanut rumuuden ja huonojen yöunien vaikuttaa, sain paremman ajatuksen. Esteettisyys on minulle tärkeä arvo, silmä ja sielu lepää kauniissa ympäristössä. Totta, että huoneeni oli ruma ja samoin koko se rakennus, mutta alueella oli myös kaunis kartano, jossa osa ohjelmaa oli. Meillä oli vapaa pääsy kaikkialle, joten tajusin voivani mennä sinne lukemaan ja oleilemaan. Nukuin päiväunet päivällä ja ymmärsin, että ei sillä väliä, jos en nuku kunnolla yöllä. Voin levätä päivälläkin.

Kun nämä ongelmat aukesivat minulle, alkoi nautinto. Ei kelloja, kännyköitä tai muita laitteita. Aamulla meidät herätettiin livemusalla ja muut menot ilmoitettiin isoa, vanhaa vellikelloa soittamalla. Ei hätää aikatauluista. Paljon yhteisiä meditaatioita ja musiikkia.

Kaikista ihaninta oli, että hiljaisuus antoi tilan oikeaan lepoon ja itsensä kuunteluun. Vasta yhteisessä hiljaisuudessa ymmärsin, kuinka paljon energiaa sosialisoiminen normaalisti vie: itsensä esittely, nimien opettelu, taustojen kertominen, persoonien yhteensopiminen, juttuaiheiden keksiminen. Pidän siitäkin, mutta on ihanaa myös omistautua vain itselleen ja omille ajatuksilleen. Mietin vain ja ainoastaan, mikä itsestä tuntuisi hyvältä juuri nyt.

Palasin retriitiltä todella levänneenä, näin rento ja levännyt en tiedä milloin olisin ollut viimeksi. Koin, että sain syvemmän yhteyden itseeni.

Sen enempää en itse kokemuksesta osaa kertoa. Luin paljon erilaista uushengellistä kirjallisuutta ja meditoidessa syntyi ajatuksia, joita ehkä myöhemmin avaan tännekin…

Muuten en sano enempää retriitistä, paitsi että haluan uudestaan. Ja oi, viikon retriitti olisi vielä upeampaa!

Retriitti

retriittiHuomenna tulee tauko tähän kaikkeen kiireeseen ja kiiruhtamiseen.

Olen jo kauan lukenut kiinnostuneena hiljaisuuden retriiteistä ja uteliaisuus on vain kasvanut. Samalla kun tämä syksy on antanut paljon, mutta myös vaatinut paljon, olen alkanut tutkailla asiaa vakavemmin. Ajatuksena on siis lähteä jonnekin luonnon äärelle hiljentymään, koko aikana ei puhuta yhtään mitään. Retriittiin ei siis mennä sosialisoimaan tai tutustumaan tai tekemään kavereita, vaan lepäämään hiljaisuudessa. Kännykät ja tietokoneet jätetään kotiin, unohdetaan työasiat ja vain ollaan. Retriitissä meditoidaan ja kuunnellaan musiikkia yhdessä, mutta aikaa jää myös itsekseen ulkoiluun ja mietiskelyyn, lukemiseen ja itsensä tutkimiseen. Kuulostaa täydelliseltä.

Huomasin, että retriittien tarjonta on laajaa: tälle syksylle löytyi vaikka kuinka erilaisia hiljaisuuden retriittejä eri puolelle Suomea. Varasin siis jo ajoissa yhden kolmipäiväisen vapaaksi työharjoittelusta ja pohdin useammasta samalle viikonlopulle osuneesta vaihtoehdosta, minnepäin Suomea lähden retriitille. Tällä kertaa Itä-Suomi kutsuu, seurakunnan järjestämänä pääsen aika edullisesti matkaamaan ja hiljentymään yksin täysin uusiin maisemiin.

Aika jännittävää lähteä taas yksin reissuun, tällä kertaa ainakaan ei voi tulla negatiivisia ihmisiä avautumaan minulle, kun kukaan ei puhu mitään. Eli toivottavasti siinä mielessä parempi mahdollisuus itsensä tutkiskeluun kuin esimerkiksi kuntoutus. On myös erilaista olla vain itsensä ja ajatustensa kanssa, muiden ihmisten ollessa läsnä, mutta puhumatta.

Odotan innolla.

Pikkuveikka

pikkuveliOlen niin onnellinen.

Olen aiemminkin puhunut pikkusisaruksestani täällä, mutta nyt kerron enemmän. Minulla on mitä ihanin pikkuveli, 1 ½ vuotta vanha ja persoonaltaan aivan hurmaava.

Vihdoin ja viimein hän on sen verran vanha, että voin ottaa häntä hoitoon luokseni pidemmiksi aikaa.

Nautin niin paljon yhteisestä ajastamme! Minun kanssa hän on rauhallinen, ottaa sateenkaariperheistä kertovan Minun perheeni-kirjan ja tulee syliin, että lukisin sitä hänelle. Hän leikittää koiraani ja tulee pyydettäessä pöydän päätyyn istumaan, juomaan itse maitoa lasista. Ei huuda tai riehu, vaan on.

On niin ihanaa, kun saa nauttia näin ihanan lapsen seurasta, samalla kun oma kyky saada biologisia jälkeläisiä on todella epävakaa. Maailma ottaa, mutta myös antaa.

Epäreilu maanantai

maanantaiTämä maanantai tuntui todella epäreilulta.

Sain palautetta työharjoittelussa, minkä koin olevan epäoikeudenmukaista, mutta en kuitenkaan pystynyt puolustamaan itseäni.

Loppupäivän olin lannistuneena ja mieli maassa harjoittelussa. Mietin mitä tekisin. Menisinkö vain kotiin murehtimaan asiaa vai pystyisinkö puhumaan jollekin? Onneksi rakkaan ystäväni harjoittelupaikka on omani melkein vieressä ja päätin kokeilla, ehtisikö hän nähdä. Häneltä tuli heti vastaus ”Mennään viereiselle mäkkärille kahville” ja pääsin puhumaan hänelle.

Kun sitten sain kertoa ”ohjauskeskustelustani”, kyyneleet ja itku nousi pintaan. Onneksi tämä ystävä on rakas ja lohduttamisen lisäksi todella kuunteli minua. Häneltä tuli viisaita ja lohduttavia sanoja, jotka saivat minut ajattelemaan miten asiaa voisin vielä käsitellä. Kun sain vielä halauksen ja ystäväni sai minut vielä nauramaan, olo keveni heti.

On niin rankkaa saada epäreilua palautetta, kun itse tietää tehneensä paljon ja vielä hyvin. Mutta tämäkin on oppimista, kuinka monenlaista ohjaamista on ja että aina haluamaansa ohjausta ei saa, mutta miten sitten toimia. Ja ainakin oppii muistamaan, ettei ole yksin!

Rikkinäinen mieli ja myötätunto

työharjoittelu2Työharjoittelua on jäljellä alle kuukausi mielenterveyskuntoutujien parissa.

Se tuntuu todella haikealta jo nyt. Olen hyvin kiintynyt näihin asukkaisiin ja heidän kanssaan olemiseen, joten tulee varmasti olemaan vaikeaa lähteä ja palata koulun penkille.

Olen paljon pohtinut näitä ihmisiä, joiden mieli on mennyt rikki. Miksi joku ihminen sairastuu esimerkiksi skitsofreniaan? Siitä on monia teorioita, mutta kun kuuntelee ja oppii tuntemaan siihen sairastuneita ihmisiä, oma tunteeni on seuraava: he ovat olleet herkkiä. Muut ihmiset oppivat rakentamaan kuorta aidon itsensä ympärille. Se miten paksu kuoren on hyvä olla, on toinen asia. Mutta kuori suojaa siltä, että ei ota kaikkea niin syvästi henkilökohtaisesti, osaa huolehtia myös itsestään, osaa puolustautua ja suojata itseään. Kun sitten kuuntelee sairastuneita ihmisiä, toistuu niissä samat teemat: on herkkä ja tunteellinen, kantaa paljon muiden taakkoja, ei saa tukea, ei saa puolustautua tai suojata itseään. Tulee kova stressi ja yhtäkkiä kaikki katkeaa. Takana varmasti on geneettisiä taipumuksia sairauteen, näillä ihmisillä sairaus on mielen sairaus.

Rikkinäinen mieli ei ole mikään helppo asia. Oma pää saattaa muuttua vankilaksi, joka on täynnä hirviöitä. Joillakin voi olla ääni, joka koko ajan kiusaa ihmistä ja toisilla voi olla epärealistinen kuva siitä, että kaikki vihaavat sinua. Toisilla menneisyyden traumat tulevat mieleen niin aitoina, ettei aina erota mikä on nykyisyyttä ja mikä menneisyyttä. Oma toimintakyky laskee ja ihmiset ympäriltä vähenevät. Etkä pääse mieltä pakoon.

Onneksi nykyään on myös hyviä lääkkeitä, mutta nämä kokemukset eivät unohdu. Se näkyy heissä vieläkin.

Mutta onneksi myös se aitous on tallella, mitä he eivät ole peittäneet suojakuorilla. Aitouden saa kokonaisena pakettina, sisältäen sen hyvät ja huonot puolet, mutta minä todella nautin näin aitojen ihmisten kanssa olemisesta. He saattavat ilmaista tunteensa todella suoraan, milloin pitää auttaa heitä ymmärtämään, miten tunnetta kannattaa missäkin ilmaista. Joskus se tarkoittaa huutoraivareita bussissa, mutta se voi tarkoittaa myös ihania keskusteluja.

Edeltävällä viikolla olen esimerkiksi keskustellut siitä, onko hyvä osata viihtyä itsekseen. Onko terveillä ihmisilläkin stressiä ja huolia. Miten vain itse voi motivoitua tekemään elämänmuutoksia. Millaisia asioita elämältä toivoo. Mitä ulkonäkö merkitsee. Mistä tunnistaa ystävän. Millainen elämänasenne on hyvä. Miltä yksinäisyys tuntuu. Mitkä asiat voivat tuoda onnellisuutta.

Näin upeita keskusteluja, joissa asukkaat myös haastavat minua pohtimaan asioita.

työharjoittelu3”Käytä ääntäsi kiltteyteen, korviasi myötätuntoon, käsiäsi hyvän tekemiseen, mieltäsi totuuteen ja sydäntäsi rakkauteen.”

Kaikki ne upeat keskustelut ja hetket saavat minut pohtimaan myös omaa olemistani heidän kanssaan. Miten olla aidosti läsnä ja aitona ihmisenä, kuitenkin muistaen työn rajat?

Pyrin tukemaan puheellani näitä ihmisiä kohti ehjempää mieltä, kuuntelemaan myötätuntoisesti, auttamaan käsilläni kun unohtuu miten vaikka nappi suljetaan, pitämään mielessäni totuuden ”Olen täällä tukemassa, en tekemässä puolesta. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja voin vain auttaa löytämään sitä.” ja sydämelläni toteuttaaman rakkautta. En romanttiseen rakkauteen, vaan universaaliin rakkauteen, joka kuuluu kaikille.

Uskon ihmisen elämän menevän niin, että ei ole olemassa terveitä ja sairaita, vaan on olemassa jana:

Terve —————————————————— Sairas

ja jokainen meistä sijoittaa tuolle janalle johonkin kohtaan. Ei siis ole oleellista miettiä voiko joku tulla täysin terveeksi, vaan minne kohtaan janaan hänet voidaan tukea pääsemään. Jokaisen ihmisen, myös meidän ”terveiden”, paikka janalla voi muuttua eri elämäntilanteiden mukaan. Silti me kaikki olemme itsessämme arvokkaita ja rakkauden arvoisia.

työharjoittelu4Oikeastaan minua on helpottanut fibromyalgian kanssa tähän liittyvä ajatus, jonka sain Dalai Laman kirjasta.

Yleensä kun jotain ikävää tapahtuu, ensimmäinen ajatus on, että ”miksi juuri minä?”. Mitä jos ajattelisit ”miksi en minä?”. Tässä maailmassa on miljardeja ihmisiä ja kaikilla on kaksi samaa perustoivetta: haluamme olla onnellisia ja välttää kärsimystä. Jokainen joutuu kuitenkin kohtaamaan ikäviä asioita elämässään, joten miksi käyttää energiaa oman osansa vastusteluun, vaan ymmärtää, että tämä on minun osani maailmasta. Jotkut kärsii kodittomuudesta, minä fibromyalgiasta. Turha käyttää energiaa sen vastusteluun, vaan siirtyä eteenpäin, miten voin selvitä tämän asian kanssa, miten löytää myötätunto tässäkin tilanteessa.

Se helpotti ”kärsimyksen hyväksymistä”, mistä puhuin aiemmin. Kipuun sisältyy usein kaksi osaa: kipu ja tuska mikä tulee ajatuksista kivusta. Jos minua sattuu, kärsin kivusta, mutta jos vielä käytän energiaa voivotteluun ”miksi juuri minuun sattuu” kärsin myös itse kivun lisäksi tästä reaktiosta. Jos pystyn jättämään tämän reagoinnin väliin, hengittämään syvään ja tutkailla kipua kipuna, huomaan kärsiväni vähemmän.

Olen harjoittanut kesästä lähtien tätä uutta tapaa. Palautan mieleeni Dalai Laman kirjan ajatuksen ja näpäytän itseäni ”Mikä minusta tekee paremman kuin muista, että jonkun muun pitäisi kärsiä ja minun ei ollenkaan?”. Se saa unohtamaan voivottelun ja pärjään kivun kanssa paremmin. Koen tämän asennemuutoksen, joka on tullut Mielekkäästi eroon kivusta ja kärsimyksestä- sekä Dalai Laman Myötätunto-kirjoista, auttaneen minua todella, todella paljon. Se on tuonut mielenrauhaa.

Kun ymmärtää, että kaikki haluaa olla onnellisia ja välttää kärsimystä, mutta tajuaa kaikkien kuitenkin joutuvan kohtaamaan erilaista kärsimystä, voi tuntea myötätuntoa kaikkia kohtaan. Myös kipua tuntevaa itseään kohtaan, jolloin voi itseään näpäytettyään tarjota itselleen lempeyttä ja mahdollisuuksia lievittää kipua. Silloin ei niin helposti arvota itseään tiedostamattaan muita ylemmäs.

Silloin kokee myös esimerkiksi mieleltään rikkoutuneet myötätunnon kautta, eikä jaottelun me-ne tai terveet-sairaat kautta.

12106885_10153068352667371_8280531575383305910_nKamalasti pohdintaa.

Sitä se kaikki mielenterveyskuntoutujien kanssa vietetty aika on tehnyt.

Ja se että näitä asioita pohtii ja vertaa omaan elämään, näkyy myös minussa. Olen saanut viime viikolla myös palautetta työstäni, suoraan näiltä asukkailta.

”Kun sinun kanssa puhuu, tunnut tosi kypsältä ja ymmärrät.”

”Olet empaattinen.”

”Tykkään puhua sinun kanssa.”

”Lähdetkö kanssani?”

Nämä lauseet merkitsevät todella paljon. Tiedän, että sovin työhön ja että jatkuva pohdinta saa minut olemaan vain enemmän ja aidommin läsnä. Ja tiedän sen myös välittyvän heille. En tiedä, kumpi saa näistä kohtaamisesta enemmän: minä vai asukkaat.

Tai tiedänpäs.

Ehdottomasti minä.

Paluu juurille

kukaMinulla oli eilen ystävä kylässä.

Keskustelimme tuntikausia kaikesta lapsuudesta nykyisyyteen, parisuhteista perheisiin. Teimme samalla ruokaa ja hän jäi vielä yöksi, kun juttua vain riitti ja riitti. On ihanaa, kun on ystäviä, joiden kanssa voi puhua kaikesta ja jotka ovat niin älykkäitä, että keskustelut vain löytävät uusia uria toistensa jälkeen.

Ymmärsin meidän keskusteluista yhden ihanan asian. Olen löytänyt paluun juurille.

Kun olin pieni, sain lahjaksi todella hienon nukketalon. Se oli iso kartano ja sen mukana tuli perhe: isä, äiti, tyttö, poika ja kaksi vauvaa. Ensi töikseni heitin perheen pois ja pidin vain sen mukana tulleen tytön, joka vastasi iältään omaa silloista ikääni ja vähän näyttikin minulta. Laitoin tämän tytön asuttamaan yksin kartanoa useiden erilaisten eläinten kanssa. Tyttö perusti myös omia yrityksiä, löytöeläinkodin ja eläinlääkäriaseman, ja hänen elämäänsä kuului läheisiä ystäviä, sekä paljon erilaisia seikkailuja.

Se oli oma tulevaisuuden haaveeni silloin. Ja puhuessani ystävälleni eilen, tajusin sen vastaavan aikalailla omia haaveitani tällä hetkellä. Välissä on ollut jos jonkinlaista itsensä ulkopuolelta etsittyä onnellisuutta ja hukassa olemista, nyt etsin ja löydän onnellisuutta sisältäni. Toivon viihtyväni itseni kanssa ja voivani toteuttaa itseäni, myös kokea olevani rakastettu. Mutta jos puhutaan näistä maallisista haaveista: pieni puutalo omasta rauhasta, vielä toinen pikkukoira ja yksi iso laumanvartija vahtimaan taloa ja luonnon rauhaa. Ei sen tosiaan ihan kartano tarvitse olla enää, hih.

Mutta koen päässeeni siihen tilaan, että ne ulkoa esitetyt tavoitteet ovat kuoriutuneet mielestäni ja olen niiden haaveiden äärellä, jotka olivat minulla jo pienenä. Ei ulkopuolisten asettamaa tavoitejanaa: mies, kaksi lasta, noutaja, volvo ja rivarinpätkä. Vaan minä itse, omat koirat, oma rauha, rakkaus ja mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja se puoliso olisi sitten nainen, eikä mies.

Elän tätä elämää itseäni varten, eikä se olisi minun elämää, jos eläisin sitä muiden asettamien tavotteiden mukaisesti.

11953376_882478925140031_2778708204089830405_o

I love me

PhotoGrid_1445195292058_resizedPuputyttöjä, Minna Parikan kenkiä, ilmaisnäytteitä, terveystuotteita, laukkuja, luentoja, vaihtoehtohoitoja…

Arvatenkin puhutaan siis I love me-messuista!

Ystäväni soitti minulle perjantaina, että hänellä olisi minulle vapaalippu, lähtisinkö hänen ja hänen toisen ystävänsä kanssa sunnuntaina messuille. Olin todella iloinen, sillä olin toivonut pääseväni messuille, mutta varaa minulla ei olisi ollut lippuihin. Nyt sain yllättäen ihanaa seuraa ja ilmaisen sisäänpääsyn.

Messuilla on kiva kävellä ja tutustua eri kojuilla myytäviin tuotteisiin, vaikka en olekaan mikään muotifani. Kävimme katsomassa muotishown, mistä kaverini oli ihan innoissaan. Itse tykkäsin katsella Minna Parikan kenkiä, kuunnella hyvää musaa ja katsella yleisön reagointia, mutta langanlaihat mallit ja muu muoti ei sytyttänyt minua. Osa malleista oli järkyttävän laihoja, osa taas kuitenkin tasapainoisen näköisiä. Katselin malleja ja totesin, että minua nämä ”puput” eivät vaan hetkauta. Arvostan naisessa persoonallisuutta ja terveitä muotoja, eikä tälläiset tusinamallit herätä minussa oikein mitään. Olivat siis hyviä ”vaateripustimia”, kun tälläinen antimuotifani ja naisfani kiinnitti paljon mielummin huomionsa vaatteisiin kuin itse naisiin, hehe.

aura3

Shown jälkeen siirryimmekin hyvinvointi-puolelle toiveestani ja siellä intoni pääsi esille, kun päästiin vähän pois tältä pinnallisuus-alueelta. Mindfullness-harjoitukset, asentovirheiden tutkimiset, suolaionit, kirjakojut, akupunktio, kristallit… Ihanaa tutkailla ja katsella, tämä osasto on sitä minun kiinnostuksen kohdetta!

Hyvinvointi-osastolla kävellessä törmäsin aurakuvaukseen ja -luentaan. Sama kuvaus ja luenta on ollut joka messuilla, missä olen käynyt ja aina olen sitä kiinnostuneena katsellut. En tiedä uskonko siihen tai onko se huijausta, mutta minua se kiinnostaa. Ajattelin mennä siihen, mutta huomasin hinnan olevan 20€, kun minulla oli rahaa messuilla mukana enää 16€. Huomasin kuitenkin samalla yhdistyksellä olevan arpajaiset ja päätin ostaa 2€:n arvan, samalla toivoen kaikella mielenvoimallani aurakuvausta ja -luentaa. En tiennyt olisiko se edes palkintona, koska palkinnoissa näkyi vain kristalleja ja muita luontaistuotteita, mutta en välittänyt. Käytin kaiken mielenvoimani ja toivomisen, nostin arvan ja kerroin nostaneeni numeron 26. Ihmeissään oleva nainen pyysi minua vielä näyttämään arpaani ja totesi sitten itsekin yllätyneenä voittaneen päävoiton! Ja mikäs muukaan se oli kuin aurakuvaus ja -luenta.

Olin niin onnellinen.

Pinnallisesta pinnan alle. Mikä on aura? Aura on ihmistä ympäröivä elektromagneettinen voimakenttä. Se toimii fyysisen, psyykkisen ja henkisten toimintojen mallina, se on yksilöllinen kuin sormenjälki. Aura värähtelee eri taajuuksilla, jotka vastaavat eri värejä. Kuvauksessa herkkä elektroninen mittauslaite mittaa aura-värähtelyä ja tietokoneohjelma työstää tuloksen, muuntaa värähtelyt niitä vastaaviksi väreiksi ja näin saat kuvan aurastasi. Paikalla oli myös asiaan perehtyneitä lukijoita, jotka selvensivät mitä kuva kertoo elämästäsi.

Huomattavaa näissä aura-asioissa on, että jos uskoo ajatusten, kehon toiminnan ja toimintojen olevan energiaa, joka värähtelee ja näkyy aurana, että ymmärtää myös auran muuttuvan. Energian kuuluu liikkua ja jos tukoksia tulee, toivottavaa on käsitellä miksi esimerkiksi ei halua tuntea joitain tunteita tai mitä tunnelukkoja itsellä on. Jos tutustuu ja työskentelee itsensä kanssa, on tukoksia mahdollista avata ja tällöin energia vapautuu. Elämä muokkaa meitä ja auran ollessa malli meistä muutoksineen, sekin muuttuu. Eli jos tälläiseen aurakuvaukseen ja -luentaan menee, vaikka sieltä paljastuisi mitä, ei saa antaa sen lannistaa. Se on vain mahdollisuus huomata, että joitain asioita, tunteita ja traumoja tulee työstää.

vibeKuva napattiin ja sain luennan.

En vieläkään osaa sanoa tai halua sanoa, onko tässä aura-touhussa todenperää. Mutta ainakin itselleni kuvasta ja luennasta tuli todella koskettava, ihana muisto.

Kuvassani ympärilläni oli kolmea väriä. Oikealla puolellani oli paljon oranssia, mikä kertoo, että minun on helppo auttaa ja huolehtia muista, se on luontevaa minulle. Vasemmalla puolellani taas oli paljon vaaleanpunaista, mikä kertoo, että minun on helppo antaa rakkautta, mutta sen puute oikealla puolella kertoo vaikeudesta vastaanottaa rakkautta. Päälläni oli sekä vaaleanpunaista ja oranssia, mikä kertoo, että minulla on elämässäni paranemisprosessi menossa: minun elämässä on jo rakkautta ja huolehtimista, kasvavissa määrissä. Muutama tummentuma kertoi väsymyksestä ja kivusta, viitaten sairauteeni elämässä. Kuvassa näkyi myös energiatukoksia, joita työstän terapiassa.

Kaikki tähän asti kuulosti paikkaansa pitävältä ja kosketti minua.

Eniten minua kuitenkin kosketti valkoinen väri pääni yläpuolella. Se kertoo ajatus- ja henkimaailmasta. Valkoinen oikein loisti siinä, kertoen puhtauden, läsnäolon ja voiman olemassaolosta. Luennassa minulle kerrottiin, että se kertoo parantumisen prosessista, positiivisesta elämänasenteesta ja keveydestä.

Kuvassa oli todella kaunis värimaailma, näiden kolmen värin loistaessa ympärilläni. Luennasta taas sain ihanan kokemuksen, miltä energiani näyttää ja mitä se viestii sisältäni ulospäin.

Minulla on kaunis energia, hih.

Huolehtimalla ja rakastamalla itseäni voin vaikuttaa energiaani yhä enemmän ja enemmän. Koko ajan yritän opetella tätä pehmeämpää elämää itseäni kohtaan ja se näkyy jo nyt aurassani. Muutama vuosi taaksepäin se olisi voinut näyttää erilaiselta, kun olin vielä kova ja vaativa itseäni kohtaan. Olisi ihana ottaa vaikka vuoden tai pidemmänkin ajan päästä uusi kuva. Voihan olla, että se loistaa yhä kirkkaampana ja kauniimpana silloin.

aura2

Kipeänä

pupuOlen ollut kipeänä viime viikon perjantaista, eli melkein viikon.

Kävin perjantaina päivällä hammaslääkärillä ja hän pyysi koko ajan, että hengitä nyt sillä suulla, ettet hyörystytä instrumenttejamme, mutta nenä oli niin tukossa etten pystynyt. Kun menin kotiin, tuntui kuin joku pimeä voima olisi ottanut minut haltuunsa, kaikki voimat vain katosivat. Niinpä en ole voinut tehdä muuta kuin levätä ja pitää itseäni lämpimänä. Annoin koirankin hoitoon vanhemmilleni, että saan levättyä, kun en enää jaksanut viedä sitä kunnolla ulos ja sellainen energiapakkaus ei kestä vain pieniä kävelyjä.

Hassu huomio oli, kun tiistai-iltana mietin menenkö seuraavana päivänä työharjoitteluun vai lepäänkö vielä yhden päivän. Minuun iski kamala ahdistus, että pakko mennä, kun ei enään ole niin akuutti kipeys, ettenkö pärjäisi. Jouduin käymään todella pitkän mietinnän, ansaitsenko jäädä vielä yhdeksi päiväksi kotiin lepäämään. Ja kun vihdoin uskalsin sanoa suorittavalle puolelleni, että jään kotiin, huomasin ettei se ollut turhaa. Olin vielä ihan poikki.

puputIhaninta tässä ikävässä kipeydessä oli huomata, miten ihania ystäviä minulla on.

Sain useammalta ystävältä viestiä, että he voivat ottaa koiraa hoitoon, käydä kaupassa, tarjota autokyytiä tai tulla avuksi, tai ihan vaan seuraksi. Yllätyin miten paljon olisin yhtäkkiä saanut erilaista apua ja tukea ystäviltä! Vaikka en tarvinnut heiltä nyt tälläistä tukea, olin todella onnellinen, että minulla olisi ollut niin paljon mahdollisuuksia tulla huolehdituksi ja että ystävät todella pyyteettömästi tarjosivat apuaan. Tuli todella ihana, liikuttunut fiilis.

Tämä on taas yksi esimerkki siitä, kuinka voi olla yksinasuva sinkku ja kokea olevansa rakastettu ja kaikkea muuta kuin yksinäinen.

”…koska sulla on munaa!”

largeVäliviikolta työharjoitteluun palaaminen tapahtui yllättävän kivuttomasti.

Väliviikolla vaivannut väsymys on väistynyt, kun tilalla on ollut selkeä rytmi ja miellekästä tekemistä työharjoittelussa. Olen toisaalta iltaisin niin poikki, että nukahdan tosi nopeasti (yhä toki melatoniinin avulla) ja saan levättyä paremmin kuin mitä väliviikolla.

Eniten minua on ilahduttanut asukkaiden näkeminen. Heti ensimmäisenä päivänä näin yhden asukkaan ennen talolle pääsyä ja hän jo heti iloisena toivotti ihanaa työpäivää minulle. Talolla olen taas päässyt käymään ihania ja inspiroivia keskusteluja, sekä harjoittelemaan rajojen asettamista, minkä harjoittelua minun pitää tehdä myös omassa yksityiselämässäkin. Olen taas saanut muistutuksen, kuinka jotkut ovat niin herkkiä, että heidän mieli voi mennä rikki ja millainen tie siitä voi olla kuntoutua. Ja miten niin voi käydä kelle vaan, kuinka kuntoutujat ovat kuin kuka tahansa meistä ja silti usein niin aitoja, kun sairaus on vienyt kaiken esittämisen. Nautin tosi paljon työstä, jossa saan olla aito itseni ja jossa toiset ovat aitoja itsejään.

Olen myös saanut palautetta työskentelystäni. Harjoitteluni ollessa puolessa välissä, keskustelimme vähän sen sujumisesta. Sain kehuja, että olen hoitanut työni hyvin ja hän jopa käytti sanontaa, että ”miksei menisi hyvin, sä uskallat myös puhua jos jotain ei toimi, eikä kaikki sitä uskalla, mutta sä pärjäät, koska sulla on munaa!”. Häneltä tämä kommentti merkitsee todella paljon, sillä häneltä ei paljoa kehuja tule ja tämän tyylinen kehu kertoo siitä, että hän arvostaa.

En ehkä itse kuvaisi itseäni näin, mutta toisaalta, kyllä mussa on munaa! Olen tehnyt paljon töitä itseni ja elämäni kanssa, olen edennyt paljon ja oppinut olemaan läsnä omana itsenäni. Kaikki tämä näkyy myös tavassani olla työharjoittelussa mielenterveyskuntoutujien asumispalvelussa. Voin huokaista ja rentoutua, kyllä minä ja mun tyyli sovitaan tuonne.

Väliviikko

1625495_10152110299306840_279165591_nTämä viikko on ollut taukoa työharjoittelusta.

Ensin tuntui tosi vaikealta jättää harjoittelupaikka, vaikka kyse on vain viikosta. Mietin, mitä kaikkea olisin voinut silloin tehdä asukkaiden kanssa ja mitä asioita olisi pitänyt hoitaa. Kun kerroin eräälle hyvin erakkomaiselle asukkaalle, jonka kanssa olen tutustunut paremmin ja löytänyt yhteyden, etten tulisi seuraavalla viikolla, sain parhaan mahdollisen kommentin. Hän halusi kirjoittaa ylös itselleen päivämäärän, milloin tulen takaisin ja voisimme taas yhdessä tehdä asioita. Tämä oli todella iso asia häneltä ja se oli sellainen kiitos, merkki, että minun tyylini tehdä tätä työtä ja olla läsnä, toimii. Jäin siis kuitenkin hyvin mielin väliviikolle.

On myös yksi asia mistä olen nauttinut näin väliviikolla erittäin paljon: omiin vaatteisiin pukeutuminen.

Tyylini on naisellinen: pidän istuvista paidoista, leveähelmaisista hameista ja koruista. Rakastan pitää hameita, mutta en silti aina muista miten ne päällä pitäisi olla. Toisin sanoen en osaa aina varoa tarpeeksi hame päällä. Olen siis työharjoittelussa halunnut pelata varman päälle ja pitänyt erikseen työvaatteita, joihin on kuulunut harkut ja jokin tunikamallinen paita. Toki syynä on myös hygienia: asukkaiden hygieniakäsitteet poikkeavat osalla niin paljon valtaväestöstä, että omilla vaatteilla varoisin minne istun heidän kotonaan tai ettei esimerkiksi kuolaa valu vaatteilleni. Varominen taas tekisi näkyville meidän eroja ja en halua jotenkin vaikuttaa paremmalta kuin he. Siksi siis olen ollut työvaatteissa, vaikka omissa vaatteissa kaikki ovat tuolla töissä.

On ollut vaikea tottua olemaan farkuissa ja rennommissa vaatteissa, missä itse viihtyy parhaiten. Se on ollut turvallisempaa ja mukavampaa, mutta on ollut todella ihanaa pistää omat vaatteet päälle. Kauniit nilkkurit, säärystimet, sukkahousut, musta kellohelmainen hame ja vaaleanpunainen paita missä on valkoisia pilkkuja. Kaulaan vanhasta lusikasta tehty kaulakoru ja muhkea kaulahuivi. Nahkatakki ja markkinoilta löydetty itsetehty trikoopipo kukalla. Tunnen itseni niin paljon kotoisammaksi näin.

1661439_858233837661148_1046057665068399394_nToinen asia mikä on ollut ihanaa väliviikolla: ystävien ja koulukaverien näkeminen.

Yllä oleva kuvaa minun ja ystävieni kommunikointia, kun kohtasimme koululla taas pienen tauon jälkeen. Toisen kanssa olimme käyneet kahvilla ja olleet yhteydessä muuten, kun taas toisen kanssa olimme juuri viettäneet edeltävänä perjantaina railakkaan baari-illan. Kun näimme koulun pihalla ja aloimme kaikki keskustelemaan kaikesta yhtäaikaa, eihän siinä ollut kuin yksi mahdollinen lopputulos: hysteerinen naurukohtaus. Pyyhittyämme ilon kyyneleet silmäkulmista ja saadessamme taas henkeä, alkoi hieman rauhallisempi kommunikointi. Kuitenkin ihan tavallisetkin sanat olivat hukassa, jolloin eleillä ja ”kyllä sä tiedät mitä mä tarkoitan”-lauseilla pelattiin enemmän. Mikä tästä tekee ihanaa on se, että me todella tiedettiin mitä toinen tarkoittaa. Ulkopuolisille keskustelu olisi ollut aivan liian vaikeaa seurata, mutta meillä kommunikaatio toimi.

Kuulumisia tuli vaihdettua myös muiden koulukaverien kanssa, joita ei ole tullut nähtyä tai välttämättä edes pidettyä niin paljoa yhteyttä. Oli kivaa olla liikkeellä taas opiskelijana, kun työharjoittelussa on niin kovin ohjaajaa.

bedVäliviikolla tajusin myös kuinka väsynyt olen.

Olen ollut niin innoissani työharjoittelussa, etten ole ihan tajunnut miten poikki voin olla. Tämän viikon öinä olen siis kahminut unta senkin edestä ja silti univaje tuntuu ihan yhtä valtavalta. Fibro tuntuu oikein potkasseen ja muistuttaneen, että täällä yhä ollaan, älä luulekkaan että olen nukkumassa koko aikaa. Eli särkyä, kolotusta, päänsärkyä väsymyksen lisäksi. Ei oikein voi muuta kuin levätä ja toivoa, että olo taas tasaantuu harjoittelun jatkuessa. Vielä seuraavat seitsemän viikkoa.

Kehomieli

ihanaKun olen ollut koulun sijaan työharjoittelussa, ei ole tarvinnut stressata koulukirjojen lukemisesta, vaan olen voinut keskittyä lukemaan itseapuoppaita, joita rakastan. Kaikki henkinen kehittyminen kiinnostaa, mutta nyt olen valinnut kipuun liittyviä täsmäopuksia.

Löysin nettikirpputorilta Deb Shapiron kirjoittaman kirjan ”Kehosi paljastaa mielesi – Mitä oireesi ja sairautesi kertovat sinusta”. Olen aiemmin haaveillut tästä opuksesta, mutta nyt se löytyi naapurissa asuvalta naiselta kahdella eurolla. Pääsin siis vihdoin tutustumaan aiheeseen.

Kirja lähtee liikkeelle siitä, ettei kiistä lääketiedettä tai sen mahdollisuuksia parantaa, vaan tarjoaa syvempää mahdollisuutta tutkia omaa kehoaan. Eli tätä kirjaa ei tarvitse lukea sillä mentaliteetilla, että nyt kun minulla on tämä ja tämä sairaus, niin en tarvitse siihen hoitoa vaan luen täältä mitä pitää tehdä. Päin vastoin, kirja kehottaa hyödyntämään kaikkia eri hoitomuotoja, esimerkiksi länsimaalaista lääketiedettä ja syömään tarvittavaa lääkettä, mutta myös pohtimaan sairautta kehomielen kautta ja edesauttamaan paranemista.

healingKirjan näkökulma paranemiseen on erilainen, mitä normaalisti ajatellaan sen olevan. Paraneminen ei ole jonkin sairauden tai oireen häviäminen, vaan prosessi. Kirjan näkökulman mukaan jokaisella meillä on kehomieli, eli ajatuksemme vaikuttaa kehoomme:

”Keho ja mieli eivät ole kaksi vaan yksi – yksi ainoa kehomieli – ja mieli ilmentää itseään jokaisen kehon osan kautta. Kun jokin menee vikaan, se johtuu yhdistelmästä fyysisiä ja psykoemotionaalisia syitä.”

Tunteet ja ajatukset ovat solutason signaaleja, jotka muuttuvat neuropeptideiksi eli informaatiolähettiläisiksi. Tunteet ja ajatukset liikkuvat kehossa energiana, joka voi joko tulla tunnistetuksi ja tunnetuksi, tai sitten se energia jää kiertämään kehoosi, uppoutuen siihen. Tämä mentaalinen, emotionaalinen paine ei kuitenkaan voi jäädä ikuisiksi ajoiksi uppoutuneeksi kehoon vaan se etsii heikoimman kohtasi ja tulee ulos sitä kautta – aiheuttaen oireita ja sairauksia. Voimme hoitaa näitä oireita ja sairauksia lääketieteellä, mutta jos emme halua ymmärtää ja nähdä mitä sen takana on, emme parannu.

”Parantuminen ei takaa pitkää ja tervettä elämää tai edes oireista vapautumista. Se ei takaa mitään, mitä tavallisesti pidämme parantumisena. Sen sijaan se tuo tarkoituksemme, ajatuksemme ja tunteemme yhteen kehossa niin, että esiin nousee eheä ymmärrys torjunnan syvimmistä tasoista. Tällä tavoin voit vapautua rajoituksista ja vastustuksesta, jotka pitävät sinua tuskan kourissa.”

Kuulostaako hankalalta ymmärtää? Annan esimerkin omasta elämästäni. Olen kasvanut epävakaissa olosuhteissa ja pelännyt erilaisia asioita jo pienenä. En kuitenkaan ole voinut näyttää pelkoani, vaan kehittänyt selviytymismekanismin. Olen rauhoitellut epävakaita aikuisia ja varastoinut pelon sisääni. En voinut tunnustaa itselleni pelkoa, vaan jouduin keskittymään selviytymiseen. Kehoni ei kuitenkaan voinut ikuisesti kestää tätä emotionaalista painetta, pelon tuottamaa energiaa varastoituneena kehooni, vaan etsi keinoa päästä ulos. Kivut alkoivat, vatsa ärtyi, polvi petti… Oireet tulivat ja ravasin vuosia eri lääkäreillä, mutta mitään fyysistä suoraa syytä ei kaikille oireille löytynyt. Lääketiede yritti hoitaa oireitani pois, mutta en alkanut parantua. Vasta kun pääsin terapiaan puhumaan lapsuuden ongelmista ja sairaudestani, alkoi paranemisen prosessi. Aloin ymmärtää, että tunteet ovat energiaa, joka pitää vapauttaa tai se varastoituu ja aiheuttaa oireita. Aloin harjoittelemaan tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja tuntemista. Kiinnostuin aiheesta ja esimerkiksi juuri tälläisten kirjojen kautta hakemaan tietoa.

menovinkit-vk38Tältä kehomielen kannalta oireet ja sairaus ovat aina myös mahdollisuus oppia itsestään lisää, löytää merkitys niille. Kyse on taas samalla pelon ja rakkauden välillä valitsemisesta.  Jos et löydä rohkeutta rakastaa itseäsi ja kohdata oireitasi, sairauttasi, pysyt pelon ja oireidesi, sairautesi hallinnassa. Jännität kehoasi, mikä lisää kipua, rasittaa kehoa ja rajoittaa liikkumiskykyäsi. Jos taas pystyt löytämään rakkauden itseäsi kohtaan, voit löytää paranemisen prosessin

Parantuminen voi tapahtua, kun annat itsellesi anteeksi, hyväksyt oman käyttäytymisesi ja vapaudut syyllisyydentunnostasi. Tai se voi tapahtua hyväksymällä ja antamalla anteeksi toiselle ihmiselle ja päästämällä irti syyttämisestä. Tälläisen anteeksiannon voima on valtava”

Anteeksiannon kautta voi kohdata alueita itsessään, jotka pitävät kiinni vanhoista traumoista ja vapauttaa tuskan.

”Anteeksianto tarkoittaa sen sanomista, että välitän itsestäni riittävästi, etten halua itseeni enää koskevan enkä halua enää kuljettaa tätä tuskaa mukanani.

Eli itseään kohtaan lempeämmän, rakkaudellisen asenteen löytäminen on avain parantumiseen.

fibroMitä kaikki tämä kehomielestä puhuminen tarkoittaa sitten kivun ja fibromyalgian kohdalla, mitä kehomme yrittää viestittää meille niistä?

Kipu on signaali epätasapainosta eli esimerkiksi liiasta tekemisestä, tunteiden tukahduttamisesta tai vaikka kaltoinkohtelusta itseään kohtaan. Se pakottaa huomioimaan. Fibromylagiaan taas kuuluu alentunut kivun sietokyky, joka taas voi johtua siitä että havaintokyky on vääristynyt kaikesta tukahdetusta psyko-emotionaalisesta jännityksestä. Tämä voi kertoa siitä, että kyky sietää itsessään tai maailmassa tapahtuvia asioita on lähes olematon. Fibro voi kertoa tarkoituksen tai suunnan, sisimmän olemuksen kadottamisesta.

”Yleisiä ominaispiirteitä on ajatus, että et ole tarpeeksi hyvä ja että sinun on jatkettava ponnistelua ollaksesi parempi tai saavuttaaksesi enemmän; tai että luovuttaminen ja sisäinen uupumus tukahduttavat kaiken elämän merkittävyyden; taipumus olla imago- ja itsetietoinen; voimakas halu pitää langat käsissä, jolloin on hyvin vaikea pyytää apua; samoin kuin vastustus omien velvollisuuksien kohtaamista kohtaan. Toisaalta kyseessä on sekä ponnistelua menestymiseksi että epäonnistumisen pelkoa, toisaalta yrittämisen tai itsekunnioituksen puutetta.”

Ainakin itse tunnistan paljon tuosta itseäni. Kun lapsena pelkäsin, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä, pitää langat itselläni, enkä olisi edes saanut apua, vaikka olisin pyytänyt. Näistä selviytymismekanismeista tuli tapani olla maailmassa, myös näin aikuisena, kun pelolle ei olisi syytä. Sairastuttuani olin hukassa, ilman suuntaa. Menin eteenpäin jonkin ulkoisen perusteella, enkä kuunnellut itseäni ja mitä oikeasti halusin. Nyt yritän opetella kuuntelemaan itseäni ja toimimaan toisin, hellittämään, rakastamaan itseäni. Anteeksiantamaan itselleni. Olen myös kuunnellut itseäni, vaihtanut alaa ja opiskelen sosiaalialaa, alaa jota oikeasti haluan opiskella ja missä oikeasti haluan työskennellä.

parantuaMitä sitten konkreettisesti tehdä, kun alkaa ymmärtämään mitä psyko-emotionaalista tuskaa on pidättänyt ja mikä on purkautunut oireiden ja sairauden mukaisesti?

Olen lukenut myös ”Mielekkäästi irti kivusta ja sairaudesta – tietoisen läsnäolon menetelmä kärsimyksestä vapautumiseen”-kirjaa. Siinä puhutaan aivan samoista asioista, kuinka olemme kehomieli, emmekä keho ja mieli, mutta keskitytään asiaan juuri kivun näkökulmasta, eikä yhtä yleisellä tasolla kuin toisessa kirjassa.

Kirjassa puhutaan kahdesta nuolesta. Ensimmäinen nuoli on kipu ja toinen nuoli on negatiivinen suhtautumisemme siihen. Esimerkiksi ensimmäinen nuoli voi minulla olla paha alaselkäkipu ja toinen nuoleni voi olla suhtautumiseni siihen: voin alkaa pohtia että ”apua nyt taas särkee, tämä ei koskaan lopu, en pärjää, tämä vain pahenee, elämäni vaikeutuu…”. Eli sen sijaan, että vain ensimmäinen nuoli, kipu itsessään, satuttaisi minua, aiheutan lisää tuskaa omilla ajatuksillani. Keskeistä onkin oppia pysäyttämään toinen nuoli ja löytämään vaihtoehtoinen suhtautuminen.

Yleensä kun kipu iskee, alat hengittämään pinnallisesti, jännittämään lihaksia ja näin aiheutat lisäkipua, kun kudokset eivät saa happea, muut lihakset jumiutuvat ja kehosi on jäykkä. Jäykkyys taas tekee liikkumisen vaikeammaksi. Kirja esitteleekin erilaisia vaihtoehtoja toimia ensimmäisen nuolen iskettyä.

1) Tietoinen läsnäolo: Ei menekkään toisen nuolen ajatuksiin, vaan pysäyttää nämä ajatukset. Keskittyy huomioimaan kipua ja kehoa neutraalisti ”Ahaa, tähän kohtaan nyt sattuu. Miten kuvailisin kipua, missä kohtaa se on ja miten se muuttuu?”. Eli arvostelun sijaan alkaakin tutkimaan kipua. Silloin sen voi huomata olevan jatkuvassa muutoksessa ja huomaa, että ilman toista nuolta kärsimys ei olekaan niin paha. Oman tarkkailun voi suunnata kivun sijaan myös ympäristöön, huomioida neutraalisti ilman tunteita eri asioita. Huomion suuntaaminen muualle auttaa toista nuolta pysymään poissa.

2) Hengittäminen:  Keskittymällä hengitykseen, oman keskittymisen saa pois kivusta. Hengittämällä palleahengitystä, lihakset saavat happea ja mahdollisuuden rentoutua ja jännityksen vapautua. Se auttaa kivun lieventymisessä.

3) Tietoinen liikkuminen: Se että ei anna kehon liikkuvuuden huonontua lisää jännittämällä ja pysymällä jännittyneenä, auttaa myöhemmin kivun hallinnassa ja ettei se pahennu. Tärkeintä on tehdä liikkeitä ajatuksella, eikä suorittamalla. Kirjassa oli erilaisia liikkeitä, mitä voi tehdä, mutta itse olen keskittynyt säännöllisten venytysten (jotka olivat myös täällä kuvina aiemmin) tekemiseen. Kun venyttelen, kehoni pysyy liikkuvampana ja olen voinut vähitellen lisätä myös kävelyä ja muuta liikuntaa. En saanut kuntoutuksesta kovin hyviä vinkkejä liikuntaan, mutta olen itse keksinyt vesiliikunnan eri muodot ja esimerkiksi tanssinut yksin kotona hikeen asti. Tärkeintä siis on kuunnella itseään ja pysyä liikkeessä – ei se miten paljon ja hyvin voit tehdä jotain tiettyä asiaa.

4) Pysähtyminen: Toisin sanoen kirjassa, meditaatio. Se, että pysähtyy ja hiljentyy. Hiljentymisen kautta oppii hyväksymään ja rakastamaan itseään, eikä ole niin tunteiden vallassa. Keskittymiskyky paranee ja maailmaa havainnoi neutraalimmin, eikä vain tunteidensa kautta.

eeeeeeNämä asiat ovat todella auttaneet minua viimeisen kuukauden aikana.

Olen harjoittanut tietoista läsnäoloa, tarkkaillut kipua ilman arvostelua. Se on auttanut sietämään kipua paremmin. Olen myös pystynyt työskentelemään paremmin tunteiden kanssa, mitä kivun takana on.

Olen tehnyt palleahengitystä päivittäin ja aina kivun iskiessä pahemmin. Olen kestänyt paremmin kipua ja selvinnyt kipukohtauksista työharjoittelussa ilman täyttä lamaantumista.

Olen venytellyt ja venyn paljon paremmin. Venymisen avulla myös kehoni osat liikkuvat paremmin ja tekevät liikkumisesta hieman helpompaa, mikä auttaa liikunnan lisäämisessä. Koen oloni paremmaksi, kun voin liikkua vapaammin ja vähän kivuttomammin.

Olen tietoisesti hiljentynyt ja meditoinut säännöllisesti. Olen käynyt hiljaisessa rukouksessa kerran viikossa. Olen löytänyt myötätuntoa ja rakkautta, tasapainoa arkeeni.

Näillä asioilla pysyn paremmin tasapainossa itseni kanssa ja paranemisprosessi on päässyt alkuun. Hitaasti, mutta varmasti näitä ohjeita seuraamalla etenen… Ja seuraavien itseapuoppaiden avulla, hih.

kirjoja

Sinkkuelämää

sinkkisMinulla on ollut muutaman päivän ajan kamala halu päästä ulos tanssimaan.

Siispä soitin ihanalle ystävälleni ja kysyin olisiko hänellä aikaa lähteä ulos viikonloppuna. Sain innokkaan vastauksen, mutta harmikseni hänelle sopi vain perjantai. Yleensä tykkään lähteä ulos lauantaisin, koska silloin voin levätä ja ottaa kipulääkettä tarpeeksi ajoissa, jotta jaksan varmasti lähteä. Nyt en kuitenkaan halunnut missata mahdollisuutta päästä ystävän kanssa ulos, joten sovimme perjantain.

Työharjoittelussa oli aika raskas päivä, mutta join kahvia useamman kupin ja lähdin tuntia aiemmin kotiin. Vein koiran koirapuistoon tunniksi ja väsytin hänet, minkä jälkeen itse linnoittauduin nojatuoliini lepäämään iltaa varten.

Kahdeksalta olin ystäväni rappukäytävän ulkopuolella kolmen eri vaatekokonaisuus-vaihtoehdon, skumppapullon ja uusien kenkieni kanssa. Ovea tuli avaamaan rakas ystävä, joka oli vielä verkkareissa, koska halusi myös kysyä mielipidettä asuunsa minulta ja jolla oli jääkaapissa saman merkkistä skumppaa meitä varten.

sinkkis2Siinä me sitten olimme. Musiikki soi taustalle, me vaihtelimme asuja ja tyhjensimme skumppapullojamme yhdessä. Ystävä lakkasi molempien kynnet ja juttelimme kaikesta mitä oli taas ehtinyt tapahtua edeltävän näkemisemme jälkeen. Nauroin niin paljon, sillä tämä jos kuka tietää miten naurattaa minua.

Kahden skumppapullon jälkeen kiiruhdimme junaan ja kohti kaupunkia. Päädyimme heteroystävälliseen homobaariin, jonka avajaisissa olin edeltävällä viikolla ollut treffeillä. Vaikka nyt olin vain ystävän kanssa, koin todella paljon rakkautta. Ystäväni on niin mahtava tyyppi ja meillä on niin ihanaa yhdessä. Meillä on erilainen musiikkimaku, mutta minun kanssani hän lähtee mihin baariin vain haluan ja jos haluan tanssia, hän tulee kanssani. Tälläkin kertaa olimme siis tanssilattialla tunteja ja todella otimme kaiken ilon irti.

Kun lähdimme kohti bussejamme, kävelimme käsikynkkää yhdessä katuja pitkin ja minulla oli todella hyvä olla – sinkkuelämästäni huolimatta minulla on ihania, välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilläni ja olen onnellinen.

maratonAamulla olo oli yhä onnellinen, mutta vähemmän hyvä vointinen.

Kivut iskivät kunnolla päälle ja heikotus edeltävän illan juomista oli kova. Nappasin kunnon määrän kipulääkettä ja makasin sängyssä koiralle kuiskutellen kunnes ne alkoivat auttaa. Keräsin energiaa samalla ja mietin, mitä haluaisin tehdä tännä. Tiesin heti mitä haluaisin tänään tehdä.

Viestittelin ystävän kanssa, keitin ison kupin kahvia ja laitoin Sinkkuelämää-sarjan päälle. Minulla ei ole mikään kiire mihinkään ja voin vain olla. Täydellistä sinkkuelämää.

Here for you

Tänään repeatilla on ollut tälläinen kappale kuin Here for you. Olen käynyt hiljaisessa rukouksessa ja viettänyt aikaa tasapainottuen itsekseen. Ollut niin paljon hälinää ja hulinaa ympärillä, niin omassa elämässä kuin työharjoittelussa. Onneksi musiikki voi rauhoittaa tai ainakin tukea siinä. Ei tarvitse ajatella mitään sen kummempia, vaan laittaa jonkin rentouttava kappale soimaan ja fiilistellä sitä. Tänään siihen tarkoitukseen toimi minulla tämä.

Kolmas kerta toden sanoo?

elokuvaViikonloppuna minulla oli treffit numero kolme kyseisen naisen kanssa.

Tapasimme eräällä juna-asemalla ja treffikumppanini otti minut auton kyytiin. Menimme yhdessä luokseni, missä hän tutustui koiraani ja mietimme illan suunnitelmaa. Hän halusi viedä minut elokuviin ja syömään jonnekin sitä ennen. Lähdimme siis kohti keskustaa.

Tuntui tosi hyvältä, kun hän halusi kävellä kanssani käsi kädessä ja kuinka sain huomionosoituksia, ilman että hän mietti missä olimme. Muistin yhtäkkiä kuinka se ei ole itsestäänselvyys ja miten hyvältä tuntuu olla toisen huomion kohteena. Söimme nopeasti ja kiiruhdimme elokuviin. Elokuva itsessään ei ollut kovin hyvä, vaikka muutamia todella hauskoja kohtauksia siinä olikin. Nautin kuitenkin yhdessäolosta ja rennosta fiiliksestä.

Lähdimme luokseni ja hän päätti jäädä luokseni yöksi.

untaTuntui tosi hassulta nukkua toisen vieressä.

Onneksi sain huomiota ja hellyyttä, joten nukahtaminen on helpompaa. Nukuin jopa yllättävän hyvin, vaikka en ollutkaan yksin sängyssä. Koira hyppäsi muutaman kerran jalkopäätyyn tarkistamaan onko kaikki hyvin ja jatkoi unta omassa pedissään.

aamupalaaAamupalalla tuntui kuitenkin että etäännyimme.

Aamupala johti meidät keskustelemaan erilaisista rooleista ja minut pohtimaan parisuhdevalmiuksia.

Yleensä heterosuhteissa ajatellaan, että mies on aktiivisempi ja nainen passiivisempi osapuoli. Yksi asia mistä pidän samaa sukupuolta olevien suhteista on se, että rooleja ei ole niin selkeästi ja niitä voi vuorotella tilanteen mukaan. Ei ole mitään oletuksia, vaan kaksi ihmistä ja monia tapoja toimia monissa eri tilanteissa. Tämä treffikumppani kuitenkin on tottunut olemaan aktiivisempi osapuoli ja tekemään kaiken toisen puolesta. Pidän hemmottelusta ja huomiosta, mutta minusta ei saa pelkästään passiivista tekemälläkään. Minussa on se tulinen ja sisukas puoli, joka haluaa myös esiin. En pystyisi olemaan sellaisessa suhteessa, jossa roolini on niin kapea, että minulta odotetaan tiettyjä asioita ja jotkut asiat kuuluvat automaattisesti vain toiselle. Haluan suhteen, jossa tasapainoa eri puolien välille etsitään yhdessä tilanteen mukaan. Joten en tiedä kuinka hyvin nämä puolet sopivat yhteen meissä ja kuinka isoksi asiaksi se muodostuu.

Toinen asia mietinnässä on parisuhdevalmiudet. Ihmissuhteet ovat aina kehittymismahdollisuuksia, kukaan meistä ei ole valmis ja toinen ihminen tuo meissä erilaisia puolia esiin. Kyse onkin siitä, kuinka valmis on peilaamaan omaa toimintaansa toiseen ja kuinka valmis on tutkimaan itseään, sekä kenties kehittymään. En etsi minulle heti sitä täydellistä kumppania, koska sellaista ei ole, vaan se millainen hyvä kumppani kukakin minulle voi olla, muotoutuu siinä suhteessa sen ihmisen kanssa. Kuitenkin jotkut perusvalmiudet on hyvä olla. Olen pohtinut mitä ne ovat minulle ja ehkä tiivistäisin ne niin, että viihtyy itsensä kanssa eikä ole mitään akuuttia kriisiä menossa. Siitä on jo hyvä lähteä.

kysymysmerkki

No, tämän kyseisen treffikumppanin kanssa en oikein ole saanut selvää, mikä tilanne hänellä on näiden ”valmiuksien” kanssa. Aktiivisena osapuolena olemaan tottuneena hän tykkää olla kontrollissa ja pitää lankoja käsissä. Heti kun menemme alueelle, jossa näin ei ole, hän hämmentyy ja tuntuu, että yhteys häneen katkeaa. Uuden ihmisen kanssa kaksin oleminen on aina jännittävää ja siinä on jotenkin paljaana, mutta se riski on otettava, jotta toiseen voi luoda jonkinlaisen syvemmän suhteen. Itse olen valmis hyppäämään tuntemattomaan ja laittamaan itseni alttiiksi, jännittävää se kyllä on. Mutta en tiedä miten tämä toinen ihminen on. Jos tämä kaikki on vain alkujännitystä, se on vain inhimillistä, tekee ihmisestä kiinnostavan ja mielelläni hänen kanssaan menen neljänsillekin treffeille. Mutta jos ei ole halua peilata omaa toimintaa ja kehittyä, vaan tulee levottomaksi ja haluaa pitää jostain kontrollista kiinni… En tiedä onko se minulle kuinka luontevaa jatkaa sellaista tapailua. Olen tehnyt niin paljon töitä itseni kanssa, että uskallan olla oma itseni ja olen itsenäistynyt, irtautunut muiden kontrollista, että kaipaan rauhaa ja rentoutta ihmissuhteissani.

Pohdiskelen ja keskustelen ja katselen. Mitään ei ole lyöty lukkoon.

12027718_1198127026867767_3300762030394145750_n

Tärkeintä on, että olen taas  tapaillut ja nauttinut siitä. Minulla on ollut tosi hauskaa, tämä ihminen on saanut minut nauramaan ja  viihtymään. Minulla ei ole kiire mihinkään. Minulla on kaikki hyvin ja rakkautta ympärilläni niin monissa eri muodoissa, että minulla ei ole kiire löytää ketään eikä mitään. Voin vain katsella, kuunnella ja nauttia, tapailla ihmisiä.

Toiset treffit

Processed with VSCOcam with se1 preset

Toiset treffit aloitettiin juuri avautuneesta Espresso Housesta, vihdoin ja viimein Suomeen avautuneen ketjun kahvilasta. Ruotsissa se on ollut yksi lempi kahvilaketjuista, koska sieltä saa ihania kylmiä ja kuumia juomia ja sen sisustus on niin ihanan kotoisa. Oli siis hauska löytää itsensä sieltä viettämästä toisia treffejä.

Hauska päivä ei muuten ollut aiemmin, vaan päivä harjoittelussa oli aivan kamala. Hirveä kiire ja häsellys harkkapaikassa, minkä jälkeen lähdin asukkaan kanssa kiertämään ympäri Helsinkiä. Yksityiskohtiin menemättä se oli todella raskasta ja väsyttävää. Kun päivä vihdoin siltä osin päättyi, olin hiestä nihkeä ja niin poikki, että teki mieli vaan itkeä. Mietin jaksanko edes lähteä millekään treffeille. Kiinnostus tätä ihmistä kohtaan kuitenkin voitti ja siirsin tapaamisaikaa. Menin kotiin ja kävin pitkässä suihkussa, pukeuduin rennosti valmiina meneään kahville ja leffaan, ja tunsin itseni uudelleensyntyneeksi. Olin valmis kahville ja leffaan.

Istuimme siis ihanan rennossa kahvilassa ja juttelimme. Mietimme myös leffaan lähtemistä, mutta meillä oli niin mukavaa, että päätimme tehdä jotain muuta. Ison ruudun tuijottaminen vierekkäin hiljaa silloin kun on fiilistä jutella, ei kuulostanut hyvältä. Lähdimme siis kävelemään kaupunkiin ja päädyimme sattumalta uuden G Lounge Skybar&clubin avajaisiin. Olin kyllä kuullut sen avautumisesta, mutta unohtanut kokonaan milloin. Päätimme extempore suunnata sisälle.

lounde

Ja onneksi suuntasimme, koska ilta oli mahtava!

Uudelta klubilta oli upeat maisemat yli Helsingin ja alhaalla oli rennommat tilat juttelemiseen ja istumiseen. Päädyimme kuitenkin yläkertaan, missä soi hyvä elektroninen musa.

Kun vielä ensimmäisillä treffeillä epäilin tunteitani, nyt ne olivat selkeästi heränneet. Hän piti minusta huolta, oli huomaavainen, hauska ja sai minut nauramaan. Minulla oli niin hauska ilta ja tuntui niin hyvältä, kun toinen osoittaa tunteitaan avoimesti. Eikä se tuntunut itsestäkään hullummalta… Hih.

Hymyilin koko matkan kotiin, laittelimme viestiä ja hän nauratti minua niin, että piti varoa etten naura ääneen. Hän halusi vielä että laitan viestiä kun olen kotona, koiran viemisen jälkeen, että tietäisi kaiken olevan hyvin. Ihanaa.

Vaikeita öitä

vaikeat yötTakana on taas useampia vaikeita öitä.

Tällä kertaa minua ihan oikeasti nukuttaisi ja pääsenkin aina välillä uneen, mutta kipu jalkojen nivelissä herättää. Nivelet oikein natisee ja tärisee kivusta, erityisesti lonkissa ja polvissa. Olen ollut niin väsynyt kipuun herätessä, että olen saattanut maata pitkiä aikoja puoli horteessa ja yrittänyt kerätä energiaa nousemiseen. Olen ollut niin väsynyt, etten ole voinut nukahtaa ilman lisää kipulääkettä mutta en myöskään ole jaksanut nousta niitä hakemaan.

Ilmeisesti taas olen ylittänyt jonkun rajan. Liikaa liikuntaa. Olen kävellyt tosi paljon ja usein, eikä se näköjään ole tehnyt hyvää. En ole myöskään pitänyt kunnon lepopäiviä ja vain ollut, vaan olen ollut koko ajan pienessä liikkeessä. Huoh, otettava siis pari askelta taaksepäin ja katsottava rauhassa.

Ensitreffit

dateLauantaina oli yhdet ensitreffit.

Kyse oli taas sokkotreffeistä ja kauhulla odotin mitä sieltä taas paljastuu. Sokkotreffit on aika riski, mutta en halua etsiä baarista ketään, ja silloin kuin siellä edes olen, en kiinnitä muihin huomiota, vaan olen kavereiden kanssa. En pyöri missään ”lesbopiireissä” kovin aktiivisesti, vaikka paljon erilaisia kavereita onkin, joten missä sitten muuten tapaisin ketään? Tällä mentaliteetilla olen sokkotreffeille lähtenyt.

Samaan aikaan on vähän vastahakoinen fiilis, haluanko varsinaisesti tavata ketään. Viihdyn niin hyvin yksin ja elämässä on löytynyt hyvä tasapaino, minkä kanssa yritän kuntouttaa itseäni. Yksi ihminen siihen lisää ja tunteiden myllerrys, mitä siitäkin seuraisi. Toisaalta ajattelin, että tämä on ideaalitilanne, kun ei varsinaisesti tarvitse toista, eikä etsi ketään siksi että on yksinäinen.

Hieman skeptisenä ja jännittyneenä lähdin kohti ensitreffejä. Kun näin tämän tytön odottavan minua, kuitenkin rentouduin. Hänen tyyli oli sekoitus feminiiniä ja maskuliinia, tyylikästä ja rentoa. Pitkä, hyvä ryhti ja tarkka katse. Pidin näkemästäni.

Otimme lämmintä juotavaa mukaan ja lähdimme ulos istumaan. Aluksi jännitimme, mutta juttua kuitenkin riitti ja jatkoimme kävelemään ympäri Töölönlahtea. Minulla oli mukavaa, mutta en ihan saanut otetta, että millainen hän on. Mukava ja miellyttävä, mutta kuka hän on.

Istuimme alas Rautatientorilla ja olin jo valmistautunut lähtemään, kun häneltä tuli ehdotus. Jos haluaisin, hän haluaisi viedä minut vielä syömään. Yllätyin täysin ja vastasin toki myöntävästi.

Hän vei minut entuudestaan minulle tuntemattomaan teemaravintolaan. Hän oli kohtelias, tilasi meidän molempien puolesta juotavat ja valitsi meille yhteisen annoksen, josta saisin maistaa useampia erilaisia ruokia. Minun oli vaikea uskoa, että olen siinä, että minä olen tämän satsauksen arvoinen näin jo ensitreffeillä (varsinkin kun laskeskelin päässäni laskun loppusummaa, jonka hän halusi välttämättä maksaa kokonaan…). En ole tottunut tälläiseen hyvänä pitoon, en ole käynyt tälläisillä treffeillä.

Koin itseni hemmotelluksi ja päätin vain nauttia olostani. Juttelimme ja tuntui, että pääsin vihdoin näkemään kuka hän on. Määrätietoinen, energinen ja positiivinen ihminen. Intohimoinen työstään, vastapainoksi kuitenkin rauhaa ja rentoa kotielämää haluava. Meillä oli paljon yhteistä, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Kävelimme ruuan jälkeen vielä kauniissa iltahämärässä kaupungissa ja vein hänet kiitokseksi päivällisestä vielä drinkeille. Juttelimme ja puhuimme kaikenlaista. Uskalsin kertoa, että minun että välillä olen ujompi, välillä taas rohkeampi, sekä että tykkään myös olla hiljaa, rauhassa. Kerroin, että edellinen suhteeni on vaikuttanut minuun, että tarvitsen nykyään enemmän omaa tilaa ja aikaa, ja minulla on kokemuksia miksi luottaminen vie nykyään aikaa. Olin rehellinen ja kerroin itsestäni, en yrittänyt mitään.

Kun tiemme illalla, kuuden tunnin ensitreffien jälkeen, erosivat, sovimme näkevämme vielä uudestaan.

Mieltäni kutkutti näin onnistuneet ensitreffit, mutta en osannut täysin ottaa selvää tunteistani muuten. Tunteet eivät roihahtaneet, mutta orastavaa kiinnostusta oli ilmassa. Näen häntä mielelläni uudestaan ja katson mitä se tuo tullessaan, kuulostelen tunteitani ja nautin tapailemisesta. Ihanaa.

Seurasaari

seurasaariPimpinellifolia – mikä kaunis ruusu.

Perjantain vapaapäivän vietin ruusun tuoksua haistellessa Meilahden arboretumissa ja Seurasaaressa.

Viikko väsytti minua todella paljon, oli paljon hälinää harkassa ja iltavuoroa aamuvuoron seassa. Vapaapäivä tuli siis tarpeeseen. Ystäväni soitti aamulla, josko lähtisin hänen seurakseen Seurasaareen ja innostuin ideasta. Otin koiran mukaan, kaveri pakkasi eväät ja lähdimme liikkeelle.

Kävelimme ja juttelimme, kunnes löysimme ihanan syrjäisen kalliopoukaman, jonne leiriydyimme. Koira remmissä kiinni kalliossa olevaan vanhaan metalliseen hakaan, hyvät paikat vierestä molemmille ja eväät esiin. Aurinko porotti lämpimästi ja makoilimme rennosti paikalla, samalla toki puhua pulputtaen. Kun ilta-aurinko ei enää niin lämmittänyt, pakkasimme taas kamat ja jatkoimme saaren kiertämistä. Kun saari oli lopulta kierretty, jatkoimme Meilahden arboretumiin ja siellä kierrellessä ihailimme ruusuja, minä myös hihitin niiden nimille.

Katsoin kelloa ja kahdeksan tuntia oli vierähtänyt. Selkää vähän jomotti, mutta muuten kroppa kesti yllättävän hyvin. Toki pitkä oleilu ja lepo välillä teki tehtävänsä, yhteen menoon se ei sitä olisi kestänyt. Uskon, että päivittäiset venyttelyt mitä olen aamuisin pystynyt tekemään, ovat saaneet kroppaan liikkuvuutta, mikä taas auttaa sitä jaksamaan rasitusta paremmin. Olen niin kiitollinen tästä vaiheesta, toivottavasti toimintakyky pysyy näin hyvänä pitkään.

ASMR

Yllä on yksi ASMR-video, jota olen kuunnellut kun en meinaa saada unta tai kun muut rentoutumiskeinot eivät innosta.

Jos ASMR on uusi juttu, niin ne ovat videoita, joilla kuiskaillaan ja tehdään muita ääniä, jotka aiheuttavat joissain ihmisissä hyvänolon tunteita esimerkiksi kihelmöintiä päänahassa tai rentoutumista. Jotkut reagoivat kuiskutteluun, toiset rapisteluun ja toiset naputteluun. Kuulostaa hassulta, mutta omasta mielestäni kaikki itselle toimivat rentoutustavat ovat tervetulleita.

Mun mielestä tää on vaan söpöä ja tuo hyvää mieltä.

Youtubesta voi etsiä erilaisia ASMR-videoita ja kokeilla toimiiko joku itselle. Ja muista käyttää kuulokkeita!

 

Työharjoittelusta

11947497_10154252824746988_3420166149279864844_nOlen ollut todella poikki viime aikoina.

Olen ollut työharjoittelussa ja kohdannut siellä ohjaajilta odotuksia, jotka ovat ristiriidassa oman totuuteni kanssa. Sain palautetta, että pitää muistaa, ettei ole liian ”kliini” eli antaa enemmän itsestään, höpöttää ja juttelee säästä. Itse koen asian aivan toisin päin.

Olen vihdoin ja viimein alkanut oppia, ettei minun tarvitse koko ajan olla äänessä. Pelkäsin pitkään sitä kuuluisaa pitkää, kiusallista hiljaisuutta ja opin juttelemaan kevyesti ihmisten kanssa välttääkseni sitä. Mutta se ei ollut aitoa minua, vaan aina taustalla oli pieni stressi, ettei kyseistä hiljaisuutta tulisi. Tiedostin tämän asian ja aloin harjoittelemaan hiljaa oloa. Jos minulla ei ole mitään sanottavaa, en sano mitään. Ensin se nosti pelkoa ja ahdistusta, mutta vähitellen se alkoi tuottaa tulosta. Toki asiaa tuki se, että aloin löytää oikeita ystäviä ympärilleni, joille pystyin olemaan aito oma itseni. Rentouduin ja pystyin olemaan aito itseni. Joskus on hiljaisia hetkiä, mutta ei ne olekaan kiusallisia. Joskus on ihanaa vaan istua hiljaa jonkun ihanan ihmisen kanssa ja hymyillä toisilleen.

Ystävien ja tuttujen kanssa olen tämän jo oppinut ja omaksunut aikaa sitten, mutta vieraampien ihmisten kanssa tämä on ollut vielä uutta. Työharjoittelussa olen kuitenkin ollut täysin oma itseni ja tietenkin sielläkin toiminut samalla tavalla. Olen kokenut sen jopa vahvuudeksi, sillä mielenterveyskuntoutujat kohtaavat paljon ns. feikkejä hoitotahon edustajia, joilla on mielessä vaan tavoitteet ja näin ollen he ovat hyviä vaistoamaan jos et ole aidosti oma itsesi. Välillä olen siis istunut vain hiljaa kuntoutujien kanssa, välillä taas heidän tai omasta aloitteesta jutellut enemmän. Kuntoutujat myös itse hakeutuvat paljon seuraani ja tulevat mielellään kertomaan minulle asioita. Eräs jopa sanoi, että lähelläni on hyvä olla. Siihen ei tarvita mitään höpötystä, vaan läsnäoloa.

Omat ohjaajat taas ovat työtavaltaan erilaisia. He höpöttävät vaikka mistä ja käyvät paljon kevyitä keskusteluja. Eikä siinä mitään, ehkä se on aitoa heitä ja se toimii. Mutta se ei olisi aitoa minua, joten en usko sen toimivan minulla. Otin palautteen vastaan, mutta olen silti jatkanut omalla linjallani. Tunne siitä, että minulta silti odotettaisiin jotain muuta, on väsyttänyt minua ja tämä viikko on vuorojen vaihtelun takia ollut muutenkin raskas.

Onneksi on vapaa viikonloppu ja voin ottaa siitä kaiken irti.

Ja toisekseen, vaikka minulla on nämä omat ohjaajat, on työpaikalla muitakin ohjaajia. Heiltä olen saanut melkein kaikilta palautetta, että sovin tuohon työhön tosi hyvin, olen ihanan rauhallinen ja hehkun turvallisuutta, olen jo kuin osa työyhteisöä. He näkevät ja arvostavat minun tapaani.

(Ja joo, myönnetään, omilta ohjaajilta tullut muu palaute kaikki on ollut positiivista, eikä tämäkään ollut mikään iso virhe tms., vaan ohimennen puhuttu asia. Eli oikeasti kaikki on hyvin. )

Sunnuntai

tänäänYlimääräinen vapaapäivä teki tehtävänsä.

Perjantaina hoidin asioita ja näin ystävääni. Istuttiin ja juteltiin, molemmilla oli ollut toisiamme ikävä.

Lauantaina lepäsin ja illalla menin pikkusisarukseni lapsenvahdiksi. Olimme ensi kertaa kaksin ja se oli ihanaa. Ei hälyä tai melua, vain me kaksi läsnä toisillemme. Ulkoilimme ja olimme ilman kiirettä.

Tänään olen vain ollut. Ollut onnellinen. Lukenut, käynyt koiran kanssa ulkoilemassa, nukkunut tassukaveri kainalossa päiväunia ja loikoillut nojatuolissa. Ei mitään ihmeitä ja kuitenkin juuri sitä tärkeintä. Olemista.

On sitten taas energiaa aloittaa uusi viikko.

Höyryä

höyryVaikka on ollut vaikeaa (kipuja, uupumusta ja taas ruokahaluttomuutta, kuvotusta koko ruuan ajattelusta), on myös tasapainoa toiseen suuntaan.

Kun huomasin, miten piippuun olen taas vetämässä itseäni, pyysin vapaapäivää perjantaille. Ennen olisin vain sinnitellyt, mutta nyt tajusin ajatella itseäni ja toimia sen mukaan. Tämän takia teen 8 tuntisia harjoittelupäiviä pakollisen seitsemän sijaan – että minulla on mahdollisuus pitää vapaapäiviä enemmän. Nyt saan pitkän, kolmen päivän viikonlopun ja voin levätä. Vatsa on kovilla kipulääkkeiden käytöstä ja kroppa aika sekaisin ilta- ja aamuvuorojen vaihtelusta. Ruokaa pitää syödä tasaisin väliajoin vähän, mutta kaikki ruoka kuvottaa. Viikonloppuna voin nähdä ystäviä ja vain olla.

Kun tiesin tulevasta vapaa viikonlopusta, helpotti henkisestikin heti. Työharjoittelussa sain myös ihanan luksushetken. Olin ohjaamassa asukkaita uimahallissa ja päätin mennä yksin höyrysaunaan. Sanoin, että tiedätte mistä löydätte minut, pärjäätte hienosti ja voitte toimia sillä aikaa näin, ja poistuin. Uutta sekin minulle, että uskallan antaa vastuuta pois ja kokeilla miten uusi tilanne toimii. Kaikki meni hyvin ja sain itselleni kesken päivän ihanan rentoutumishetken. Hengittelin, venyttelin ja nautin ihanan pehmeästä, rentouttavasta höyrystä. Kun tulin höyrystä ja huomasin vastuunsiirto-kokeiluni vielä onnistuneen, olin tyytyväinen ja aivan uudella energialla jatkoin loppu päivän harjoittelussa.

Työharjoittelun loputtua tulin kotiin viemään koiran ja tajusin, että tänään on keskiviikko. Normaalisti minulla on ollut keskiviikkoisin terapia, mutta sen päivä on siirtynyt työharjoittelun takia eri arkipäiville ja nyt minulla oli vapaa ilta.

ristiPäätin siis kokeilla uutta asiaa: hiljaista rukousta.

Olen nähnyt seurakunnalla mainoksia hiljaisesta rukouksesta ja halunnut osallistua sinne jo pitkään, mutta terapian ollessa samaan aikaan, en ole voinut toteuttaa tätä ujoa toivetta käydä tutustumassa. Tänään sitten otin kirpparilta ostetun polkupyörän alleni ja ennen kuin ehdin muuttaa mieltäni, polkaisin kirkolle ja menin sisään.

Minut otettiin todella lämpimästi vastaan, minun lisäkseni paikalla oli vain muutama ihminen.

Istuimme kauniin pelkistetyssä kirkkosalissa alttarin edessä olevassa puolikaaressa tuoleilla, kynttilät paloivat ikonin ympärillä ja pappi johdatteli meidät rentoutumiseen. Kun olimme päässeet rentoutumisen alkuun, alkoi yhteinen 20 minuutin pituinen hiljaisuus. Koin ihanan rentoutumisen hetken ja upposin ympäröivään rakkauden tunteeseen.

Pääsin meditatiiviseen tilaan ja siitä meidät pappi herätteli kauniilla laululla. Tilaisuus loppui rukoukseen ja sen jälkeen vielä juttelimme yhdessä hetken. Pappi kutsui minua toimintaan mukaan, mutta ei tyrkyttänyt ja sanoin, että tälläinen yhdessä koettu henkisyys on ehkä enemmän minun hengellisyydelle sopiva muoto kuin perinteinen messu.

Lähdin jo tyytyväisenä kohti pyörääni, kun yksi osallistuja, vanhempi nainen tuli puhumaan kanssani. Päädyimme puhumaan terveydestä ja sen menettämisestä. Tämä nainen puhui todella kauniisti siitä, kuinka pitäisi oppia tuntemaan armollisuutta itseään kohtaan, vielä kun on aikaa. Aika menee nopeasti ja jossain vaiheessa keho pakottaa pysähtymään, jos ei itse opi pysähtymään ja nauttimaan pienistä asioista. Hän toivotti siunattua jatkoa ja toivoi näkevänsä minut seuraavillakin kerroilla.

Jäin positiivisen hämilläni kirkon pihaan. Oloni oli energinen, rauhallinen ja tyyni. Olin saanut kaivatun meditaatiohetken kauniissa ympäristössä. Olin myös saanut kauniita sanoja ja toivotuksia vierailta ihmisiltä. Liikutuin.

rakkaus

Uskon universaaliin rakkauteen ja sen vastavoimaan pelkoon. Se, kumpaan ihminen uskoo ja kumman mukaan ihminen alkaa toimia,vaikuttaa koko maailmaan. Rakkauteen voi mielestäni uskoa vaikka buddhalaisuuden, islamin tai kristinuskon kautta, kaikkien niiden takana on lopulta sama rakkaus. Koen kristinuskon olevan kulttuurimme takia luonteva tapa toteuttaa rakkautta esimerkiksi juuri tälläisten rukoushetkien tai retriittien kautta. Yhtä lailla käyn välillä buddhalaisessa keskuksessa meditoimassa, enkä koe sen olevan ristiriidassa.

Tärkeintä on olla avoin rakkaudella ja toimimaan rakkaudesta käsin.

Ja sitä sain taas kokea tänään lähdettyäni kokeilemaan uutta asiaa. Se toi energiaa ja hyvää oloa, näytti elämän ihanan puolen taas vaikeuksien keskellä.

11052413_935487719841707_4629125294732981114_o

Läsnäoloa työharjoittelussa

työharjoitteluOlen niin onnellinen.

Taas yksi hyvä päivä takana työharjoittelussa.

Sain todellisen havahtumisen kesken päivää. Olin hoitanut minulle kuuluvat päivähommat ja vietin aikaa asukkaiden kanssa heidän olohuoneessaan, kun tajusin jotain. Olen läsnä tässä hetkessä. En pyri olemaan läsnä vaan olen. En stressaa, en mieti tekemättömiä tai tehtäviä asioita, en mieti mitä pitäisi tai voisin kohta sanoa, en mieti miten ylläpitää keskustelua, en mitä hommia pitää vielä hoitaa tai mitä kotona odottaa. Olen vaan ja tiedän, että asiat tulee kyllä tehtyä ajallaan.

Olen harjoitellut tietoista läsnäoloa ja meditoinut, mutta se on yhä vieläkin hankalaa. Joko jokin kipu alkaa viemään ajatuksia sitä kohden tai ajatuksia vaan pukkaa. Silti olen treenannut ja yrittänyt rentoutua, vaihtelevin tuloksin, välillä onnistuen ja välillä onnistuen vain hetkittäin. Mutta täällä, uudessa paikassa, uusien työtehtävien ja ihmisten keskellä, se jotenkin vaan tulee. Tiedän sen olevan paras tapa olla, sillä silloin olen rento ja reagoin rauhallisesti, en hätiköi. Kirjoitan kaiken muistettavan pieneen vihkoon, ettei muistamistakaan stressaa. Päätin aloittaessani, että nämä ihmiset eivät tunne minua, joten pulputtamisen sijaan aion vain olla, seurata, kysellä ja olla hiljaa, kun ei ole puhuttavaa. Ja se on toiminut, tuntunut hyvältä.

Ihanaa, että tämä harjoittelu on tuntunut näin hyvältä.

Vesiliikuntaa

Olen yrittänyt rankasta työharjoittelusta huolimatta liikkua kohti kuntoutuksessa asetettuja tavoitteita. Kovin paljoa en ole voinut tehdä arkena, mutta näin viikonloppuna on paremmat mahdollisuudet. Ensin voi levätä koko päivän ja sitten voi liikkua.

Liikunnanohjaajat suosittelivat kuntoutuksessa minulle kävelyä ja vesijumppaa. Kuitenkaan heidän ohjaama vesijumppa ei minulle sopinut, sillä vastusta tuovien kellukkeiden pitäminen ei onnistunut näin kipeillä ranteilla. Jäin aika tyhjän päälle, mutta en halunnut lannistua. Niinpä hankin nettikirpputorilta sykemittarin kävelyä varten ja vesijumppaa varten käännyin youtuben puoleen. Sieltä löytyy vaikka kuinka paljon erilaisia vesijumppia, joista voi valita itselleen mieleisiä!

Itse tein tämän videon liikkeitä (paitsi tuota punnerrusta, mitä ranteet ei kestä) 20 minuuttia kovalla sykkeellä ja se kävi todella kuntoilusta. Se tuntuu paljon tehokkaammalta ja palkitsevammalta kuin vesijuoksu, joten olen innoissani.

Tänään kävin pyöräilemässä ja huomenna teen joko pitkän kävelylenkin koiran kanssa tai käyn pyöräilemässä uudestaan.

Vähä kerrallaan ja paljon aikaa palautua, yritys on ainakin kova!

Sairaalareissu

lääkärilläOlin viime viikon tiistaina taas Kätilöopiston sairaalassa.

Varasin ajan heinäkuun puolessa välissä, kun vuotohäiriöt eivät olleet loppuneet ja kipujakin oli alavatsassa niin paljon. Kuitenkin noin viikkoa ennen tätä sairaalareissua vuoto yhtäkkiä loppui, ihan yhtäkkiä. En kuitenkaan voinut olla varma, olisiko se kierukka voinut alkaa vaikuttamaan näin myöhään vai oliko kyseessä vain tauko, joten menin tietenkin sairaalaan.

Jouduin odottamaan aika pitkään, sillä minun lääkäri oli kutsuttu konsultoimaan yhteen leikkaukseen. Tästä kertoi hänen työparinsa, kätilö, ja kehui, että hän on todella hyvä lääkäri. Onneksi minulla oli kirja, jota sitten yritin hermostuneena lukea. Olin päättänyt, etten halua ketään seurakseni sairaalaan tällä kertaa eli olin yksin.

Kun sitten odottelun jälkeen pääsin vastaanotolle, minua vastassa oli todella ihana, ammattitaitoinen naislääkäri, joka otti asiani tosissaan. Hän tutki minut todella tarkkaan ja kerrankin saatiin kunnon kuvat, kun ei ollut vuotoa samaan aikaan. Kuvissa näkyi kohdun ulkopuolella jokin outo nestekertymä, jolle ei löytynyt selitystä. Ehkä se on se varjo, mikä aiemmilla kerroilla näkyi siellä… Siitä ei kuitenkaan kuulemma tarvitse huolestua. No tietenkin huolestuin silti.

Lääkärin lopputulos oli, että näyttää siltä kuin kierukka alkaisi toimimaan toivotulla tavalla juuri näillä hetkillä ja jos alkaa, niin ongelmat voivat hävitä. Jos se ei kuitenkaan lopeta vuotoa, sain vuodon lopettavaan lääkitykseen reseptin eli lisää hormooneja huoh… Sain myös kontrolliajan joulukuulle, silloin sitten taas katsotaan tilannetta. Silloin myös katsotaan sitä nestekertymää uudestaan.

Lääkäri puhui myös fibron vaikutuksesta, että voi olla, että se kuitenkin vaikuttaa jotenkin (vaikka kuntoutuksessa lääkäri sanoi että ei vaikuttaisi hmm..). Hän sanoi ainakin sen olevan varmaa, että kun hermosto on fibron takia shokkitilassa ja ylivirittynyt, se reagoi voimakkaammin kaikkeen muuhunkin kipuun. Tästä syystä krampit ja vuotokivut voivat tuntua vahvemmilta kuin muilla, ja niitä tulisi lääkitä kunnolla. Eli kunnolla arcoxiaa ja parasetamolia aina kun on yhtään kivun alkamisen tunnetta, joka johtuisi näistä kuukautishäiriöistä.

Kaikenkaikkiaan minulle jäi ihan hyvä fiilis. Lääkäri oli todella pätevä ja otti myös fibron huomioon. Jos kierukka alkaa toimia, kaikki on hyvin (tai no siis, minulla on silloinkin silti kuukautishäiriö, minkä takia joudun jatkuvasti käyttämään kierukkaa ja omat biologiset lapsethan on joka tapauksessa aikalailla poissuljettu juttu). Jos se ei ala toimia, minulla on lääkkeet valmiina ja kontrolliaika, jolloin asiaa ruvetaan viemään eteenpäin. Hyvä.

Yksi stressinaihe vähemmän, kun tietää saavansa hoitoa.

Työharjoittelu

11015736_10153563558583707_5505298737055361341_nHuh, mikä viikko takana.

Minulla ei ole todellakaan ollut voimia tulla tänne kirjoittelemaan, sillä maanantaina alkoi minun kolme kuukautta kestävä työharjoittelu!

Jännitin tosi paljon työharjoittelun alkamista, sillä kesäloman jälkeen täyspäiväiseen työskentelyyn siirtyminen jännitti. Miten jaksaisin, miten kivut, miten kroppa ja mieli jaksaa? Olin valinnut paikaksi erään mielenterveyskuntoutujien asumispalvelun, missä asukkaat olisivat sen verran hyvässä kunnossa, ettei työhön kuulu hoidollista osuutta (nostoja, suihkutuksia tms.) ja olin käynyt tutustumassa paikkaan, mikä vaikutti mukavalta. En kuitenkaan tiennyt täysin mitä odottaa ja fibro tuo lisähaasteita aina.

Kaikesta jännityksestä huolimatta ensimmäinen viikko meni oikein loistavasti! Ensimmäisenä päivänä keskityin vain katselemiseen, kuuntelmiseen ja kysymiseen – tunnustelin vähän millainen paikka on kyseessä. Seuraavan päivän olin poissa sairaalareissun takia ja tälläinen välipäivä tuli tarpeen, sillä ensimmäinen päivä vei niin paljon energiaa, että oli hyvä vain levätä se alta pois ja aloittaa keskiviikkona uudestaan. Palasin siis virkeänä takaisin töihin ja pääsin heti paremmin sisään hommiin.

Nyt tässä kotona nojatuolissa tätä kirjoittaessa, takki on samaan aikaan tyhjä ja täynnä, jos niin voi sanoa. En ole paljoa muuta tehnyt kuin hoitanut koiran ja käynyt työharjoittelussa, sekä nukkunut. Tuntuu, että olen kaikesta uudesta ihan sekaisin ja etten muista mitään. Samalla olen kuitenkin todella onnellinen.

Onnellinen, koska minä todella tykkään tuosta työharjoittelupaikasta. Se ei ole asiakaspalvelutyötä, mihin olen aiemmin tottunut. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, tehdä asioita muille ja olla palvelija, vaan tärkeintä on olla läsnä. Ohjata ja auttaa tarvittaessa, ei kuitenkaan tehdä puolesta. Kuunnella ja neuvoa, mutta vain kun on tarve. Olen töissä heidän kotonaan, heillä on ammattilaisuus omasta elämästään ja minulla työntekijän ammattilaisuus, jotka voivat elää rinnakkain ja vuorotella. Ihaninta on, että läsnäololle on todella aikaa ja tilaa, eikä tarvitse jatkuvasti kiirehtiä.

Työntekijät ja asukkaat ovat aivan ihania, mutta samalla myös heissä on omia haasteita. Mikään ei tule helpolla. Omat ohjaajani myös haastavat minua. Sain palautetta viimeisen päivän päätteeksi tästä viikosta ja he kertoivat, että hyvään ammattilaisuuteen kuuluu oman toiminnan reflektointi. Se, että tulee muiden työntekijöiden luokse, kertoo eri tilanteista ja kuuntelee miten ehkä muut olisivat toimineet. Silloin ottaa riskin, että itselle ja muille paljastuu, että ei välttämättä aina ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta oppii ja kehittyy ammattilaisena. Toisinaan on itse keksinyt jotain, mistä muut oppivat, joskus olisi voinut toimia eri tavoilla ja joskus kukaan ei osaa sanoa oliko toiminut hyvin vai huonosti. Kaikki eivät tähän pysty, mutta ohjaajat haastoivat minua olemaan rohkeasti oma itseni asukkaiden kanssa ja jälkikäteen reflektoimaan kanssaan niitä tilanteita. Olen tästä vain tyytyväinen, sillä tiedän haluavani kehittyä ja olla hyvä tässä työssä, mutta se vaatii sen myöntämistä, että olen voinut ehkä tehdä virheen. Ohjaajani kuitenkin muistutti, että olen pärjännyt tämän viikon erittäin hyvin ja olen saanut siksi tehdä jo paljon sellaisia asioita, mitä ei aina näin alussa anneta tehdä, ja että kaikki voivat silti tehdä virheitä, joten pitää vain rohkaistua ottamaan riski.

11248158_10152801893112371_3630890017795565096_nSain näiden ammatillisen kasvun vinkkien lisäksi palautetta tästä ensimmäisestä viikosta, kuinka se on mennyt todella hyvin ja lupaavasti ja että hän näkee, että osaan paljon enemmänkin kuin mitä olen vielä näyttänyt, että nyt vielä selkeästi vasta katselen ja kuuntelen. Tulin todella onnelliseksi tästä kommentista, sillä oli paljon tilanteita, joissa vaistoni ja kokemukseni olisi sanoneet, että nyt toimi ja tee näin, mutta en halunnut vaikuttaa olevani liian tietävinäni ja halusin katsoa miten työntekijät toimivat itse niissä tilanteissa. Oli ihanaa, että se oli kuitenkin näkynyt positiivisesti ja että ohjaaja oli huomannut, että minusta on tähän ja minulla on annettavaa, sanoi, että rohkeasti vaan näytä mitä kaikkea jo osaat. Eli turhaan jännitin, minulla on tietoa ja taitoa oman elämänkokemuksen, työhistorian ja koulutuksen perusteella, eikä sitä tarvitse piilottaa, vaan rohkaistua näyttämään se.

Tämä työharjoittelu on pitkä prosessi, missä toivon oppivani paljon ja sitä tapahtuu niin onnistumisien kuin erheiden kautta. Toivon voivani kuitenkin kolmen kuukauden jälkeen sanoa, että olen oppinut ja kehittynyt paljon ja että olen ylpeä itsestäni. Tämä viikko oli ensi askel kohti sitä tavoitetta ja voin olla jo tästä viikosta ylpeä.

Voin olla ylpeä itsestäni.

(Eikä kroppa ole pahasti sanonut vastaan, kun olen levännyt tarpeeksi, syönyt vähän säännöllisesti, juonut kahvia aamuisin ja ottanut aina välillä kipulääkettä. Säännöllinen elämänrytmi ja aikainen kipulääkken otto, heti kun yhtään kolottaa, on pitänyt isoimmat kivut poissa. Uskon, että siihen on vaikuttanut myös se, että on näin konkreettisen iso asia elämässä menossa, mikä vie kaiken ajatuksen ja keskittymisen. Hyvä niin.)

Kivoja kavereita

elokuuElokuu on pyörähtänyt käyntiin nopeasti.

Kuntoutuksen jälkeen olen yrittänyt pysyä liikkeellä ja välttää päiviä, jolloin olen vain kotona. Olen pitänyt huolta ateriaväleistä ja liikkunut. Tavoitteet ovat mielessä, mutta muuta vastapainoa antavat kivat kaverit.

Palasin kuntoutuksesta perjantaina ja minut oli koirani kera kutsuttu lauantaina kesäjuhliin. Olin aika väsynyt ja minua jännitti mennä juhliin, josta en tuntenut kuin niiden pitäjän. Isot, meluisat juhlat, jossa ainoa tuntemani ihminen ei ehdi paljoa kanssani puhua, ei innostanut. Juhlat piti kaveri, josta olen aiemminkin kertonut: tutustuimme koirapuistossa ja aloimme sopimaan yhteisiä iltalenkkejä ja koirapuistoiluja, sitten ystävystyimme enemmän. Olin jo melkein perumassa juhliin menemistä, kun tajusin ”Jos tämä kaveri on niin mukava, tasapainoinen ja hauska ihminen, varmaan sen kaveritkin ovat ja ainahan voin puhua koirastani, jos en muuta keksi”. Pystyin lopettamaan turhan stressaamisen tähän ja rohkaistuin.

Onneksi rohkaistuin, sillä minulla oli todella hauskaa! Juhlat olivat tien toisella puolella, joten viemiseksi skumppapullo mukaan ja ei kun juhlimaan. Vieraita ei ollut kovin paljoa, ehkä kymmenen ja koiralleni seuraksi oli nämä kaverini kaksi koiraa. Tarjolla oli ihana kesäinen buffet ja suolaisia piirakoita, meille tarjottiin kuplivaa ja istuimme parvekkeella juttelemassa. Arvaukseni piti paikkaansa, kaikki paikalla olleet ihmiset vaikuttivat tosi mukavilta ja hauskoilta tyypeiltä. Kaikkien kanssa syntyi juttua ja juhlien järjeställäkin oli aikaa jutella kanssani kunnolla. Tuntui, että kaikki olivat todella läsnä ja viihdyinkin todella hyvin.

Kunnes. Kunnes he keksivät, että voisimme porukalla pelata Piirrä ja arvaa-peliä. Heti omat sisäiset paineet nousivat ja aloin stressaamaan. En tykkää pelata muuta kuin Aliasta ja Scrabblea, sillä minun on vaikea sisäistää uusia sääntöjä ja keskittymiskykyni ei aina riitä pitkiin peleihin. Tässä pelissä oli vielä yksi stressaava ulottuvuus: piirtäminen. Lapsuudessani luokanopettaja haukkui piirrustustaitojani niin paljon, että lopetin piirtämisen kokonaan vuosikausiksi. Sen takia taitoni eivät kehittyneet ja olin erityisen arvosteleva piirrustuksiani kohtaan. Olen työstänyt asiaa, mutta täysin vieraiden ihmisten edessä piirtäminen ja vielä niin, että tietyn ajan sisällä muiden pitäisi arvata sen perusteella esim. elokuvan tai esineen tai tekemisen nimi! Hui!

kynäYritin livistää tilanteesta sanomalla, että taidan aluksi katsoa vain vierestä, kun en osaa sääntöjä enkä ole ennen pelannut mitään vastaavaa. Tähän kuitenkin yksi näistä uusista ihmisistä sanoi, että ei kukaan muukaan ole ja että tule nyt mukaan. Päätin siis hengittää syvään ja mennä peliin mukaan. Ennen omaa vuoroani oli kahden muun vuorot ja huomasin tykkääväni pelistä. Se oli kuin Aliasta, mutta hiljaista sellaista, sillä piirtäjä ei saa puhua mitään. Nauttiessani pelistä unohdin jännittää omaa vuoroani ja sen tullessa meinasin ensin panikoida. Minun piti piirtää täysin tuntematon elokuva/kirja ”Pako Tallinnaan”. Ensin haparoin tikku-ukkoa piirtäessä, mutta joku silti ymmärsi ukon olevan pakenemassa jotain. Helpotus! Mutta Tallinna… Ensin keksin vain laivan ja toivoin heidän arvaavan sen perusteella kohteen, mutta ei. Sitten keksin viime hetkillä haparoiden piirtää suomineidon ja epämääräisen Baltian, jota osoitellessa se Viro ja lopulta Tallinnakin tuli. Ryhmäni keksi Pako Tallinnaan!! Voi mikä voiton ja onnistumisen tunne. Seuraavilla kierroksilla sain jopa useampia arvauksia piirrettyä ryhmälleni ja meidän ryhmä voitti. Oloni oli todella hyvä ja ilta jatkui hauskana erilaisia pelejä pelatessa, skumppaa juodessa ja jutellessa. Olin todella onnellinen, että olen löytänyt tälläisiä ihmisiä ympärilleni ja huomatessani, että nautin tälläisistä juhlista.

lapsiMaanantai-aamusta sainkin vieraita kotiini. Miespuolinen ystäväni, jolla on myös fibro, tuli vaimonsa ja pienen puolitoista vuotiaan tyttärensä kanssa kyläilemään. Ensin jännitin heidän vierailuaan, että viihtyvätkö he luonani, mutta heti heidät nähdessäni kaikki jännitys unohtui. Hänen vaimonsa on todella mukava ja inspiroiva ihminen, johon oli mukava päästä tutustumaan näin lähemmin. Ja voi, heidän viehättävä tyttärensä on niin suloinen! Joimme heidän tuomaansa teetä ja söimme keksiä, juttelimme rennosti. Tyttö ei tosin meinannut kauaa pöydässä pysyä, kun hänellä oli niin kova into päästä leikkimään koirani kanssa. Sain olla niin ylpeä koirastani, joka ennen pelkäsi lapsia ja nyt pikkuveljeni kanssa on oppinut rakastamaan lapsia. Hän osasi olla hyppimättä, tuoda palloa lapselle, varoi liian innokkaita yrityksiä ottaa turkista kiinni ja kävi antamassa pusuja. Tyttö nauroi koko vatsan kyllyydestä ja me saimme nauttia näiden kahden touhuja katsoessa.

Kävimme vielä teehetken jälkeen viereisessä puistossa, missä tyttö pääsi purkamaan energiaa ja me saimme samalla jutella kauniissa kesäilmassa. Mietin siinä kävellessä, kuinka ihanaa on, että minulla on näin monenlaisia ystäviä. Pystyin heidän kanssaan olemaan rennosti, juttelemaan kaikista arkipäivän asioista ja silti menemään halutessa syvemmälle tasolle, kekustelemaan fibromyalgiasta, parisuhteesta, sairastuneen läheisestä ja vertaistuesta. Läsnäoloa, keskustelutaitoa ja hyvää mieltä, niitä sain tältä ihanalta pieneltä perheeltä.

meriTotesin tuolle ystäväperheelle, etten ole pitkään aikaan käynyt Suomenlinnassa ja suunnitelmista huolimatta se näyttää tänäkin kesänä jäävän vain puheeksi. Kuin tämän kuulleena, eräs ystäväni laittoi viestiä muutaman tunnin myöhemmin ja ehdotti seuraavalle päivälle reissua Suomenlinnaan. Kuin tilauksesta!

Aurinkoinen aamu sai minut lähtemään hieman aiemmin Kauppatorille, nautin päivästä kuin turisti. Ostin litran makeita herneitä, söin niitä ja kietelin ympäriinsä katselemassa turisteille myytäviä tavaroita ja katselin ihmisiä. Yllättäen silmiini osui myös eräst tuttu korumyyjä! Olin Pride-puistojuhlassa nähnyt hänen tekemiään kierrätyskoruja ja ihastunut niihin, mutta minulla ei silloin ollut käteistä. Jäin pohtimaan korua ja varmistuin, että todella olisin sen halunnut itselleni, joten nyt en jäänyt aikailemaan, vaan ostin itselleni sen korun. Kaikeksi iloksi se oli vielä alennuksessa ja sain sen heti kaulaani koristamaan!

Kun ystäväni liittyi seuraan, suuntasimme ensin Lonnaan – pieneen, viime kesänä yleisölle avattuun saareen Suomenlinnan vieressä. Ostimme kahvilasta piknik-korin, etsimme sopivan kallion, josta ihailimme Helsingin siluettia ja nautimme päivästä. Tosin, pakko sanoa, että piknik-kori oli todellinen pettymys ja ellemme olisi osanneet ottaa sitä huumorilla, se olisi todella harmittanut meitä. Nauroimme aivan hulluna sen vähäiselle sisällölle ja surkeudelle. Eikä siinä vielä kaikki, aina välillä lähistölle tuli muita ihmisiä samojen korien kanssa ja saimme oikein todella kovat naurut, kun näimme samat reaktiot heidänkin naamallaan.

Piknik-koripettymyksen jälkeen jatkoimme lautalla Suomenlinnaan. Haimme parempia eväitä kaupasta ja etsimme syrjäisän kalliopaikan, jossa saimme nauttia auringosta rauhassa ja keskustella syvällisiä. Tämä ihminen on käynyt oman, rankan tiensä kohti itsetuntemusta ja tasapainoista elämää, joten meillä oli paljon samankaltaisia kokemuksia elämästä ja jatkoimme juttelua tuntikausia. Sain taas kokemuksen läsnäolosta ja ihanan syvällisistä, ei kuitenkaan synkistä keskusteluista.

Kun katsoimme aaltoilevaa merta lautalla kohti pimenevää Helsinkiä, meitä molempia nauratti. Koko päivä oli vierähtänyt huomaamatta ja keskustelunaiheet vaihdelleet naurun remakasta vakaviin asioihin. Olimme molemmat tyytyväisiä päivään.

aivot ja sydan

Taas kerran voin todeta, kuinka itsetutkistelu ja oman arvon oivaltaminen johtavat siihen, ettei enää ylläpidä pinnallisia ystävyyssuhteita, vaan avautuu löytämään syvällisempiä ihmissuhteita. Vaikka itsessään mitkään asiat eivät ole helpottuneet tai ongelmat poistuneet, omalla rohkeudella ja asioihin suhtautumisella olen voinut oppia kokemaan asiat uudella, positiivisella tavalla. Ja mitä enemmän kiinnittää positiivisuuteen huomionsa, sitä enemmän sitä huomaa ympärillään ja se vahvistaa myös positiivisia kokemuksia. Ja samalla vetää puoleensa samanlaisia ihmisiä, joiden kanssa oikeasti viihtyy.

Järki ja tunteet mukana, tasapainossa, ilman että kummallekaan antaa liikaa valtaa, mutta ei myöskään torju mitään puolia itsessään. Siinä haastetta ja tavoitetta itsetuntemukselle, mitä olen jo oppinut jo jonkinverran ylläpitämään.

Kuntoutus

kuntoutusNyt olen palannut kuntoutumasta.

Meillä oli jos jonkinmoista ohjelmaa ja olen tyytyväinen, että lähdin yksin reissuun. Suosittelisin muillekin, ellei Kela olisi lopettamassa koko kuntoutusta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä onko päätös lopullinen. Millainen tälläinen kuntoutus (tai anteeksi, sopeutumisvalmennuskurssi on oikea sana) sitten oli? Laitan alle kootusti ohjelmasta ja mitä tietoja tuli esiin. Tiedossa siis aikamoinen tietopaketti,tekstiä tulee paljon, mutta suosittelen vaikka osissa lukemaan tämän. Tässä on kuitenkin tiivistetysti kuntoutuksen anti ja voit itsekkin hyötyä siitä, jos et itse pääse kuntoutukseen.

Ryhmä: Meitä oli 7 naista ja 1 mies. Kaiken ikäisiä ja tyyppisiä ihmisiä, niin luonteeltaan kuin taustoiltaan. Yhdistävänä tekijänä oli fibromyalgia ja sinnikäs toive kuntoutumisesta. Ryhmäydyimme nopeasti, sillä olimme pettyneitä ensimmäisen päivän ympäripyöreään tietoon ja rupesimme yhdessä vaatimaan meille kohdennettua, tarkempaa tietoa ja apua. Viihdyin ryhmässä ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Miinuksena tosin, että osalla ihmisistä oli oma akuutimpi kriisi päällä, minkä takia heidän puheet ja ajatukset pyörivät aika paljon omissa asioissa. Viikon jälkeen tuntui, että tiesin kyllä muista vaikka mitä, mutta jäin pohtimaan kuinka hyvin he oppivat minua tuntemaan. Tärkeintä kuitenkin, että itse viihdyin ja hyödyin kurssista.

Sairaanhoitaja: Meillä kaikilla oli yksilötapaamiset sairaanhoitajan kanssa, joka oli koulutukseltaan myös psykoterapeutti. Itse en kokenut hyötyväni hänen tapaamisestaan oikeastaan ollenkaan, sillä hän lähinnä haastatteli meitä ja antoi jotain perustietoa fibrosta. Osa ryhmäläisistä oli saanut diagnoosin niin vähän aikaa sitten, että heille tapaaminen taas antoi paljon enemmän: he saivat luotettavaa perustietoa sairaudesta. Sairaanhoitaja piti meille myös viimeisen loppuluennon, missä oli mukava päästä puhumaan ryhmän kanssa ja kertoa heille heidän vahvuuksistaan annetun tehtävän kautta. Sairaanhoitajasta jäi kuitenkin tunnekylmä vaikutelma, sillä hän ei suoraan ottanut kantaa mihinkään ja keskeytti usein ryhmäläisten puheenvuoroja todella tökeröllä tavalla.

lääkäriii

Lääkäri: Kahden ensimmäisen päivän aikana meillä kaikilla oli myös yksittäinen lääkärikäynti. Kun ensimmäiset tulivat käynniltä, kysyin mitä siellä oli tehty ja he kertoivat vain jutelleensa yleisesti. Niinpä osasin valmistautua ennen omaa tapaamistani: tein listan kysymyksistä, joita halusin lääkäriltä kysyä ja soitin vielä kaverille kysyäkseni jos hän muistaa jotain paremmin kuin minä. Kaveri heti muisti miten olin yksittäisiä kertoja valittanut oireesta, jota en enää olisi muistanut. Tämän sain koostetusti tietää lääkärillä:

  • Vaikka useilla fibroilla on gynekologisia ongelmia, ei vielä todistetusti ole osoitettu niiden johtuvan fibrosta. Sen sijaan virtsaamiseen liittyvät ongelmat, kuten paineen tuntu ja tihentynyt virtsaamistarve (ns. ärtynyt rakko) ovat todistetusti liitoksissa fibroon.
  • Lihaskalvot ovat niin kireällä, että ne voivat aiheuttaa minullakin olleita marssimurtumia. Tähän voi vaikuttaa aloittamalla liikunnan varovasti vähitellen ja fysioterapeutin ohjeilla (alhaalla myöhemmin.)
  • Lihasrelaksantteja voi käyttää fibron hoidossa, jos on kireät lihaskalvot ja tiukat lihakset. Lääke kuitenkin väsyttää, eli jo entuudestaan väsyneen fibromyalgikon pitää ottaa se iltaisin ja jos ongelma vaivaa päivisin, siitä ei ole apua.
  • Käteni menevät välillä spastisiksi (eli vääntyvät tiukkaan asentoon, eivätkä meinaa aueta normaaliin asentoon) ja kysyin tästä lääkäriltä. Kuulemma fibron ei pitäisi aiheuttaa suoraan tälläistä, mutta epäili sen johtuvan kivusta, joka taas voi johtua fibrosta. Fibron ei pitäisi aiheuttaa apuvälinetarvetta, mutta käsien oireillessa näin, hän suositteli rannetukien kokeilua. Myös opiskelun ja työn järjestelyä pitää miettiä tulevaisuudessa kuulemma, että saisi mahdollisimman paljon välttää käsin kirjoittamista.
  • Kosketusarkuus. Lääkäri kokeili fibropisteet ja ai että se sattui! Kysyin, että miten se voi sattua niin ja hän kertoi, että hän kokeilee painaa pistettä niin, että sormen kynsi menee valkoiseksi, ei yhtään sen kovempaa. Minun kohdalla hän ei ollut ehtinyt edes alkamaan painaa, kun oikean pisteen koskettaminenkin riitti tuottamaan kipuaistimuksen. Juttelimme ja hän testasi vielä nivelet, tutki minua. Totesi nivelten toimivan, mutta olevan kipeitä ja aiheuttavan kipuaistimuksia. Lääkäri totesikin, että mikään liikunta, missä joudun koskettamaan jotain laitetta (kuntosalilaitteet) tai puristamaan käsillä jotain (sauvakävelysauvat) ei käy minulle. Käynti loppui siihen, että hän voivotteli, kuinka näin nuorella voi olla näin hankalaoireinen ja vaikeasti oireileva sairaus.

Käynti oli sinänsä mielenkiintoinen ja oli hyvä, että nivelet tarkistettiin. Toisaalta vähän masensi, kun hän vaan voivotteli tilannetta, osaamatta antaa mitään keinoa tilanteen parantamiseen. Lääkäri piti meille myös luennon, jossa tuli todella paljon mielenkiintoisia asioita esiin, tässä muistiinpanojani:

  • Geeniperimästä on löydetty ”fibromyalgia-geeni”, joka altistaa sairaudella. Toisinsanoen pelkkä henkinen kuormitus ja stressi tuskin laukaisevat fibromyalgiaa, vaan taustalla on geeni, joka altistaa fibrolle.
  • Sairaudessa on merkkejä siitä, että se ei olisi tuki-ja liikuntaelinsairaus, vaan autoimmuunisairaus, mutta vielä ei ole löytynyt tarpeeksi todisteita
  • Tulevana hoitomuotona on mietitty kasvuhormoonia, sillä kasvuhormooni ylläpitää ja tukee kudoksia, ja sitä tulee öisin. Fibroilla taas on uniongelmia eli he voivat kärsiä (ja usein kärsivätkin) kasvuhormoonin puutteesta.
  • Fibromyalgiaa voidaan kuvata kipua vaimentavien hermoratojen vajaatoiminnaksi
  • Muutenkin fibromyalgiaa ei saa suomentaa pehmytkudosreumaksi, vaan oikea suomennos on kipu-uupumusoireyhtymä
  • Lääkäri puhui myös, että pitkä stressi voi aiheuttaa hormoonihäiriöitä ja kipua lievittävä hormoni kortisoli voi silloin vähentyä, mikä voi myös aiheuttaa kipuja. Tämä on yksi selitys stressin vaikutuksesta fibromyalgiaan.
  • Fibromyalgian diagnostiikka on muuttunut, eli enää ei tarvitse olla tiettyä määrää 18:sta kipupisteestä tutkimuksessa, vaan diagnoosiin riittää, että on laaja-alaista kipua ja arkuutta kaikilla neljällä raajalla.
  • Ärtynyt rakko ja ärtyneen suolen oireyhtymä ovat fibromyalgian liitännäisoireita
  • Fibrofog eli fibrosumu on todellinen oire!
  • Säätilat vaikuttavat todistetusti kipuihin
  • Fibromyalgian hoito jakautuu näihin alueisiin: psykoedukaatio (tiedonsaanti), terveysliikunta, unen korjaaminen, psykoterapeuttinen käsittely (lähinnä stressin ja kuormittavien tekijöiden vähentämisen takia) ja yksilöllinen lääkehoito
  • Fibromyalgiaan on kolme suositeltua lääkettä: Triptyl, Cymbalta ja Lyrica (joka on päihdyttävän kaltainen, riippuvuutta aiheuttava, ikävä lääke, josta harva saa apua). Nämä lääkkeet parantavat unen laatua ja mielialaa, ja sen kautta kipua.
  • Osalle kuntoutujista oli kuitenkin kipupoliklinikalla määrätty Gababentiini-nimistä lääkettä, joka oli heillä auttanut todella paljon kipuihin ja muihin oireisiin. Tätä ei ole aiemmin tuotu esiin missään minun kuullessa, eikä muutkaan olleet kuulleet siitä. Kysyimme lääkäriltä ja hän kertoi sen olevan tarkoitettu hermosärkyyn, mutta voi kuulemma toimia fibroonkin, ei aiheuta Lyrican kaltaisia sivuoireita (tokkuraisuus, väsymys tai päihdyttävä olo).
  • Liikunta on hyväksi fibroille, koska se tasapainottaa autonomista hermostoa
  • Tärkeää fibron hoidossa on myös mielihyvän lisääminen esimerkiksi lämpimillä kylvyillä, rentoutumisella jne.
  • Fibro ei aiheuta pysyviä elinvaurioita tai invaliditeettia
  • Fibro voi lievittyä vuosien kuluessa (jos on sairastanut esim. parikymppisenä, se voi helpottaa 45-50v.)
  • Jos kärsii levottomista jaloista, on olemassa hyvä lääke nimeltä premipreksol (en ole ihan varma kirjoitinko oikein), mutta se on tullut vasta 7 vuotta sitten markkinoille eli esim. 90-luvulla valmistuneet lääkärit eivät tiedä lääkkeestä, jos he eivät ole itse seuranneet uusia lääkkeitä. Tämä lääke kuulemma on tosi hyvä hoitomuoto ja auttaa todella monia levottomista jaloista käsiviä ihmisiä.

Fysioterapia: Meillä oli myös henkilökohtaiset fysioterapeuttikäynnit, missä katsottiin yhdessä esitäytetystä lomakkeesta kipupiirros ja kartoitettiin toimintakykyä. Tämäkin meinasi jäädä vähän pintapuoleiseksi haastatteluksi, mutta haastoin fyssaria antamaan käytännön neuvoja ja onneksi niitä sainkin, esimerkiksi että kireisiin lihaskalvoihin yleensä suositellaan foamrolleria, mutta se on jo terveillekin ihmisille kivuliasta eli ei fibroille suosittele. Sen sijaan venyttely on tärkeää ja näytinkin hänelle samat venyttelyohjeet, jotka olen täälläkin julkaissut. Hänen mielestään ne olivat hyvät ohjeet, joilla pärjään, katsoimme vaan vaihtoehtoisia suoritustapoja, jos kivun takia en pääse kaikkiin asentoihin. Fysioterapeutti sanoi myös ryhtini olevan yllättävän hyvä, skolioosista ja huonosta lihaskunnosta huolimatta.  Olin eräällä luennolla istunut tasapainotyynyllä ja kysyin siitä, milloin fysioterapeutti suositteli ehdottomasti hankkimaan itselleni samanlaisen. Tasapainotyynyllä on pehmeä istua, mikä voi vähentää kipuja istuessa ja sitä käytetään myös keskittymisvaikeuksista kärsivien koululaisten kanssa, joten ihan hyvä se voi itsellekin olla. Tärkeintä kuitenkin, että sen päällä istuessa ryhti korjaantuu ja oikeat lihakset aktivoituvat. Tyynyllä istuessa siis hakee automaattisesti oikeaa ryhtiä ja keho alkaa tottua siihen, mikä helpottaa sen ylläpitoa muutenkin. Kävinkin heti hakemassa sen kotia päästyäni Anttilasta, maksoi noin 13 euroa ja nytkin istun sen päällä tätä kirjoittaessa. Fyssari sanoi oikean jalkani/lantioni oikean puolen olevan korkeammalla kuin vasempani, epäili oikean jalan olevan toista pidempi, siihen ei voi vaikuttaa. Hän piti koko ryhmälle yhteisen tunnin, jossa harjoittelimme vielä oikeaa ryhtiä.

Psykologi: Meillä oli myös kolme tuntia psykologin kanssa, jossa käsittelimme elämänhallintaa. Tärkeintä olisi hänen mielestään opetella tervettä itsekkyyttä, mikä oli monelle meidän ryhmäläisille haaste. Pitää huolta itsestään, tehdä asioita oman jaksamisen mukaan ja olla vertaamatta itseään muihin tai vanhaan, terveeseen itseen. Psykologi painotti meille, kuinka tärkeää on vaikeita asioita kohdatessa kysyä itseltään ”Voinko itse vaikuttaa asiaan?”. Jos esimerkiksi työ aiheuttaa stressiä, voi miettiä voiko siihen itse vaikuttaa. Jos itse voi vaikuttaa joihinkin tekijöihin, on hyvä pohtia erilaisia vaihtoehtoja, pompotella niitä aktiivisesti ja miettiä niiden seurauksia. Esimerkiksi päätös vaihtaa työpaikkaa voi auttaa, mutta on hyväksyttävä, että sen seurauksena voi olla vaikea löytää uutta työpaikkaa tai että uudessakin työpaikassa on huonoja puolia eli seurauksia ei voi paeta. Jos asiaan voi osittain vaikuttaa, voi miettiä mitkä tekijät ovat niitä ja toimia sen mukaan. Esimerkiksi ylitöistä kieltäytyminen voi vähentää stressiä, vaikka muihin tekijöihin ei voisi vaikuttaa. Jos taas työtilanne on sellainen, ettei siihen tällä hetkellä voi vaikuttaa, on opeteltava päästämään irti eli hyväksyä tilanteen olevan tälläinen, eikä siihen voi nyt vaikuttaa, ja harjoitella stressinhallintaa, rentoutua.

voinko itse vaikuttaa asiaanTeimme yhdellä tunnilla tietoisen läsnäolon harjoituksen, jossa rentoudutaan ja otetaan kaikki ajatukset sekä tunteet vastaan niitä tuomitsematta. Sitten ne vapautetaan. Jos esimerkiksi alkoi tylsistyttämään, voi mielessään todeta ”ahaa, nyt minusta tuntuu tältä” ja päästää irti siitä tunteesta siirtämällä oman huomion takaisin harjoitteeseen. Tälläisiä tietoisen läsnäolon harjoituksia voi löytää netistä ja esimerkiksi meille suositeltiin seuraavaa kirjaa aiheeseen liittyen: Jon Kabat-Linn ”Täyttä elämää”.

Liikunta: Meillä oli polkupyöräkuntotesti tiistaina, missä testattiin meidän kuntoa sykettä seuraamalla ja sen perusteella pystyttiin määrittelemään meidän kuntoluokat. Pärjäsin ihan hyvin, vaikka tulokset olivat huonot, mutta jouduin toteamaan, etten pysty kuntopyörällä ajamaan pitkää aikaa (meidän aika oli 12min, joista jo 5min jälkeen oli vaikeaa), sillä käsillä tangosta pitäminen aiheutti minulle kipua. Tämän jälkeen liikunnanohjaajat pitivät luennon, missä käytiin läpi kuntoluokkien parantamiseen tarvittavia asioita ja omia harjoitussykkeitä. Saimme hienot laput, joissa kerrottiin kuinka paljon, minkälaista liikuntaa millä sykkeellä, pitäisi harjoittaa, jotta oma kuntoluokka nousisi. Aluksi neuvot meinasivat jäädä turhan pintapuolisiksi ja ryhmämme haastoi ohjaajaa, joka myöhemmin antoikin juuri fibroille tarkoitettua tietoa. Kävimme myös yhdessä läpi, mikä kellekin voisi sopia, mutta se oli oman kysymisen varassa eli yksilöaikoja meillä ei ollut. Itse uskalsin onneksi kysellä ja sainkin tietoa. Liikunnanohjaajat pitivät meille myös vesijumppaa ja kuntosaliharjoittelua. Vesijumppa oli muuten hyvää, mutta pidimme käsillä kiinni vastusta lisäävistä kellukkeista ja tämä kipeytti ranteet ja sorminivelet minulla pahasti. Yritänkin etsiä jotain muita tapoja harrastaa vesijuoksun lisäksi välillä vesijumppaa. Kuntosaliharjoittelussa jouduin olemaan samaa mieltä lääkärin kanssa: kaikki salilaitteet aiheuttivat kipua jo sen takia, että jouduin vastustamaan laitteen jotakin osaa ja se kosketus aiheutti kipua. Mutta reippailla, oikealla sykkeillä maastossa tehdyt kävelylenkit ja vesijumpat voivat hitaasti aloitettuna sopia minulle ja auttaa nostamaan kuntoluokkaani.

ruokaaRavintoterapeutti: Yksi mielenkiintoisimmista luennoista oli ravintoterapeutin luento, jota olimme koko ryhmän kanssa odottaneet kovasti. Luento venyikin aika paljon, kun ahkerasti kyselimme ja kyseenalaistimme ja panimme ravintoterapeutin kunnolla töihin. Tässä siis tietoa, mitä saimme:

  • Elimistössä tapahtuu koko ajan hapettumista, mutta fibromyalgiassa sitä tapahtuu enemmän ja liikaa. Hapettumista voi vähentää syömällä enemmän antioksidantteja ja sen takia fibroille suositellaan marjojen ja kasvisten syömistä enemmissä määrin kuin muille. Mitä enemmän eri värisiä marjoja syöt, sen parempi. Tuoreita maroja ei aina ole saatavilla eikä pakastuskaan aina onnistu, joten täällä mainitsemianikin marjajauheita suositeltiin käyttämään. Yksi lusikallinen vastaa desiä tuoreita marjoja, joten helposti pystyy syömään erilaisia marjoja enemmän kuin mitä tuoreena esim. tyrniä pystyisi syömään.
  • Kofeiini kohtuullisissa määrissä on hyvä, sillä se kiihdyttää aivotoimintaa ja virkistää, mikä voi olla hyväksi uupumuksesta kärsiville fibroille. Kofeiini pienentää myös dementia ja alzhaimer-riskiä. Tässä on toki huomattava keskushermoston yksilölliset erot, joillakin on niin herkkä hermosto, että keho reagoi tosi voimakkaasti kofeiiniin ja silloin se voi vaikuttaa myös kivun kokemiseen voimakkaammin (vaikka ei lisääkkään kipuja). Itse kuitenkin lopetin melkein kaksi vuotta sitten säännöllisen kahvin juomisen kokonaan kokeillakseni vaikuttaako se mitenkään, eikä itsellä vaikuttanut. Nyt siirryin kuntoutuksessa taas juomaan aamulla yhden kupin.
  • Fibromyalgiaan liittyy myös ärtyneensuolenoireyhtymä eli erilaiset vatsaoireet. Kofeiinia voidaan suositella fibroille kohtuu käytössä myös siksi, että se kiihdyttää suolen toimintaa ja voi näin helpottaa vatsaoireita.
  • Jos suoliston toiminnassa on ongelmia, sen voi olla vaikea pilkkoa laktoosia, vaikka varsinaista laktoosi-intoleranssia ei olisikaan. Laktoosittomien tuotteiden suosiminen voi siis olla hyvä idea, jos suolen toiminnassa on ongelmia, silloin ei aiheuta lisäkuormitusta suolistolle.
  • Ravintolisien käyttökelpoisuudesta fibron hoidossa on hyvin vähän luotettavaa tutkimusnäyttöä. Eli toisinsanoen purkista otettavat lisäravinteet, vitamiinit jne. eivät välttämättä ole meille hyödyksi. Keho on fibron takia muutenkin rasittunut, joten se ei välttämättä osaa käyttää teollisesti luotuja aineita, vaan paras olisi saada ne luonnolista kautta. Kasvikset ja marjat ovat siis tästäkin syystä tärkeitä meille.
  • Kuitenkaan netissä paljon hehkutettu raakaruokaravinto ei välttämättä ole fibroille hyvä ruokavalio. Kypsennys ei hävitä kaikkia hyviä aineita ja vitamiineja kasviksista. Raakaruoka on myös erittäin rankka ruokavalio suolistolle, sillä lämmin ruoka auttaa suolistoa sulattamaan ja pilkkomaan ruokaa nopeammin. Parempi on noudattaa yleisiä ruokaohjeita terveellisestä, tasapainoisesta ruokavaliosta, jossa on tasapuolisesti kaikkea ja erityisesti marjoja&kasviksia paljon.
  • Jotkut tutkijat ovat puhuneet, että fibrojen olisi tärkeää saada hyviä rasvahappoja ja omegaaa, se voi auttaa oireiden helpotukseen. Ravitsemusterapeutti suosittelikin meitä kaikkia käyttämään rypsiöljyä, joka on tutkimusten mukaan terveellisempää kuin oliiviöljy, sillä siinä on jopa 20 kertaa enemmän omegaa kuin oliiviöljyssä.
  • Kookosöljyä suositeltiin välttämään, sillä se kovettuu vatsassa ja aiheuttaa vatsaoireita. Siinä ei myöskään ole ollenkaan hyviä ravintoaineita ja se on pelkkää kovaa rasvaa. Terapeutti suositteli vaikka itse kokeilemaan, ottamaan kookosrasvaa ja sulattamaan sen, sen jälkeen jättää sen huoneenlämpöön ja katsomaan mitä tapahtuu. Se kovettuu uudestaan ja niin se kovettuu myös ihmisen kropassa. Ei hyvä.
  • Puhuimme muutenkin siitä, että kuinka ruokateollisuus (ja muutkin ”hyvinvointiteollisuudet”) keksivät uuden trendin, joka markkinointiin he käyttävät paljon rahaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sen takana olisi todennettua tutkimustietoa tai että esimerkiksi jokin ulkomainen marja olisi vaikka mustikkaa parempi. Maalaisjärkeä suositellaan käytettäväksi.
  • Mediassa nuosevat esille yksittäiset tutkimukset, jotka yksinään eivät vielä kerro mitään. Vasta kun useampi tutkimus toteaa saman asian, sitä voidaan alkaa pitää luotettavana tuloksena ja näin suosituksetkin muuttuvat. Yksittäisissä tutkimuksissa voi olla virheitä tai pieni otanta, eikä mediassa kerrota näistä tai julkaista enää, jos myöhemmin tulee ilmi jotakin virheitä tutkimuksessa. Ei tietenkään, uutinen on jo myynyt ja se on se, millä on väliä. Sen takia tulee seurata luotettavia ravitsemussuosituksia ja kuunnella niitä, eikä yksittäisiä tutkimuksia. Helposti sairaana haluaa kokeilla kaikkea ja kuullessaan uudesta tutkimuksesta, joka voisi auttaa, kokeileekin kaikkea. Silloin voi kuitenkin ottaa hölmöjä riskejä tiedostamatta, ettei yksi tutkimus vielä kerro mitään ja aiheuttaa lisää  shokkitiloja kroppaansa.
  • Puhuimme myös paljon ihan perus asioista, kuten ateriaväleistä. Ajattelin, että tämähän on ihan selvää kauraa, mutta kas kummaa: suurin anti itselleni tuli juuri tästä asiasta. Itselläni on varsinkin nyt kesällä ollut paljon kausia, milloin minulla ei kivun takia ole ollenkaan ollut ruokahalua ja olen saattanut syödä vaikka vain kerran päivässä. Olen iloinnut tästä, sillä painoa on tullut lisää, vaikka en ole syönyt herkkuja tai muutenkaan epäterveellisesti. Vaikka en ole syönyt lähes mitään, painoa on vaan tullut lisää ja kipuja ollut enemmän. No tähän löytyi selitys ateriaväleistä ja verensokerista. Jos syö liian harvoin, verensokerin laskut ja nousut ovat jyrkempiä. Se aiheuttaa kropalle pienen shokin, joka taas vaikuttaa kipuihin. Fibron takia kroppa on muutenkin koko ajan pienessä shokissa, joten se tarvitsee tasaisesti energiaa pysyäkseen käynnissä. Jos syö harvoin, keho on säästöliekillä ja varastoi sen kaiken energian (=paino nousee), eikä käytä sitä, vaikka tarvitsisi energiaa kivun kestämiseen ja että olisi vireämpi. Kun syö vähän ja liian harvoin, aiheuttaa siis itselleen enemmän kipuja ja väsymystä, eikä silloin voi liikkua, vaan sekin aiheuttaa enemmän kipuja! Olen siis ollut ihan hullussa kierteessä ymmärtämättä näin perusasioita!! Nyt minulla on todella tarkat ohjeet, kuinka pitäisi syödä aamupala (puuroa ja aamukahvi), lounas (salaattia ja pieni lämmin ruoka), välipala (voileipä ja teetä), päivällinen (pieni lämmin ruoka) ja vielä iltapala (voileipä ja vaikka teetä). Ruokavälit ei saisi olla kuin 3-4 tuntia. Tuntuu, ettei muuta ehdikkään tehdä kuin pitää huolta, että muistaa syödä, mutta se kertoo siitä, kuinka vääränlainen ateriarytmi minulla on ollut! Tämä voi olla teille muille itsestäänselvyys, mutta näköjään minulle tämä on vaikeaa ja uutta. Yritän nyt pitää kiinni näistä ohjeista, kun kerrankin sain kunnon ohjeet ja neuvot, missä olen mennyt väärin ja miten korjata tilannetta.
  • Marttaliiton sivuilla on hyviä ja edullisia ohjeita terveelliseen ruokiin, samoin kuin Diabesliiton keittokirjoissa, joita voi tilata netistä. Ne perustuvat luotettaville ravitsemussuosituksille ja niitä voi hyödyntää. Itse ainakin tilasin heti muutaman kirjan, jotta löydän hyviä ja luotettavia ohjeita.
  • Jotkut ovat herkempiä viljoille ja voi kokeilla olla viljattomalla ruokavaliolla, jos se vaikuttaa kipuihin. Useimmilla ei kuitenkaan ole yliherkkyyttä viljoihin ja ravitsemusterapeutti sanoi, ettei suosittele kellekään viljatonta ruokavaliota. Sen sijaan pitäisi käyttää täysjyvää (kuten olen jo vuosia tehnyt), joka on hyvä vitamiinien, kalsiumin ja kuidun lähde.

tavoitteetTavoitteet: Puhuimme paljon meidän tavoitteista. Kuntoutuksen toinen osuus on tammikuussa ja sitä silmällä pitäen asetimme itsellemme tavoitteita, jotka saimme toki itse päättää. Toki niiden tuli yleisesti liittyä oman elämäntilanteen paranemiseen ja sairauden kanssa paremmin pärjäämiseen, mikä tietenkin oli ihan loogista, kun kuntoutuksessa oltiin. Teimme lomakkeet, mihin laitoimme tavoitteen ja siitä odotettua huonommat ja paremmat tasot. Ensi jaksolla sitten arvioimme, kuinka olemme onnistuneet. Omat tavoitteeni olivat kuntoa kohottavan liikunnan harrastaminen, jonka toivon auttavan kivuttomuuden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, sekä rentoutumisen syvenemiseen. Haluaisin oppia rentoutumaan paremmin myös kiputilojen aikana, mikä auttaisi kipujen kanssa selviämisessä. Minulla on jääkaapin ovessa liikuntapäiväkirja, jossa on kaikkien päivien kohdalla pieni sarake, mihin voi merkata tunnuksin, mitä on tehnyt sinä päivänä. Merkitsen siihen liikkumiset, mutta myös venyttelyt ja rentoutumiset, jotta voin seurata tavoitteiden täyttymistä ja motivoida itseäni. Omana epävirallisena tavoitteena on pitää kiinni myös ateriaväleistä, mutta sitä en mittaa muulla kuin omalla tekemisellä ja olotilalla.

Tässä se siis oli! Viikon kuntoutuksen anti blogissa. Toivottavasti pystyin tuomaan muillekin sieltä saamaani tietoa.

Ja takaisin maalle

metsäMetsässä (tai meidän maalla) ei ole wifiä, mutta sieltä löytää paremman yhteyden.

Olen väsynyt (en ole nukkunut hyvin kaupungissa) ja kipuinen, joten päätin lähteä nyt takaisin maalle. Tällä kertaa menen vanhempieni ja pikkuisen sisarukseni kanssa. Aion jatkaa talon sisustamista ja nauttia mahdollisuuksien mukaan (on luvattu hirveää sadetta) ulkoilusta, hoitaa koiria ja kenties lukea hyviä itseapu-oppaita (rakastan niitä, esimerkiksi basambooksin julkaisemat kirjat – ah…).

Todennäköisesti teen silti liikaa ja tulen kipeäksi.

Tiedän sen ja se ei välttämättä ole paha asia, sillä menen sieltä suoraan kuntoutukseen. Olisikin hyvä, jos he näkisivät todellisen kuntoni, enkä olisi levännyt etukäteen. Voisin kerrankin saada kunnolla apua. Jännittää koko kuntoutus, yritän joko tulla välillä tänne kertomaan kuulumisia tai sitten raapustan tärkeimpiä kohtia ylös jollekin paperille ja koostan jonkun kokonaiskatsauksen tänne myöhemmin.

Syntymäpäiväni (24!) on lauantaina, vietän sen siis maaseudun rauhassa. Olen toivonut vain kunnon trimmeriä, jotta voin jatkossakin itse parturoida koirani, milloin haluan, eikä tarvitse odotelle mitään rahoja trimmaajalle pääsyä varten. Jätän nyt väliin Summersound-festarit, koska olisin ollut liian kipeä osallistumaan ja juhlin sitten kavereiden kanssa kun palaan. Muutama kaveri luvannut viedä syömään, jotkut vinkanneet jostain lahjasta. Tärkeintä kuitenkin, että on välittäviä ja rakkaita ystäviä.

Ihanaa viikkoa kaikille!

Äkäpussi

akapussiViimeiset pari päivää olen tuntenut oloni äkäpussiksi.

Näin perjantaina erästä kaveriani ja vaikka kuinka yritin, olin pohjimmiltani todella äkäinen. Oli mukava istua kahvilla ja jutella, mutta koko ajan sisälläni kiehui. Periaatteessa kaikki oli hyvin, mutta pidin tapaamisen lyhyenä ja tulin nopeasti kotiin. Sama äkäisyys toistui taas eilen illalla, kun ystäväni tuli luokseni kylään ja vietimme iltaa; meillä oli skumppaa, mansikoita ja vaahtokarkkeja ja puhuimme tuttuun tapaan kaikesta. Vaikka oli mukavaa, huomasin äkäisyyden kuplivan taas sisälläni. Olin helpottunut kun sain jäädä yksin.

Nukuttuani 12 tuntia ja silti tuntiessani äkäisyyttä, pysähdyin miettimään. Koirani jäi maalle hoitoon ja olen voinutkin olla ihan vain kotona, ilman että minun täytyisi huolehtia ja leikkiä koirani kanssa. Se yleensä ”pakottaa” minut tsemppaamaan, vaikka olisi vaikea kipupäivä. Nyt ilman sitä, olen ikäänkuin myöntänyt kivun olemassaolon itselleni paremmin ja ollut siitä enemmän tietoinen. Toki sitä on ollutkin enemmän, niin alavatsan kipuja ja kramppeja kuin nivelkipuja, mutta yleensä yritän vaan työntää sen taka-alalle. Nyt tämän, melkein viikon, koirattoman ajan aikana olen ollut enemmän kosketuksissa kipuun ja se on alkanut vaikuttaa mieleeni näin vahvasti. En saakkaan työnnettyä kipua yhtäkkiä pois mielestä, vaikka jotain kivaa tapahtuisi, kuten kavereiden näkemistä.

En tiedä onko tämä toisaalta hyvä, että välillä on ihan rehellisesti kosketuksissa omaan kipuun ja kuinka henkisesti rasittavaa kivun kanssa eläminen on, eikä aina vaan yritä tsempata ja selviytyä. Ehkä tämä tekee ihan hyvää. Koirani tulee todennäköisesti huomenna takaisin, katsotaan miten se vaikuttaa, auttaako se minut taas kivun hallintaan vai onko minulla entistä vaikeampaa.

Ainakin sen tiedän, että sen lähelle saaminen kyllä sulattaa sydämeni ja ikävän, mikä minulla on ollut sen ollessa poissa.

koiruus

Mökkeilyä

mökiltäOn taas ollut taukoa täällä kirjoittamisesta, tällä kertaa se johtui mökkeilystä.

Suvullani on iso mökki tai oikeastaan talo, vanha maatalo Keski-Suomessa. Sain yhtäkkiä idean, että sen ollessa yli viikon tyhjillään, voisin mennä ystäväni kanssa sinne oleilemaan ja kaikki tapahtui nopeasti, vain muutamassa päivässä idean saamisesta matkalle lähtemiseen. Hain vanhempieni koiran oman koirani seuraksi reissulle, pakkasin kamat ja hain ystäväni, ja äkkiä olimmekin maaseudun rauhassa.

Meillä oli iso talo, isolla tontilla aivan kaksin. Koirat nukkuivat sängyssä, kumpikin toisen vieressä ja leikkivät päivisin keskenään, meidän touhuja seuraten. Me ihmiset vähän siivosimme ja sisustimme, tylsää ei ehtinyt tulla. Talo on ollut pitkään jämähtäneenä vanhoille vuosikymmenille, eikä se ole vastannut uusien sukupolvien makua. Ruokakaapitkin olivat niin siivottomia, että kun kaksi tälläistä touhukasta naista näki tilanteen ja pääsi käsiksi taloon, johan alkoi tapahtumaan. Puhdistimme energiaa ja teimme valtavan työn saadaksemme sen mieluisampaan kuntoon. Muutamana päivänä innostuimme liikaa ja se tuntui kropassa, mutta muuten pyrimme kuuntelemaan kroppaamme ja tekemään sen tahtiin. Välissä saunoimme, ystäväni osasi laittaa saunaan kosteat 50-asteen löylyt ja jopa minä pystyin kivuitta saunomaan melkein päivittäin. Tuntui voittajalta, kun pystyin nauttimaan saunan löylyistä tällä tavoin!

mökiltä2Puunaamisen lisäksi toki nautimme oloistamme muuallakin kuin saunan lauteilla. Ystäväni keitti meille hyvät pannukahvit aina siltä tuntuessa ja istuimme juttelemassa kaikesta tuntikausia. Pelasimme myös sanapeliä ja luimme kirjoja. Yhtenä päivänä kävimme paikallisessa kaupungissa turisteina, kiersimme kirpputoreja ja kannoimme lisää kirjoja maalle luettavaksi. Tutkimme myös villiintynyttä puutarhaa ja löysimme ihania kukkia ihasteltavaksi, kuvattavaksi ja sisään maljakkoihin kerättäväksi. Käytin aikaa myös poimulehti-kasvien ja vadelmapensaan lehtien keräämiseen ja kuivaamiseen, sillä niillä on ennen hoidettu gynekologisia vaivoja. Nyt on sitten luonnonapteekista kerätty kunnon teeainekset!

Oireettomana toki en tänäkään viikkona onnistunut olemaan. Ranteet olivat välillä kivusta aivan vääntyneet ja reagoivat helposti liikaan tekemiseen. Alavatsa oli toisina päivinä niin kipeä, etten voinut maata selälläni ollenkaan. Toisina päivinä taas alaselkään poltteli kipeästi. Uusina vaivoina tulivat hermokipu ja lämmönsäätelyn ongelmat. Menin uimaan kylmään järveen ilman mitään ongelmaa, kun en tuntenut kuinka kylmää se oli. Saatoin myös olla talon ollessa kylmänä toppi ja shortsit päällä ilman ongelmaa, huomaamatta kylmyyttä. Välillä taas pesuvesi saunalla saattoi polttaa aivan kamalasti, vaikka se oli viileää.

Onneksi ystäväni on itsekin kipukroonikko ja sen lisäksi, että hän huomaa ja tunnistaa oireeni, hän välittää minusta. Kun en tuntenut kylmää, mutta kehoni vapisi kylmästä ja olin aivan kalpea, hän peitteli minut sänkyyn peittojen alle ja laittoi sähkölämmittimen päälle. Siitä lähtien hän myös seurasi, kuinka hyvin huomasin lämpötilanvaihtelut ja osasinko reagoida siihen oikein, esimerkiksi pukeutumalla tarpeeksi. Myös uuden oireen, hermokivun, ilmaantuessa hän oli tukenani. Kun minua pelotti uudet kivut kasvojen ja kaulan, sekä vasemman koko säären matkalta oleva kipu, hän tuli lähelleni. Hän valvoi kanssani ja lohdutti minua, katsoi, että sain lääkkeet otettua (vaikka eihän ne vieneet kuin terän kivulta) ja pärjäsin. Sain taas kokea sellaista rakkautta ja huolenpitoa, että en siitä onnellisempi voisi olla. Rakastan tätä ystävääni ja toivon hänen kokevan sen, hänen saavan samanlaisia välittämisen kokemuksia minulta. En voi kuin toimia rakkaudesta käsin ja toivoa sen välittyvän ystävälleni.

ystävätOlen niin kiitollinen tälläisestä ystävästä. Olen myös erittäin kiitollinen siitä reilusta viikosta, minkä saimme luonnon keskellä viettää. Sää ei ollut paras mahdollinen, vain yhtenä päivänä paistoi kunnolla aurinko, eikä järvivesikään ollut uimakelpoista, mutta mitä siitä. Loppujen lopuksi aika vähällä maalla pärjää: hyvällä seuralla, kahvilla ja katolla pään päällä.

On se kummaa, mitä reilu viikko täysin eri maisemissa voi saada aikaan. Olo on ihan irtaantunut, kevyt ja tuntuu, kuin olisin ollut pidempäänkin matkalla jossakin eri kulttuurissa. Sen on oltava merkki onnistuneesta lomasta, eikö?

Erityisherkkä

avainOlen jo jonkin aikaa miettinyt uskallanko kirjoittaa tästä aiheesta. Siitä on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö mediassa, mikä toisaalta on hyvä: jos jostain puhutaan paljon julkisesti, voi tunnistaa itsestään tuttuja piirteitä ja löytää niille nimen. Se mikä mielestäni on huono puoli, on se, että ihmiset luovat esimerkiksi isoja facebook-ryhmiä, missä kaikki mahdollinen elämässä oleva asia leimataan erityisherkkyyden alaiseksi tai siitä johtuvaksi asiaksi. Toisaalta myös ihmiset tekevät diagnooseja itselleen erityisherkkyydestä välttämättä olematta sitä, vaikka vain muutaman tai yhden piirteen perusteella, mistä tuskin on suurta haittaa, mutta ehkä itsetuntemuksen kannalta asioita olisi hyvä pohtia syvemmin.

Kuten olen täällä aiemmin maininnut, käyn terapiassa juttelemassa traumoista ja ongelmista lapsuudesta, sekä sairauteen liittyvistä asioista. Oikeastaan käsittelemme siellä kaikenlaisia asioita, mikä lisää itsetuntemusta samalla. Yhdellä kerralla terapeuttini kysyi minulta olenko kuullut sellaisesta termistä kuin erityisherkkyys, että hänen mielestään minä vaikutan sellaiselta ihmiseltä. Minulle on pienestä pitäen sanottu kuinka olen reipas ja rohkea, kun taas sisarukseni on se herkkä ja olen näin sivuuttanut koko herkkyyden itsessäni. Terapeuttini lainasi minulle HSP – Erityisherkkä ihminen- kirjan, joka todella avasi silmiäni.

”Erityisherkällä ihmisellä on rikas sisäinen maailma, ja hän eläytyy voimakkaasti ympäristön ärsykkeisiin. Monet erityisherkät ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia ja älykkäitä, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä sekä muista ihmisistä. — Psykoterapeutti Elaine Aron kehitti termin highly sensitive person (HSP) eli erityisherkkä ihminen kuvatakseen ihmisiä, jotka reagoivat tavallista herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin” (Elaine Aron: Erityisherkkä ihminen, 2013.)

Tunnistin itsessäni todella paljon erilaisia piirteitä ja ”oireita”, jotka sopivat itseeni, ne olivat löydettävissä jo lapsuusmuistoista. Minua on kuitenkin kasvatettu sosiaaliseksi, rohkeaksi ja pärjääväksi, joita puolia olen myös itse yrittänyt vahvistaa. Olen ollut liian monessa asiassa mukana, ollut väkisin sosiaalinen, itselleni oikeasti epätyypillisesti huomion keskipisteenä, hengannut isoissa joukoissa ja pyörittänyt isoja sosiaalisia kuvioita. En ole tunnistanut itsessäni todellista puoltani, erityisherkkyyttäni, sekä sen tuomia tarpeita. Ei olekkaan ihme, että olen uupunut ja sekin voi vaikuttaa fibromyalgian puhkeamiseen, kun ei ole kuunnellut oikeita tarpeitaan.

11224172_10207024447354278_7309697061642961577_nMitä sitten erityisherkkyys minulle tarkoittaa? Itsetuntemuksen lisääntymistä ja todellisen minän kuuntelua. Olen tehnyt huomioita, jotka ovat olleet itselleni tärkeitä:

  • Tarvitsen yksinoloa. Viihdyn yksin ja tarvitsen yksinoloa akkujen lataamiseen, palautumiseen ja rauhoittumiseen. Se on hyvä tunnistaa ja pitää myös huolta, että kaikesta kivasta tekemisestä huolimatta huolehdin myös tästä puolesta.
  • Tarvitsen omaa tilaa. Pidän läheisyydestä ja lähellä olemisesta, mutta minulla on myös aika tarkat rajat, ketä päästän lähelleni ja kuinka lähelle. Joidenkin ystävien kanssa esimerkiksi olen todella läheinen fyysisestikin, mutta toisten kanssa saatan olla todella tietoinen rajoistani, vaikka hekin olisivat ystäviäni. Olen tietoinen omasta tilastani ja saatan ahdistua, kun sitä ei kunnioiteta (se ei esim ruuhkaisessa bussissa ole aina mahdollista). Yritän oppia ilmaisemaan tätä tiukemmin ja paremmin myös hankalissa tilanteissa. Myös tavat millä tavoin pidän lähelläni olemisesta vaihtelevat ihmisen, ajankohdan, paikan ja fiiliksen mukaan. Taas, joidenkin kanssa olen hyvin läheinen monella eri tapaa ja joidenkin kanssa taas en halua edes mitään kosketusta. Oman tilan lisäksi kuitenkin haluan läheisyyttä, mistä on myös tärkeä pitää huolta, kunnioittaa itsessäni molempia puolia. Onneksi on rakkaita ja läheisiä ihmisiä, eikä se kuulu vain romanttisiin suhteisiin.
  • Olen omimmillani pienessä porukassa. Vietin ennen aikaa isoissa porukoissa ja ryhmissä, bileissä ja juhlissa. Kuvittelin, että pääsemällä johonkin porukkaan, olen tyytyväinen ja että se tuo lisää hyvää oloa elämääni. Nyt olenkin huomannut, että vaikka tulen toimeen isoissa porukoissa, väsähdän niissä nopeasti, kun on niin paljon ärsykkeitä (paljon ihmisiä, joita tarkkailla ja kuunnella, aistia). Olen omimmillani pienessä porukassa tai kaksin, kun on mahdollisuus olla todella läsnä ja keskittyä.
  • Arvostan toisissa ihmisissä samoja erityisherkkiä piirteitä. Minulla on muutama hyvä ystävä, joilla on samoja erityisherkkyys piirteitä ja heidän kanssaan meillä on syntynyt tästä syystä syvälliset ihmissuhteet. Keskusteluissamme ja yhdessäolossamme pääsemme syvemmälle tasolle ja molemmat oikein hehkuvat hyvää energiaa, kun saa muodostettua hyvän yhteyden.
  • Olen todella aistiherkkä. Reagoin voimakkaasti hälyyn, suuriin ihmismassoihin, erilaisiin pieniinkin ääniin ja valoihin. Saan helposti migreenikohtauksia näiden takia. On kuin minulla olisi kokoajan tuntosarvet pystyssä ja tarkkailen jatkuvasti kaikkea, niin että tälläiset ympäristöön liittyvät aistiärsykkeet saavat minut uupumaan nopeasti. Tämä vaikuttaa myös kipuihini, joten tämä on tärkeä tiedostaa. Yritän huomioida tätä vaikuttamalla esimerkiksi ympäristöön, jossa olen ja sopimalla vaikka ryhmätapaamisia hälyisän kahvilan sijaan jonkun meidän opiskelijan omaan kotiin. Pidän myös huolta, että minulla on kunnon mahdollisuus palautua ”ärsyke-överin” jälkeen.
  • ”Ärsyke-överit” voivat tulla koulupäivän aikana, joissain juhlissa, isommissa porukoissa, harrastuksissa, kaupoissa (joissa vaikka valaistus on liian kirkas), uusissa paikoissa ja asioissa, jotka voivat olla myös kivoja. Eli överit eivät tule todellakaan negatiivisista asioista tai sellaisista asioista, joita pitäisi ehdottomasti välttää. Jos näitä kaikkia välttää, voi menettää positiivisia kokemuksia tai erakoitua, mikä ei yleiseen hyvinvointiin liittyen taas ole hyvä asia. Pitää rohkeasti silti mennä ja tehdä, yrittää vähentää ärsykkeitä ja jos se ei onnistu, niin lähteä kun ne käyvät sietämättömiksi, ja mikä tärkeintä – antaa itselle kunnolla mahdollisuus palautua. Helposti hsp-ihmisenä jää kotiin ja suojaa itseään mahdollisilta ärsykkeiltä, mutta sekään ei ole hyvä asia. Pitää rohkaista itseään ja löytää hyvä tasapaino tekemisen ja levon välille.
  • Erilaiset tapahtumat voivat väsyttää ja aiheuttaa ärsyke-övereitä, mutta niihin on hyvä myös osallistua välillä. Toisaalta on myös hyvä tiedostaa, että aina ei tarvitse mennä. Jos jättää jotain väliin, ei välttämättä menetä jotain. Voi olla tärkeämpää levätä ja viettää aikaa omassa hyvässä seurassaan, kuin olla mukana jossain.
  • Erityisherkkyys on yksi puoli minussa ja sitä tutkimalla ja tutustumalla opin itsestäni lisää. Fibro voi vaikuttaa myös erityisherkkyyteeni ja toisinpäin, joten on senkin kannalta hyvä lisätä itsetuntemusta tältäkin saralta. En enää ajattele, että elämäni pitäisi mennä jotain tietynlaista kaavaa,mitä muillakin, vaan tiedostan selvemmin elämänpolkujen erilaisuuden. Yritän oppia pitämään silmäni auki erilaisille elämänvalinnoille, jotka voivat tukea erityisherkkyyden ja fibron kanssa elämistä positiivisella tavalla. Nämä voivat olla sellaisia valintoja, joita ”muut” (yleinen mielipide tai jotkut vieraammat ihmiset) eivät ymmärrä tai osaa odottaa, mutta minun on priorisoitava oma hyvinvointini.
  • Minun täytyy siis hieman tutustua itseeni paremmin, annettava aikaa ja pidettävä huolta itsestäni jaksaakseni paremmin.

puuMistä sitten tuli kipinä vihdoin kirjoittaa ja kertoa tästä puolestani?

Näin nyt lauantaina ystävääni, jolla on samoja erityisherkkyys piirteitä. Hän matkustelee paljon työnsä takia ja tarvitsee kotiin tullessaan paljon palautumisaikaa, minkä takia emme näe niin usein. Yleensä ystävät syyllistävät häntä siitä, mutta ymmärrän häntä hyvin ja mielestäni hyvät ystävät eivät syyllistä kuinka kauan viime näkemästä on, vaan nauttivat siitä, kun voivat taas nähdä. Hän kuvailikin meidän suhdettamme sillä, että ”Vaikka joitain ihmisiä näkisi melkein päivittäin tai viikottain, voi joku ihminen olla läheisempi, vaikka näkisi kerran puolessa vuodessa. Silloin vain nautitaan toisen seurasta ja jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin”.

Oli ihana puhua asiasta hänen kanssaan, sillä olin miettinyt ihan samalla tavalla. Minusta oli ollut hassua tuntea niin suurta yhteyttä ja ystävyyttä toisen kanssa, vaikka näemme aika harvoin. Ja silloin kun näemme, toki vaihdamme aluksi innolla kuulumisia, mutta saatamme välillä pomppia ihan muihin aiheisiin tai vain hymyillä toisillemme rauhassa, ilman mitään kiusaantumista tai tarvetta sanoa mitään kummempia. ”Nautimme vain toistemme energiasta” kuten eräällä tutullani on tapana sanoa, mikä tuntuu hassulta ajatukselta, kunnes sen kokee ja ymmärtää.

Istuimme kesäisellä piknikillä eräässä puistossa ja juttelimme kaikesta. Kuulumisesta ja elämästä: kuinka molemmat ovat käyneet monenlaisia, vaikeitakin asioita läpi ja kuinka on huomannut, että omat elämänvalinnat tai mietteet erilaisita mahdollisista valinnoista voivat kummaksuttaa muita. Puhuimme suomalaisesta kulttuurista, jossa elää vieläkin tietty vanhanaikainen kulttuuri: tietyssä iässä tulee seurustella, tietyn seurusteluajan jälkeen tulee muuttaa yhteen, jossain vaiheessa aletaan katsella sormuksia ja jossakin kohtaa jälkikasvusta aletaan keskustella. Jos tätä kaavaa haluaa rikkoa tai muuttaa jotenkin, tai elämänpolku vain vie toisille suunnille, aika nopeasti suvaitsevaisinakin pidetyt ihmiset alkavat yllättäen, varmaan tiedostamattakin ihmetellä kaavan puuttumista.

Kun olimme keskutelleet tälläisiä aiheita ja pohdintoja, sekä vaihtaneet kuulumisia, mietimme hetken mitä tekisimme; suuntaammeko koteihimme vai jatkammeko vielä jonnekin. Ystäväni ehdotti, että lähdemme kävelylle, jos kroppani vain kestää. Aurinko paistoi vielä vähän ja ilma oli lämmin, joten lähdimme vain kävelemään ja jatkoimme juttelua aiheista toiseen vaihdellen. Puistossa ollut taustahäly ei enää häirinnyt, vaan saimme olla rauhassa ja syventyä taas paremmin toisiimme, ajatuksiimme ja kokemuksiimme. Pysähdyimme välillä eräälle kahvilalle ja otimme teet mukaan, onneksi se oli vielä auki ennen kymmentä, sillä olimme tässä vaiheessa viettäneet aikaa yhdessä jo kuusi tuntia. Kävelimme erilaisia reittejä ja pysähdyimme ihailemaan kauniita maisemia, vanhoja taloja ja erilaisten putiikkien ikkunoita.

Kun viimein hyvästelimme toisemme, oli molemmilla onnellinen olo ja kerroimme sen toisillemme. Molemmat olimme ihan innoissame, että olimme menneet kävelylle, sillä harvoin lauantai-iltana lähtee Helsingin keskustaan kävelemään ja nauttimaan. Yleensä sitä on menossa ulos juhlimaan, mikä sekin on välillä kivaa, mutta myönsimme molemmat nauttivan tälläisestä paljon enemmän. Tunteesta, että toinen on läsnä ja ymmärtää, voi vaan olla tai puhua, ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä. Melkein kuin olisi ollut romanttisella iltakävelyllä, mutta sellaisen toiseen rakkaudellisen hullaantumisen sijaan, olikin jokin sielujen yhteys ja kumppanuus. Sielujen yhteys ja kumppanuus kauniilla, sydäntä lämmittävällä ja kehon pehmeällä lämmöllä täyttävällä tavalla.

ystävyys

Aurinkoa

aurinkoIhanaa, aurinkoa vihdoin ja viimein!

Melatoniini on ilmeisesti auttanut, sillä olen kahtena viime yönä saanut nukuttua jopa 6-7h eli olen jaksanut myös ihan eri tavalla nauttia auringostakin. Kotini vieressä on iso leikkipuisto, jossa on myös betonista rakennetut isot kahluualtaat. Pikkusisarukseni on ollut minulla siis hoidossa ja olemme viettäneet aurinkopäivät puistossa. Se on ollut niin ihanaa! Pieni käsi, joka ottaa kädestäni kiinni ja koko ajan kutsuu minua antamallaan lempinimellä ja haluaa näyttää kaikkea minulle. Ja se lämpö ja vedessä kahlaaminen!

Onnistuin polttamaan itseni kyllä aika pahasti, vaikka olin rasvannut itseni kunnolla. Ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi, heijastaahan se vesikin aurinkoa ja siellä suurimman osan ajasta vietinkin. Oli kyllä ihan sellainen olo, että tälläinen kesä saisi olla suurimman osan aikaa, aurinko saa kivutkin hetkeksi unohtumaan, vaikka välillä iho vähän kärähtää. Ja vaikka olimme vain tien toisella puolella kotoani, en kaivannut minnekään muualle. Ei minnekään etelänmatkalle tai hiekkarannalle, kauas ravaamaan uusien paikkojen ja nähtävyyksien perässä. Paras olotila ei synny paikasta, vaan siitä miten suhtautuu asioihin. Tässä läheisessä puistossa, auringon paistaessa ja pienen ihmisen kanssa leikkiessä vedenrajassa, siinä oli kaikki mikä teki minusta onnellisen.

PhotoGrid_1434985265387_resizedMitä olen rakastanut kesässä ja aurinkopäivissä todella paljon, on se että kaikki ihanat tatuointini voivat olla samaan aikaan esillä!

Olen niin onnellinen, kun on niin lämmin, että voi pukeutua omaan tyyliin ja näyttää kuvat iholla. Kauniit, kellomaiset polveen yltävät hameet, hihattomat topit ja helmikorvakorut korvissa, sellainen naisellinen tyyli on ominta minulle ja kesällä on ihana olla vähän kevyemmin pukeutunut. Ilman mitään sukkahousuja ja neuletakkeja. Olen tullut niin hyvälle tuulelle, kun niin vieraat kuin tutut ihmiset ovat kehuneet tyyliäni. ”Rakastan sun tyyliä, kun se on yhtä aikaa tollainen naisellinen ja vähän fiftariakin sisältävä, mutta kuitenkin ihan omanlainen ja se sopii sulle niin hyvin. Sitten et kuitenkaan oo pelkästään naisellinen, vaan sulla on myös noi tatutoinnit, jotka tekee siitä hauskan yhdistelmän” Näin kuvaili eräs ystäväni. Monet tuntemattomat ovat kommentoineet jostain yksittäisestä vaatekappaleesta ja varsinkin tatuoinneistani olen saanut paljon palautetta, sekä kyselyitä missä ne on hankittu.

Tämä sairaus on muuttanut kehoani ja suhtautumistani siihen, sillä kokoajan tulee tarkkailtua erilaisia oireita: milloin särkee minne, milloin turvottaa, milloin lähtee hiukset, milloin paino heittelehtii, milloin puutuu paikat, milloin kiristää jonnekin ja milloin on ihan voimattomat paikat. Olen aika kriittinen kehoani kohtaan, mitä olen tietenkin opetellut pehmentämään. Tulemme jo paremmin toimeen kehoni kanssa, kun olen tehnyt töitä eteen ja oivaltanut mitä kaikkea olemme yhdessä kestäneet. Olen oppinut myös näkemään itseni kauniina: juuri nyt, juuri tälläisenä.

kauneusMinun ei tarvitse odottaa, että tervehdyn, laihdun, muutun jollakin tapaa. Olen kaunis juuri tälläisenä. Minussa, kehossani näkyy, ettei elämä ole aina helppoa, mutta se saa vain arvostamaan itseäni enemmän. Ja jos joku ei sitä ymmärrä tai näe, ei hän ole arvoiseni, eikä hänen mielipiteensä huomion arvoisia.

Näin ajattelen, vaikka välillä tulee vielä heikkoja päiviä, milloin jokin asia ulkonäössä painaa tai olen epävarma. Onneksi ne ovat nykyään harvinaisempia ja olen omaksunut jo uuden, pehmeämmän asenteen kehoani kohtaan. Oma tyyli ja tatuoinnit ovat myös auttaneet asiassa – hallitsen kehoani, koristelen sitä oman tyylini mukaan ja rohkeasti luotan tyyliini.

Ihana olo, auringon lämmittämä iho ja kohta voin pukea sen päälle jotkut kivat vaatteet ja lähteä näkemään ihanaa ystävää. Ihana kesäpäivä!

Lääkäriltä apuja

unilääkeAlkaa jo loppua kärsivällisyys tämän unettomuuden kanssa.

Soitin aamulla terveysasemalle ja pyysin suoraan reseptiä lääkäriltä. Ensin tuli hirveä sepostus, kuinka lääkäri aina haluaa nähdä vastaanotolla jos on uniongelmista kyse. Onneksi kuitenkin hoitaja ymmärsi, että kyse on stressistä ja unettomuudesta, jotka ovat tämän minun perussairauden oireita ja se lääkäri on tavannut minua useasti tämän sairauden takia. Enkä halua unilääkkeitä, vaan melatoniinia. Hoiti sitten lääkäriltä reseptin samana päivänä.

Hain siis apteekista 3mg:n tabletteja melatoniinia ja samalla otin arcoxiaa ja escitalopramia. Laksu olisi tehnyt 69,90€, huhhuh. Onneksi olen toimeentulotuella ja näin ollen saan kaikki reseptilääkkeet ilmaiseksi maksusitoumuksella.

Tänään otan siis noin tuntia ennen nukkumaan menoa yhden 3mg:n tabletin ja toivottavasti se saa minut uneen. Ja saisi pitääkin minut unessa, mutta tärkeintä on se nukataminen. Luulisi sitten univelkojen kertyneen niin, että saisi paremmin lepoa.

Olen ennenkin käyttänyt melatoniinia, mitä saa 1 mg:n tabletteina apteekista, satunnaisesti. Nyt halusin sitä kuitenkin vahvempana, että saisin tätä unettomuutta pysäytettyä. Yritän ottaa sen samaan aikaan parina seuraavana iltana, että kunnolla katkeisi tämä unettomuusjakso.

Näitä öitä

sänkyynTaas yksi näitä öitä.

Olen valvonut edellisenä yönä paljon ja ehtinyt nukkua vain vähän, koska päätin herätä ajoissa, jos se vaikuttaisi positiivisesti. Olen tehnyt asioita päivällä. Olen väsynyt ja väsyttänyt itseäni hieman lisää. Haukottelen ja menen sänkyyn. Kipu ja paine käyvät kehooni, särkee. Uni ja väsymys ovat tipotiessään. Pimeässä makaaminen ei auta. Pakko laittaa valoja ja alkaa keksiä tekemistä, ettei kivun myötä nouseva suru pääse valtaan.

Uupuneena ei auta muu kuin pitää itsensä tekemässä jotain, kunnes tajun vievä väsymys voittaa tämän.

Jossain vaiheessa.

Näitä öitä on nykyään niin usein. Vaikka olen lomalla. Pikemminkin sairasloma kuin kesäloma.

Prideilta toipumista

loveNo nyt on juhlittu Prideja!

Ehdin käymään vaikka minkälaisissa tapahtumissa, bileistä paneelikeskusteluihin ja työpajoihin, sekä olemaan vapaaehtoisenakin. Kun aiemmin kerroin erään näihin piireihin liittyvän ”kaverin” toiminnasta ja etten halua olla sellaisen toiminnan mahdollistaja, ehdin jo hieman pohtia keiden kanssa viikkoa sitten juhlin, kun olimme alunperin hänen kanssaan niin paljon suunnitelleet. No, tämä ei todellakaan muodostunut ongelmaksi, päin vastoin. Ystäviä, kavereita ja heidän kavereitaan riitti, piti vain valita kenen kanssa milloin menee.

Tutustuin myös uusiin ihmisiin, jotka olivat mukavia, vaikka kehenkään täysin samanhenkiseen ihmiseen en päässytkään tutustumaan. Se ehkä hieman harmitti, samoin kuin naistenbileet. Bileet olivat niin täynnä naisia, ettei sellaisesta porukasta erottanut omantyyppisiä ihmisiä, eikä kaikkia kavereitakaan löytynyt. Päätinkin siis kohottaa skumppalasia kaverin kanssa ja keskittyä ihan vaan tanssimiseen, mikä olikin ihanan vapauttavaa ja teki minut niin onnelliseksi. Se oli kuitenkin tärkeintä, että oli hauskaa ja pitää vain luottaa ja tietää, että omantyyppiset ihmiset ilmaantuvat kyllä elämääni.

Viikolla eniten järkytti Homona Venäjällä-illan dokumentti Children-404, joka kertoi nettisivusta, jonka kautta alle 18-vuotiaat vähemmistöihin kuuluvat nuoret saivat vertaistukea. Venäjällä olevan propaganda-lain takia alle 18-vuotiaita ei saa altistaa ”epäluonnollisille suhteille”, minkä vuoksi monet lapset ja nuoret jäävät yksin, samalla kun yhteiskunta mahdollistaa syrjinnän ja kiusaamisen, eikä vanhemmiltakaan saa aina tukea. Dokumentti kuvasi sivuston ylläpitäjää ja myös näitä nuoria, heidän elämäänsä ja arkeansa. En usko monen poistuneen salista kuivin silmin… Suosittelen katsomaan dokumentin, jos vain jossain saa tilaisuuden!

Viikolla ehkä eniten herkisti Pride-kulkue ja puistojuhla. Olin naistenbileiden takia vielä aamulla niin väsynyt, että menin kulkueeseen vähän myöhässä, mutta ihanat ystävät ohjeistivat minut oikeaan kohtaan kulkuetta keskeltä reittiä ja osallistuminen onnistui kuitenkin. Koira sylissä, kaverit vierellä kohti Kaivopuistoa, jossa rakkauden juhla vaan jatkui. Ihana sää ja ihana fiilis. (Vaikka kentän hävitessä kännykästä ja ystäviä etsiessä oli hieman vaikeuksia…)

yksisarvinenMinulla olisi ollut kulkueen jälkeen vielä vapaaehtoiskeikka ja kutsuja päätösjuhliin, mutta olin niin poikki, että ei ollut toivoakaan niihin osallistumiseen. Yksi seuraan liittynyt kaveri lähti puistosta luokseni ja jatkoimme erästä tv-sarjamaratoniamme, syöden samalla ”darraruokaa”. Kävin myöhemmin illalla saattamassa hänet koiran kanssa juna-asemalle ja huokasin helpotuksesta. Vaikka viikko olikin todella ihana, oli se myös todella rankka tälläiselle fibrolle.

Kävelin hiljaisessa metsässä, auringon paisteassa taustalla ja tunsin itseni väsyneeksi, mutta onnelliseksi. Kaikki sujui paremmin kuin odotin ja minulla oli hauskaa.

Hauskanpito on kyllä tuntunut kropassa vielä nämä seuraavat kaksi päivää. Koko kroppa on kipeä, joka paikkaan särkee ja kolottaa, raajat painavat, päähän särkee. Osasin odottaa sitä, mutta silti tuntuu ikävältä. Olen yrittänyt pitää itseni kasassa lepäämällä ja tummalla suklaalla, kun mikään muu ruoka ei ole maistunut.

Nukkumisenkin kanssa on ollut ongelmia, minkä takia viime viikon bileet ovat olleet hyväksi: on ollut tekemistä kun on valvottanut. Muina öinä olen rakentanut tyynyistä ja peitoista mahdollisimman kivutonta lepopaikkaa, kuunnellut musiikkia ja selannut erilaisia blogeja. Ensi yön kun vielä sinnittelen, näen huomenna Suomeen palannutta ystävääni taas pienen tauon jälkeen ja tiedän piristyväni taas lisää. Silloin kivutkin taas helpottaa.

eilenOn niin ristiriitaista, että kun kivut ovat näin voimallisina päällä, pitäisi levätä, mutta kotona makaaminen tuntuu tekevän henkisesti pahaa, koska silloin keskittyy enemmän kipuun. Kun taas näkee ystäviä ja tekee asioita, kipuun ei keskity yhtä paljoa ja mieli kevenee, mutta se taas pahentaa kipuja. Koko viime vuoden menin vain eteenpäin, enkä paljoa ehtinyt pysähtyä ja nyt ne kivut ovatkin kasautuneet tälle kesälomalle. Mutta en tiedä auttaako lepo tähän kipuun, joten en osaa olla pitkään levossakaan. Toisaalta jos taas pahennan tätä, ei minusta ole työharjoitteluun menijäksi syksyllä….

Niinkuin kipukroonikko-kissakin kuvassa sanoo: ”Olen jatkuvasti ristiriidassa sen kanssa että ’En voi antaa tämän sairauden hallita elämääni’ ja ’Minun täytyy kuunnella kehoani ja tehdä mitä se sanoo'”

Mitä ihmettä tässäkin pitäisi ajatella tai tehdä??? Levätä ja keskittyä kipuun, epävarmana auttaako lepo VAI pysyä liikkeessä kivusta huolimatta? Siinäpä vasta ongelma, mikä varmasti muillekin kipukroonikoille tuttua.

Juhannuksesta toipumista ja Prideen valmistumista

11046268_10206757375034968_1627621202758790175_nSain viime perjantaina unta vasta sitten aamulla kymmenen aikaan. Uni oli muutenkin koko juhannuksen aika tiukassa, valvoin yleensä kolmeen yöllä ja päivisin nukuin katkonaisia päiväunia. Kerrankin vanhemmilla olemisesta oli hyötyä: sain nukkua rauhassa ja he huolehtivat koirasta puolestani. Valveillaoloaikanani sain viettää aikaa sisarusteni kanssa ja kävimme paljon puistoissa kävelemässä ja leikkimässä nuorimmaisen kanssa. Rento ja rauhallinen juhannus kaikenkaikkiaan.

Silti siitä tarvitsi toipumisaikaa. Kun eilen illalla tulin kotiin, aloin nukkumaan ja nukuin oikeastaan tänään koko päivän. Olin ihan poikki ja melkein peruin Pride-viikolle osallistumisen tänään. Kaverin soitto ja kutsu terassille parin tunnin päästä kuitenkin herätti ja karisti unenhiekat pois silmistä.

Pride-viikolla keskiössä on ihmisoikeudet: kaikilla on oikeus olla omia itsejään ja rakastaa toisiaan. Tätä kunnioittavasta yhteiskunnasta hyötyvät kaikki, ei vain seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset. Avoimessa ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa kaikkien on helpompi ja vapaampi elää. Siksi Pride-viikko on kaikkien tapahtuma ja suosittelen tutustumaan sen ohjelmaan ja osallistumaan oman mielenkiinnon mukaan rohkeasti.

Itse olen mukana useissa tapahtumissa vapaaehtoisena ja sen lisäksi osallistun ihan rivijäsenenä jokaisena päivänä johonkin. On tansseja, leffoja, paneelikeskusteluja, meditaatiota, vaikka mitä. Ja tietenkin tärkeimpänä, lauantain Pride-kulkue!

Toivottavasti fibro ei pääse terrorisoimaan viikkoani kovin paljoa. Olen suunnitellut ohjelmani tälle viikolle aika vapaaksi, että voin tarvittaessa joko keventää sitä tai lisätä siihen tapahtumia. Tärkeintä on kuitenkin, että pääsen tekemään asioita, jotka ovat mielestäni kivoja tai joista innostun.

Ihanaa Pridea ja tästä linkistä pääsee katsomaan viikon ohjelmaa:

                                                                                                                     Helsinki Pride 2015

Hyvää huomenta

untaMeninpä aikaisin toivottamaan hyvää juhannusta.

Kello on 8:00 aamulla ja olen vielä hereillä.

Vatsaan ja selkään sattuu, en pysty nukkumaan.

Onneksi on vapaata. Onneksi on tietokone ja netflix. Onneksi aamulla neljältä on jo valoisaa ja voi lähteä koiran kanssa ulos. Onneksi.

Mutta haluaisin silti kyllä nukkua! Haluaisin sulkea silmät, rentoutua ja olla unessa.

Vaikka ei unikaan takaa kivuttomuutta. Olen viime aikoina nähnyt paljon unia, joissa minua joko kidutetaan tai toimintakykyni yhtäkkiä loppuu ratkaisevalla hetkellä, esimerkiksi halvaannun tai jalat murtuvat kun yritän ajaa autolla ihmisiä turvaan. Eli pahimmillaan unet on yhtä tuskaa niin henkisesti ja fyysisesti, milloin ei todellakaan haluaisi nukkua. Toisaalta ilman untakaan ei pärjää.

Hitto. Näin sitä saa seesteisen olotilan katoamaan ja stressin päälle, kun uni ei tulekkaan.

nukkumattiNukkumatti, painajaisten mahdollisuudesta ja kellonajasta huolimatta, tulisitko vuorotyöläisten kierrosta tehdessäsi myös täällä luonani käymään? Olisi tarvetta unihiekalle.

Kermavaahtoa ja mansikoita

kohteluVaikka olen viime aikoina kirjoittanut tänne paljon positiivisista kokemuksista ystävien kanssa, on vastaan tullut negatiivisiakin.

Tutustuin erääseen ihmiseen vapaaehtoisjuttujeni kautta, hän oli töissä kyseisessä paikassa. Aluksi hän oli todella paljon yhteydessä, aina kuskaamassa minua yhteisiin tapahtumiin ja pyytämässä auttamaan joissakin pikkujutuissa. Suunnittelimme paljon yhteisiä tekemisiä, mitä tekisimme muutenkin ja teimmekin niitä – niin kauan kuin hänen määräaikainen työsuhde jatkui. Kun siihen tuli tauko, loppui myös yhteydenpito hänen puoleltaan. Suunnitelmat jäivät, hän ei vastannut viesteihin tai teki sen todella myöhään. Näimme vain muutaman kerran, kun hänellä ei ollut muuta seuraa ja petyin hänen läsnäoloonsa silloinkin, hän oli enemmän yhteydessä kännykän kautta netissä oleviin ihmisiin kuin minuun. Nyt, kun määräaikaisuus jatkuu – hän on taas yhteydessä ja pyytää minua näkemään, taas lähinnä hänen omien työtehtävien takia.

Luulin jättäneeni tälläiset ihmiset taakseni, mutta ilmeisesti vedän puoleeni helposti tälläisiä ihmisiä, jotka käyttävät helposti hyväkseen auttavaista puoltani. Minulla kesti tajuta, että mistä tässä on kyse ja halusin uskoa, että nyt kyse olisi jostain muusta. Halusin uskoa hyvään, mutta tilannetta seurattuani ja pohdittuani ymmärsin kyllä todellisuuden.

Hän toimii omasta itsekkyydestään ja itsekeskeisyydestään käsin, se on hänen ongelmansa. Minun tulee kuitenkin kunnioittaa itseäni ja se miten annan kohdella itseäni, kertoo myös itsestäni. Siispä minun tulee olla rohkea ja vastauksena antaa tiukkaa eitä. Tähän vedän rajan – minusta on kiva auttaa ja vielä tutussa järjestössä, mutta ei muiden työtehtävissä, jos se on ainoa mitä minusta halutaan. Seurani on arvokasta, olen arvokas. En ole kenenkään henkilökohtainen assistentti, vaikka olisinkin siinä hyvä 😉

mansikoitaOnneksi nämä tälläiset pettymykset ovat olleet harvinaisia ja on oikeita ystäviä piristämässä.

Kauaa en ehtinyt jäämään surkuttelemaan asiaa, kun tänään koin päivällä loppulisen oivalluksen tästä asiasta. Tapasimme illalla pienellä opiskelijaporukalla, viisi ystävystynyttä naista. Olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset elämänhistoriat takanamme: on lahkosta eroamista, ulkomailla asumista, rankkoja eroja, lapsen saamista, vaikeita perhetaustoja, vähemmistöihin kuulumista. Toisaalta meillä on paljon yhteistä: positiivisuus, rohkeus, kunnianhimo, ja kunnioitus toisiamme kohtaan.

Teimme yhdessä iltapalaa ja vietimme iltaa yhdessä. Ei mitään kiirettä, puhelimen näpräämistä tai toisista hyötymistä muuten kuin hyväksyvän läsnäolon merkeissä. Keskustelu on elävää, mutta kaikki saavat puhua ja kaikille on tilaa. Kerroin tästä ”ystävästäni” ja hänen käytöksestään, kysyin mielipidettä. Sain vahvistuksen ystäviltäni, hänen käytöksensä kielii itsekkyydestä ja kohtelu ei ole reilua minua kohtaan. He arvostavat minua ja seuraani, heille on helppo puhua ja kysyä. Oli jotenkin ihanaa saada rohkaistusta uuden suuntaan: ennen en olisi ehkä uskaltanut tehdä rajaa, mutta nyt tein vaikean päätöksen ja sanon eitä huonolle kohtelulle. Kun uskallan tehdä niin, saan tukea uusilta, oikeilta ystäviltä ja tiedän toimineeni oikein.

Huomaan heidän välittävän minusta monellakin tapaa. Kun kipu alkoi pahentua ja lähdin hakemaan lääkettä sanomatta mitään, minulle oltiin kaadettu vesilasi täyteen valmiiksi ja kun istuin alas ottamaan lääkettä, oli viereisen ystäväni käsi olkapäällä. Numeroa tekemättä minulta kysyttiin miten jaksan ja tarvitsenko jotain. Pientä, mutta niin isoa minulle.

sydänNäillä ystävyyden hellyyttämillä fiiliksillä on hyvä lähteä juhannuksen viettoon.

Aattona aion käydä perheeni luona grillaamassa, lauantaiksi minua on pyydetty ystäväni luokse ja sunnuntaiksi ollaan kavereiden kanssa suunniteltu luontoretkeä. Saa nähdä kuinka suunnitelmat toteutuvat, en ota paineita. Sää ei houkuttele mökkeilemään ja viime lauantain ”ulkoilu” riitti nyt hetkeksi, joten aion ottaa rennosti. Jos huvittaa, tekemistä riittää, mutta jos haluan lukea kirjoja tai katsoa hyviä elokuvia sängyssä, sekin on sallittua. Tärkeintä ei ole tekeminen, vaan se miten tekee. Nauttiiko ja onko kivaa. Joten…

Ihanaa ja rentoa juhannusta!

Venytystä

Olen jo aiemmin täällä puhunut venyttelystä, kuinka lääkärini kielsi sen minulta lihaskalvojen takia. Ne kun ovat liian tiukat ja venyttely aiheuttaa tämän takia kipua. Olen kuitenkin tullut tulokseen, että ilman mitään venyttelyä ne voivat vain tiukentua ja vaikeuttaa elämääni. Olen siis aloittanut oman kuntoutuksen. Perjantaisin saunavuorollani laitan läpivedon saunaan, käyn uimassa ja puolen tunnin päästä lämpö onkin jo lähempänä 50 astetta. Lämpötilaa vähentämällä yritän vähentää fibro-oireita, jota saunominen minulle aiheuttaa ja hyödyntää lämmön venyttelyssä. Vähän kuin hotjoogassa, keho on lämpimässä venyvämpi ja venyttely helpompaa ja tehokkaampaa. Hailakassa saunassa siis teen pieniä venytyksiä ja yritän kuntouttaa itseäni näin. Tällä hetkellä käytössä on neljä perus-venytystä, jotka pystyn tekemään ilman kipua (tosin vielä aika pientä tämä tekeminen on).

Ajattelin jakaa ohjeet teidän kanssanne, sillä olen nämä napannut jostain vanhasta lehdestä ja ainakin itsellä toiminut. Jos ohje aiheuttaa kipua, älä kuitenkaan tee sitä! Muutenkin oman harkinnan mukaan!

Kuvaa klikkaamalla ohjeet pitäisi saada isommaksi. Ensimmäisen venytyksen tekeminen on itselle täysin mahdotonta, joten siitä minulla ei edes ole kuvaa.

20150615_151000_resized 20150615_151036_resized 20150615_151041_resized 20150615_151059_resizedKuten huomaa, ohjeet ovat muutaman kerran saaneet saunassa vesipisaroita päälleensä ja rypistyneet, mutta toivottavasti niistä voi olla jollekin muullekin hyötyä.

Housuista

housutVarmaan tuttu ongelma muillekin fibroille: housujen pitäminen sattuu?

Ainakin itsellä tämä on yksi syy, minkä takia olen siirtynyt melkein kokonaan käyttämään hameita ja mekkoja. Ne ovat ihanan naisellisia ja kauniita, sopivat tyyliini mielestäni hyvin, mutta osasyynä on myös niiden mukavuus. Ilmavuus ja se, ettei saumat paina – ihanaa! Koska tosissaan farkut aiheuttavat jo ajatuksena kipua, kuinka sivusaumat sattuvat ja saavat kivun säteilemään ympäri kehoa.

Kotona tykkään kuitenkin käyttää ns. kotihousuja eli verkkareita. Koiran kanssa ulkoillessa on myös melkeinpä pakko käyttää housuja: koirapuistossa muut koirat sotkevat vaatteet ja rikkovat helposti sukkahousut, kävellessä taas tuuli ja sade jäädyttäisivät minut äkkiä hameessa ja kivut vain pahenisivat. Olen siis ostellut erilaisia verkkareita ja tyytynyt niihin, mitä olen löytänyt omaan budjettiin sopivasti.

Sain kuitenkin vähän aikaa sitten erittäin hyvän vinkin eräältä ystävältäni. Hän on muunsukupuolinen eli ei koe itseään selkeästi vain mieheksi tai naiseksi. Tälläinen monipuolisempi sukupuolikokemus ja rohkea, oma, androgyyni tyyli on saanut hänet etsimään vaatteita kaupoista välittämättä onko kyseessä naisten vai miesten puoli. Olin hänen kanssaan mukana shoppailemassa noin viikko sitten ja puhuessani tästä housu-ongelmasta, hän kysyi olenko sitten käynyt H&M:n miesten osastolla? Hän sanoi sieltä löytyvän parempi laatuisia housuja kuin naisten puolelta ja mitoitukseltaan ne ovat sellaisia, että saumat tuskin hankaavat.

Kun uskaltauduin seurassa menemään miesten puolelle, huomasin tämän olevan aivan totta! Saman hintaiset verkkarihousut olivat paljon paksumpaa kangasta ja koska niitä ei ole tehty ihonmyötäiseksi tai muutenkaan ”naisten malliseksi”, niiden saumat eivät paina! Päädyin tuhlaamaan ja ostamaan myös urheiluhousut, jotka ovat teknistä kangasta. Naisten puolella ongelmana on juuri nämä teknistä materiaalia olevat housut, joiden saumat tuntuvat painavan erityisen paljon. Miesten puolella lahje on ommeltu useammasta kappaleesta kuin naisten, joten yhden, keskelle reiden sivua osuvan sauman sijaan lahkeessa on useammat saumat eri kohdissa. Ja taas – koska malli on erilainen (vaikka nämä ovatkin vähemmän löysät ja enemmän istuvat), ei sauman painetta sitten missään! Juuri tälläisille housuille on tarvetta niin koirapuistossa ollessa kuin ulkoillessa.

Ihanaa! Ja hölmöä, että en ollut tullut edes ajatelleeksi tutkia miesten osastoa. Tiedostomattomia sukupuolistereotyyppisia ajatuksia, jotka estivät ennen hyvien housujen löytymisen.

diversity

Kuntoutusta

20150615_145307_resizedSain Kelalta myönteisen päätöksen fibromyalgia-kuntoutukseen ja suuntaan sen ensimmäiselle osiolle heinäkuun lopulla. Nyt onkin siis vuorossa esitietojen päivittäminen ja totta puhuen, ne ovat saaneet minut lähinnä nauramaan.

Ylhäällä on kuva kipupiirroksestani. Samaan aikaan tuntui surulliselta täyttää sitä, sillä tuntui, ettei se ole nytkään tarpeeksi elävä. Olisin tarvinnut värejä ja lisää symboleja kuvaamaan kipujani. Samaan aikaan nauratti, että on tälläiseltäkö 23-vuotiaan naisen kroppa näyttää: tännä kipua, kolotusta, jomotusta, tunnottomuutta, puutumista ja vihlovaa särkyä?

Vielä enemmän nauratti esitietolomakkeen väittämät, joihin piti laittaa kuinka paljon ne pitävät omalla kohdallani paikkaansa.

”Kuinka usein olen tuntenut olevani täynnä elinvoimaa?”

”Kuinka usein olen ollut täynnä tarmoa?”

Täynnä elinvoimaa? Täynnä tarmoa? Ai minä? Nauroin ääneen. En koskaan kuvailisi itseäni näin. Olen aina väsynyt ja voimaton, vaikka olisi kuinka hyvä päivä.

elämääToisaalta, onneksi oli väittämiä, joihin voin laittaa olevani useimmiten samaa mieltä, kuten:

”Kuinka usein olen tuntenut olevani tyyni ja rauhallinen?”

”Kuinka usein olen tuntenut olevani onnellinen?”

Rakasta elämääsi enemmän kuin vihaat kipua, lukee yllä olevassa kuvassa. Se kuvaa mielestäni tilannettani hyvin. Vaikka olen voimaton ja väsynyt, täynnä kipua ja sairautta, enemmän kuin vihaan sitä, on minun rakastettava elämääni. En ole terve ja välillä on ihan helvettiä tämä sairauden kanssa elo, mutta silti elämässäni on ihania asioita: oma rakas koira, ihana koti, rakkaat ystävät, haluttu opiskelupaikka, kavereita ja tuttuja, perhe… Sen verran kun pystyn nauttimaan, nautin sitten täysillä.

Toisaalta mitä muita vaihtoehtoja olisi?

Nurista ja masentua? Kyllä, mutta pidemmän päälle se vain pahentaa tilannetta, joten teen aktiivisesti työtä itseni kanssa niin terapiassa kuin kotona ja ystävien kanssa. Käsittelen vanhoja traumoja, harjoittelen läsnäoloa, teen rentoutumisharjoituksia ja asioita joista nautin, vietän aikaani sellaisten seurassa, jotka arvostavat ja välittävät minusta.

Ja mikä tärkeintä. Kun tuntuu paskalta tai vituttaa, niin en kiellä sitä ja lisää jännitystä kehooni, mikä lisää kipua. Vaan antaudun tunteelle sen verran kun uskallan tai puran sen eri tavoin ulos.

Sillä pärjää jo aika pitkälle.

Ja saa nähdä mitä se heinäkuun kuntoutus tuo mukanaan 🙂

Kesäpäivä ja ystävyys

itsetuntoVoi miten ihania ystäviä minulla onkaan.

Vielä vuosi sitten en monia tuntenut vielä ja jo nyt he ovat vieneet sydämeni.

Eilen näin opiskeluissa tutustumaani ystävää, jonka kanssa olemme lähentyneet paljon. Hän ei herkästi kehu tai ylistä ystäviään, ei halaile tai ole kovin fyysisesti läheinen. Mutta mitä paremmin ollaan tutustuttu, olen oppinut lukemaan häntä ja hänen arvostustaan.

Lähdin hänen kanssaan terassille viettämään aurinkoista kesäpäivää, tarkoituksenani olla vain muutama tunti ulkona. Noin 12 tuntia myöhemmin olin kotona: oltuamme ensin terassilla tuntikausia juttelemassa, sitten kahdella keikalla fiilistelemällä ja lopulta tanssittuamme homoklubilla. Minulla oli aivan ihana ilta takana, minkä aikana en murehtinut mitään ja minulla oli todella hauskaa. Olen jo jonkinaikaa epäröinyt ja tuntenut itseni välillä epämukavaksi omissa nahoissani, kun tauti ja kaikenlaiset terveydelliset ongelmat vellovat kehossani. Juuri sen takia oli hyvä astua pois peilin edestä ja lähteä ihmisten ilmoille, näin rakkaassa seurassa.

Sillä juuri ystäväni silmistä näen olevani rakastettu ja arvostettu. Hän, joka ei normaalisti osoita sanoin kiintymystään, osoittaa sen muin tavoin. Hän kyselee aktiivisesti kuulumisiani ja oikeasti kuuntelee, on läsnä. Hän muistaa kysyä voinnistani ja esimerkiksi eilen kiputilastani, sekä huomasi kun otin huomaamattomasti kipulääkettä lisää ja kysyi jaksamistani, särkyjä. Se ei kuitenkaan ole holhoamista tai arvottavaa. Illan aikana vietimme aikaa myös hänen puolisonsa kanssa, mutta en hetkeäkään kokenut oloani yksinäiseksi tai kolmanneksi pyöräksi. Hän otti minut koko ajan huomioon, aidolla eikä teennäisellä tavalla.

On melkein pelottavaa miten läsnä hän osaa olla ja miten hyvin hän on oppinut minua tuntemaan. Hän näkee hetkessä katseestani jos minuun sattuu tai minulla on huolia. Hän on reilu ja huomaavainen. Eilenkin hänen päästessä ilmaiseksi keikalle sisään puolisonsa vuoksi, hän halusi maksaa puolet minun lipustani. Klubilla tanssittaessa, hän alkoi jo väsyä ja itse en lääkitykseltäni tuntenut paljoa mitään, niin hän halusi ehdottomasti silti vielä tanssia kanssani, kun minulla oli fiilistä.

Hän tekee pienillä asioilla oloni tärkeäksi ja näen hänen silmistään, että olen hänelle rakas ja arvokas. (Kyllä hän sitä joskus humaltuneena sanookin ääneen, mutta siitä ei saa kuulemma sanoa muille, ettei muut ajattele hänen pehmenneen.)

11265622_960371264020019_5167083566121706707_o

 Sinkkuudestani huolimatta voin kokea olevani tärkeä ja rakastettu, saada osakseni hellyyttä ja läheisyyttä. Silloin en tunne oloani yksinäiseksi ja en myöskään kiirehdi suhteisiin, jotka eivät ole minua varten. En enää halua joutua suhteeseen yksinäisyyden pelosta, vaan ihastumisesta ja rakkaudesta. Ennen en osannut arvostaa itseäni, enkä vaatinut sitä muiltakaan ja se näkyi niin parisuhteissa kuin ystävyyssuhteissa. Tämän viime vuoden aikana olen kuitenkin oppinut arvostamaan itseäni ja omanarvontuntoni on noussut. Huomaamatta se elämäkin on muuttunut sen mukaan ja elämässäni onkin yhtäkkiä ihania ihmisiä, jotka tukevat tätä prosessia, arvostavat ja suhtautuvat minuun rakkaudella.

Tälläiset ystävät ovat niitä, jotka pitävät minua pinnalla kipupäivienkin ohitse ja tekevät minut onnelliseksi.

large

Alppiruusuja

20150611_121537_resizedTakana on yksi ihan uneton ja monta vaikeaa yötä täynnä kipua ja painajaisia.

Onneksi on ihania ystäviä, jotka vievät ajatukset ihan muualle. Vaikka aamulla tuntuisi kuinka vaikealta lähteä ja päästä huonosta fiiliksestä eroon, niin kunhan saa itsensä ulos kotoa, ystävät ovat tukena.

Olenkin siis ollut kivuista ja väsymyksestä huolimatta ollut paljon liikkeellä ja poissa kotoa. Olen kyläillyt ystävien luona, käynyt kävelemässä erilaisissa puistoissa ja metsissä, istunut koirapuistossa uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Tänään vuorossa oli alppiruusujen sesonkiaika ja kaunis puisto olikin niitä täynnä, kun ystäväni kanssa kävelimme siellä niitä ihailemassa. Koirakin oli mukana ja jatkoimme vielä kahvilan terassille.

Tälläiset pienet retket ovat tärkeitä, kun fibro riehuu arjessa ja muuten olisi vain surkeana kotona. Ehkä näiden avulla alkaa olokin pian helpottua. Myös lämpö olisi kaivattua, tuollainen sateinen ja tuulinen keli vaihtuvasti auringon kanssa jäytää niveliä inhasti.

Aurinkoa odotellessa siis…

Uneton

unetonKauhea olo.

Särkee joka paikkaan, vaikka on täydet kipulääkkeet otettu ja lämpölaastarit paikoillaan.

Itkettää.

Väsyttää, mutta uni ei tule.

Enkä toisaalta tiedä haluanko sen edes tulevan, jos tiedossa on samoja painajaisia kuin viime öinä.

Yritän roikkua koneella sen aikaa, että tulee valoisampaa. Ehkä sitten uskallan mennä koiran kanssa ulos ja se auttaa olotilaan. Tai sitten valvon. Saa nähdä.

Aamun kauhutila

tänäänTaas yksi kamala yö takana.

Kivut aiheuttivat kamalia painajaisia, joissa minua mm. kidutettiin. Kun kipu on valmiiksi olemassa, mieli kehittää unissa siihen erilaisia syitä. Onneksi välillä heräsin koiran lohdutukseen ja sain hetken lepoa unista.

Viimeisin uni oli niin kamala, että olin aivan paniikissa siitä herätessäni. Kesti todella pitkään ymmärtää, että se oli vain uni, joka loppui ja olen turvassa omassa kotonani.

Eikä riittänyt tämä paniikkiolo painajaisesta, vaan kivut olivat aika vahvasti päällä. Pohkeet ovat niin kipeät, että jalkojen liikuttaminen, kävely, istuminen, kaikki sattuu. Rintakehä paniikista jännittynyt ja kipuileva. Sormet turvonneet ja kipeät. Vatsa aivan sekaisin ja kipeä.

Kauhutilan pois saaminen oli aikamoisen työn takana, itketti koko tilanne. Kivut eivät mihinkään hävinneet, joten nyt huulta purren vaan tähänkin päivään. Pakko vaan yrittää tehdä jotain, ettei jää tähän kipuun kiinni.

d24fd8d50a70a4c0bb0de9370ed4b70fOlen ollut niin poikki, etten ole jaksanut edes kirjoittaa tänne.

Kerroin aiemmin, että ensimmäiset lomapäivät vietän vain sängyssä loikoillen ja lepään. No, se ei ihan ole onnistunut. Koti oli aivan kamalassa kaaoksessa ja koiran turkki kamalan pitkä. Siispä siivosin, kävin kaupassa ja hain trimmerin kaverilta lainaan. Trimmasin koiran, laitoin ylimääräisiä kamppeita myyntiin nettiin ja näin kavereita. Koko tämän viikon oli mukamas jotain tekemistä, ettei saanut kunnolla levättyä.

Ja se on tuntunut kropassa. Kivut olivat jo touhuamisen aikaan läsnä jatkuvasti, mutta viimeinen kivut laittoivat ihan stopin tekemisilleni.

En vaan voi siis olla hehkuttamatta kipuhoitajaani, koiraani. Kivut ovat olleet pahimmillaan öisin, enkä ole voinut kuin itkeä ja valittaa, kääntyillä ja toivoa helpotusta. Pientä helpotusta onkin tullut pienen, tällä hetkellä trimmauksen jäljiltä vähemmän karvaisen palleron muodossa. Kun alaselkää on sattunut, on koira itse hakeutunut sitä kohtaa lämmittämään. Kun jalat ja erityisesti nilkat ovat särkeneet, siellä nukkuu koirakin. Ja kun vatsa on krampannut, on lämpöpatteri siirtynyt siihen lämmittämään. Ja kun kivun paikka on voinut vaihdella yön myötä useita kertoja ja olen tuskissani käännyskellyt sängyssä, on koira vaihtanut yössä monta kertaa paikkaa. Välillä myös ihan vaan kainaloon lohduttamaan tai kasvoja nuolemaan.

Ilman koiraani olisin varmaan jo mennyt järjiltäni näinä öinä.

Rakastan sitä pientä niin paljon. Kun se on vierelläni, minulla on kaikki mitä sillä hetkellä tarvitsen.

Loma!

kaunissääKaunis päivä ja olen silti sisällä.

Loma alkoi vihdoin, nyt on ne sukulaisten näkemisetkin hoidettu kunnialla pois alta ja voin keskittyä vain lomailemaan, ensimmäistä kertaa melkein 10 vuoteen minulla on koko kesä vapaa!

Miksi sitten olen sisällä näin kauniina päivänä? Juuri siksi, että loma alkoi ja stressi alkaa purkautumaan. Väsyttää, enkä meinaa pysyä hereillä millään. Joka paikkaan särkee niin, että hyvä kun voin kävellä. Sormien nivelet ovat turvoksissa ja kipeät. Olen ihan rikki, kehoni on sulkeutunut.

Mutta se on ihan okei. Osasin odottaa tätä. Vaikka koko ensimmäinen viikko menisi levätessä, olen ansainnut sen.

Tässä on vielä koko kesä edessä nauttia ja tehdä ihania asioita, tärkeintä on kuitenkin pitää huolta nyt itsestäni.

Vähitellen

huomennaVähitellen alan uskoa, että selviän tästä.

Erityisesti tästä viikosta: koulutehtävä-pinosta ja sukulaisten näkemisestä.

Onneksi universumi tarjoaa lohduttavia elementtejä tähän väsymyksen värittämään arkeen. Niistä yksi mieluisimmista on koirapuisto. Ihan vieressäni on ihana koirapuisto, jossa voi olla rennosti ja väsyttää koiran heittämällä keppiä. Hienointa on kuitenkin siellä syntyneet ihmissuhteet. Minulla on jo useita tuttuja, joiden kanssa sopia koiratreffejä ja joilta saa hyviä vinkkejä asiaan kuin asiaan.

Vähän aikaa sitten minulla on kuitenkin syntynyt jo parempi kaverisuhde erään samanikäisen naisen kanssa. Sattumalta olimme usein samaan aikaan puistossa, hänen kaksi koiraansa ovat samanikäisiä kuin omani ja huomattiin, että tullaan niin koirat kuin omistajatkin hyvin toimeen. Ruvettiin sopimaan yhteisiä iltalenkkejä ja -puistoiluja, kun juteltavaa riitti tunneiksi. Noin viikko sitten hän tarjoutui lainaamaan minulle erästä tavaraa ja sillä verukkeella vaihdettiin facebookissa tietoja, meistä tuli kaverit. Ruvettiin juttelemaan enemmän ja nykyään iltaisin sovitaan samaksi illaksi yhteisiä tekemisiä koirien kanssa. Hän on todella mukava ihminen, jolla on samoja mielenkiinnonkohteita ja meillä on hauskaa. On niin piristävää saada elämään tälläisiä ihmisiä ja asioita, niiden avulla pysyy pinnalla.

Jaksamisen äärirajoilla

liikaaNyt mennään jaksamisen äärirajoilla.

Fibro oireilee jatkuvasti, koko ajan on jossain pientä särkyä ja väsymys on aivan sietämätön. Olen yrittänyt kävellä vähän enemmän, mikä on taas kipeyttänyt selän. Samalla kun kroppa on näin lopussa, opiskelut pitäisi saattaa loppuun tällä viikolla. Vielä olisi muutama koulupäivä ja paljon kirjallisia töitä, mihin ei millään riitä energiaa.

Sopivasti tähän päälle on tullut vielä paljon draamaa lapsuuden perheen ja sukulaisten kanssa. Normaalisti voisin sivuuttaa sen ja parempana päivänä pohtia miten toimia, mutta nyt lauantaina on sisareni ylioppilasjuhlat. Minun pitää siis kohdata nämä ihmiset ja miettiä miten toimin.

Kaikki tuntuu olevan nyt liikaa. Aivan liikaa.

aika

Tämä vuosi on ollut todella rankka. Ensin laitoin elämäni uusiksi; erosin, muutin omaan kotiin, vaihdoin osapäivätyöt täysipäiväiseen opiskeluun ja olin yhtäkkiä yksin vastuussa koko arjesta. Samaan aikaan kroppa on reagoinut rankkaan elämänmuutokseen kivuin ja säryin, kun yhtäkkiä pitääkin tehdä kaikkea paljon enemmän. Neljän tunnin työvuoroista vaihtaminen kokopäiväiseen opiskeluun oli yllättävän rankkaa. Eikä siinä kaikki, gynekologiset ongelmat ovat vaivanneet ja laittaneet pohtimaan tulevaisuutta eri tavalla. Ihmissuhde asiatkin ovat olleet muutoksissa, on ollut draamaa, kun olen opetellut rajojen laittamista ja itsetuntemuksen mukaan toimimista, mutta myös hyviä asioita: ihana, itsenäinen sinkkuus ja paljon uusia ihmissuhteita, ystäviä. Olen oppinut olemaan ja viihtymään yksin, sekä saanut ihania ystäviä rinnalle kun ei halua olla yksin. Sinkkuus on ihan hauskaa, ei tarvitse huolehtia kuin itsestään (ja koirasta tietenkin) ja välillä voi käydä hauskoilla treffeillä. Kuitenkin viihdyn hyvin yksin ja kaipaan vielä itsekseen olemista, joten en ota treffailua liian vakavasti, vaan pidän hauskaa.

Kaikenkaikkiaan viime vuosi on ollut elämäni ihanimpia, vaikkakin myös raskaimpia. Nyt pitää vaan vielä jaksaa, niin pääsee lepäämään ja nukkumaan!

sänkyEnsimmäisen viikon koulun loppumisen jälkeen aion vaan maata sängyssä, sanoa kaikelle ei ja nollata kaiken. Sitten alkaa ihana kesä!

Mennään metsään

20150515_145748_resizedFibro ei todellakaan ole päästänyt minua helpolla.

Kivut ja väsymys ovat hallinneet arkea aika hyvin, joten olen levännyt ja nukkunut suurimman osan ajasta. Eilen kuitenkin kyllästyin vaan makaamaan kotona, kun ulkona oli ihana sää. Puin ulkovaatteet, etsin kunnon ulkoilukengät ja lähdin kävelemään koiran kanssa. Menin täysin uudelle asuinalueelle, missä en ollut aiemmin käynyt. Aurinko paistoi ja katselin aivan ihania pihoja, aivan ihanien, nukkekotimaisten talojen ympärillä ja haaveilin. Mietin millaisia perheitä missäkin asuu, millaiseksi koti on laitettu ja miten itse laittaisin sen, miten itse viihtyisin asua siellä. Mitä ihania asioita näin taloissa ja pihoilla, mitä voisin joskus itse toteuttaa. Kävely oli kunnon haavematka tulevaisuuden kotiin ja samalla saatiin mukava kävelylenkki koiran kanssa.

Tänään aamulla herätessäni sain huomata, että selkä ei ollutkaan pitänyt tästä kävelylenkistä, vaan jyskyttävä kipu liittyi seuraani. Nukuin akuuttia kipua pois ja otin lääkettä, joten iltapäivällä oloni oli jo parempi. Kipu kuitenkin jyskytti vielä sen verran selässä, etten voinut keskittyä mihinkään, en nähdä kavereita heidän yrityksistään huolimatta tai oikeastaan olla edes paikoillaan. Päätinkin uhmata kohtaloani, puin kunnon ulkoilukamat päälle, otin koiran autoon ja ajoin Luukkiin. Eräs koirapuistotuttava neuvoi minulle muutama päivä sitten reitin, minne pääsee vartissa autolla ja missä olisi vähemmän ihmisiä. Hyppäsin siis näiden muutamien ohjeiden varasssa autoon ja lähdimme kohti seikkailua.

20150515_153415_resizedJännityksestä huolimatta löysimme perille ja lähdimme seikkailemaan ihanaan metsämaisemaan.

Löysimme ihanan pienen lammen, jonka rannalle istuuduin. Heitin laiskanomaisesti keppiä koiralle ja nojasin mäntyyn. Kuuntelin metsän hiljaisuutta, nautin auringosta ja vaan olin. Miten hyvää se tekikään. Kehoon hieman pakotti kävelyn myötä, mutta ympäristö rauhoitti ja antoi voimaa. Nautin koko sielullani.

Kotiin päästyäni olimme molemmat koiran kanssa aivan poikki, makaamme nyt vierekkäin sängylläni ja vain nautimme olostamme. Kipu on hiljaa taka-alalla, keho on väsynyt ja mieli levännyt. Miten ihana olla.

Fibropäivä

koiraTänään vietettiin fibromyalgiapäivää.

En pukeutunut purppuraan, en jakanut mitään facebookissa.

Käytin kaiken energiani kouluun ja ystäväni syntymäpäivien viettoon. Nyt olen niin väsynyt, että voisin vaan nukahtaa tähän pöydän ääreen. Väsynyt ja kipuinen, toivottavasti uni vie myös tunnon.

Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä

äitienpäiväTähän viikonloppuun liittyy myös isoja tunteita.

Ensin vietettiin lauantaina lapsettomien lauantaita ja tänään sunnuntaina on äitienpäivä.

Itse pohdin omien gynekologisten ongelmien vain jatkuessa tulenkohan viettämään tulevaisuudessa jompaa kumpaa päivää. Ristiriitaisia tunteita. Toisaalta mietin myös haluttomuuttani viettää äitienpäivää oman äitini kanssa, sillä tunteeni ovat ristiriitaisia liittyen meidän väleihin. Pinnallisin puolin kaikki on okei, mutta käsittelen omia tunteitani ja kokemuksia lapsuudestani, sieltä herää monenlaisia ajatuksia.

Olen kuitenkin ostanut äitienpäiväruusun ja lähden pian juhlistamaan päivää äitini kanssa. Onneksi saan nähdä samalla sisaruksia, joten ihan mukavaa varmasti.

äitienpäivä2(Tämä kuva on ihanasta elokuvasta nimeltä UP, kannattaa katsoa, siinä on hieno opetus miten eri tavoin lapset voivat kuitenkin tulla elämääsi)

Muistetaan, ettei kysellä vierailta tai puolitutuilta tai oikeastaan keltään jälkikasvun hankkimisesta – koskaan ei tiedä mitä suruja, muistoja, kipuja, ikävyyksiä kysymys voi herättää toisessa. Emme aina tiedä toisten taisteluista mitään ja voimme utelulla aiheuttaa kamalaa tuskaa.

Kunnioitetaan toisten lapsettomuutta – oli se sitten itse päätettyä tai olosuhteiden pakosta olevaa.

Kunnioitetaan toisten vanhemmuutta.

Voimia niille, jotka viettivät eilen Lapsettomien lauantaita.

Ja ihanaa äitienpäivää esikoisäideille, suurperheiden, uusperheiden ja apilaperheiden äideille, sijaisäideille, isoäideille – niille äideille, joiden lapset eivät ole heidän luonaan ja niille, jotka haluaisivat olla jonkun äitejä!

keepcalmKyllä se siitä. Etsitään taas pieniä asioita, joista voi tulla onnelliseksi ja unohdetaan ne isommat mietteet.

Tanssia ja lepoa

jokunakeeViime keskiviikon mentyä pahasti pieleen ja aiheutettuaan torstaille kipuja, päätin viikonlopun olevan erilainen.

Pääsin perjantaina koulusta jo klo.12, minkä jälkeen suunnistin kauppaan ja Alkoon. Hain pientä tarjottavaa ystäviä varten ja pullon skumppaa. Menin kotiin ja nukuin useamman tunnin päiväunet. Herättyäni menin koiran kanssa koirapuistoon väsyttämään sitä. Tulin kotiin ja ehdin juuri käydä suihkussa, kun ovikello jo soi. Tarpeeksi lääkettä naamaan, niin olokin kestäisi ulos lähtemisen.

Kaksi ihanaa, uutta ystävääni tulivat luokseni viettämään iltaa. Skoolasimme kauniilla laseilla, humalluimme kevyesti skumpasta ja nauroimme niin, etten olisi uskonut kolmihenkisestä porukasta lähtevän niin kovaa ääntä. Illan edetessä siirryimme tuttuun homoklubiin ja tanssimme koko illan. Välillä kipu tuntui vahvemmin lääkityksen alta ja jouduin ottamaan lisää tablettia, mutta selvisin sen kanssa ihan hyvin ja pelkästään se ilo, mikä seurasi ystävistä ja tanssimisesta auttoi oloani.

Kun yöllä tulin kotiin, lähdimme yökävelylle koiran kanssa. Ollaan harjoiteltu ilman remmiä menemistä ja se onnistuu hienosti, hän kääntyy aina tietyin väliajoin katsomaan tulenko perässä tai tuleeko lisäohjeita suunnasta. Välillä tullaan ihan muuten vaan vierelle heiluttamaan häntää ennen kuin jatketaan haistelemista muualla. Nautin niin paljon siitä ilosta, mikä näkyy pienen koirani koko olemuksesta, kun mennään ilman remmiä pieni kävely. Valppaus, kävelytyyli ja liikehdintä, kaikki on niin erilaista ja iloista, vähän näkyy myös se, että tämä on jotain harvinaista ja jännää. Yökävelyn jälkeen koira hyppäsi kainalooni peiton alle ja nukahdin nopeasti.

Lauantain käytinkin ihan reilusti vaan lepäämiseen. Aurinko paistoi ja kävimme koirapuistossa puistotuttujemme kanssa, juttelin ja nautin kauniista kevätpäivässä. Muuten makasin vaan rennosti peittojen alla ja katsoin tietokoneelta eri sarjoja. Lepäsin ja keräsin voimia, se todella tuli tarpeeseen. Olen käynyt ylikierroksilla ja tehnyt kaikkea yli voimieni, minkä takia kivutkin ovat olleet kovia. Nyt otin hyvällä omallatunnolla lepoa koko päivän.

10885546_10155195929565361_5915932990324483101_n

Ennen nukahtamista mietin miten minulla oli niin ihanat kaksi päivää ja niin hyvä olo. Nämä uudet ystävät tekevät todella hyvää, sillä he näkevät minussa sen kehityksen, mitä kohden olen mennyt, minkälainen ihminen haluaisin olla. Kun on vanhojen tuttujen kanssa, he ovat tottuneet näkemään minut tietynlaisena tai vertaavat vanhaan. He eivät välttämättä näe sitä kehitystä, mitä esimerkiksi vuoden sisään on tapahtunut. Kun tapaan uusia ihmisiä ja ystävystyn, he näkevät minut sellaisena, mitä olen tällä hetkellä. He eivät vertaa. Ja koska olen oma itseni, sellainen, jollaiseksi olen kehittynyt, tapaan ihania ihmisiä ja ystävystyn heidän kanssaan. Ja he vahvistavat muutostani olemalla ihania omia itsejään. Siitä syntyy ihana, itseään vahvistava kierre, joka mahdollistaa omaksi, todelliseksi itseksi vahvistumisen.

Eikä tuo lepääminenkään huonoa tee! Pitäisi vain useammin pitää tälläisiä päiviä, kun vaan lepää ja nautiskelee omasta seurasta rennosti tekemättä sen ihmeempiä.

Epäonnen päivä

3413fa63b57b4e68895a406f15368c12Viime keskiviikko oli todellinen epäonnen päivä.

Minulla oli vapaa päivä ja herätessäni huomasin, ettei kivut olekaan pahimmasta päästä. Päätin hyödyntää oloani ja siivota, sillä kotini oli todella epäsiisti. Viime aikoina on ollut sen verran kipua, että en ole pystynyt esimerkiksi imuroimaan tai tiskaamaan, joten aika kaaos siitä oli syntynyt. Pyyhin siis pölyt, imuroin, tamppasin matot ulkona ja tiskasin. Kaikki meni ihan hyvin.

Kunnes. Kunnes keksin, että koira pitää pestä ja siltä pitää leikata kynnet. Ilmeisesti olin sen verran jo väsähtänyt, että kynsiä leikatessa leikkasin kahdesta kynnestä liikaa ja kun olin päästänyt pestyn, puhtaan koiran pois kylpyhuoneesta, huomasin niiden vuotavan verta. Yhtäkkiä siisti kotini näytti siltä, että siellä olisi tehty murha! Sain metsästää koiran kiinni ja monta tuntia yritin tyrehdyttää verenvuotoa, tuloksetta. Aina kun luulin sen lakanneen, se alkoi uudestaan. Vasta kun luin netistä vinkin, että perunajauhot voivat auttaa ja keksin niiden puutteessa kokeilla tomusokeria, sain vuodon kuriin. Otin lautaselle tomusokeria ja dippasin vuotavat kynnet siihen, milloin se teki sellaisen kalvon päälle, ettei veri enää vuotanut.

Kun verenvuoto oli kurissa, oli koti aivan kamalassa kunnossa ja aikatauluni menneet ihan pieleen. Jouduin lähtemään juoksujalkaa kohti sovittua tapaamista. Kun palasin ihan väsyneenä ja kipujen jo palauduttua kotiin, koti oli kamalan näköinen ja jouduin alkamaan siivoamaan uudestaan. Samalla sain ajatuksen (en ymmärrä mistä), että voisin samalla tehdä vaatteiden värjäys-projektin, mitä olin lykännyt jo pitkään. Laitoin siis muutaman valkoisen vaatteen pesukoneeseen värin kanssa ja jatkoin hommia. Vasta kun otin, hyvin kyllä värjäytyneitä, vaatteita pois koneesta, uomasin kauhukseni lattian värjäytyneen. Pesukoneen poistoputki ei menekkään suoraan viemäriputkeen vaan sen päälle ja näin ollen musta värivesi oli huuhtoutunut lattialle ja värjännyt vuokra-asuntoni kylpyhuoneen lattian mustaksi.

Tässä vaiheessa ymmärsin luovuttaa: minimoin vahingot ja menin petiin. Ystäviltä tuli kannustavia viestejä ja niksejä, miten voin jatkossa yrittää saada sitä mustaa väriä irti lattiasta. Kiitin kannustuksesta ja hautauduin peittojen alle toivoen, ettei tälläistä epäonnen päivää tulisi hetkeen eteen.

Seuraavana päivänä kaikki tämä epäonnen sekoilu kostautui todella pahoina kipuina. On niin vaikea päättää, miten toimia tälläisessä tilanteessa: koti on siivoton kipujen takia ja kivuttomampana päivänä sen voisi siivota, mikä tosin sitten tekee seuraavista päivistä helvettiä ja taas toimintakyvyttömän vai pitäisikö vain antaa sen olla siivoton ja nauttia muuten kivuttomammasta päivästä? Pitäisi ehkä oppia tekemään muutama asia kerrallaan, eikä heti repäistä kaikkia hommia kerralla. Toisaalta ei malta tehdä vain vähän kun ei tiedä milloin seuraavaksi pystyy tekemään. Huoh.

Päivän olotila kuvana

kroonista kipuaKroonisen kivun oireita: painon vaihtelu, unihäiriöt, väsymys ja keskittymisvaikeudet.

Tuntuu, että jo päivän aikana kehon olemus muuttuu turvotuksen myötä. Välillä hame tuntuu liian tiukalta, kun taas välillä, kesken päivän, se meinaa tippua. Tänään turposi jalat niin, että kengät puristivat sietämättömällä tavalla.

Unihäiriöt ovat vaivanneet, kun opiskellessa ei pysy silmät auki ja yöllä ei saa unta.

Väsymys näkyy siinä, etten saa mitään tehtyä. Kouluun pääsin ja koiran saan hoidettua, onneksi sillä pääsee jo pitkälle. Mutta muutama koulutyö painaa mieltä, samoin kuin sekainen koti.

Keskittymiskyky on on ollut todella alhaista. Onneksi koulussa kaverit auttavat pysymään kärryillä ja kotona koira kiipeää syliin tuomaan läheisyyttä, kun on niin levoton olo, ettei pysty olemaan paikoillaan, mutta ei keskittymäänkään mihinkään.

Todentotta, kuva kuvastaa tätä(kin) päivää todella hyvin.

Tauon jälkeen

torstaiOlen pitänyt blogista pientä taukoa ilman erityistä suunnittelua.

Ei olisi pitänyt viimeksi sanoa täällä, että fibron kanssa on ollut tasaista – koska tietenkin heti sen jälkeen alkoi alamäki. Oireet ja kivut tulivat todella voimallisina, veivät kertakaikkiaan kaikki voimat. Hengittely oli ainoa mahdollisuus monessakin kohtaa, vaikka senkään en voi sanoa olleen helppoa. Jostain syystä hengittäminen syvään on välillä todella vaikeaa, jopa kivuliasta. Sen takia olen meinannut saada muutaman kerran paniikkikohtauksen, kun on tuntunut etten saa kunnolla henkeä.

Olen siis todella saanut keskittää voimani henkiseen taisteluun fibron kanssa. Onneksi tasapainottamassa ovat olleet ihanat ystävät ja koirat. Olen ollut useammalle koiralle koiravahtina ja todella nauttinut suurin sydämin. Eläimet ovat aitoudessaan ja hellyyttävinä olentoina aina olleet minulle tärkeitä, joten kivuista huolimatta eläinseura on tehnyt hyvää. Olen ollut lähes päivittäin koirapuistoissa niin lähellä kuin kauempanakin, nauttinut ulkoilmasta ja muiden omistajien kanssa sosialisoinnista. Sosiaalista kanssakäymistä ja rakkautta ovat tarjonneet myös ei-niin-karvaiset olennot, ystävät. Olen kyläillyt, minun luona on kyläilty, olen käynyt kahveilla, minua on viety syömään ja ostoksillekin, olen käynyt juhlimassa ja ollut eri juhlissa. Ympärilläni on ihania ihmisiä, jotka myös uskaltavat kertoa ja näyttää, että he välittävät.

11062740_1645357552363331_2222997413072714488_n

He pitävät minusta huolta henkisellä tasolla, mutta välillä myös ihan konkreettisesti. Kun olin todella kipuinen vaalipäivänä, tuli ystäväni viemään koirani ja vei minut autolla äänestämään ja syömään, huolehti, että minulla on kaikki hyvin. Seuraavana päivänä toinen ystäväni tuli yllätysvirailulle kauppakassin kanssa; hän oli ostanut meille brunssitarvikkeet sekä minulle ruuaksi halloumisalaatin ainekset, mistä hän tietää minun pitävän. Erään toisen ystävän kanssa vietimme viikonlopun yhdessä, milloin hän todella huolehti minusta. Antoi minun nukkua pitkään viemällä koirat (oman ja hoidokin) ulos aamulla, teki ruokaa, ulkoili kanssani, piti seuraa, nauratti ja lopuksi vielä uudisti ulkonäkönikin; leikkasi ja värjäsi hiukseni! Olen kyllä onnekas.

Eli nyt on ulkonäkökin vähän muuttunut. Hiukset leikattu taas hyvään muotoon ja värinä ei olekaan tällä kertaa blondi, vaan vaaleanruskea. Oma hiustenväri oli alkanut tummua, siinä oli niin punaista, ruskeaa kuin harmaatakin raitaa blondin seassa. Teki hyvää saada tasaisempi, vähän ryhtiä antava väri päähän ja piristystä kipuiseen olomuotoon. Tulos on niin luonnollinen, että monet ovat vain ihmetelleet, että näytän vähän erilaiselta, mutta eivät ole tajunneet miten.

kissaViime yön ollessa ihan tuskaa, sain unta vain kolme tuntia kivuilta ja hengitysvaikeuksiltani, päätin nousta jo puoli seitsemän. Taas on yksi koira hoidossa, jonka seura piristää heti aamusta. Se puuhailee reippaasti ja yltyy leikkimään koirani kanssa. Tämä pieni hoidokki on niin suloinen oman koirani kanssa, että harkitsen vakavasti sen kidnappaamista! Eli jotakin positiivista tässäkin valveilla olosta.

Horoskooppi

20150406_144619_resizedEn ihan suoraan usko horoskooppeihin, mutta kyllähän luen ne, jos sellainen tulee vastaan jossain.

Yllä oleva horoskooppi kolahti jotenkin todella kovaa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja ystävystynyt monien kanssa, mikä on ihanaa, mutta myös vähän pelottavaa. Paljon olen pohtinut, millaisen ensivaikutuksen teen, mutta tämän luettuani rentouduin. Olemalla aito itseni, olen toki haavoittuvainen, mutta toisaalta en myöskään ystävysty ihmisten kanssa, jotka eivät pidä aidosta minusta. Tähän asti kokemukset ovat olleet posiitivisia ja elämä on tarjonnut ihania, aitoja ihmisiä elämääni.

Horoskoopin mainitsemat haasteetkin ovat niin osuvia. En saa sulkeutua, vaan oltava avoin maailmalle. Kokemalla tunteita olen yhteydessä sisimpääni ja aito itseni. Se on omalla puolella olemista ja itsensä arvostamista. ”Kun sitoudut itseesi, sitoudut myös rakkauteen.” Tämän olen huomannut: kun pidän itseni puolta, tulee elämässä hyviä, rakkaudellisia asioita vastaan. Rakkaus tulee monissa muodoissa, pitää vain olla valmis huomaamaan se.

pehmeäFibromyalgian kanssa on ollut suhteellisen tasaista. Kierukka on alkanut auttamaan vuotohäiriöön, eikä vatsakaan kramppaa niin paljon. Muuten alaselkää ja niveliä on särkenyt, mutta vapaaehtoistyö ja mielenkiintoinen opintojakso koulussa ovat tuoneet vastapainoksi energiaa. Kodissa näkyy, että voimat menee joko kouluun tai vapaaehtoishommiin, täällä on kamala sotku. Mutta hetken saakin olla, en nyt pysty enempään. Koira on välillä joutunut olemaan vähän enemmän yksin, mutta on vastapainoksi saanut paljon koirapuistoilua tai päässyt mukaan kavereille.

Eli jonkinmoisessa tasapainossa ollaan, ainakin nyt viime päivinä oltu. Ihanaa.

Haastamista

varmuusElämä fibromyalgian kanssa on ennalta-arvaamatonta. Koskaan ei voi olla täysin varma milloin kivut alkavat tai millainen päivä on edessä seuraavana päivänä: onko kipu asteikolla 4 vai 9.

Olen yrittänyt vähän haastaa itseäni tässä suhteessa. Koska mikään ei ole täysin varmaa, pitää vaan yrittää tehdä. Olen suunnitellut kaikkea kivaa ohjelmaa, tai no en varsinaisesti itse suunnitellut, vaan sitä on vain tullut elämääni varsinkin uusien ystävien kautta. Olen päättänyt, että haluan osallistua, joten valmistaudun mahdollisimman hyvin etukäteen. Jaan ohjelmia eri päiville, yritän nukkua mahdollisimman paljon ja niinä päivinä kun on ohjelmaa, herään vähän aiemmin ottamaan kipulääkkeen ja menen hetkeksi takaisin nukkumaan, jotta kunnolla herätessäni lääke vaikuttaa jo. Näin yritän minimoida huonot kipupäivät.

Olen yrittänyt haastaa itseäni myös luonteeni osalta. Välillä olen aika ujo ja helposti teen asioita, jotka ovat tuttuja, tai varon liikaa kipujen takia. HLBTIQ-koulutus oli yksi tälläinen itseni haastamistilanne ja samoin nyt tekemäni koulutukset, joissa todella saa jännittää ensin. Menet täysin vieraan, yleensä aika ennakkoluuloisen nuorisoporukan eteen kertomaan monimuotoisuudesta ja koskaan ei täysin voi tietää, mitä tapahtuu. Onneksi olen pärjännyt hyvin ja nauttinut tilanteista todella paljon. Vaikka ensin tulee kaikki törkeydet ja huutelut, niin sitten nuoret jotenkin lakkaavat jännittämästä ja alkavat kuunnella, pohtiakin asioita. Sen muutoksen näkeminen motivoi.

Olimme kahden ystäväni kanssa eilen kouluttamassa ja meillä oli todella hauska päivä. Näimme jo päivällä ja kävimme yhdessä kahvilla sekä syömässä, juttelimme ja nauroimme. Puhuimme myös erittäin syvällisistä ja viisaista asioista, mikä ei ole itsestäänselvyys kaikkien ihmisten kanssa. On ihanaa, että on ystäviä, jotka voivat puhua todella järkevistä keskustelunaiheista ja toisaalta heittää niin hulvattomia vitsejä, että naurua on mahdotonta lopettaa. Itse koulutuskin sujui hyvin ja tuimme toisiamme hienosti porukkana. Itselle koulutuksen osalta lempihetkeni oli, kun yksi työntekijä tuli sanomaan ”Uskon, että nuorille oli tärkeintä, kun tuon näköinen kaunis nainen tulee ja sanoo täysin häpeilemättä, että olen lesbo. Silloin he oikeasti tajuavat, että meitä on monenlaisia ja se on ihan okei”. Tämä merkitsi myös itselleni todella paljon, sillä olisin itse nuorempana toivonut kuulevani sateenkarevuus-asioista ihmiseltä, johon olisin voinut jotenkin samaistua.

sameKoulutuksen jälkeen sain kyydin kotiin ja kaaduin väsyneenä sänkyyn. Nyt 12h yöunien ja yksien lyhyiden päiväunien jälkeen alan taas virrota, mikä on hyvä. Yksi koulutuksen kautta saamani ystävä kutsui minut viikko sitten syntymäpäivillensä, jotka ovat tänään illalla. Hän on kutsunut sinne lähinnä lapsuudenaikaisia ystäviään, mutta halusi kutsua minutkin, koska meistä on tullut ystäviä. Vähän jännittää mennä viettämään iltaa vieraaseen kaveriporukkaan, jossa kaikki muut tuntevat toisensa. Mutta toisaalta tiedän sieltä nyt yhden toisenkin ihmisen ja uskon, että näin mukavalla ystävällä on myös mukavat ystävät.

Haastan siis itseni menemään juhliin vain omana itsenäni ja katsomaan mitä tapahtuu, ilman paineita. Minullahan voi olla jopa hauskaa!

Pääsiäinen

rakkaudestaOnpas ollut ihana pääsiäinen!

Olen päässyt mukaan järjestötoimintaan HLBTIQ-koulutuksen myötä ja se on tuonut elämääni paitsi ihanaa järjestötoimintaa, ystäviä. Olen melkein koko elämäni ollut aina jossain järjestössä aktiivinen, mutta en ole osannut asettaa rajoja, vaan tehnyt aina liikaa ja lopulta uupunut. Tämä koulutus avasi mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä tärkeänä pitämäni asian parissa omien voimien mukaan. Sitä voi tehdä kerran viikossa, kuukaudessa tai vaikka vuodessa, eikä se haittaa ketään. Järjestön kautta saa tukea, lisäkoulutuksia ja ennen kaikkea, näitä ystäviä. Olin alkuviikosta tapaamisessa ja heti minua tuli halaamaan kurssilta tutut kaverit, jotka kertoivat juuri miettineen minun kuulumisia ja olenko tulossa. Koen löytäneeni taas paikan, jossa olen ”kotona”.

Nämä uudet ja myös vähän vähemmän uudet ystävät ovat todella saaneet minut taas herkille tunnelmille, niin ihania he ovat. Torstain lepopäivän jälkeen meinasin viettää perjantain yksin kotona, kun uusi ystäväni koulutuksesta soitti ja ehdotti yhteistä koirapuistoilua. Sateisesta, koleasta ilmasta huolimatta olimme useamman tunnin koirapuistossa ja vain juttelimme huomaamatta ajankulua. Koirat leikkivät keskenään ja meillä oli hauskaa. Tulin niin iloiseksi, että olen löytänyt ystävän, joka asuu ihan lähelläni ja jolla on vielä koirat, jotka tulevat koirani kanssa toimeen noin hyvin. Eilen aamulla olin niin jumissa ja kipuinen, että laitoin ystävälleni viesitä, etten jaksa lähteä tekemään koulutehtäviä minnekään. Takaisin tuli viesti ”Olen siellä tunnin päästä” hymiöllä varustettuna. Kaveri reissasi luokseni ja meillä oli ihana iltapäivä, vaikka teimmekin ikävää koulutyötä.

Iltaa kohden kipu onneksi helpotti, kun sain nukuttua päiväunet ja lääkitsin itseni kunnolla. Tämä uusi ystäväni oli nimittäin saanut minut houkuteltua lähtemään kanssaan ensin järjestön nuorteniltaan ohjaamaan ja sen jälkeen ystävälleen, mistä suuntaisimme homoklubille. Kipupotilaan ulos lähteminen ei ole mikään helpoin operaatio, vaan vaatii valmistautumista: varastoon nukkumista, lepoa, toimettomuutta ja kunnon lääkkeitä. Itse otin kunnon kombon päivän ja illan aikana: arcoxiaa kaksi tablettia ja parasetamolia maksimit. Onneksi tämä ystävä tietää sairaudestani ja ottaa sen ymmärtäväisesti, huolehtii, mutta ei sääli tai holhoa.

size of heartNuortenilta oli mielenkiintoinen kokemus ja tapasin uuden järjestön työntekijän, joka oli todella mukava ja ehdotti taas uusia tapoja tulla mukaan toimintaan. Tunsin itseni niin tervetulleeksi ja mukavaksi tässä seurassa. Jatkoimme illan loputtua ystäväni ystävälle, mikä jännitti minua etukäteen hieman. Jännitys oli ihan turhaa, sillä tämä uusi ihminen oli todella mukava ja meillä oli kolmisteen todella hauskaa. Olin pukeutunut mustaan hameeseen ja toppiin, joka paljasti avonaisesti selän ja käsivarret. Iloitsin uuden tatuointini näkymisestä ja sain kuulla olevani ”kaunis ja itsevarman näköinen nainen”, mistä tuli todella ihana olo. Tunsin itseni sellaiseksi, vaikka kehoni ei ole terve, eikä toimi haluamallani tavalla. Olin silti onnellinen ja se näkyi ulospäin. Se on tärkeintä.

Ilta homoklubilla oli huippu. Nämä ihmiset ovat niin saman henkisiä kuin minä, tuntui, että olisimme tunteneet jo pitkään. Ja tunne oli kuulemma yhteinen. Nautin siitä, että he myös uskaltavat sanoa suoraan, että pitävät minusta ja ovat iloisia ystävystymisestämme. Tanssimme tuntikausia, joimme vaaleanpunaisia drinkkejä ja nauroimme. Minulla oli todella hauskaa ja tunsin oloni hyväksi. En terveeksi, vaan lääkityksi, mutta se ei estänyt oloani tuntumasta hyvältä.

Kun kävelimme käsi kädessä kohti yhteistä yöbussia (mikä on luksusta, matkustaa samalla bussilla kotiin) ja kerroimme elämästämme, erilaisista kokemuksista. Tunsin sielujen ystävyyttä ja olin onnellinen.

Olen niin kiitollinen, että olen saanut elämääni näin ihania, omanlaisia ihmisiä ja ystäviä. Kuten tämä uusi ystävänikin totesi ”Kun olet oma itsesi, tapaat omanlaisia, ihania ihmisiä, etkä ole yksin”.

sydänIhanaa pääsiäisen jatkoa kaikille, olkaa omia itseänne ja nauttikaa niin paljon kuin mahdollista!

Tulehdustila

tulehdustilaFibromyalgian suhteen on tapahtunut muutos.

Se on selkeästi pahempana ja voimakkaampana, kaikki sen oireet. Oireita, joita ei ole ennen välttämättä minulla ole ollut, on yhtäkkiä koko ajan. Oireet ovat voimakkaampia ja ensimmäistä kertaa huomaan, että ruualla jota syön, olisi jotain vaikutusta oireisiin. Kun söin ystäväni kanssa jotain, missä oli sekä sokeria että vaaleita viljoja, heti seuraavana päivänä kivut pahenivat. Tämä on täysin uutta, ennen ruualla ei ole ollut vaikutusta, sillä kehossani ei ole ollut tulehdusta, johon ravinto pääsisi vaikuttamaan.

Päätelmä? Kehossani on tulehdustila päällä. Ilmeisesti lääkärin huomaama, oireeton hiivatulehdus. Tai oireileehan se tulehduksena kehossa, mutta sille tyypillisiä oireita, joista tunnistaa se, ei ole ollut. Kuulemma hiiva on tyypillinen tulehdus kipukroonikoilla, sillä lääkkeet tuhoavat kehon omia bakteerikantoja ja alentavat puolutuskykyä, sekä aiheuttavat täydelliset olotilat sille.

Söin lääkkeet siihen ja vältän nyt sokereita sekä vaaleita viljoja, vielä normaalia tarkemmin. Aamuinen sitruuna-kurkuma-juoma auttaa myös tilanteeseen. Saa nähdä onko kehossa muutakin tulehdusta ja miten siihen voisi vaikuttaa, vai onko tämä nyt joku pysyvä muutos kehon tilassa. Pelottavaa, kun yhtäkkiä fibro iskee näin voimallisesti, se vie ihan voimat.

Kesäaika

to

Voi kauhistus mikä väsymys ja nyt vielä kellot siirrettiin tuntia eteenpäin!

Olen tässä saanut ihmetellä, miten yhtenä päivänä omien voimien yli toimiminen saa aikaan näin pitkän väsymyksen. Torstaina oli ihana päivä, ensin olimme pienen, kavereistani koostuvan opiskeluryhmän kanssa vanhustentalolla tekemässä toiminnallista ohjausta ja sen päätyttyä menimme yhdessä lounaalle. Söimme itämais-painotteista lounasta, juttelimme ja pidimme hauskaa useamman tunnin, minkä jälkeen sainkin kiirehtiä kotiin. Olin sopinut erään ystäväni kanssa, että hän voi tulla luokseni teelle ja istuimmekin hetken luonani teellä. Saimme kuitenkin idean lähteä bussilla pidemmän matkan päähän kirpputoreja penkomaan. Eli matkustimme pomppuisella bussilla edes-takaisin, kävelimme paljon ja pengoimme huonoissa asennoissa tavaroita. Tein hyviä löytöjä ja meillä oli hauskaa, mutta olin aika väsynyt tässä vaiheessa. Kipulääkkeiden voimin jaksoin kotiin ja puhelimeni soi, kun toinen ystäväni kysyi voisiko tulla käymään luonani. Taas siis teen keittoon ja useampi tunti ehti taas vierähtää siinä jutellessa.

Kokonaisuudessaan ihana päivä, ihanaa tekemistä ja erityisesti ihania ystäviä.

Mutta. Liikaa. Liikaa minulle, fibromyalgikolle. Jos kaikki asiat olisivat tapahtuneet yksi kerrallaan yhtenä päivänä, olisin varmaan jotenkin pärjännyt. Mutta nyt, kaikesta ihanuudestaan huolimatta päivä söi kaikki energiani! Onneksi perjantai oli vapaa (verikokeita lukuunottamatta), sillä se meni nukkumiseen. Lauantaina tapasin uusia ihmisiä ja sekin tapaaminen lyhyydestään huolimatta vei taas energiaa.

Tuntuu, että mihinkään ei ole energiaa ja koko keho on ihan poikki. Nukun melkein 12 tunnin yöunia ja päälle päiväunet, enkä silti meinaa pysyä hereillä. Joudun kuuden aikaan illalla alkaa taistelemaan väsymystä vastaan, että jaksan valvoa vielä muutaman tunnin ennen nukkumaan menoa. Tälläistä oli viimeksi Triptylin kanssa, nyt olen ilman sitä ja ilman Cymbaltaa.. Syön vain escitalopram actaviksen sekä polttavaan kipuun arcoxiaa ja parasetamolia. Eikä niiden pitäisi väsyttää. Kierukka aiheuttaa vieläkin kipua ja kramppeja, ne tietenkin voivat yhdessä alhaisen hemoglobiinin kanssa aiheuttaa väsymystä. Mutta eniten uskon tämän ylitekemisen aiheuttavan väsymystä, sillä ennen torstaita tilanne ei ollut näin paha.

Tänäänkin vielä menin käymään perheeni luona, vaikka olisi pitänyt levätä. Nukuin päiväunet ennen lähtöä, sekä lyhyet unet siellä perheeni luona ja olen taas valmis nukkumaan. On tämä kummaa tämä väsymys…

Venyttelyn tarvetta

venyttelyOi kuinka ihanaa olisi pystyä venyttelemään noin. Tai edes päästä puoliväliin noita venytyksiä.

Olen nimittäin todella jumissa. Olin eilen ystäväni luona energiahoidossa ja hän samalla vähän tutkaili kroppaani. Kaikki alkoi, kun hän puuttui pinnalliseen hengitykseeni ja kerroin kuinka syvään hengittäminen sattuu alaselkään. Tätä ihmetellessä hän alkoi tutkailemaan ja kääntelemään, kokeilemaan ja miettimään tilannettani.

Mitään ns. uutta ei ilmennyt, sillä nämä ovat tuttuja fibromyalgian oireita. Lihaskalvot ovat kireällä ja ne vetävät kehoani suppuun, koska ne eivät veny eivätkä jousta. Kun lihakset sitten supistelevat tai liikkuvat, kun esimerkiksi yrittää harrastaa liikuntaa, kalvot lihasten päällä eivät jousta ja se aiheuttaa osaltaan kipuja. Fibromyalgikoiden hapensaanti ja solujen hapensaanti on heikkoa, minkä takia lihakset ovat koko ajan kuin rankan urheilusuorituksen jäljiltä maitohapoilla. Tämä aiheuttaa myös väsymyksen tunnetta, keho on lopussa, vaikka ei ole tehnyt ”mitään”.

venyttely2Näiden lihaskalvo- ja lihasten maitohappo-ongelmien vuoksi fibroille suositellaan usein pilatesta. Tosin jos olet jo niin jumissa ja kehosi ”kireänä”, pilates voi olla liian rajua ja aiheuttaa jopa lisää kipuja. Näin kävi itselleni myös kun kokeilin harrastaa shindoa, japanilaista syvävenyttelyä. Ihana, rauhallinen laji ja ohjaajien hyvä tuki liikkeitä tehdessä sai minut lajin pariin, mutta tulin kipeäksi tuntien jälkeen. Lääkärin kanssa keskusteltua hän kielsi fibromyalgikolta syvävenyttelyn ja pilateksen. Tosin täytyy myöntää, että sinnikkäistä yrityksistä huolimatta olin kuin öljyämätön peltiukko shindo-tunneilla. Muut venyivät ja venyivät, kun minulle jo yksinkertaiset venytykset olivat vaikeita ja pienenkin venymisen aikaansaaminen oli todellinen saavutus.

Toisaalta uskon lääkäriä ja kivun pelko on saanut pysymään poissa tälläisestä venyttelystä, mutta toisaalta kyseenalaistan tätä neuvoa. Kuten ystävänikin kanssa keskustelin, jos ei pysty yhtään venyttelemään, keho menee aina vaan enemmän jumiin ja oireet pahenevat. Lämpö auttaa venyttelyssä ja siksi olenkin yrittänyt venytellä noin 40-asteisessa saunassa saunavuoroni aikana. Viime aikoina olen vain ollut niin kipeä, etten ole uskaltanut yksin mennä saunavuorolleni, peläten, etten vaikka pääse uima-altaasta ylös tai kaadun saunassa. Se on näitä sinkkuuden huonoja puolia, kun aina ei voi saada ystävää mukaan ja joskus kroppa on vaan epäluottamuksen alaisena.

Vedessä ja erityisesti lämpimässä vedessä venyttely on myös yksi keino venyttää mahdollisimman vähillä huonoilla vaikutuksilla kroppaansa. Uusimmassa reuma-yhdistyksen lehdessä oli hyvä artikkeli fibromyalgian hoidosta ja liikunnan merkityksestä siinä, missä oli myös mainintaa vesiliikunnasta. Juttu turhautti minua, sillä vaikka asiantuntijoiden ohjeet olivat hyvät, on selvää, ettei kaikilla ole mahdollisuutta hoitaa fibroa liikunnalla. Artikkelissa kehotettiin aloittamaan hitaasti ja varovasti, itselle sopivalla lajilla. Näitä sopivia lajeja oli kävely (joka itselläni vaatii joinain päivinä todella vahvat lääkitykset edes arkipäivän kävelyihin) ja erityisesti terapia-altaassa suoritettu vesiurheilu. Saanko kysyä, keillä kaikilla on muka mahdollisuus päästä säännöllisesti yli 30-asteiseen veteen harrastamaan liikuntaa? Näitä altaita on pääkaupunkiseudulla toki useita, toisin kuin pienemmillä paikkakunnilla, mutta niihin pääsy ei ole mutkatonta. Usein nämä altaat ovat kuntoutuskeskuksissa tai muissa laitoksissa, jonne ei pääse normaalilla sisäänpääsymaksulla. Sinun pitää joko maksaa kuntoutus tai vesiliikuntakurssi, jotka saattavat olla (ainakin minun budjetissa) liian kalliita tai vaaditaan lääkärinlausuntoja ja maksusitoumus kunnalta tälläisen vesiliikunnan saamiseksi. Turhauttavaa.

nallepuhVitsailin shindossa käydessäni olevani kuin Nalle Puh. Sopivan pyöreä ja yhtä tehokas venyttelijä kuin Puh aamujumppaa tehdessään. Mutta siitä ei saa lannistua, vaikka itselleen voi vähän nauraa.

Tällä hetkellä en tiedä miten varsinaisesti edetä kehoni kanssa. Soutaminen on ollut pakosta tauolla, kävelylenkkejä koiran kanssa olen yrittänyt kivuista huolimatta pitää mahdollisimman reippaina ja pitkinä. Terapia-altaaseen en pääse ja omaan 20-asteiseen taloyhtiöni altaaseenkin pääsy on ollut heikkoa. Mutta ei pidä lannistua. Ystäväni auttaa minua miettimään ja kehittelemään mahdollisia venytyksiä tai muita liikkeitä, jaan ne mielelläni täällä jos jotain hyvää keksimme. Päädyimme nyt ainakin alussa siihen, että parasta on vain keskittyä rentoutumisharjoituksiin. Niiden kautta saan usein hengityksen syvemmäksi ja se auttaa kehon hapensaannissa, sekä estää kehon suppuuntumista, kuten nimitän tätä kaikkea. Suppuuntuminen on kehon jännittymisen ja kipujen aiheuttamaa kokoon taipumista. Sen kanssa nyt yritetään rentoutumisen kautta elää ja etsiä helpotusta.

Ai niin, siitä Cymbaltasta. Lopetin sen täällä tilannetta pohdittuani. En halua enkä edes voi olla zombina tässä elämäntilanteessa. Koska zombiksi se lääke minut todella teki. Siinä mielessä tehokas lääke, kun mitään ei tunne tai mikään ei hetkauta, niin ei kivutkaan vaivaa yhtä lailla. Kivut kyllä tuntee, mutta on niin turta ettei välitä. Tälläinen tunneköyhyys, ajatusten hidastuminen ja turtuna olo ei sovi minulle ainakaan nyt ollenkaan. Opettelen vasta laittamaan rajoja ja jos jo lääkityksen puolesta millään ei ole väliä, teen hallaa myös omalle henkiselle kehitykselleni.

En kuitenkaan hankkiutunut lääkkeistä eroon, vaan säilytin tuon alle kuukauden annoksen. Se oli vasta 30mg eli puolet hoitoannoksesta, mutta sai minut viikossa ihan zombiksi… Mikä voi jossain vaiheessa olla hyväkin asia. Ei, en tarkoita haluavani varsinaisesti olla ”pöllyssä” huvikseni, vaan siitä voi olla hyötyä. Jos on jossain vaiheessa elämäntilanne, jolloin ei tarvitse olla skarppina ja voisi kuntouttaa itseään, zombiudesta voisi olla jopa hyötyä. Voisi liikkua ja kuntouttaa itseään vähän helpommin, kun kivut eivät haittaisi. Jos pitäisi tälläisen oman kuntoutuksen, voisi tapahtua jotain edistystä, josta olisi hyötyä myöhemmin ilman lääkettäkin. Jos saisi esimerkiksi kehon kestämään paremmin liikuntaa ja kuntoaan parannettua zombina, voisi sen jatkaminen olla helpompaa ja kivuttomampaa ilman lääkettä myöhemmin. Tämä on vain tälläinen mietintä ja mahdollisesti kokeiltava juttu myöhemmin, pitää katsoa..

kisu

Low battery

batteryTuntuu siltä kuin patterini olisivat lopussa.

Olen todella uupunut ja kipuinen. Alavatsa on ilmeisesti siitä kierukan asettamisesta niin kipeä, että on ollut pakko ottaa täydet kipulääkkeet. Arcoxia taas laittaa vatsan niin sekaisin, että heikottaa. Heikottaa, mikä taas uuvuttaa. Alavatsan kipu säteilee alaselkään ja lonkkien ollessa kipeät, mikään asento ei oikein tunnu hyvältä. Pyörin siis ympäriinsä huohottaen kivusta, yrittäen keskittyä johonkin mikä veisi ajatukset muualle.

Opiskelujutut painaisivat päälle, jos olisi energiaa ajatella niitä. Olen joutunut olemaan paljon poissa ja hommia on kerääntynyt, mutta tänään niihin ei ole ollut energiaa. Eilen energiataso oli parempi. Heräsin ajoissa, vein koiran aamuauringon paistaessa ja kipusin vielä sänkyyn lepäämään hetkeksi. Tein aamupalaksi smoothien ystävän antamalla kunnon isolla blenderillä ja kävin pääsiäismyyjäisissä. Myöhemmin ystäväni tuli kylään koiransa kanssa ja vietimme mukavan iltapäivän. Onneksi oli ohjelmaa, joka piti ajatukset kasassa, sillä kipu iski illalla aika pahasti ja jos olisin käyttänyt päivän opiskeluhommiin, olisi varmasti harmittanut. Nyt sentään voin miettiä eilistä positiivisesti ja kestän paremmin tämän kiputilan.

Huomenna olisi pakko päästä kouluun, saa nähdä mitä siitä tulee.