Rajoja

rajatViime äitienpäivänä kirjoitin täällä: mietin myös haluttomuuttani viettää äitienpäivää oman äitini kanssa, sillä tunteeni ovat ristiriitaisia liittyen meidän väleihin. Pinnallisin puolin kaikki on okei, mutta käsittelen omia tunteitani ja kokemuksia lapsuudestani, sieltä herää monenlaisia ajatuksia.

Asiat ovat edenneet vuodessa niin, että alitajunnasta on noussut niin rankkoja muistoja, että en pysty enää olemaan tekemisissä perheeni kanssa. Oikeastaan ei edes vain ne muistot, vaan myös heidän vähättelevä suhtautumisensa niihin, vaikuttaa. Myös heidän manipulointinsa on tullut näkyvämmäksi ja sietämättömämmäksi, joten olen joutunut tekemään todella selkeitä rajaamisia.

terapiaRajojen laittaminen liittyy myös kasvamiseen ja itsenäistymiseen.

Kaikki me koetaan erilaisia asioita lapsuudessamme, jotka eivät välttämättä ole meille hyväksi tai saavat meidät elämään vääristyneiden uskomusten kautta, kuten etten koskaan riitä tai että aina pitää laittaa muut itsen edelle. Emme voi valita vanhempia, joille synnymme, emmekä voi välttää vaurioita, joita saamme kasvaessamme.

Kasvaessamme aikuiseksi, voimme kuitenkin tehdä valintoja ja päättää miten elämme. Voimme elää vanhojen, vaurioittavien uskomusten varassa ja syyttää niitä, jotka ovat ehkä niitä aiheuttaneet. Silloin olemme voimattomia ja onnettomia.

Voimme kuitenkin valita toisin ja oikeastaan se on 100% jokaisen omalla vastuulla valita toisin. Voimme päättää käsitellä syntyneet vauriot, käydä läpi kaikki ne kipeät tunteet ja purkaa näin väärät uskomukset. Se ei ole helppoa, vaan pitkä ja kipeä prosessi. Mutta vain niin voi olla todella vapaa ja onnellinen. Sitä prosessia ei tarvitse jaksaa tai osata tehdä yksin, sitä varten on olemassa koulutettuja terapeutteja ja muita ammattilaisia, mutta on omalla vastuulla hakea apua.

Itselle terapia on ollut edellytys kaikelle tällä kasvulle ja onnellisuuden löytämiselle. Olen löytänyt luottamuksen tähän ammattilaiseen ja uskaltanut alkaa käymään vaikeitakin asioita läpi. Olen uskaltanut laittaa rajoja ja tulla onnelliseksi. Olen oppinut paljon itsestäni ja voin paljon paremmin.

äitiAluksi rajojen tekeminen tuntui vaikealta, mutta sitten katsoin asiaa yhden kysymyksen kautta ”Jos minulle ei-sukua oleva ihminen toimisi näin, olisiko se okei, antaisinko hänen kohdella minua näin?”

Kaikilla ei ole äitiä, joillakin on, mutta ei sellaista joka olisi oikeasti tukena. Voimme kuitenkin toimia äiteinä itsellemme: miettiä mitä antaisin tai miten toimisin, jos olisin itseni äiti? Voimme löytää tätä kautta sen mitä tarvitsemme ja antaa sen itsellemme. Voimme antaa rakkautta, jota emme ehkä saa osoitteesta, josta olisimme sitä alunperin toivoneet.

Voimme myös ymmärtää, että lapsena olimme riippuvaisia vanhemmistamme ja käyttäydyimme ehkä sen takia tietyllä tavalla. Mutta nykyään, aikuisena, emme ole enää riippuvaisia. Voimme valita, ketä pidämme elämässämme ja ketä emme. Voimme miettiä, mitkä asiat tekevät meidät onnelliseksi ja mitkä vain onnettomiksi – ja tehdä sen mukaisia päätöksiä, rajoja.

peili