Koti

muutosHeräsin ajoissa, vein koiran ja lähdin koululle.

Teimme ryhmätöitä ja oma päiväni loppui jo puoli 12. Söimme kavereiden kanssa lounaan ja lähdin bussilla salille.

Salilla huomasin, että olin unohtanut sekä urheilurintsikat että juomapullon treenijuomineen. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, mieleni teki niin päästä purkamaan energiaa, joten nauroin vain tilanteelle ja olin tavallisilla rintsikoilla ilman treenijuomaa.

”Tänään on hyvä päivä olla onnellinen ja syleillä muutosta” Kuvan teksti kolahti jotenkin minuun. Salilta tullessa oloni oli niin onnellinen ja mieleni olisi tehnyt mieli syleillä muutosta – mahdollisuuttani liikkua. Pystyn, haluan, pidän. Pystyn liikkumaan, haluan liikkua ja pidän siitä. Se tuntuu niin hyvältä…

2016-01-20 15.11.30Kirjoitin tänne elämänkatsomuksestani ja kuinka se keskittyy sisäiseen valoon, eikä ulkoiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei ulkoisella olisi merkitystä. Ulkoinen on tärkeä, mutta kunhan siihen ei samaistu liikaa, vaan muistaa sisällään olevan valon.

Monesti henkisissä yhteyksissä kehosta puhutaan sielun kulkupelinä, minkä avulla on mahdollista kokea maanpäällisiä asioita. Itse olen kuitenkin puhunut siitä sielun kotina. Kulkuväline kuulostaa niin kliiniseltä, tekniseltä ja kertakäyttöiseltä. Itse tykkään ajatella omaa kroppaani kotina, jossa voi vähän vetää ja asiat olla vähän rempallaan, mutta se on kuitenkin minua varten; tarjoaa suojaa, lepopaikan, mahdollisuuden toimia. Kotiin yhdistyy myös tunteet ja tunneside, kun kulkuväline on vaihdettavissa ja aina haaveillaan uudemmasta mallista.

Kehoni ei ehkä ole hieno temppeli kultareunuksin ja marmoripinnoin, mutta se on minun kotini. Se on ehkä pieni maalaistorppa, jota kunnostan rakkaudella ja ajan kanssa, tehden siitä itselleni parempaa. Se on maalaisromanttinen, viehättävä, persoonallinen ja sellainen, joka hurmaa omanlaisuudellaan, eikä uutuudenviehätyksellä. Uudenkarheaa tästä kropasta ei saa, kipuja ja vaivoja löytyy, mutta teen kaikkeni, että ne paranisivat ja vaikuttaisivat elämääni mahdollisimman vähän. Rakkaudella sitä kunnostan.

Ja liikunta on tähän ollut tärkein avain. Crosstrainerilla tuntuu, että puran kaiken ylimääräisen tunteen ja sisällä olevan epämääräisen olon ulos. Bodybalancessa taas avaan kaikki jumit ja hoidan taloni perusteita, lihaksia, haastamalla ne kovaan työhön. Näillä kahdella parannan niin aerobista kuntoani että lihaskuntoa, pidän huolta itsestäni. Eikä se tunnu työläältä, vaan nautin siitä ja kaipaan sitä, mietin milloin pääsisin seuraavan kerran menemään. Välillä en pääse niin usein kuin haluaisin, mutta en ota siitäkään paineita. Teen tätä ajan kanssa rauhassa, ei tässä kiire ole.

Ja tämän päivän treeni tuntui taas siltä. Vietin kotini kanssa laatuaikaa puurtaen tunnin crossilla ja sen jälkeen olo oli niin ihana, että halusin vaan syleillä itseäni ja kiittää hyvästä työstä, mutta tyydyin kiittämään universumia mahdollisuudesta liikkua.

Kävelin kotiin ja lähdin koiran kanssa koirapuistoon heittämään pienelle palloa, enkä voinut lakata hymyilemästä.

Vastaa

53 − = 52