Kokeilua

11986950_1479429482360734_7353782681150176656_nMielestäni kuvassa oleva lause sopii erittäin hyvin myös fibroon – ei ole yhtä reseptiä, joka auttaisi kaikille fibromyalgikoille. Ei ole valmiita ohjeita tai neuvoja, jotka varmasti auttavat. Pitää vain kokeilla.

 Kuitenkin jotain perusasioita on, joita tutkimukset ovat vahvistaneet:

  • Jännitys lisää kehon vastustusta, mikä voimistaa kipua. Jos ei löydä omaa keinoa vapautua kehon jännityksistä, jännitys pahentaa kipua ja mitä enemmän kipua tunnet, sen enemmän jännität huomaamattasi kehoasi ja pahennat kipua vielä enemmän. Noidankehä on valmis.
  • Energiaa pitäisi saada tarpeeksi, jotta keho jaksaa taistella kipua vastaan
  • Hapenottokyky heikentyy fibromyalgikoilla helposti, kun kipu ja uupumus aiheuttaa jännitystä kehossa, mikä heikentää hapenottokykyä. Hapenottokyvyn parantaminen on tärkeää, koska se auttaa jaksamaan paremmin ja poistamaan liikoja maitohappoja kehosta, joita syntyy fibromyalgikoilla muita helpommin ihan arkisissa asioissa, saati sitten jos vielä liikkuu. Kun maitohappoja on jo valmiiksi kehossa ja niitä syntyy lisää liikunnasta, tulee liikunnasta entistä kipeämmäksi, jos ei huolehdi hapenottokyvyn parantamisesta ja palautumisesta.
  • Koska energiavaihdunta fibromyalgikoilla on hitaampaa, keho palautuu hitaammin esim. liikunnasta. Eri palautumiskeinoja pitää siis kokeilla ja etsiä ne, mitkä itseä auttaa, ovat ne sitten Valmarin- tai muita palautusjuomia, venyttelyä, kevyt hieronta, palauttava kevyt liikunta… Tai vaikka vaan lepo.

Näitä asioita kannattaa siis kuitenkin pitää mielessä, ainakin itse yritän.

9529ed20667dd806ec698af5bd6e2c02

 Fibromyalgia on kuin palapeli, ei riitä, että on vain kipua ja uupumusta, oireita ja vaikutuksia on satoja… Miten sitten selvitä niiden kanssa, se onkin isompi palapeli ratkottavaksi.

Kuten aiemmin kirjoitin tänne, olo oli aika epätoivoinen, kun kaikki tuntui olevan huonosti. Fibro painoi päälle, raha huolet täyttivät mielen ja koulujutut painoivat. Tulin epätoivoiseksi. Niin tapahtuu joskus ja se kuuluu tähän tunteiden vuoristorataan, mihin pitkäaikainen sairastaminen vie pakostikin.

Ja kuitenkin sain taas huomata kantapään kautta, kuinka vastaus näissä tilanteissa on kerta toisensa jälkeen ollut minulle sama: vapauttaa tunteet ja jännitys, hengittäminen. Kirosin oloani, mutta vasta kun uskalsin hengittää ja rentoutua, pystyin päästämään tunteet ulos ja itkemään. Itkin kaiken turhautumisen, väsymyksen ja pettymyksen ulos, minkä jälkeen oli aika tyhjä olo. Tyhjään oloon tein sitten meditaatio-harjoituksia, mikä sain muistamaan, että asiat järjestyy. Minussa on jo kaikki, minun täytyy vain oppia rentoutumaan, pehmentymään ja löytämään tarvittavat asiat itsestäni.

Kävin kivuista huolimatta myös salilla, vahvasti lääkittynä ja palautusjuomin varustettuna. Harjoitin hapenottokykyäni crosstrainerilla ja huolehdin sen jälkeisestä levosta. Yleensä pahojen kipujaksojen aikana vältän liikkumista, mutta nyt päätin sisukkaasti kokeilla uutta. Sain salille seuraa, joten tiesin pääseväni edes jotenkin kotiin (tai sairaalaan), jos tämä ei olisikaan hyvä idea. Ja kappas, se ei ollut huono idea. Liikuttamalla kehoa sain lisää jännitystä purettua kehosta ja pystyin hengittämään paremmin, mikä taas helpotti meditointia ja muuta rentoutumista. Positiivisia seurauksia kielteisen noidankehän sijaan siis.

Ja näiden keinojen avulla olotila alkoi helpottamaan. Fibro-oireet hieman helpottuivat ja kipu lieventyi, kun pystyin hengittämään kunnolla ja rentouttamaan ylimääräiset jännitykset.

Tämä toimi tällä hetkellä minulle. Pitää vain kokeilla sisukkaasti.

Ja jos ei jaksa kokeilla, niin anteeksiantaa itselleen ja keskittyä löytämään mahdollisimman hyvä olotila silti.

11200636_10153119275917371_1529093925064647867_n

Vastaa

35 − 34 =