Järjestöhommia

allcandoitVitsi mikä viikko takana!

Työharjoittelu alkoi ja olen päässyt niin päätä huikaisevaan paikkaan, että pää tuntuu olevan viikon jälkeen ihan pyörällä – hyvällä tavalla, ja pääsin sen avulla myös siitä vaikeasta sumusta ulos, mistä kirjoitin viimeksi.

Teen harjoitteluni  järjestössä, mikä tekee nuorisotyötä erilaisten vähemmistöjen ja naisten parissa. Tarkoituksena on toimia kulttuurisensitiivisesti, sukupuolisensitiivisesti, voimaannuttavasti, vahvistaen ja yhteisöllisyyttä lisäten. Kohderyhmänä on koulukiusatut, yksinäiset, monikulttuuriset, vähemmistöihin kuuluvat, syrjäytymisuhanalla olevat, erityisryhmät ja aivan ”tavalliset” nuoret. Toisin sanoen toimintaan mahtuu kaikkea kaikille. Järjestössä tehdään asioita, joilla on oikeasti merkitystä ja mitkä ovat tärkeitä myös yhteiskunnallisesti sekä yksilön tasolla.

keskustelutEniten minua kuitenkin inspiroi muiden työntekijöiden seura, eikä vain tärkeän toiminnan toteuttaminen.

Olen päässyt tapaamaan todella monenlaisia ihmisiä järjestön eri tehtävistä ja osallistumaan hienoihin keskusteluihin. Tuntuu ihanalta kuunnella ihmisiä, jotka eivät tee yleistyksiä ja pohtivat asioita monelta kantilta, sensitiivisesti ja järkevästi. Saatan kahvipöydässä liittyä keskusteluun, missä kritisoidaan aito avioliitto-kampanjaa, puhutaan translaista tai yliseksualistuneen käytöksen takana olevista mahdollisista asioista. Tai joku kommentoi lehtien pinnallista ja epärealistista naiskuvaa, puhuen älykkyyden seksikkyydestä tai moninaisesta naiskuvasta. Tai sitten mietitään, kuinka reflektoida omaa toimintaa tai mitä eri ajatuksia sanavalinnat herättävät.

Nämä työntekijät ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, itsensä kehittämisestä, sensitiivisyydestä ja osaavat ilmaista itseään. He eivät kuitenkaan tee siitä numeroa, vaan se on enemmänkin ilmapiiri, mikä siellä vallitsee avoimesti kaikille.

Screenshot_2016-02-04-18-24-58Isossa porukassa ollessani huomaan useasti muiden olevan kiinnostuneita puhumaan vain pinnallisista asioista ja tunnen itseni helposti ulkopuoliseksi tai etten vain jaksa osallistua keskusteluun. Sen takia tuntuu niin ihanalta ja innostavalta olla näiden ihmisten kanssa ja keskustella asioista, millä on väliä ja syvempää merkitystä.

Esimerkiksi eräs nainen sanoi kokouksessa ”Meidän jokaisen dna:han ja geeneihin on koodattu kaikki mitä tarvitaan. Kaikki voimavarat, tieto ja muu tarvittava on jo meissä kaikissa pienistä lapsista lähtien. Työntekijöinä meidän erityistehtävänä on auttaa ihmisiä löytämään, vahvistamaan ja ottamaan käyttöön ne heissä jo olemassa olevat voimavarat”. Ihminen nähdään kokonaisuutena, kehomielenä ja sitä tuetaan lähtökohdista, mitkä vastaavat myös omia arvojani.

Järjestössä nähdään myös yhtenä työntekijän tärkeänä arvona rakkautta, mikä näkyy asenteena muita ja itseä kohteen, myötätuntona ja voimaannuttamisena. Tämä asia ei näin suoraan nousisi ihan joka työyhteisössä esiin, vaan yleensä keskustelu on konkreettisemmalla tasolla. Mutta nämä työntekijät pitävät arvojen pohtimista tärkeänä osana työtä ja saan kokea olevani paikassa, mikä toimii oman uskomusmaailmani mukaisesti.

bodymind

Minut on myös otettu järjestössä erittäin hyvin vastaan. En ole ”vain opiskelija”, joka istuu jossain tuppisuuna itsekseen, vaan minut todella otetaan kaikkeen mukaan. Kaikki haluavat kuulla kuka olen, mistä tulen ja mitä ajattelen. Heti ensimmäisenä päivänä olin kokouksessa, missä kaikki selitettiin minulle, että pääsin juttuihin mukaan ja myös mielipiteitäni kysyttiin. Saan aidosti osallistua päätöksentekoon ja olla mukana suunnittelemassa.

Minua arvostetaan ja minuun suhtaudutaan niin, että en ole vain oppimassa, vaan myös minulla on jo ammattitaitoa ja osaamista jaettavana heille.

beyouTuntuu niin hyvältä, että oman, välillä todella raskaan arjen ja traumojen vastapainoksi saa jotain näin innostavaa. Saan olla mukana tekemässä tärkeää toimintaa, osallistua innostaviin keskusteluihin ja olla osana porukkaa. Koska sitä minä tunnen olevani, osa porukkaa. Olen saanut palautetta, kuinka tunnuin solahtavan työpaikalle kuin olisin aina ollut siellä, kuinka sovin paikkaan todella hyvin, kuinka olen oma-aloitteinen ja oikeanlainen tyyppi tehtävään.

Ja minusta itsekin tuntuu siltä. Ilman että minun on täytynyt yhtään esittää tai olla jotain muuta kuin mitä olen.

Sen tunteen avulla jaksan, vaikka päivät ovat epäsäännöllisiä ja pitkiä, paikkojen vaihdellessa ympäri pääkaupunkiseutua, mikä on järjestöpuolen työn huono puoli. Onneksi tämä on vain loppukevään vaihe, saan nauttia työn hyvistä puolista sitoutumatta pidemmäksi aikaa.

Vastaa

8 + 1 =