Uusi kuva

PhotoGrid_1454054849739_resizedKyllä. Uusi kuva iholla. Uusi tatuointi.

Rahaahan ei koskaan ole liikaa, päin vastoin, mutta säästin jouluna saamani vähät rahat ja käytin ne uuteen kuvaan. Sen verran pieni summa, ettei se arjessa paljoa muuta, mutta sillä voi saada jotain elinikäistä ja tärkeää, kuten tatuoinnin… Ja tälläinen siitä tuli, olen todella tyytyväinen! Kuva on otettu suoraan sen tekemisen jälkeen eli vaalenee vielä parantuessaan (ja tuo tussin jälki toki katoaa heh).

Miksi tämä kuva ja tähän paikkaan?

Screenshot_2016-01-22-07-03-02_resizedHalusin ottaa tatuoinnin merkitsemään sitä paikkaa millä on väliä, missä se aito itse, rakkaus ja valo, sijaitsee ja mitä kohti pyrin meditoidessa. Se sisäinen valo, rakkaus, tuntuu kehossani tuossa kohtaa ja siihen pyrin olemaan kosketuksissa. Mielestäni sisältäpäin loistava pohjantähti sopi kuvastamaan sitä hyvin, sillä pohjantähdestä haetaan suuntaa eksyessä ja niin sitä pitäisi hakea myös omasta sisäisestä valostaan. Rintojen välissä se on  näkyvissä vain minulle ja minulle läheisille ihmisille, näen sen kuitenkin itse peilistä joka aamu ja ilta, se on aina siinä muistuttamassa, että kaikki löytyy sisältä.

Screenshot_2016-01-22-14-48-35_resized

Viime aikaiset rankat kokemukset ja koettelemukset saivat minut kokemaan, että haluan ja tarvitsen jotain konkreettista muistuttamaan minua kaikesta tästä – että selviän, kun pidän suunnan oikeana, kuuntelen itseäni ja hiljennyn. Samalla tatuoinnit ylipäätään merkitsee minulle sitä, että minä hallitsen omaa kroppaani ja olen päätäntävallassa siitä, valitsen millainen kehostani tulee. Se lisää omaa itsetuntemusta ja itsevarmuutta, positiivista kehonkuvaa, mikä ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys minulle. Olen käynyt elämäni aikana monenlaista itseinhoa ja epätoivoa läpi, mutta nyt käyn läpi paranemisprosessia kohti rakkautta. Näen kehoni erilaiset jäljet merkkinä voitetuista koettelemuksista, enkä häpeä niitä. En muutenkaan häpeä kehoani, vaan koen myötätuntoa siitä, mistä kaikesta se on selvinnyt ja minkä kaiken läpi se on minut kuljettanut. Ja nyt taas uusi tatuointi muistuttaa siitä lisää.

Screenshot_2016-01-24-10-36-31_resized

Kun katson peiliin, näen kehoni, sieluni kodin. Kodin, joka on hieman kärsinyt, mutta johon olen myös itse rakentanut. Rakentanut tärkeitä muistutuksia elämästä ja tärkeistä asioista, tatuointejeni kautta. Se on vain ja ainoastaan minun kotini, eikä ole toista samanlaista. Kuvat korostavat sitä kauniilla tavalla.

Näin tatuoinnitkin saavat itselleni tärkeämmän merkityksen kuin moni arvaisi.

Screenshot_2016-01-21-15-26-56_resized

Pakahtuminen

pallotOlen niin pakahtumaisillani rakkauteen.

Minulla on niin upeita ystäviä ympärillä, jotka oikeasti välittävät minusta ja joiden kanssa on keskinäinen luottamussuhde. Koen olevani rakastettu ja olen onnellinen.

Olen saanut tänä viikonloppuna viettää erityisen paljon aikaa erään rakkaan ystävän kanssa ja saanut olla osallisena hänen elämänsä tärkeissä hetkissä. Kävimme perjantai-iltana pitkästä aikaa tanssimassa ja meillä oli todella hauska ilta. Lauantaina kävimme häämessuilla ja syömässä, sain olla mukana valitsemassa häihin liittyviä kaikkia härpäkkeitä. Paljon rakkautta ympärillä, niin on hyvä olla.

Kun muuten on vaikeaa ja raskaita asioita elämässä, on ihanaa, kun on ihmisiä, jotka muistuttavat rakkaudesta ja saavat päivät valoisimmiksi.

Lääke- ja lisäravinnepäivitys

c96b3a7c510e25a2fa227ab6cb828dd1Huomasin, etten ole tehnyt mitään kokoavaa päivitystä siitä, mitä lääkkeitä ja lisäravinteita tällä hetkellä käytän fibromyalgiaan. Vaikka kipu on lievempää ja sitä on vähemmän, sitä kuitenkin on varsinkin treenaamisen jälkeen ja se vaatii yhä hoitoa.

Siispä asiaan.

Lääkkeet:

  • Escitalopram actavis 10mg – kipukynnystä nostava, piristävä lääke, mikä auttaa jaksamaan ja pärjäämään uupumuksen kanssa
  • Parasetamol 1g – 1-3krt päivässä tarvittaessa, yksistään ei riitä mihinkään
  • Arcoxia 60mg – kipulääke, mikä vie pahimman terän kivulta pois, vaikuttaa vatsaan eli kovin paljon tätä ei kannattaisi käyttää
  • Melatoniini 3mg – auttaa nukahtamaan iltaisin nopeammin

Cymbaltaa ja Triptyliä kokeilin, kumpikaan ei sopinut minulle.

Toinen tärkeä huomio, mitä en ole päivittänyt välttämättä suoraan tänne. Alkoholi ja lääkkeet. Jos syö jatkuvasti jotain lääkettä, lääkeainetta on veressä joka tapauksessa, jättäisi sinä päivänä lääkkeen ottamatta tai ei. Eli kannattaa varovasti kokeilla, miten alkoholi ja oma lääkitys sopii yhteen, vai sopiiko, koska mitään vippaskeinoa siihen ei ole. Aiemmin jätin jotain lääkettä ottamatta sinä päivänä, jos menin ulos ja aioin juoda, mutta ei siinä ollut mitään eroa. Päin vastoin saattoi tulla pääkipua, kun ei ottanut säännöllistä lääkettä. Joillain vaikutukset on vahvempia kuin toisilla, ne on tosi yksilöllisiä. Itse pystyn nykyisellä lääkityksellä ihan hyvin juomaan useampia drinkkejä ilman sen kummempia vaikutuksia, mutta tiedän ihmisiä joille tulee heti  huono olo.

Lisäravinteet:

  • D-vitamiini – 50mg päivässä, pitäisi tehdä hyvää fibroille
  • Magnesium – Rentouttaa iltaisin otettuna, auttaa hermostoa ja lihaksia toimimaan normaalimmin
  • MSM-rikki – sitruunamehun kanssa vesipullossa treenatessa, parantaa hapen liikkumista kehossa ja lihasten toimintaa
  • Valmarin – parantaa energiavaihduntaa, toimii palautusjuomana liikunnan jälkeen, poistaa turhaa happamuutta kehosta

Muita lisäravinteita olen aiemmin kokeillut, enkä kokenut niistä olevan hyötyä minulle. MSM-rikistäkään en kokenut silloin olevan hyötyä, sillä en voinut harrastaa liikuntaa ja sen positiiviset vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos fibron lisäksi yrittää harrastaa liikuntaa ja keho hapettuu liikaa fibron takia.

Muuta:

  • Pidän ateriavälit säännöllisinä, jotta keholla on energiaa käsitellä kipua, ja yritän syödä terveellisesti (=kaikessa kohtuu)
  • Juon nykyään kupin kahvia aamuisin, mikä auttaa vatsantoiminnassa ja tuo energiaa
  • Juon säännöllisesti inkivääriteetä – raastan tuoretta inkivääriä (mitä säilytän aina pakkasessa valmiina kuorittuna) mukiin, laitan hunajaa ja kuumaa vettä, jos on flunssaa niin lisään myös sitruunamehua
  • Yritän venytellä ja liikkua säännöllisesti, että voisin mahdollisimman hyvin
  • Meditoin – tärkeintä löytää oma tapa pysähtyä ja rentoutua, hengittää tietoisesti

hengitysTämä video (klikkaa saadaksesi auki!) on paras pika-apu, jos ei meinaa muuten löytää tapaa rentoutua edes hetken ajan.

Koti

muutosHeräsin ajoissa, vein koiran ja lähdin koululle.

Teimme ryhmätöitä ja oma päiväni loppui jo puoli 12. Söimme kavereiden kanssa lounaan ja lähdin bussilla salille.

Salilla huomasin, että olin unohtanut sekä urheilurintsikat että juomapullon treenijuomineen. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, mieleni teki niin päästä purkamaan energiaa, joten nauroin vain tilanteelle ja olin tavallisilla rintsikoilla ilman treenijuomaa.

”Tänään on hyvä päivä olla onnellinen ja syleillä muutosta” Kuvan teksti kolahti jotenkin minuun. Salilta tullessa oloni oli niin onnellinen ja mieleni olisi tehnyt mieli syleillä muutosta – mahdollisuuttani liikkua. Pystyn, haluan, pidän. Pystyn liikkumaan, haluan liikkua ja pidän siitä. Se tuntuu niin hyvältä…

2016-01-20 15.11.30Kirjoitin tänne elämänkatsomuksestani ja kuinka se keskittyy sisäiseen valoon, eikä ulkoiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei ulkoisella olisi merkitystä. Ulkoinen on tärkeä, mutta kunhan siihen ei samaistu liikaa, vaan muistaa sisällään olevan valon.

Monesti henkisissä yhteyksissä kehosta puhutaan sielun kulkupelinä, minkä avulla on mahdollista kokea maanpäällisiä asioita. Itse olen kuitenkin puhunut siitä sielun kotina. Kulkuväline kuulostaa niin kliiniseltä, tekniseltä ja kertakäyttöiseltä. Itse tykkään ajatella omaa kroppaani kotina, jossa voi vähän vetää ja asiat olla vähän rempallaan, mutta se on kuitenkin minua varten; tarjoaa suojaa, lepopaikan, mahdollisuuden toimia. Kotiin yhdistyy myös tunteet ja tunneside, kun kulkuväline on vaihdettavissa ja aina haaveillaan uudemmasta mallista.

Kehoni ei ehkä ole hieno temppeli kultareunuksin ja marmoripinnoin, mutta se on minun kotini. Se on ehkä pieni maalaistorppa, jota kunnostan rakkaudella ja ajan kanssa, tehden siitä itselleni parempaa. Se on maalaisromanttinen, viehättävä, persoonallinen ja sellainen, joka hurmaa omanlaisuudellaan, eikä uutuudenviehätyksellä. Uudenkarheaa tästä kropasta ei saa, kipuja ja vaivoja löytyy, mutta teen kaikkeni, että ne paranisivat ja vaikuttaisivat elämääni mahdollisimman vähän. Rakkaudella sitä kunnostan.

Ja liikunta on tähän ollut tärkein avain. Crosstrainerilla tuntuu, että puran kaiken ylimääräisen tunteen ja sisällä olevan epämääräisen olon ulos. Bodybalancessa taas avaan kaikki jumit ja hoidan taloni perusteita, lihaksia, haastamalla ne kovaan työhön. Näillä kahdella parannan niin aerobista kuntoani että lihaskuntoa, pidän huolta itsestäni. Eikä se tunnu työläältä, vaan nautin siitä ja kaipaan sitä, mietin milloin pääsisin seuraavan kerran menemään. Välillä en pääse niin usein kuin haluaisin, mutta en ota siitäkään paineita. Teen tätä ajan kanssa rauhassa, ei tässä kiire ole.

Ja tämän päivän treeni tuntui taas siltä. Vietin kotini kanssa laatuaikaa puurtaen tunnin crossilla ja sen jälkeen olo oli niin ihana, että halusin vaan syleillä itseäni ja kiittää hyvästä työstä, mutta tyydyin kiittämään universumia mahdollisuudesta liikkua.

Kävelin kotiin ja lähdin koiran kanssa koirapuistoon heittämään pienelle palloa, enkä voinut lakata hymyilemästä.

Sairaalareissu

cryingOli jälleen aika käydä sairaalassa tutkimassa gynekologisia ongelmia.

Lähdin ajoissa, mutta bussi oli myöhässä ja ajoi huonon sään vuoksi todella hitaasti. Olin 10 minuuttia myöhässä. Lääkäri haukkui minut heti alkuun ”Miten kehtaat tulla myöhässä? Etkö ymmärrä kuinka tärkeää työtä teemme ja että meillä on täällä minuuttiaikataulu? Hoitajat ovat joutuneet soittamaan perääsi eikä puhelimeesi saada yhteyttä!” Pyysin anteeksi ja yritin selittää tilannetta, mutta lääkäri ei kuunnellut ja keskeytti.

Sitten lääkäri alkoi vaatia minulta vuotopäiväkirjaa, jota kukaan ei ole koskaan minua pyytänyt pitämään. Olen kuitenkin pitänyt kalenterissa omaa seurantaa, joten yritin sieltä katsoa. Lääkäri valitti, että miten epäselvästi ne olivat ja itsekin aloin mennä jo sekaisin kun hirveässä paineessa etsin niitä. Lääkäri oikein kiehui tässä vaiheessa.

Tutkittuaan tietoja, päätti lääkäri ottaa taas uuden näytteen kohdusta. Hoitaja antoi puudutuksen ja ihmettelin, miten en aiemmin ole saanut. Molemmat olivat ihmeissään, että aiemmin koepala on otettu ilman puudutusta, vaikka sen laittaminen on normaalikäytänne ja vie vain sekunnin. Puudutuksesta huolimatta koepalan otto oli kivulias.

Koepalan ottamisen jälkeen lääkäri kertoi ottaneensa koepalan sen vuoksi, että oli huomannut jo yli vuosi sitten otetussa koepalan patologin lausunnossa olevan merkintöjä, joihin kukaan myöhempi sairaalalääkäri ei ole puuttunut. Kohdustani otetusta koepalasta oli lyötynyt sekä tulehtuneita että tuhoutuneita soluja. En kuitenkaan ole saanut hoitoa tähän, joten nyt pitää tutkia löytyykö niitä vielä. Voi olla, että olen kärsinyt yli vuoden kohtutulehduksesta… Saan tietää 3 viikon päästä ja sitten mahdollisesti joudun syömään vahvat antibioottikuurit.

Ehdin jo huokaista, että pääsen vihdoin ulos, mutta ei. Lääkäri rupesi haukkumaan, että olenko aikonut tehdä lihavuudelleni jotain ja jos se vaikuttaa asiaan. Yritin selittää hänelle, että oireet ovat alkaneet jo ennen tätä viimeaikaista painonnousua, jolle yritän koko ajan tehdä jotain. Kerroin syöväni terveellisemmin ja liikkuvan paljon, mutta lääkäri olikin sillä aikaa huomannut lääkitykseni, eikä kuunnellut.

Siitähän lääkäri vasta innostui… Olen kuulemma liian nuori syömään Arcoxiaa ja ne ovat hänen mielestään tarpeettomia. Yritin selittää fibromyalgiasta ja kuinka en välillä ole päässyt ylös sängystä, saati kouluun, ilman lääkettä. Yritin myös kysyä, onko sitten jotain parempaa kipulääkettä, jos tämä on niin huono. Panadolin pitäisi kuulemma riittää.

kyynelKun vihdoin pääsin ulos huoneesta, aloin itkemään.

Istuin yksin sairaalan käytävällä ja itkin. En ole yleensä koskaan myöhässä lääkäristä, enkä nytkään olisi halunnut olla. Minulla oli niin paha mieli, kun olin tällä myöhästymisellä suututtanut lääkärin näin pahasti ja joutunut saamaan tälläistä kohtelua osakseni. En kokenut sitä oikeudenmukaiseksi.

Erityisesti minua loukkasi lihavuuteeni suhtautuminen. Ymmärrän, että lääkärin on hyvä keskustella myös ylipainon vaikutuksesta ja kehottaa välttämään sitä, mutta senkin voi tehdä monella eri tapaa. Tapa millä hän käsitteli sitä, oli kaikkea muuta kuin ammatillinen ja asiallinen. En itsekään pidä siitä, että minulle on tullut näin paljon painoa lisää, mutta rakastan itseäni ja yritän koko ajan hoitaa itseäni, pudottaa painoa, liikkua. Hän ei suostunut edes kuulemaan mitä yritin tästä sanoa.

Onneksi sentään hän otti asian tosissaan ja huomasi tämän mahdollisen tulehdusasian. Toivon silti ettei hän enää hoida minua.

Ärsyttää myös, että koepalan ottamisen takia vuodan niin paljon, etten voi mennä Bodybalanceen, minkä olin täksi illaksi varannut… Pitää keksiä jokin muu tapa purkaa tämä turhautuminen. Onneksi sain jo puhuttua muutamalle ystävälle, jotka halusivat tietää miten sairaalareissu oli mennyt.

Flunssa, liikaa treeniä vai fibro?

emptyOlotila on tällä hetkellä tyhjä ja väsynyt.

Ja tälläisen olotilan iskiessä, tavallisin ajatus mikä päässä pyörii, on ”Johtuuko tämä flunssasta, liiasta tekemisestä vai fibrosta?”.

On niin ärsyttävää sairastaa sairautta, fibromyalgiaa, minkä perusolotila vastaa flunssaoireita ja liikaa treenaamista. Fibron normaalitilassa olet väsynyt, olo on vetämätön, lihaksia särkee, paikkoja kolottaa ja päässä on ”fibrofog” eli ”fibrosumu” eli ajatus ei kulje kovin nopeasti.

Nyt kun olo on pidemmän aikaa ollut suhteellisen hyvä, kiitos energiahoidon, meditaation ja liikunnan, tälläinen olo häiritsee vielä enemmän. En tiedä, olenko treenannut liikaa tai onko flunssa iskenyt, vai oireileeko fibro normaalia enemmän.

Mikä siinä eniten ärsyttää on se, että ei tiedä miten toimia. Jos on flunssa tuloillaan, olisi parasta jäädä vain kotiin lepäämään ja perua kaikki menot. Jos olo johtuu liiasta treenauksesta, peruisin huomisen bodybalancen ja huolehtisin palautumisesta paremmin, eli enemmän venyttelyä, Valmarinia ja lepopäiviä. Jos kyse on taas pelkästä fibrosta, en jäisi makaamaan sänkyyn tai peruisi huomista liikuntaa, vaan toimisin normaalisti ja tsemppaisin. Lepäisin sitten illalla paremmin ja ottaisin kipulääkettä lisää.

Mitäs nyt sitten?

kysymys

Kurkistus elämänkatsomukseeni…

universumKirjoitettuani edeltävän tekstin parantumisesta, ajattelin säikäyttää lukijat kunnolla ja avata omaa elämänkatsomustani, mihin ajatus paranemisestakin perustuu. Jos jaksat tämän tekstin lukea ja etkä pelästy, pisteet sinulle!

Aloitetaan fysiikasta. Yläasteelta ja lukiosta tuttu inhokkiaineeni, mikä nyt avautuu aivan uudenlaisena maailmana. Mutta siis, tuskin kukaan kieltää fysiikkaa ja sen tieteellisten tutkimusten tuloksia? No, maailmankatsomukseni lähtee ajatuksesta, että kaikki on energiaa. Mieleni, ajatukseni, kehoni. Muut ihmiset, eläimet, tavarat, maat, meret, ilma, planeetat, universumi. Fysiikka tarjoaa tähän perustelut: ensin huomattiin, että kaikki koostuu erilaisista atomeista, jotka toimivat todellisuuden rakennuspalikkoina. Atomien huomattiin koostuvan alkeishiukkasista ja myöhemmin tutkijat huomasivat niiden koostuvan kvarkeista. Viime aikaiset tutkimukset ovat johtaneet säieteoriaan, minkä mukaan kvarkit koostuvat äärettömän pienistä jatkuvasti väreilevistä säikeistä, joita kannattelevat äärettömän laajat, väreilevät kalvot. Väreilevät säikeet ovat energiaa, jotka väreilevät energiakentässä, väreilevillä kalvoilla. 

Tämä energiakenttä, kaikki missä kaikki tapahtuu, on jotain, mitä toiset nimittävät Jumalaksi tai Rakkaudeksi. Se on se vaikeasti selitettävä asia, mitä eri uskonnot yrittävät selittää omilla tavoilla. Energiakenttä mahdollistaa ihmeet, selittämättömät asiat, mitä havaitsemme elämässämme ja jolle yritämme löytää selitystä. Jumala on rakkaus. Jumala, rakkaus on energiakenttä, jossa kaikki tapahtuu. Jumala on siis kaikessa ja kaikkialla, koska kaikki on energiaa. Menemme sitten solutasoille tai ajattelemmeko asioita kauempaa, tiedämme kaiken sisältävän energiaa ja toimivan fysiikan lakien mukaisesti.

Screenshot_2015-12-16-13-05-00-1_resizedMikä yhdistää näitä kaikkia yrityksiä selittää tätä energiakenttää, on rakkaus. Pyrkimys löytää rakkaus itsestään.

Jos Jumala on rakkaus, energiakenttä, missä ja mistä kaikki koostuu, meissäkin on Rakkaus, sillä mekin olemme energiaa, joka värähtelee energiakentässä. Koostummehan energiasäikeistä, jotka värähtelevät tässä energiasta koostuvasta maailmassa, universumissa.

Ja tästä kaikesta lähtee elämänkatsomukseni. Jumala on antanut meidän kaikkien sisälle Rakkauden, sisäisen valon. Se on meidän jumalallisuutemme, mikä tekee meistä täydellisiä omina itsenämme. Se on se sama valo, jonka näemme vastasyntyneissä ja jota kukaan ei voi kiistää: kuinka he ovat täydellisiä vain itsenään, vaikka he eivät vielä osaa tai tee mitään, he vain ovat ja loistavat rakkaudesta. Mihin se häviäisi meistä ajan kanssa, ei minnekään. Maailma saa meidät vain kiinnittämään huomion muualla ja meille kehittyy ego.

Meillä on nimittäin valon lisäksi myös ego, joka syntyy pelosta ja elää pelosta. Ego haluaa meidän unohtavan sisäisen valomme ja etsivän rakkautta ulkopuoleltamme. Ego luo meille kuvan, että olemme erilaisia kuin muut, vaikka meissä kaikissa on sama rakkaudellinen valo sisällämme. Se saa meidät kokemaan, että olemme tyhjän päällä yksin ja täyttää mielemme pelolla.

Screenshot_2015-12-22-15-51-58-1_resized

Samaistumme egoon ja kuvittelemme olevamme yhtä kuin egomme ja ulkoinen muotomme. Elämme pinnallista elämää ja kuvittelemme kaiken tapahtuvan johtuvan ulkoisista tekijöistä. Jos joku loukkaa meitä, suutumme tälle ihmisille ja kuuntelemme egoamme. Unohdamme, että koko maailma on energiaa ja mikään ei satu sattumalta. Heijastamme sisäistä maailmaamme ulospäin. Jos joku loukkaa meitä, meidän tulisi miettiä miksi ja mistä loukkaannumme, ja mikä opetus meillä on opittavanamme? Mitä sisäistä asiaa nämä ulkoiset olosuhteet heijastavat? Elämäämme tulevat ihmiset eivät tule elämäämme sattumalta, vaan opettajiksimme. Emme saa ohittaa näitä oppimismahdollisuuksia egon ohjaamina, vaan opetella pohtimaan tapahtumien merkitystä ja ottamaan vastuu elämästämme.

Meillä kaikilla on nimittäin elämäntehtävä. Elämäntehtävämme on tulla valonkantajiksi. Kun kohtaamme ja käsittelemme opettajien tuomat heijasteet tunteineen, opimme erottamaan egon sisäisestä rakkaudesta. Opimme huomaamaan, että vaikka egon ohjailema mieli tuottaa epäileviä ajatuksia ja ajatuksia, etten esimerkiksi ole tarpeeksi hyvä, se ei ole totuus. Ajatukset tulevat ja menevät, niin kuin energialla on tapana, eikä niihin tarvitse samaistua. Kun opimme tunnistamaan egon puheen, meidän ei tarvitse enää tehdä valintoja pelosta, vaan voimme valita. Voimme valita pelon sijaan rakkauden, valon , joka on meidän sisällämme.

Screenshot_2015-12-18-11-08-02-1_resized

Meillä kaikilla on omat polkumme, mutta kaikilla on sama elämäntehtävä: löytää, tiedostaa ja päästää irti ajatuksista ja malleista, jotka estävät meitä näkemästä valoamme. Jokaisella on sama valo sisällään ja kun ymmärrämme sen, löydämme myötätunnon toisiamme kohtaan. Egon esittämä ajatus, että olemme erillisiä ja erilaisia, yksin, ei ole totta. Meissä kaikissa on samaa, vaikka ulkoisesti ei näyttäisi siltä. Joillakin on enemmän, toisilla vähemmän vaikeuksia voitettavana. Jotkut puhuu karmasta, mutta nimellä ei ole väliä. Ehkä jonkun tie näyttää nyt helpommalta, mutta ehkä hän on jossain edellisissä elämissään selvittänyt tietään jo valmiiksi. Tai ehkä joku toinen ei ymmärrä tästä henkisestä ulottuvuudesta mitään, ehkä hänen tiensä jatkuu vielä seuraavissa elämissä. Sillä jos kaikki on energiaa ja energian värähtelyjä, ei aikaakaan ole. Tämä aika ja elämä on yksi värähtelytaajuus, kuin radion yksi kanava. Se että kuoltuamme sanoisimme, ettei elämämme jatku enää, on kuin sanoisimme musiikin loputtua yhdellä radiokanavalla, ettei musiikkia ole enää olemassa, vaikka olisikin muita radiokanavia, radiotaajuuksia, missä musiikki jatkuisi.

Screenshot_2015-12-12-20-07-24-2_resized

Tärkeintä on keskittyä löytämään sisäinen valo, joka on kuin aurinko, jota egoa edustavat pilvet peittävät. Me olemme valo ja meidän täytyy erottaa pilvet valon tieltä. Kun näemme valon, ymmärrämme riittävämme näin ja että kaikki vastaukset löytyvät sisältämme. Kun näemme valon, ymmärrämme alkaa elämään rakkaudesta emmekä pelosta. Ymmärrämme, että rakkaus, vapaus, sisäinen rauha, ilo ja pysyvyys voivat löytyä vain sisältä. Kun löydämme ne sisältä päin, heijastamme sitä myös ulospäin ja saamme elämäämme hyviä asioita, koska vedämme puoleemme asioita, jotka ovat sisällämme. Kun luotamme valoon, rakkauteen, saamme rakkaudellisia asioita elämään.

Voimme löytää valon pysähtymällä ja hiljentymällä, kuuntelemalla hengitysten välissä olevaa hiljaisuutta ja rentoutumalla. Löydämme rakkauden, joka on meissä aina ja johon voimme aina luottaa. Voimme meditoida, hiljentyä, joogata, harjoittaa mindfulnessia, kuunnella rentoutusmusiikkia, tavalla ei ole väliä. Kaikissa niissä tähdätään tietoisuuden tilaan, jossa pystymme näkemään rakkauden valon.

Ei valoa sytytetä vakan alle pantavaksi, vaan valosi on tarkoitettu loistamaan. Älä siis piilota valoasi, vaan etsi se uudestaan ja kanna valoasi ylpeänä.

Screenshot_2016-01-02-11-29-05-1_resized_1Tuon ylläolevan tekstin kirjoitin hiljaisuuden retriitillä, se tuntui kuin annettavan jostain minulle ja kynäni vain sauhusi.

Jos näitä hengellisen puolen asioita ei ole miettinyt, ne voivat tuntua todella vierailta. Mutta ehkä ne jäävät mieleen muhimaan ja alat huomata todisteita arjestasi…

Kerron vielä loppuun esimerkin omasta elämästäni:

Koin lapsuudessani vaikeita traumoja ja opin pelkäämään, elämään egosta käsin. Opin ajattelemaan, että minä en ole riittävä, vaan minulle voi tapahtua pelottavia asioita ja että olen ihan yksin tässä maailmassa. Työnsin pelottavat kokemukset sisälleni kehoon. Kehoni oireili koko ajan, yritti saada minut huomaamaan mieleni piilottamat traumat ja tunteet, sairastuin fibromyalgiaan. Sen sijaan, että olisin ymmärtänyt kehoni ja mieleni olevan yhtä, kehomieli, samaistuin egooni. Ajattelin, että miksi juuri minulle käy näin ja miksi juuri minä sairastun, kehoni on typerä ja rikkinäinen. Ajattelin olevani yhtä kuin isokokoinen, rikkinäinen kehoni ja mitä ulkonäköni on. Olin onneton.

Screenshot_2015-12-25-15-46-12-1_resized

Kun ystäväni antoi minulle energiahoitoja, tuntui kuin taivaskanavani olisi auennut, kuten itse nimitän henkistä heräämistäni. Samaan aikaan minulle syntyi pikkuveli, jonka kasvamista ja kehittymistä seurasin. Rakastin häntä ja samalla ajattelin, että ”tuo pieni vauva on niin rakastettava ja täydellinen, vaikka hän ei ole vielä mitään. Hän ei ole vielä oma persoonansa, hän vasta kasvaa ja hänellä on vain tarpeita. Hän ei ole tehnyt tai suorittanut mitään, silti hän on täydellinen”. Mietin, mikä hänessä ja pienissä vauvoissa teki sen rakastettavuuden, täydellisyyden ja mihin se muka katoaisi ihmisistä heidän kasvaessaan? Eihän se voi olla niin, että ympäristö ja sen tuomat kokemukset jotenkin pilaisivat ihmisen. Ymmärsin, että meissä on vauvasta lähtien sisällä jotain, mikä on täydellistä, rakkautta, valoa… Eikä se häviäisi mihinkään, mutta että ympäristömme tuomat kokemukset saisivat meidät unohtamaan sen ja samaistumaan pinnalliseen maailmaan.

Samaan aikaan aloin meditoida säännöllisesti. Meditoidessa pääsin tilaan, missä en stressannut ja turhat ajatukset, että minun pitäisi tehdä ja olla enemmän, hävisivät. Pääsin tyhjään, sisäiseen tilaan, jossa ympäristö ei vaikuta minuun, minä vain olen. Ymmärsin tämän tilan samankaltaiseksi rakkauden tilaksi, mikä vauvoillakin on syntymästä lähtien. Pystyin näkemään, että tämä tila on valoa, rakkautta sisälläni, johon on mahdollista päästä käsiksi rentoutumalla, hiljentymällä, pysähtymällä.

Screenshot_2015-12-15-10-30-22-1_resized

Kun ymmärsin, että minussa, kipeässä ja sairastavassa ihmisessä, on sama tila, kuin puhtaassa, pienessä vauvassa, löysin valoni. Ymmärsin, että minussa, ihan kuin vastasyntyneessä, on jo kaikki. Olen jo valmis, rakastettava. Olen tässä maailmassa kokemassa kokemuksia, mistä huolimatta minun täytyy aina oppia palautumaan alkuperäiseen tilaani, valoon. Minun tulee opiskella eri kokemusten kautta kuinka silti luottaa valooni.

Koska minussa on jo kaikki, kuten vastasyntyneessä, on kaikki muutkin ihmiset samanlaisia, heilläkin on valo. Jokaisen tehtävä on löytää valonsa ja minun tehtäväni on löytää se sairaudestani huolimatta, en ole mitenkään erikoinen, parempi kuin muut, joten miksi minä en voisi sairastua tai kohdata vaikeuksia? Jos kohtaan traumat ja piilotetut tunteet, opettelen löytämään valon niiden kipeydestä huolimatta, voin löytää tien parantumiseen. Joka kerta kun voin luottaa valooni, tiedän, että olen tarpeeksi, olen rakastettava, olen yksin ja kuitenkin en ole yksin, olen kuten aivan kaikki muut. Kävelen vain omaa polkuani. Ja ne ihmiset, esimerkiksi sukulaiseni, jotka ovat lapsuudessa tehneet minulle pahaa, ovat opettamassa minulle jotain. He ovat tarjonneet kokemuksia, joiden kautta olen pakotettu etsimään jotain muuta, rakkautta ja valoa itsestäni. Ja ne ihmiset, jotka arjessa suututtavat minua, esimerkiksi sanovat etten riitä, tarjoavat mahdollisuuden joko samaistua egooni tai turvautua valooni. Ja jos jokin jonkun toisen käyttäytymisessä saa minut suuttumaan tai loukkaantumaan, se koskettaa egoani ja silloin tulee minun tutkia, mitä se opettaa minulle valon tiellä. Enkö usko riittäväni, mitä kokemuksia se muistuttaa, mikä trauma minulla on vielä käsittelemättä.

Mitä enemmän puran traumoja ja vanhoja tunteita, sitä vähemmän egoni pääsee vaikuttamaan ja voin luottaa enemmän valooni.

Loppujen lopuksi, mitä enemmän opin luottamaan enemmän valooni ja elämään siitä, rakkaudesta, käsin, sitä enemmän vedän myös fysiikan lakien mukaisesti rakkaudellisia asioita elämääni. Jos elän egosta ja pelosta käsin, vedän puoleeni sellaisia asioita. Uskonkin elämän olevan mahdollisuus löytää oma valo, rakkaus, sisältään ja oppia luottamaan siihen enemmän ja enemmän, elämän tarjoamista haasteista huolimatta, ja jos pystyt luottamaan valoosi, sinut palkitaan vetäessäsi puoleesi hyviä asioita. Loppujen lopuksi olemme vain energiaa vetämässä sisältämme heijastuvan energian kaltaista energiaa elämäämme… 😉

rakkausKuka ikinä oletkin, joka luit tämän… Oletkohan ihan pyörällä päästäsi. Ehkä. Ehkä pidät minua ihan outona.

Mitä toivoin saavuttavani tällä tekstillä?

Toivon, että sisälläsi heräsi jokin kipinä, valosi kipinöi. Kokeilet ehkä meditoida, pysähtyä, rentoutua. Ehkä löydät rakkauden sisältäsi ja tiedät olevasi rakastettu.

Se ei tarkoita, että elämäsi muuttuisi yhtäkkiä maanpäälliseksi taivaaksi, ei se ole tarkoituskaan. Voit kuitenkin löytää sisäisen tilan, mikä auttaa jaksamaan ja kohtaamaan maailman. Rakkaudesta käsin jaksaa paremmin ja vetää elämäänsä lisää rakkautta, voi elää pehmeämpää elämää.

Paranemisesta

Screenshot_2015-12-17-11-48-22-1_resizedViime aikoina on saanut taas todella taistella fibromyalgiaa vastaan.

Olen nukkunut reilut 10 tuntia yön aikana ja silti muutaman tunnin hereilläolon jälkeen on tuntunut siltä, että on pakko päästä taas nukkumaan. On ihan sellainen olo kuin keho olisi painanut jotain sammutus nappia, eikä itsellä ole mahdollisuutta taistella vastaan, vaan sitä vaan hyytyy…

Epäilen tämän tilanteen johtuvan siitä, että mieli nostaa jatkuvasti pintaan vanhoja lapsuuden traumoja, joita olen ennen painanut alas muistamattomuuteen. Nyt olen kuitenkin päättänyt kohdata ne ja antanut luvan itselleni muistaa ne, milloin niitä nousee jatkuvasti pintaan. Se on todella raskasta ja jokin osa minusta tuntuu vielä vastustavan sitä, minkä vuoksi uskon fibronkin taas nostavan päätään.

Keho ja mieli ovat yhtä, kehomieli, joten uskon vanhojen, kipeiden traumojen olevan syvällä kehossa. Kun mieli yrittää vastustaa niiden muistamista, se jännittää kehoa ja vanhat traumat saavat kehon oirehtimaan, oikein huutamaan ”huomaa minut ja traumat, kohtaa meidät, kaikki piilotetut tunteet ja jännitteet!”. Jos kaiken kieltää, ei kohtaa traumoja tai tunteita, alkaa keho vaatimaan huomiota, sairastamaan. Paraneminen onkin prosessi, jossa oppii hyväksymään vanhat traumat, tunteet ja ikävät asiat. Kipu ja sairaus ovat oireita piilotetuista traumoista, tunteista. Hyväksymällä ja tuntemalla ne, ei anna niiden enää kontrolloida itseään ja silloin vapautuu niistä. Vapautuminen vanhoista traumoista ja tunteista voi auttaa myös fyysisiin vaivoihin ja sairauksiin, koska niiden ei enää tarvitse olla olemassa kiinnittämässä huomiotamme piilotettuun. Paraneminen ei ole siis vain oireiden eli kivun ja sairauden häviämistä, vaan syyn eli traumojen ja piilotettujen tunteiden hyväksymistä, kohtaamista ja vapautumista.

eiparantua

Kuulostaako helpolta? Todellisuudessa se on kaikkea muuta. Emme edes välttämättä ymmärrä, että meillä on traumoja ja käsittelemättömiä tunteita. Sairaus on oire niistä, joten jos sairastuu, tulisi alkaa miettiä, mistä se yrittää viestittää. Jos hoitaa vain oireita eli esimerkiksi kipua kipulääkkeillä, eikä sairauden syytä eli traumoja, ei voi parantua täysin. Paraneminen ei tarkoita pelkkää fyysisten oireiden häviämistä, vaan kokonaisvaltaista eheytymistä. Voiko oireet eli sairauden hävittää kokonaan käymällä läpi sairauden syyn eli traumat ja piilotetut tunteet? Uskon niin ja toivon niin. Siihen perustuu kaikki vanhat kansanperinteet, energiahoidot, henkiparannukset, shamanismit, luontaishoidot…

Energiahoito on itsellä auttanut nostamaan traumat tietoisuuteen ja terapiassa käsittelen niitä, ja se on kaikkea muuta kuin helppoa. Se järisyttää koko maailmaani, muuttaa käsityksen kaikesta. Se tuo ymmärrystä, miksi olen kuka olen nykyään, miksi egoni on tälläinen ja miksi minulla on tiettyjä neurooseja. Se tuo ymmärrystä, miksi olen samaistunut egooni ja unohtanut sisäisen, henkisen tilani.

Screenshot_2015-12-25-10-51-56-1_resized

Muistan yhtäkkiä kamalia asioita, joita minulle on tapahtunut lapsuudessa, jotka olen painanut syvälle kehooni, etten muistaisi niitä. Ne ovat olleet liian kipeitä muistettavaksi, mutta liian kipeitä kantaa kehossani ja kehoni on alkanut oireilla, kehittänyt fibromyalgian. Nyt ne nousevat pintaan ja suostun kohtaamaan ne. Itken, huudan, kiljun, kun muistan ne. Pelkään ja olen toivoton. Mutta sitten muistan, että ne ovat jo tapahtuneet ja olen jo selvinnyt niistä, nyt ne pitää enää muistaa ja hyväksyä. Silloin ne eivät enää aiheuta kipua minussa, eivät enää kontrolloi elämääni.

Tämä on vaikea ja kipeä prosessi, mutta se on ainoa tie paranemiseen.

En halua enää tyytyä vain oireiden hoitamiseen, lääkitä kipua, sillä silloin sairaus hallitsee elämääni. Olen huomannut viimeisen noin puolen vuoden aikana muutoksen, kun keskitynkin paranemiseen ja sairauden syyhyn. Fibromyalgia on helpottanut, olen voinut alkaa liikkua ja voinut paremmin. Tämän on oltava parempi, oikea tie. Se voi olla vaikea ja pitkä, mutta jos lopputuloksena olisikin vapaus… Vapaus fibromyalgiasta tai edes helpotus, helpompi elää oireiden kanssa…

Se on kaikki yrittämisen arvoista.

Screenshot_2015-12-13-11-32-09-1_resized

Peppu-Vatsa

pylly

Tänään olin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Peppu-Vatsa-jumppaa.

Tuntui että kuolin. Ja minut huudettiin ohjaajan toimesta takaisin henkiin. Ja sitten kuolin uudestaan. Ja sama toistui varmaan kahdeksan kertaa 55 minuutin aikana.

Sinänsä itsensä haastaminen ja että tunti on rankka, eivät ole huonoja asioita. Mutta tämä ohjaaja ei todellakaan ole lempiohjaajiani, hän tykkää huutaa ja hosua, tekee kaiken aina tosi nopeasti ja antaa vähän ohjeita. Kun sitten yhdistetään tämä ohjaustyyli nopeatempoiseen jumppaan, missä olikin paljon pomppuja ja hyppyjä, se oli todella huono  juttu minun kohdalla. Liikkeet olivat riuhtovia ja pelkäsin tekeväni niitä väärin, koko ajan mennään nopeasti eteenpäin ja ilman kunnon ohjeita, olin välillä aika hukassa. Yritin kuitenkin ja tein parhaani, mistä voin olla ylpeä. Pelkäsin ja pelkään vain, että venäytin jotain paikkoja ja että huomenna on tosi paljon kipua.

Parempi kaivaa siis kipulääkkeet valmiiksi aamulääkkeiden yhteyteen…

curvyjoga…ja varata seuraava Bodybalance-tunti!

Bodybalance tuntuu omalta jutulta. Se on haastava ja siinäkin on kroppa kovilla, mutta liikkeet tehdään rauhassa ja välttäen mitään nykimisiä, riuhtomisia. Se venyttää ja herättää kroppaa tavalla, mikä avaa syviä jumeja kropasta. Tuntuu, että samalla kun työskentelee ja hiessä työstää kehoaan, saa myös kiitosta sen avautuessa ihan uudella tapaa. Se tuntuu euforisen ihanalta, haaste ja kiitos yhdessä. Kun olen bodybalance-tunnilla, tuntuu että teen hyvää koko kehomielelle ja parannan sitä kaikella mitä teen.

Sitä siis lisää, ei enää näitä Peppu-Vatsoja. Vältän myös muita tämän saman ohjaajan tunteja, olisi pitänyt uskoa jo ensimmäisen hänen ohjaaman tunnin jälkeen.