Haastamista

varmuusElämä fibromyalgian kanssa on ennalta-arvaamatonta. Koskaan ei voi olla täysin varma milloin kivut alkavat tai millainen päivä on edessä seuraavana päivänä: onko kipu asteikolla 4 vai 9.

Olen yrittänyt vähän haastaa itseäni tässä suhteessa. Koska mikään ei ole täysin varmaa, pitää vaan yrittää tehdä. Olen suunnitellut kaikkea kivaa ohjelmaa, tai no en varsinaisesti itse suunnitellut, vaan sitä on vain tullut elämääni varsinkin uusien ystävien kautta. Olen päättänyt, että haluan osallistua, joten valmistaudun mahdollisimman hyvin etukäteen. Jaan ohjelmia eri päiville, yritän nukkua mahdollisimman paljon ja niinä päivinä kun on ohjelmaa, herään vähän aiemmin ottamaan kipulääkkeen ja menen hetkeksi takaisin nukkumaan, jotta kunnolla herätessäni lääke vaikuttaa jo. Näin yritän minimoida huonot kipupäivät.

Olen yrittänyt haastaa itseäni myös luonteeni osalta. Välillä olen aika ujo ja helposti teen asioita, jotka ovat tuttuja, tai varon liikaa kipujen takia. HLBTIQ-koulutus oli yksi tälläinen itseni haastamistilanne ja samoin nyt tekemäni koulutukset, joissa todella saa jännittää ensin. Menet täysin vieraan, yleensä aika ennakkoluuloisen nuorisoporukan eteen kertomaan monimuotoisuudesta ja koskaan ei täysin voi tietää, mitä tapahtuu. Onneksi olen pärjännyt hyvin ja nauttinut tilanteista todella paljon. Vaikka ensin tulee kaikki törkeydet ja huutelut, niin sitten nuoret jotenkin lakkaavat jännittämästä ja alkavat kuunnella, pohtiakin asioita. Sen muutoksen näkeminen motivoi.

Olimme kahden ystäväni kanssa eilen kouluttamassa ja meillä oli todella hauska päivä. Näimme jo päivällä ja kävimme yhdessä kahvilla sekä syömässä, juttelimme ja nauroimme. Puhuimme myös erittäin syvällisistä ja viisaista asioista, mikä ei ole itsestäänselvyys kaikkien ihmisten kanssa. On ihanaa, että on ystäviä, jotka voivat puhua todella järkevistä keskustelunaiheista ja toisaalta heittää niin hulvattomia vitsejä, että naurua on mahdotonta lopettaa. Itse koulutuskin sujui hyvin ja tuimme toisiamme hienosti porukkana. Itselle koulutuksen osalta lempihetkeni oli, kun yksi työntekijä tuli sanomaan ”Uskon, että nuorille oli tärkeintä, kun tuon näköinen kaunis nainen tulee ja sanoo täysin häpeilemättä, että olen lesbo. Silloin he oikeasti tajuavat, että meitä on monenlaisia ja se on ihan okei”. Tämä merkitsi myös itselleni todella paljon, sillä olisin itse nuorempana toivonut kuulevani sateenkarevuus-asioista ihmiseltä, johon olisin voinut jotenkin samaistua.

sameKoulutuksen jälkeen sain kyydin kotiin ja kaaduin väsyneenä sänkyyn. Nyt 12h yöunien ja yksien lyhyiden päiväunien jälkeen alan taas virrota, mikä on hyvä. Yksi koulutuksen kautta saamani ystävä kutsui minut viikko sitten syntymäpäivillensä, jotka ovat tänään illalla. Hän on kutsunut sinne lähinnä lapsuudenaikaisia ystäviään, mutta halusi kutsua minutkin, koska meistä on tullut ystäviä. Vähän jännittää mennä viettämään iltaa vieraaseen kaveriporukkaan, jossa kaikki muut tuntevat toisensa. Mutta toisaalta tiedän sieltä nyt yhden toisenkin ihmisen ja uskon, että näin mukavalla ystävällä on myös mukavat ystävät.

Haastan siis itseni menemään juhliin vain omana itsenäni ja katsomaan mitä tapahtuu, ilman paineita. Minullahan voi olla jopa hauskaa!

Vastaa

+ 53 = 58