Born this way

santana3

Olen keksinyt, miksi tykkään olla yksin.

Kun innostun jostain asiasta, kukaan ei ole vaikuttamassa siihen. Ei innostamassa lisää tai myöskään pilaamassa sitä. Saan itse tutkiskella, mitä oikeasti tunnen, mistä tykkään ja mistä en tykkää. Reaktiot ovat puhtaita ja aitoja, kun en myöskään ajattele, mitä joku toinen ajattelisi tästä. Korkeintaan koira katsoo ihmetellen, että mitä sinä hihkut.

Tähän liittyy aiemmin mainitsemani Glee-into. Olen aina pitänyt sarjasta, mutta se unohtui pitkäksi aikaa, kunnes viime aikoina olen palannut sen pariin. Hieman nolottaa myöntää, mutta olen fani. Ihanaa musaa, hyvä fiilis ja samalla käsitellään tärkeitä asioita – mikäs sen parempaa.

Yllättäen käsitellyistä aiheista eniten koskettaa homoseksuaalisuus ja sen tuomat haasteet, johtuen lähinnä ihmisten suvaitsemattomuudesta. Olen itsekin törmännyt samaan aiheeseen, tasa-arvoisen aviolittolain käsittelyn herättämien keskustelujen takia.

Varmaan kellekään ei tule yllätyksenä, että kannatan lakia. Olen hyvin avoin omasta sateenkaarevuudestani, vaikka en tee siitä numeroa. Puhun aivan kuten kaikki muutkin ja jos tulee tilanne, jossa sen sanominen on luontevaa, kerron siitä. Uusien ihmisten kanssa haluan sen usein tulevan ulos mahdollisimman pian, sillä tiedän näin ainakin välttäväni ihmiset, jotka eivät sitä kestä. Kukaan ei ole siitä vielä tehnyt numeroa, toivottavasti ei teekkään.

Kuitenkin muutamaan keskusteluun, lakiin liittyen, olen joutunut. Eräässäkin viime viikon tilanteessa eräs ihminen alkoi puhumaan ja kyseenalaistamaan lain tarpeellisuutta, enkä voinut hillitä itseäni. Saatan olla ujo ja hiljainenkin joskus, mutta joskus vain tälläisissä tilanteissa todella kiihdyn ja silloin on ujous kaukana.

gay_wedding

”Miksi se laki muka pitäisi saada? Jos homot  saisi avioliitto-oikeuden nyt, mitäs sitten esimerkiksi polyamoriset tai aikuinen insestipariskunta, jotka haluavat tasa-arvon nimessä naimisiin, mitäs siihen sitten sanot?” Tälläisen argumentin sain vastaani ja hetken jouduin hengittämään syvään. Minun yksi piirteeni rinnastetaan insestiin, ihanaa. Sain selittää, kuinka homoseksuaalisuus on yksi ihmisen piirre, niin kuin ihon tai silmien väri.  Siitä on useita tutkimuksiakin, kuinka se on synnynnäistä. Polyamorisuus ja insesti ovat valintoja, joita ainakaan vielä ei minun tietääkseni ole todistettu tieteellisesti olevan synnynnäinen piirre. Eikä tässä haetakkaan kaikille maailman ryhmille subjektiivista tasa-arvon kokemusta. Kyse on siitä, että aina on ollut olemassa ja tulee olemaan pieni osa ihmisiä, joiden yksi piirre on homoseksuaalisuus. Vähän kuin vasenkätiset tai vaikka tummaihoiset. He elävät kuten muut ja perustavat esimerkiksi perheitä. Laki ei saisi syrjiä heitä vain yhden ominaisuuden takia. Kyse on tasa-arvoisuudesta lain edessä.

”Mihin kirkko sitten perustuu jos ei Raamattuun?” Sitten vedettiin mukaan kirkko, Raamattu ja Jumala. Piti vetää henkeä ja sitten alkoi Raamatun tulkinta by minä. Lyhennän tähän. Mielestäni Raamattu on hieno kirja ja aikana, jolloin sitä on kirjoitettu, se on myös edistyksellinen. On kuitenkin tieteellisesti osoitettu fakta, että se on useista kirjoista koostuva kokoelma, jota on muokattu useita kertoja ja sitä on käännetty useita kertoja useille eri kielille, joista on tehty taas lisää käännöksiä. Siksi sitä lukiessa se on hyvä nähdä kahteen jakautuvana: muuttuvaan ja muuttumattomaan. Se on kirjoitettu tietyssä ajassa ja tietyssä kulttuurissa, mikä näkyy siinä ja sitä pitää ymmärtää. Aika ja kulttuurit, jossa sitä nyt tulkitaan, eivät ole samoja ja näin ollen myöskään tietyt asiat eivät pysy muuttumattomina. Muuttumatonta on sen sanoma: rakkaus. Lähimmäisen rakkaus.

Esimerkiksi jos luet vanhaa kirjaa, sanotaanko sata vuotta sitten kirjoitettua, vaikka lastenhoito-opasta, ymmärrät siinä olevan sekä muuttuvaa että muuttumatonta. Muuttumatonta voi olla sen sanoma: lapset ovat arvokkaita ja heistä tulee pitää huolta. Muuttunutta voivat olla osa sen ohjeista, joistakin voidaan esimerkiksi tietää tämän päivän tiedon nojalla olevan hengenvaaraa, joten et noudata niitä kaikkia. Voit kunnioittaa ja arvostaa kirjaa ja sen sanomaa, etkä kyseenalaista sen kirjoittajien halua vaikuttaa ihmisiin hyvällä tavalla. Mutta ymmärrät, että kirja ja sen ohjeet ovat laadittu tietyssä kulttuurissa ja tietyssä ajassa.

En siis kritisoi kristinuskoa, kirkkoa, Raamattua tai Jumalaa. Mielestäni niiden pitäisi keskittyä sen syvimpään olemukseen: rakkauteen, lähimmäisen rakkauteen. Ja se ei mielestäni ole mitenkään ristiriidassa homoseksuaalisuuden tai tasa-arvoisen avioliittolain kanssa. Tärkeintä olisi kuitenkin saada tasa-arvo lain edessä ja uskonnolliset yhteisöt saisivat itse päättää miten haluavat asian kanssa edetä.

be_braveJa näin taas saarnasin. Mutta vain vähän, toisin kuin viime viikolla, jolloin minä puhuin puoli tuntia ja muut kuuntelivat. Annoin tilaa kysymyksille ja vastasin niihin kunnioittavasti, en lähtenyt haukkumaan tai arvostelemaan toisten ajattelutapoja. Toivoin vain, että he ajattelisivat itse, heille valmiiksi annettujen vastausten sijaan. Ja tämän yhden epäilijän silmissä tuntui heräävän ajatus tämän saarnan loputtua.

Tärkeintä itselleni on, että olin rohkea. Olin rohkeasti oma itseni ja puolustin omaa näkökantaani. Puhuin rohkeasti ja silti kunnioittavasti. En loukannut ketään ja sain kannustusta, sekä kiitosta. Ihmettelin itsekin rohkeuttani ja saarnaamistani, mutta ainakaan sitä ei tarvitse hävetä.

Vastaa

95 − = 92