Rakkaus mielessä

Screenshot_2016-01-25-15-47-43_resizedKäydessäni kirpputorilla muutamia päiviä sitten, bongasin alehyllystä kirjan nimeltä ”Rakkaus mielessä”.

Älä tuomitse kirjaa kannen perusteella piti tämän kirjan kohdalla todellakin paikkaansa, vaaleanpunainen chicklit-kirjan näköinen kirjanen paljasti sisältään hienoja vinkkejä Rakkauden löytämiseen. Enkä puhu ”sen oikean” etsimisestä, vaan itseä niin paljon puhuttaneesta rakkaus-energiasta, joka virtaa koko universumissa ja on kaikkien meidän sisällä. Olen kertonut löytäneeni yhteyden siihen meditaation avulla, mutta tämä kirja tarjosi lisää konkreettisia askelia sen löytämiseen, rakkauden seitsemän salaisuutta.

”Rakkaus on tie, joka johtaa hyvyyteen, ja hyvyyden tavoin rakkauskin on ehtymätön voima. Rakkauden virta ei koskaan sammu, se on aina läsnä – ihmisen on vain löydettävä yhteys rakkauteen.”

Ihmiset uskovat, että rakkaus on jotakin, joka vain tapahtuu – sitä ei voi houkutella tai hallita. Osittain tämä on totta, sillä ihminen ei voi omistaa rakkautta. Mutta rakkaus virtaa joka hetki ihmisissä ja koko maailmassa, joten ihminen on itse rakkaus – tai osa rakkautta – ja rakkaus osa ihmistä. Voimme rohkaista rakkautta astumaan elämäämme ja itseämme tiedostamaan rakkauden olemassaolo. Voimme hyödyntää rakkautta elämässämme joka hetki. Rakkaus on sisällämme ja ympärillämme koko ajan. Voimme käyttää ajatustemme voimaa saadaksemme yhteyden rakkauteen. Voimme kirjaimellisesti ajatella rakkautta, ja rakkaus on välittömästi läsnä. Tämä on ihmisen suurin lahja, elämän tarkoitus.”

loveyourself1. Rakasta itseäsi

Mielesi tulee olla avoin vastaanottaaksesi rakkauden lahjan. Jos mietit jatkuvasti negatiivisia ajatuksia, keräät ympärillesi negatiivista energiaa ja kytkeydyt pelkoon. Jos taas pystyt huomaamaan negatiiviset ajatukset ja antamaan itsellesi ne anteeksi siirtyen positiiviseen ajatteluun, keräät ympärillesi positiivista energiaa ja kytkeydyt rakkauteen.

Pelko on rakkauden vastakohta. Voimme pelätä ettemme ole tarpeeksi hyviä tai voimakkaita, tai että rakkaus itsessään ei ole tarpeeksi voimakas. Rakennamme suojamuureja ja olemme etäisiä, jotta emme loukkaantuisi. Purkamalla muuria pääsemme nauttimaan rakkauden energiasta kokonaisemmin.

Esimerkiksi jos huomaat kritisoivan omaa ulkonäköäsi, pysähdy ja hengitä syvään. Tunnista kritiikin tulevan pelosta, ettet riitä ja ole tarpeeksi itsenäsi, ja mieti mielessäsi ”Jos en pelkäisi, mitä ajattelisin/tekisin?”. Et haukkuisi itseäsi, vaan miettisit ”näytän tältä, mutta olen tärkeä ja rakastettava silti”? Pyydä itseltäsi mielessäsi anteeksi ”Anteeksi että ajattelin negatiivisesti sinusta keho, vaikka pidät minusta huolta”.  Kuvittele lämmin valo rintakehääsi ja hengitä syvään muutaman kerran. Olet yhteydessä rakkauteen ja yritä pitää se mielessäsi jatkaessasi päivääsi. Voit toistaa tämän aina, kun saat itsesi kiinni negatiivisista, pelosta lähtevistä ajatuksista. Ei ole väliä, kuinka usein ajattelet negatiivisesti, vaan kuinka monta kertaa muistat puuttua ja pyytää itseltäsi anteeksi.

”Ole ylpeä itsestäsi. Uskalla olla oma itsesi. Ole myös nöyrä – olet täällä oppimassa, kuten kaikki muutkin. Tee parhaasi ja nauti elämästä, rakkaudesta, sillä sinä ja elämäsi olette arvokkaita.”

Rakkaus vapauttaa ihmisen negatiivisuudesta; rakkaus tuo mukanaan positiivisia tunteita ja kokemuksia. Saatat kuitenkin kohdata ihmisiä, jotka haastavat sinua ja on vaikea pysyä positiivisena. Pysähdy, hengitä syvään ja mieti asiaa. Kuvittele lähettäväsi heille posiitivista energiaa ja toivo, että heillä olisi parempi olo itsensä kanssa. Ota etäisyyttä jos voit ja ajattele lämmintä rakkauden tunnetta rintakehässäsi, yritä saada tunne mahdollisimman eläväksi ja rentoutua. Jos asia, mikä sai sinut tolaltaan, jää mieleen, mieti miksi reagoit niin voimakkaasti ja onko siinä jokin viesti, jota sinun tulisi pohtia? Herääkö sinussa viha tai suru? Käsittele tunteesi, anna lupa tunteen nousta pintaan ja hengitä. Jos vain työnnät tunteen sivuun, se jää pyörimään negatiivisena energiani kehoosi.

Käytä päivittäin aikaa siihen, että pysähdyt ja olet yhteydessä rakkauteen. Pidä vaikka kiitollisuuspäiväkirjaa, mihin kirjaat pieniä asioita, joista olet kiitollinen ja kun luet listan läpi, keskity kiitollisuuden ja rakkauden tunteeseen. Luota siihen, että rakkaus kannattelee ja kun pysähdyt sen äärelle, se ohjaa sinua ja löydät paikkasi tässä maailmassa. Mitä enemmän ohjaudut rakkaudesta, etkä pelosta, sitä parempia ratkaisuja löydät itsellesi.

loveeachother2. Rakasta muita ihmisiä

”Ihmisen on vaikea rakastaa muita, ellei hän ensin rakasta itseään. Saatamme kyllä tuntea kaikenlaisia tunteita, joita kutsumme rakkaudeksi, mutta jos tämä tunne perustuu vain omiin tarpeisiimme ja pelkoihimme, kyse on jostain aivan muusta kuin rakkaudesta”

Kun opit tuntemaan rakkautta itseäsi kohtaan, voit osoittaa sitä muillekin. Kun osoitat rakkautta, se tulee luoksesi. Kyse on yhteydestä, yhteyden saamisesta rakkauden energiaan ja muihin ihmisiin.

Miten tämä sitten tapahtuu? Aloita itsestäsi, ajattele tietoisesti rakkauden tunnetta ja osoita rakkaudellisia ajatuksia itseäsi kohtaan. Kun lähdet ihmisten ilmoille, pysy rakkaudellisessa asenteessa. Ole tietoinen rakkaudesta ja ymmärrät levittäväsi sitä ympärillesi. Kävellessäsi kotoa bussipysäkille, näe ympärilläsi oleva luonto, vaikka se olisi vain muutama pensas, joka kasvaa rakkauden energiasta muuten niin harmaassa maisemassa. Ymmärrä, että luonto elää rakkauden energiasta. Bussipysäkillä on muita ihmisiä, jos katseenne kohtaavat, hymyile. Hymyile bussikuskille ja kun istut paikallesi, ajattele kaikkia muita bussissa olevia ihmisiä ja kuinka heillä on kaikilla omat huolensa. Kuvittele lähettäväsi heille kaikille positiivista energiaa. Tämä vie vain hetken päivästäsi ja olet kaiken aikaa yhteydessä rakkauteen, sen sijaan, että olisit yhteydessä pelkoon ja miettisit mitä kaikkea sinulla on tehtävää tai olisit stressaantunut. Nämä pienet hetket pitävät sinut yhteydessä rakkauteen ja stressisi vähenee, voit tuntea pieniä onnen tunteita, jotka auttavat jaksamaan arjessa.

Jos tapaat ihmisiä esimerkiksi kaupassa tai asiakaspalvelutehtävissä, mieti miten voit taas toimia rakkaudesta käsin. Voit olla ajatuksissasi tai voit päättää, että sanot jotain ystävällistä. Ihan vain sen takia, että voit. Voit tietoisella puhumisella parantaa jonkun päivää, antaa hänelle rakkautta ja hän voi levittää hyvää energiaa eteenpäin. Pieniä asioita.

Ystäviä tai rakastasi nähdessäsi voit myös miettiä, kuinka ilmaiset rakkautta heitä kohtaan. Paras tapa on olla läsnä, huomioida toinen ja osoittaa se hänelle. Jos tietoisesti päätät olla läsnä, se on aistittavissa ja olet myös itse yhteydessä rakkauteen samalla.

Älä pelkää rakkautta. Mikä on mielestäsi pahinta mitä voisit kohdata – torjutuksi tuleminen, kritiikki? Vaikka kohtaisitkin jompaa kumpaa, toivut kyllä nopeasti – kunhan annat itsellesi luvan tuntea tuskaa ja uskallat ilmaista surusi. Tärkeintä on se, että rakastat – että annat rakkaudelle mahdollisuuden virrata sisällesi ja ympärillesi. Antamasi rakkaus tulee aina jollain tavoin takaisin, ei kuitenkaan aina välttämättä sen ihmisen taholta, jota kohtaan itse osoitit rakkautta. Kun rakastat, saat itsekin rakkautta runsain mitoin – se on maailmankaikkeuden laki.”

Vedät puoleesi sitä, mihin kiinnität ajatuksesi. Ajattele rakkautta, toimi rakkaudesta käsin ja myös saat rakkautta.

loveearth3. Rakasta maailmaa

”Olemme osa valtavaa ja monimutkaista kokonaisuutta, jossa kaikki liittyy yhteen. Ihminen ei voi ymmärtää maailmankaikkeuden laajuutta, mutta jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin tärkeä osa tätä suunnatonta kokonaisuutta ja vielä suurempaa rakkauden ääretöntä ulottuvuutta”

Ajatukset luovat todellisuutta ja jos ajatuksesi lähtevät rakkaudesta käsin, luot rakkautta elämääsi. Olemme kaikki energiaa, meidän kaikkien ajatukset ovat energiaa ja yhteydessä koko maailmassa vallitsevaan energiakenttään. Rakkaus, jota tunnemme ja lähetämme ympärillemme, vaikuttaa myös energiakenttään. Kaikki rakkaus on hyväksi meille ja maailmalle, joten harjoita rakkautta aina kun voit.

Voit työelämässä valita pelon tai rakkauden. Jos pysyt työssä, missä et viihdy, vain koska pelkäät, ettet saa uutta, vahvistat negatiivista energiaa ympärilläsi ja saat vahvistusta sille. Näet ympärilläsi vain merkkejä, että maailma on pelottava, ihmiset saavat potkuja ja ihmiset joutuvat leipäjonoon. Jos pysähdyt, hengität syvään ja pohdit, mikä sinut tekisi onnelliseksi, voit löytää uuden suunnan elämällesi. Ajattelemalla ”mitä tekisin jos en pelkäisi?” voit huomata ajattelevasi, että hakisit toista työtä tai menisit takaisin opiskelemaan. Tämä on rakkauden tie, mitä voit lähteä kulkemaan ja uskomalla sen onnistumiseen, pysymällä rakkauden energiassa, huomaat toisenlaisia merkkejä. Ihmiset uudelleenkouluttautuvat, vaihtavat työpaikkaa, löytävät uusia kiinnostuksenkohteita, sosiaalisessa mediassa on hyviä vinkkejä uuteen elämänmuutokseen… Vedät puoleesi positiivista, rakkauden energiaa pelon, negatiivisen energian sijaan.

Harjoita rakkautta maailmaa kohtaan tietoisesti päivittäin. Pysähdy katsomaan pihalle ja mieti, miten hienon energiaa kierrättävän kiertokulun kautta luonto ilmaisee itseään niin upeilla eri tavoilla. Kukat kukkivat saaden maasta ja ilmastosta energiaa. Ne ovat kaikkia varten, kuin pieniä rakkauden lähettiläitä, jotka kasvavat rakkauden energiasta kenen tahansa ihailtavaksi. Pysähdy ihailemaan puiden silmuja ja ymmärrä kuinka nekin ovat vain energian avulla siinä, kuinka ne kasvavat tähän maailmaan jonkin näkymättömän energian kautta ja kuinka sinä voit ihailla niitä, olla niistä kiitollinen ja tuntea iloa, rakkautta.

Kotona sinulla on ehkä lemmikkieläin. Pysähdy ihailemaan sitä, kuinka se on syntynyt tähän maailmaan ja minkälaiseksi se on muodostunut. Rapsuta sitä, leiki sen kanssa, paijaa sitä. Tunne rakkaus sitä kohtaan ja sen rakkaus sinua kohtaan. Kaikki hetket, kun olet yhteydessä rakkauden tunteeseen, olet yhteydessä rakkauteen. Mitä enemmän huomaat näitä hetkiä, sitä enemmän pystyt spontaanisti ihan missä vain tuntemaan rakkauden energian ja nauttimaan siitä.

Löydä maailmasta eri tapoja rakastaa maailmaa ja olla yhteydessä rakkauden kanssa.

2016-01-20 15.11.554. Löydä yhteys omaan henkisyyteesi

Henkisyyden kautta ihmisellä on luontainen yhteys elämään tässä maailmassa ja sen ulkopuolella – yhteys toiseen energiaan, toiseen tietoisuuden tasoon; yhteys jumalaan tai korkeimpaan voiman, Rakkauteen, kaiken perustana olevaan suureen voimaan. Yhteyden löytäminen omaan henkisyyteen tuo mukanaan pysyvyyden ja turvallisuuden tunteen. Tämä rakkaus ei kuole koskaan – se on ikuinen ja kestävä. Koska rakkauden ulottuvuus jatkuu meidän maailmamme ulkopuolelle, se on kuin silta, joka vie meidät toiseen ulottuvuuteen kuollessamme. Jokainen rakastava ajatus tai ystävällinen teko, jokainen rakkauden synnyttämä tunne muuttaa meitä.

Mitä enemmän kehität omaa henkisyyttä ja olet yhteydessä siihen säännöllisen meditaation tai rukoilun kautta, sitä tietoisempi sinusta tulee ja sitä helpommin löydät yhteyden rakkauteen.

Varaa aikaa hiljaiseen mietiskelyyn säännöllisesti. Älä pakota itseäsi jatkuvaan toimintaan ajattelemalla, että sinun täytyy koko ajan saada jotakin aikaan. Joskus – itseasiassa säännöllisin väliajoin – meidän on annettava ajan kulkea ohi kuin lämmin henkäys: voimme nauttia vain siitä että olemme olemassa. Tämä on itsensä rakastamista ja suorin tie kohti omaa henkisyyttä.

Mietiskelyyn, oli se sitten rukousta tai meditaatiota, on aina aikaa. Kun löydämme ja tiedostamme henkisen ulottuvuutemme, voimme löytää sopivan tasapainon rauhan ja yksinäisyyden aktiivisen ja sosiaalisen elämän välille.

Voit hyödyntää uskontoa henkisyyden harjoittamisessa, jos uskonto tarkoittaa uskoa ja kunnioitusta maailmankaikkeuden ja elämän perustana olevaa korkeampaa voimaa kohtaan. Jos uskonto ja sen yhdessä harjoittaminen ohjautuu rakkaudesta, se voi olla loistava keino olla yhteydessä rakkauden energiaan. Käymällä kirkossa rukoilemassa tai jumalanpalveluksessa voi kokea yhteisen rakkauden energian. Jos uskonnon harjoittaminen ohjautuu pelosta, yhteisö on tiukasti kontrolloitu pelolla, politiikka alkaa vaikuttamaan toimintaan, siihen kuuluu syrjintää tai muiden oikeuksien polkemista, se ei ole hyväksi kenellekään.

Rukoilu on jumalalle suoraan puhumista, aktiivista kommunikointia, kiittämistä ja ylistämistä. Kuka tahansa voi rukoilla, vaikka ei kuuluisi mihinkään uskontokuntaan. Kaikki ihmiset rukoilevat joutuessaan kriisitilanteeseen, mikä on täysin inhimillinen reaktio: kuudes aistimme kertoo meille, että on olemassa toinen ulottuvuus, jonka puoleen käännymme hakemaan apua. Sinun ei kuitenkaan tarvitse odottaa kriisiä, voit aloittaa koska vain. Voit illalla kiittää jostain positiivisesta hetkestä tai synkempinä aikoina kiittää yksinkertaisesti ”Kiitos siitä, että olet lähelläni”.

Meditaatio on enemmän kuuntelua, passiivista olemista ja pysähtymistä. Voit meditoida yksin tai yhdessä. Meditoida voi istualteen, maaten tai risti-istunnassa, mutta tärkeintä on löytää rento asento, missä ei kuitenkaan ala nukuttamaan. Voit toistaa jotakin mantraa tai laskea hengitystäsi. Itselläni toimii parhaiten kaksi tapaa:

  1. Neliöhengitys: Hengitä sisään ja laske samalla neljään. Pidätä hengitystä ja laske samalla neljään. Hengitä ulos ja laske samalla neljään. Pidätä hengitystä ja laske samalla neljään. 4 x 4, toista niin kauan kuin haluat jatkaa meditointia. Helppo muistaa.
  2. Sanon itselleni samalla jotakin matraa. Samalla kun hengitän sisään, sanon mielessäni ”Hengitän sisään”, pidätän hengitystä ja sanon samalla esimerkiksi ”Rakkautta”. Samalla kun hengitän ulos, sanon mielessäni ”Hengitän ulos” , pidätän hengitystä ja sanon samalla esimerkiksi ”Kiitollisuutta”. Jatkan halutun ajan. Tämäkin on helppo muistaa ja lisää haluttuja tunteita kuten rakkautta ja kiitollisuutta.

Screenshot_2016-01-24-10-43-32_resized5. Vaali hyviä arvoja

Rakkauden ydin on rehellisyys, joten vaali elämässäsi myös rehellisyyttä.

”Ole rehellinen itsellesi – se on ainoa oikea tie. Pysyttelemällä totuuden tiellä sielusi voi hyvin ja voit olla onnellinen. Etsi aina totuutta sisimmästäsi ja ympäröivästä maailmasta. Samalla valitset rakkauden tien”

Jos olet tunteita kuumentavassa tilanteessa, pyri aina pysähtymään ja rauhoittumaan. Pyri saamaan tilanteesta selkeä ja kokonaisvaltainen kuva, jolloin totuuden näkeminen helpottuu ja voit löytää selkeän tien ulos tilanteesta. Aina oikeassa oleminen ei ole tärkeintä, vaan myös kiltteyden ilmaisu voi auttaa tilannetta.

Ainoa keino löytää oikea tapa toimia on kuunnella järkeä ja sydäntä ilman itsekkäitä pyrkimyksiä. Joskus ihmiset ajattelevat toimivansa oikein ”puhumalla suunsa puhtaaksi”, mutta onko se aina ”oikein”? Aina se ei ole kokonaisuuden kannalta oikein. Jos olet riitatilanteessa esimerkiksi työkaverin kanssa, voit valita puhua suusi puhtaaksi ja kaataa kaiken negatiivisen toisen niskan. Voit myös valita rakkauden, jolloin voit puhua, miten hänen toiminta tuntuu sinusta loukkaavalta ja pitäytyä asiassa, mikä vaikuttaa työskentelyynne, jättämällä ärsyttävät luonteenpiirteet pois tilanteesta.

”Pysähdy hetkeksi arvioimaan elämääsi: missä olet ja minne olet matkalla. Tartu hetkeen. Se tarkoittaa paitsi sitä, että elät joka hetken täysillä, myös sitä, että arvioit omaa elämäntilannettasi. Samalla lataat akkujasi, saat uusia näkemyksiä ja ideoita”.

Pidä aina tietyin väliajoin tilannekatsaus elämästäsi ja katso rehellisesti elämääsi esimerkiksi näiden kysymysten kautta

  • Mitä mieltä olen elämästäni – tänään, tällä viikolla, juuri nyt?
  • Millaiselta matkani elämän halki näyttää tässä vaiheessa?
  • Millainen on oma elämänpolkuni?
  • Elänkö hyvin – pyrinkö tekemään oikeita ratkaisuja ja elämään vastuuntuntoisesti?
  • Kohtelenko hyvin rakkaimpiani, ystäviäni, muita ihmisiä ja itseäni?

Jos olet tyytyväinen vastauksiisi:

  • Kiitä elämässäsi virtaavasta rakkaudesta, ole iloinen ja pyydä positiivisuutta ja onnea tällekin päivälle
  • Mieti, minne olet matkalla ja käy mielessäsi seuraavat askeleet, jotka sinun on otettava.
  • Pidä sama suunta ja iloitse elämästä!

Jos e tole tyytyväinen elämääsi tai et tunne oloasi onnelliseksi:

  • Yritä saada selville, mistä turhautumisesi johtuu. Pyri löytämään sen perimmäinen syy. Ole itsellesi rehellinen.
  • Pyri tietoisesti yhteyteen rakkauden energian kanssa ja kysy itseltäsi, miten voisit muuttaa elämääsi ratkaistaksesi ongelmasi rakentavalla tavalla
  • Jos ongelma liittyy puhtaasti nykyhetkeen etkä tällä hetkellä voi muuttaa tilannetta, pyri jälleen saamaan yhteys rakkauden voimaan ja yritä löytää erilaisia selviytymisstrategioita.

Screenshot_2016-01-31-10-59-356. Luo rakastava yhteys muihin ihmisiin

Vain olemalla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa voimme oppia ymmärtämään rakkautta ja antaa sen johtaa elämäämme.

”Kun sinua rakastetaan ja sinä saat osoittaa itse rakkautta, pystyt selviytymään peloista, surusta ja muista negatiivisista tunteista, sillä rakkaus antaa voimaa – se inspiroi, lievittää ja parantaa. Rakkaus on parantava voima, kunhan välitämme toisistamme niin, että vuorovaikutuksemme on positiivista ja ystävällistä.”

Ylläpidä elämässäsi seuraavia asioita saadaksesi rakastavan yhteyden muihin:

  • Vuorovaikutus: Olemme kaikki osa luomakuntaa – ole yhteydessä toisiin ihmisiin
  • Luovuus: Nauttikaamme luovuudestamme – ilmaise itseäsi
  • Rentoutuminen: Ihmisen tarkoitus on iloita elämästä – rentoudu ja nauti elämästä

Olet sitten yhteydessä muihin ihmisiin tavalla tai toisella, muista että kyse on aina pohjimmiltaan vuoropuhelusta. Jos näet ystäviäsi, ole läsnä ja anna tilaa myös ystäviesi asioille. Luota rakkauteen ja kerro myös omista asioistasi, ole vuorovaikutuksessa. Toimi samoin, olet sitten puhelimessa tai kirjoitatko sähköpostia. Tiedosta omat tunteet, jotka ovat sanojen ja tunteidesi takana. Pyri olemaan rakkaudellisessa yhteydessä eli tiedostamaan sanojesi vaikutus.

Kokeile rohkeasti erilaisia asioita ilmaistaksesi itseäsi. Itselleni toimii tämän blogin kirjoittaminen – saan kirjoittaa, purkaa tunteita, pohtia asioita ja kirjoittaa tänne asioista, jotka innostavat minua, esimerkiksi juuri tämä rakkaus-energia. Innostu ja älä pelkää näyttää sitä!

Muista rentoutua, etsi eri keinoja rentoutumiseen ja toteuta niitä.

Paljasta avoimesti rakkautesi ja elämänilosi – anna muiden nähdä onnesi: se hehkuu sinusta ympärillesi maailmaan ja aina muihin ulottovuuksiin asti antaen lisää voimaa maailmankaikkeuden rakkaudelle, joka lämmittää meitä kaikkia.

open7. Ole avoin läheisyydelle

Ota ensimmäinen askel läheisyydelle ryhtymällä korjaamaan ja luomaan uudelleen uskoa itseesi: ala jälleen rakastaa itseäsi. Olet ainutlaatuinen, rakastettava ja rakastava ihminen. Ole iloinen siitä, että olet juuri sinä!

Läheisyys ei ole mahdollista, jos ei ole oma itsensä. Läheisyys edellyttää syvää rentoutumista ja luottamusta, se on emotionaalinen yhteys, joka tuo suurta tyydytyksen tunnetta. Läheisyys voi tarkoittaa miellyttävää, turvallista oloa toisen seurassa ja avointa tunteiden osoittamista.

Voit muodostaa läheisyyttä muiden kanssa paitsi rakastamalla itseäsi, olemalla läsnä toiselle. Tunne rakkauden energia ja uskalla olla läsnä. Uskalla katsoa toista silmiin. Kun uskallat katsoa toista silmiin, kuuntelet helpommin ja osoitat olevasi kiinnostunut, välittäen rakkautta ja positiivista energiaa. Kuuntele ja puhu tietoisesti. Uskalla myös nauraa ja hassutella yhdessä, sillä se vapauttaa ja antaa naurulle, positiiviselle tunteelle, mahdollisuuden purkautua ja tulla jaetuksi toisen kanssa. Nauru myös torjuu pelkoa, et voi nauraa aidosti ja pelätä samalla.

Olet avoin läheisyydelle myös, kun hymyilet tuntemattomille ja osoitat rakkautta, kun voisit olla välinpitämätön. Pienet teot voivat olla toisen koko päivän kannatteleva hetki. Jokainen sana ja teko on tärkeä, vaikka emme koskaan enää tapaisi.

”Älä koskaan kitsastele ystävällisyyden kanssa. Puhu lämpimästi muille ihmisille, vaikka sinun ei tarvitsisikaan. Kiinnitä heihin huomiota – se on paras kohteliaisuus jonka voit antaa. Tarkista aina ennen kuin puhut, etteivät sanasi loukkaa toisia. Kirkasta muiden päivää aina kun se on mahdollista. Samalla kirkastat myös oman päiväsi”

loveeeee”Rakkaudessa on kyse siitä, että olet oma itsesi: tunnustat oman sisäisen totuutesi. Olet sitten haavoittuvainen tai vahva, hassuttelija tai vakavamielinen, ole rehellinen omille tunteillesi. Vain siten pystyt nauttimaan positiivisista tunteista täysin sydämin tai hallitsemaan negatiivisia tunteita. Tunne itsesi. Tiedosta, että olet rakastettava ja rakastava, ihana, ainutlaatuinen yksilö. Tiedosta ennen kaikkea rakkauden mahtava voima ympärilläsi. Tunne se, aisti se. Ajattele rakkautta ja rakkaus on läsnä.

Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni – rakkaus on oma valintasi. Valitse se useammin. Anna rakkauden ohjata ajatuksiasi. Rakkaus säteilee sinusta koko maailmaan. Eikö tämä ole ihmeellistä? Rakkaus on ihmeellinen ja sen voima on käytössäsi.”

nasuMiksi kirjoitin taas näin pitkästi rakkaudesta?

Koska olen itse hyötynyt siitä todella paljon.

Mitä enemmän otan aikaa ollakseni yhteydessä rakkauteen, meditoimalla tai rukoilemalla, sitä vanhemmin tunnen sen koko päivän ajan. Nautin enemmän pienistä asioista, mikä voi olla fibromyalgikolle iso asia, kun aina ei pääse menemään niin paljon kuin haluaisi ja elämänpiiri tuntuu välillä kaventuvan kivun takia. Asun yksin ja olen sinkku, mutta koen itseni todella rakastetuksi. Olen avoin läheisyydelle ystävieni kanssa ja saan rakkautta. Pyrin toimimaan tietoisesti rakkaudesta käsin pienissäkin kohtaamisissa ja saan siitä hyvää mieltä. Työharjoitteluissani pyrin toimimaan rakkaudesta käsin ja saan silloin yhteyden muihin helpommin kuin stressaamalla. Koen löytäneeni paikkani ja tehtäväni maailmassa, kun saan auttaa muita löytämään rakkautta elämäänsä.

Rakkaudesta käsin toimiminen ei tarkoita, ettei huonoja aikoja tai hetkiä olisi. Se tarkoittaa vain, että minun on helpompi palautua niistä ja löytää voimia, jotka kannattelevat niiden yli. Meditaatio ja rukous, pyrkimys yhteyteen rakkauden kanssa auttavat myös jaksamaan kivun, väsymyksen ja sairauden kanssa.

Rakkauden kautta pääsen yhteyteen kiitollisuuteen ja onnellisuuteen nopeammin, useammin ja helpommin kuin ilman tätä rakkauden asennetta.

Siksi halusin kirjoittaa siitä ja rohkaista muitakin tutustumaan rakkauden vaihtoehtoon.

Alkuun pääsee kysymällä itseltään ”Miten toimisin/ajattelisin, jos en pelkäisi ollenkaan?”

Jo se on rakkautta.

Screenshot_2016-01-22-13-45-39_resized

Lääke- ja lisäravinnepäivitys

c96b3a7c510e25a2fa227ab6cb828dd1Huomasin, etten ole tehnyt mitään kokoavaa päivitystä siitä, mitä lääkkeitä ja lisäravinteita tällä hetkellä käytän fibromyalgiaan. Vaikka kipu on lievempää ja sitä on vähemmän, sitä kuitenkin on varsinkin treenaamisen jälkeen ja se vaatii yhä hoitoa.

Siispä asiaan.

Lääkkeet:

  • Escitalopram actavis 10mg – kipukynnystä nostava, piristävä lääke, mikä auttaa jaksamaan ja pärjäämään uupumuksen kanssa
  • Parasetamol 1g – 1-3krt päivässä tarvittaessa, yksistään ei riitä mihinkään
  • Arcoxia 60mg – kipulääke, mikä vie pahimman terän kivulta pois, vaikuttaa vatsaan eli kovin paljon tätä ei kannattaisi käyttää
  • Melatoniini 3mg – auttaa nukahtamaan iltaisin nopeammin

Cymbaltaa ja Triptyliä kokeilin, kumpikaan ei sopinut minulle.

Toinen tärkeä huomio, mitä en ole päivittänyt välttämättä suoraan tänne. Alkoholi ja lääkkeet. Jos syö jatkuvasti jotain lääkettä, lääkeainetta on veressä joka tapauksessa, jättäisi sinä päivänä lääkkeen ottamatta tai ei. Eli kannattaa varovasti kokeilla, miten alkoholi ja oma lääkitys sopii yhteen, vai sopiiko, koska mitään vippaskeinoa siihen ei ole. Aiemmin jätin jotain lääkettä ottamatta sinä päivänä, jos menin ulos ja aioin juoda, mutta ei siinä ollut mitään eroa. Päin vastoin saattoi tulla pääkipua, kun ei ottanut säännöllistä lääkettä. Joillain vaikutukset on vahvempia kuin toisilla, ne on tosi yksilöllisiä. Itse pystyn nykyisellä lääkityksellä ihan hyvin juomaan useampia drinkkejä ilman sen kummempia vaikutuksia, mutta tiedän ihmisiä joille tulee heti  huono olo.

Lisäravinteet:

  • D-vitamiini – 50mg päivässä, pitäisi tehdä hyvää fibroille
  • Magnesium – Rentouttaa iltaisin otettuna, auttaa hermostoa ja lihaksia toimimaan normaalimmin
  • MSM-rikki – sitruunamehun kanssa vesipullossa treenatessa, parantaa hapen liikkumista kehossa ja lihasten toimintaa
  • Valmarin – parantaa energiavaihduntaa, toimii palautusjuomana liikunnan jälkeen, poistaa turhaa happamuutta kehosta

Muita lisäravinteita olen aiemmin kokeillut, enkä kokenut niistä olevan hyötyä minulle. MSM-rikistäkään en kokenut silloin olevan hyötyä, sillä en voinut harrastaa liikuntaa ja sen positiiviset vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos fibron lisäksi yrittää harrastaa liikuntaa ja keho hapettuu liikaa fibron takia.

Muuta:

  • Pidän ateriavälit säännöllisinä, jotta keholla on energiaa käsitellä kipua, ja yritän syödä terveellisesti (=kaikessa kohtuu)
  • Juon nykyään kupin kahvia aamuisin, mikä auttaa vatsantoiminnassa ja tuo energiaa
  • Juon säännöllisesti inkivääriteetä – raastan tuoretta inkivääriä (mitä säilytän aina pakkasessa valmiina kuorittuna) mukiin, laitan hunajaa ja kuumaa vettä, jos on flunssaa niin lisään myös sitruunamehua
  • Yritän venytellä ja liikkua säännöllisesti, että voisin mahdollisimman hyvin
  • Meditoin – tärkeintä löytää oma tapa pysähtyä ja rentoutua, hengittää tietoisesti

hengitysTämä video (klikkaa saadaksesi auki!) on paras pika-apu, jos ei meinaa muuten löytää tapaa rentoutua edes hetken ajan.

Sairaalareissu

cryingOli jälleen aika käydä sairaalassa tutkimassa gynekologisia ongelmia.

Lähdin ajoissa, mutta bussi oli myöhässä ja ajoi huonon sään vuoksi todella hitaasti. Olin 10 minuuttia myöhässä. Lääkäri haukkui minut heti alkuun ”Miten kehtaat tulla myöhässä? Etkö ymmärrä kuinka tärkeää työtä teemme ja että meillä on täällä minuuttiaikataulu? Hoitajat ovat joutuneet soittamaan perääsi eikä puhelimeesi saada yhteyttä!” Pyysin anteeksi ja yritin selittää tilannetta, mutta lääkäri ei kuunnellut ja keskeytti.

Sitten lääkäri alkoi vaatia minulta vuotopäiväkirjaa, jota kukaan ei ole koskaan minua pyytänyt pitämään. Olen kuitenkin pitänyt kalenterissa omaa seurantaa, joten yritin sieltä katsoa. Lääkäri valitti, että miten epäselvästi ne olivat ja itsekin aloin mennä jo sekaisin kun hirveässä paineessa etsin niitä. Lääkäri oikein kiehui tässä vaiheessa.

Tutkittuaan tietoja, päätti lääkäri ottaa taas uuden näytteen kohdusta. Hoitaja antoi puudutuksen ja ihmettelin, miten en aiemmin ole saanut. Molemmat olivat ihmeissään, että aiemmin koepala on otettu ilman puudutusta, vaikka sen laittaminen on normaalikäytänne ja vie vain sekunnin. Puudutuksesta huolimatta koepalan otto oli kivulias.

Koepalan ottamisen jälkeen lääkäri kertoi ottaneensa koepalan sen vuoksi, että oli huomannut jo yli vuosi sitten otetussa koepalan patologin lausunnossa olevan merkintöjä, joihin kukaan myöhempi sairaalalääkäri ei ole puuttunut. Kohdustani otetusta koepalasta oli lyötynyt sekä tulehtuneita että tuhoutuneita soluja. En kuitenkaan ole saanut hoitoa tähän, joten nyt pitää tutkia löytyykö niitä vielä. Voi olla, että olen kärsinyt yli vuoden kohtutulehduksesta… Saan tietää 3 viikon päästä ja sitten mahdollisesti joudun syömään vahvat antibioottikuurit.

Ehdin jo huokaista, että pääsen vihdoin ulos, mutta ei. Lääkäri rupesi haukkumaan, että olenko aikonut tehdä lihavuudelleni jotain ja jos se vaikuttaa asiaan. Yritin selittää hänelle, että oireet ovat alkaneet jo ennen tätä viimeaikaista painonnousua, jolle yritän koko ajan tehdä jotain. Kerroin syöväni terveellisemmin ja liikkuvan paljon, mutta lääkäri olikin sillä aikaa huomannut lääkitykseni, eikä kuunnellut.

Siitähän lääkäri vasta innostui… Olen kuulemma liian nuori syömään Arcoxiaa ja ne ovat hänen mielestään tarpeettomia. Yritin selittää fibromyalgiasta ja kuinka en välillä ole päässyt ylös sängystä, saati kouluun, ilman lääkettä. Yritin myös kysyä, onko sitten jotain parempaa kipulääkettä, jos tämä on niin huono. Panadolin pitäisi kuulemma riittää.

kyynelKun vihdoin pääsin ulos huoneesta, aloin itkemään.

Istuin yksin sairaalan käytävällä ja itkin. En ole yleensä koskaan myöhässä lääkäristä, enkä nytkään olisi halunnut olla. Minulla oli niin paha mieli, kun olin tällä myöhästymisellä suututtanut lääkärin näin pahasti ja joutunut saamaan tälläistä kohtelua osakseni. En kokenut sitä oikeudenmukaiseksi.

Erityisesti minua loukkasi lihavuuteeni suhtautuminen. Ymmärrän, että lääkärin on hyvä keskustella myös ylipainon vaikutuksesta ja kehottaa välttämään sitä, mutta senkin voi tehdä monella eri tapaa. Tapa millä hän käsitteli sitä, oli kaikkea muuta kuin ammatillinen ja asiallinen. En itsekään pidä siitä, että minulle on tullut näin paljon painoa lisää, mutta rakastan itseäni ja yritän koko ajan hoitaa itseäni, pudottaa painoa, liikkua. Hän ei suostunut edes kuulemaan mitä yritin tästä sanoa.

Onneksi sentään hän otti asian tosissaan ja huomasi tämän mahdollisen tulehdusasian. Toivon silti ettei hän enää hoida minua.

Ärsyttää myös, että koepalan ottamisen takia vuodan niin paljon, etten voi mennä Bodybalanceen, minkä olin täksi illaksi varannut… Pitää keksiä jokin muu tapa purkaa tämä turhautuminen. Onneksi sain jo puhuttua muutamalle ystävälle, jotka halusivat tietää miten sairaalareissu oli mennyt.

Paranemisesta

Screenshot_2015-12-17-11-48-22-1_resizedViime aikoina on saanut taas todella taistella fibromyalgiaa vastaan.

Olen nukkunut reilut 10 tuntia yön aikana ja silti muutaman tunnin hereilläolon jälkeen on tuntunut siltä, että on pakko päästä taas nukkumaan. On ihan sellainen olo kuin keho olisi painanut jotain sammutus nappia, eikä itsellä ole mahdollisuutta taistella vastaan, vaan sitä vaan hyytyy…

Epäilen tämän tilanteen johtuvan siitä, että mieli nostaa jatkuvasti pintaan vanhoja lapsuuden traumoja, joita olen ennen painanut alas muistamattomuuteen. Nyt olen kuitenkin päättänyt kohdata ne ja antanut luvan itselleni muistaa ne, milloin niitä nousee jatkuvasti pintaan. Se on todella raskasta ja jokin osa minusta tuntuu vielä vastustavan sitä, minkä vuoksi uskon fibronkin taas nostavan päätään.

Keho ja mieli ovat yhtä, kehomieli, joten uskon vanhojen, kipeiden traumojen olevan syvällä kehossa. Kun mieli yrittää vastustaa niiden muistamista, se jännittää kehoa ja vanhat traumat saavat kehon oirehtimaan, oikein huutamaan ”huomaa minut ja traumat, kohtaa meidät, kaikki piilotetut tunteet ja jännitteet!”. Jos kaiken kieltää, ei kohtaa traumoja tai tunteita, alkaa keho vaatimaan huomiota, sairastamaan. Paraneminen onkin prosessi, jossa oppii hyväksymään vanhat traumat, tunteet ja ikävät asiat. Kipu ja sairaus ovat oireita piilotetuista traumoista, tunteista. Hyväksymällä ja tuntemalla ne, ei anna niiden enää kontrolloida itseään ja silloin vapautuu niistä. Vapautuminen vanhoista traumoista ja tunteista voi auttaa myös fyysisiin vaivoihin ja sairauksiin, koska niiden ei enää tarvitse olla olemassa kiinnittämässä huomiotamme piilotettuun. Paraneminen ei ole siis vain oireiden eli kivun ja sairauden häviämistä, vaan syyn eli traumojen ja piilotettujen tunteiden hyväksymistä, kohtaamista ja vapautumista.

eiparantua

Kuulostaako helpolta? Todellisuudessa se on kaikkea muuta. Emme edes välttämättä ymmärrä, että meillä on traumoja ja käsittelemättömiä tunteita. Sairaus on oire niistä, joten jos sairastuu, tulisi alkaa miettiä, mistä se yrittää viestittää. Jos hoitaa vain oireita eli esimerkiksi kipua kipulääkkeillä, eikä sairauden syytä eli traumoja, ei voi parantua täysin. Paraneminen ei tarkoita pelkkää fyysisten oireiden häviämistä, vaan kokonaisvaltaista eheytymistä. Voiko oireet eli sairauden hävittää kokonaan käymällä läpi sairauden syyn eli traumat ja piilotetut tunteet? Uskon niin ja toivon niin. Siihen perustuu kaikki vanhat kansanperinteet, energiahoidot, henkiparannukset, shamanismit, luontaishoidot…

Energiahoito on itsellä auttanut nostamaan traumat tietoisuuteen ja terapiassa käsittelen niitä, ja se on kaikkea muuta kuin helppoa. Se järisyttää koko maailmaani, muuttaa käsityksen kaikesta. Se tuo ymmärrystä, miksi olen kuka olen nykyään, miksi egoni on tälläinen ja miksi minulla on tiettyjä neurooseja. Se tuo ymmärrystä, miksi olen samaistunut egooni ja unohtanut sisäisen, henkisen tilani.

Screenshot_2015-12-25-10-51-56-1_resized

Muistan yhtäkkiä kamalia asioita, joita minulle on tapahtunut lapsuudessa, jotka olen painanut syvälle kehooni, etten muistaisi niitä. Ne ovat olleet liian kipeitä muistettavaksi, mutta liian kipeitä kantaa kehossani ja kehoni on alkanut oireilla, kehittänyt fibromyalgian. Nyt ne nousevat pintaan ja suostun kohtaamaan ne. Itken, huudan, kiljun, kun muistan ne. Pelkään ja olen toivoton. Mutta sitten muistan, että ne ovat jo tapahtuneet ja olen jo selvinnyt niistä, nyt ne pitää enää muistaa ja hyväksyä. Silloin ne eivät enää aiheuta kipua minussa, eivät enää kontrolloi elämääni.

Tämä on vaikea ja kipeä prosessi, mutta se on ainoa tie paranemiseen.

En halua enää tyytyä vain oireiden hoitamiseen, lääkitä kipua, sillä silloin sairaus hallitsee elämääni. Olen huomannut viimeisen noin puolen vuoden aikana muutoksen, kun keskitynkin paranemiseen ja sairauden syyhyn. Fibromyalgia on helpottanut, olen voinut alkaa liikkua ja voinut paremmin. Tämän on oltava parempi, oikea tie. Se voi olla vaikea ja pitkä, mutta jos lopputuloksena olisikin vapaus… Vapaus fibromyalgiasta tai edes helpotus, helpompi elää oireiden kanssa…

Se on kaikki yrittämisen arvoista.

Screenshot_2015-12-13-11-32-09-1_resized

Rakkaudesta

Jotain kummallista, jotain hyvää on tapahtunut.

Kävin ostamassa itselleni salikortin. Ja ei, tämä ei ole se kummallinen asia. Kummallista on syy, miksi hankin kortin. Se ei johtunut siitä, etten pidä kropastani. Se ei johtunut pyöreästä pyöreämmäksi muuttuneista muodoista tai sen muodosta. Se ei johtunut edes siitä, että kroppa ei toimi kunnolla.

Se johtui rakkaudesta. Rakkaudesta omaa kroppaani kohtaan. En koe vihaa sitä kohtaan, vaan myötätuntoa. Se on suojannut minua maailmalta ja taistellut sairauksiani vastaan. Se on joutunut venymään ja muuttumaan, mutta se on kestänyt. Se ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa, ei arvostelua ja läksytystä.

Elämänkatsomukseni muuttuessa, näen ihmisen koostuvan kolmesta osasta: kehomielestä, egosta ja jostain, mitä voi sanoa perusolemukseksi, sieluksi, valoksi tai rakkaudesta. Kaikki meditointi, kehoharjoitteet, retriitit ja työskentely itseni kanssa on saanut minut tajuamaan tämän kolmijaon. En enää samaistu samalla tapaa kroppaani. Se on koti perusolemukselleni/sielulleni/valolle/rakkaudelle. En ole vain kehoni, kuten en myöskään ole vain egoni, joka toimii usein pelosta ja lapsuuden kokemuksista oppimasta käsin. Olen jotain muuttumatonta, jolle keho tarjoaa kodin tämän elämän ajaksi.

Kun en enää samaistu kehooni, en ajattele arvoni määräytyvän kehoni mukaan. Kehoni, kotini on kokenut kovia ja sen kanssa on välillä vaikeaa, mutta nyt yritän tarjota sille rakkautta. Vaikka ruoka ei maistu, yritän pakolla saada itseni syömään edes jotain. Vaikka kehoni on jäykkä, yritän säännöllisesti venytellä ja se on tuottanut jo tulosta. Vaikka kehoni on kipuja täynnä, yritän sitkeästi löytää keinoja saada siihen liikkuvuutta ja kestävyyttä.

crossiOlen yrittänyt jo montaa eri tapaa saada kehooni liikkuvuutta ja kestävyyttä, mutta asenne ei ole ollut näin kohdallaan. Nyt minulla on uuden asenteen lisäksi uusia keinoja.

Kuntoutuksessa kesällä tehtiin paljon eri testejä ja nyt tiedän millainen syke minulla pitäisi olla harjoitellessa. Oikeaa sykettä seuraamalla en tee kerralla liikaa, jolloin kroppa rasittuu liikaa ja aiheuttaa liikaa kipuja. Nyt minulla on siis sykevyö ja -kello mukana.

Kuntoutuksessa huomattiin, että mikä vaan laite, jossa joudun jotenkin keholla vastustamaan laitetta, on huonoksi minulle. Itse pelkkä laitteeseen vastustaminen aiheuttaa kipua eli moni laite on poissuljettu sen vuoksi. Käytän siis aluksi vain crosstraineria.

Fibromyalgikon keho ei palaudu kunnolla, koska sen hapetusreaktiot eivät toimi kunnolla. Jo tavallisina päivinä kroppa menee helposti maitohapoille normaalista toiminnasta, joten pienikin treeni voi aiheuttaa tavallista enemmän rasitusta kroppaan. Kokeilen siis treenijuomana MSM-rikkijauhetta ja sitruunamehua veteen sekoitettuna, minkä pitäisi edistää palautumista. Kotona juon vielä Valmarin juomaa, joka tehostaa kudoshengitystä, poistaa happamia kuona-aineita ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Eräs toinen fibromyalgiaa sairastava suositteli tätä minulle.

Koska palautuminen on hidasta, aloitan hitaasti. Puoli tuntia alussa, päivänä, jolloin ei ole muuta. En siis yritä edes mennä rankan työharjoittelu-/koulupäivän jälkeen salille, vaan väsyneenä lepään. Liikun levänneenä, esimerkiksi viikonloppuna tai vapaapäivänä. Annan myös tarpeeksi aikaa ennen seuraava treeniä.

Valmistaudun myös seuraavina päivinä varaamaan kipulääkettä tarpeeksi mukaan, jos kivut tuntuvat pahoilta. Toivottavasti teen asiat oikein ja tunnen treeniin kuuluvaa kipua, mikä kertoo kehittymisestä, enkä fibrokipuja pahempina kuin normaalisti.

Nyt on siis uusi asenne ja uudet neuvot käytössä. Ehkä tämä kantaa pidemmälle kuin aiemmin. Ainakin yritystä on. Joka tapauksessa koen olevani jo voiton puolella, koska olen löytänyt jotain hienoa – rakkauden kehoani kohtaan, oli se sitten millainen vaan.

10393655_408545109328163_8280741111281104680_n

Kehomieli

ihanaKun olen ollut koulun sijaan työharjoittelussa, ei ole tarvinnut stressata koulukirjojen lukemisesta, vaan olen voinut keskittyä lukemaan itseapuoppaita, joita rakastan. Kaikki henkinen kehittyminen kiinnostaa, mutta nyt olen valinnut kipuun liittyviä täsmäopuksia.

Löysin nettikirpputorilta Deb Shapiron kirjoittaman kirjan ”Kehosi paljastaa mielesi – Mitä oireesi ja sairautesi kertovat sinusta”. Olen aiemmin haaveillut tästä opuksesta, mutta nyt se löytyi naapurissa asuvalta naiselta kahdella eurolla. Pääsin siis vihdoin tutustumaan aiheeseen.

Kirja lähtee liikkeelle siitä, ettei kiistä lääketiedettä tai sen mahdollisuuksia parantaa, vaan tarjoaa syvempää mahdollisuutta tutkia omaa kehoaan. Eli tätä kirjaa ei tarvitse lukea sillä mentaliteetilla, että nyt kun minulla on tämä ja tämä sairaus, niin en tarvitse siihen hoitoa vaan luen täältä mitä pitää tehdä. Päin vastoin, kirja kehottaa hyödyntämään kaikkia eri hoitomuotoja, esimerkiksi länsimaalaista lääketiedettä ja syömään tarvittavaa lääkettä, mutta myös pohtimaan sairautta kehomielen kautta ja edesauttamaan paranemista.

healingKirjan näkökulma paranemiseen on erilainen, mitä normaalisti ajatellaan sen olevan. Paraneminen ei ole jonkin sairauden tai oireen häviäminen, vaan prosessi. Kirjan näkökulman mukaan jokaisella meillä on kehomieli, eli ajatuksemme vaikuttaa kehoomme:

”Keho ja mieli eivät ole kaksi vaan yksi – yksi ainoa kehomieli – ja mieli ilmentää itseään jokaisen kehon osan kautta. Kun jokin menee vikaan, se johtuu yhdistelmästä fyysisiä ja psykoemotionaalisia syitä.”

Tunteet ja ajatukset ovat solutason signaaleja, jotka muuttuvat neuropeptideiksi eli informaatiolähettiläisiksi. Tunteet ja ajatukset liikkuvat kehossa energiana, joka voi joko tulla tunnistetuksi ja tunnetuksi, tai sitten se energia jää kiertämään kehoosi, uppoutuen siihen. Tämä mentaalinen, emotionaalinen paine ei kuitenkaan voi jäädä ikuisiksi ajoiksi uppoutuneeksi kehoon vaan se etsii heikoimman kohtasi ja tulee ulos sitä kautta – aiheuttaen oireita ja sairauksia. Voimme hoitaa näitä oireita ja sairauksia lääketieteellä, mutta jos emme halua ymmärtää ja nähdä mitä sen takana on, emme parannu.

”Parantuminen ei takaa pitkää ja tervettä elämää tai edes oireista vapautumista. Se ei takaa mitään, mitä tavallisesti pidämme parantumisena. Sen sijaan se tuo tarkoituksemme, ajatuksemme ja tunteemme yhteen kehossa niin, että esiin nousee eheä ymmärrys torjunnan syvimmistä tasoista. Tällä tavoin voit vapautua rajoituksista ja vastustuksesta, jotka pitävät sinua tuskan kourissa.”

Kuulostaako hankalalta ymmärtää? Annan esimerkin omasta elämästäni. Olen kasvanut epävakaissa olosuhteissa ja pelännyt erilaisia asioita jo pienenä. En kuitenkaan ole voinut näyttää pelkoani, vaan kehittänyt selviytymismekanismin. Olen rauhoitellut epävakaita aikuisia ja varastoinut pelon sisääni. En voinut tunnustaa itselleni pelkoa, vaan jouduin keskittymään selviytymiseen. Kehoni ei kuitenkaan voinut ikuisesti kestää tätä emotionaalista painetta, pelon tuottamaa energiaa varastoituneena kehooni, vaan etsi keinoa päästä ulos. Kivut alkoivat, vatsa ärtyi, polvi petti… Oireet tulivat ja ravasin vuosia eri lääkäreillä, mutta mitään fyysistä suoraa syytä ei kaikille oireille löytynyt. Lääketiede yritti hoitaa oireitani pois, mutta en alkanut parantua. Vasta kun pääsin terapiaan puhumaan lapsuuden ongelmista ja sairaudestani, alkoi paranemisen prosessi. Aloin ymmärtää, että tunteet ovat energiaa, joka pitää vapauttaa tai se varastoituu ja aiheuttaa oireita. Aloin harjoittelemaan tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja tuntemista. Kiinnostuin aiheesta ja esimerkiksi juuri tälläisten kirjojen kautta hakemaan tietoa.

menovinkit-vk38Tältä kehomielen kannalta oireet ja sairaus ovat aina myös mahdollisuus oppia itsestään lisää, löytää merkitys niille. Kyse on taas samalla pelon ja rakkauden välillä valitsemisesta.  Jos et löydä rohkeutta rakastaa itseäsi ja kohdata oireitasi, sairauttasi, pysyt pelon ja oireidesi, sairautesi hallinnassa. Jännität kehoasi, mikä lisää kipua, rasittaa kehoa ja rajoittaa liikkumiskykyäsi. Jos taas pystyt löytämään rakkauden itseäsi kohtaan, voit löytää paranemisen prosessin

Parantuminen voi tapahtua, kun annat itsellesi anteeksi, hyväksyt oman käyttäytymisesi ja vapaudut syyllisyydentunnostasi. Tai se voi tapahtua hyväksymällä ja antamalla anteeksi toiselle ihmiselle ja päästämällä irti syyttämisestä. Tälläisen anteeksiannon voima on valtava”

Anteeksiannon kautta voi kohdata alueita itsessään, jotka pitävät kiinni vanhoista traumoista ja vapauttaa tuskan.

”Anteeksianto tarkoittaa sen sanomista, että välitän itsestäni riittävästi, etten halua itseeni enää koskevan enkä halua enää kuljettaa tätä tuskaa mukanani.

Eli itseään kohtaan lempeämmän, rakkaudellisen asenteen löytäminen on avain parantumiseen.

fibroMitä kaikki tämä kehomielestä puhuminen tarkoittaa sitten kivun ja fibromyalgian kohdalla, mitä kehomme yrittää viestittää meille niistä?

Kipu on signaali epätasapainosta eli esimerkiksi liiasta tekemisestä, tunteiden tukahduttamisesta tai vaikka kaltoinkohtelusta itseään kohtaan. Se pakottaa huomioimaan. Fibromylagiaan taas kuuluu alentunut kivun sietokyky, joka taas voi johtua siitä että havaintokyky on vääristynyt kaikesta tukahdetusta psyko-emotionaalisesta jännityksestä. Tämä voi kertoa siitä, että kyky sietää itsessään tai maailmassa tapahtuvia asioita on lähes olematon. Fibro voi kertoa tarkoituksen tai suunnan, sisimmän olemuksen kadottamisesta.

”Yleisiä ominaispiirteitä on ajatus, että et ole tarpeeksi hyvä ja että sinun on jatkettava ponnistelua ollaksesi parempi tai saavuttaaksesi enemmän; tai että luovuttaminen ja sisäinen uupumus tukahduttavat kaiken elämän merkittävyyden; taipumus olla imago- ja itsetietoinen; voimakas halu pitää langat käsissä, jolloin on hyvin vaikea pyytää apua; samoin kuin vastustus omien velvollisuuksien kohtaamista kohtaan. Toisaalta kyseessä on sekä ponnistelua menestymiseksi että epäonnistumisen pelkoa, toisaalta yrittämisen tai itsekunnioituksen puutetta.”

Ainakin itse tunnistan paljon tuosta itseäni. Kun lapsena pelkäsin, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä, pitää langat itselläni, enkä olisi edes saanut apua, vaikka olisin pyytänyt. Näistä selviytymismekanismeista tuli tapani olla maailmassa, myös näin aikuisena, kun pelolle ei olisi syytä. Sairastuttuani olin hukassa, ilman suuntaa. Menin eteenpäin jonkin ulkoisen perusteella, enkä kuunnellut itseäni ja mitä oikeasti halusin. Nyt yritän opetella kuuntelemaan itseäni ja toimimaan toisin, hellittämään, rakastamaan itseäni. Anteeksiantamaan itselleni. Olen myös kuunnellut itseäni, vaihtanut alaa ja opiskelen sosiaalialaa, alaa jota oikeasti haluan opiskella ja missä oikeasti haluan työskennellä.

parantuaMitä sitten konkreettisesti tehdä, kun alkaa ymmärtämään mitä psyko-emotionaalista tuskaa on pidättänyt ja mikä on purkautunut oireiden ja sairauden mukaisesti?

Olen lukenut myös ”Mielekkäästi irti kivusta ja sairaudesta – tietoisen läsnäolon menetelmä kärsimyksestä vapautumiseen”-kirjaa. Siinä puhutaan aivan samoista asioista, kuinka olemme kehomieli, emmekä keho ja mieli, mutta keskitytään asiaan juuri kivun näkökulmasta, eikä yhtä yleisellä tasolla kuin toisessa kirjassa.

Kirjassa puhutaan kahdesta nuolesta. Ensimmäinen nuoli on kipu ja toinen nuoli on negatiivinen suhtautumisemme siihen. Esimerkiksi ensimmäinen nuoli voi minulla olla paha alaselkäkipu ja toinen nuoleni voi olla suhtautumiseni siihen: voin alkaa pohtia että ”apua nyt taas särkee, tämä ei koskaan lopu, en pärjää, tämä vain pahenee, elämäni vaikeutuu…”. Eli sen sijaan, että vain ensimmäinen nuoli, kipu itsessään, satuttaisi minua, aiheutan lisää tuskaa omilla ajatuksillani. Keskeistä onkin oppia pysäyttämään toinen nuoli ja löytämään vaihtoehtoinen suhtautuminen.

Yleensä kun kipu iskee, alat hengittämään pinnallisesti, jännittämään lihaksia ja näin aiheutat lisäkipua, kun kudokset eivät saa happea, muut lihakset jumiutuvat ja kehosi on jäykkä. Jäykkyys taas tekee liikkumisen vaikeammaksi. Kirja esitteleekin erilaisia vaihtoehtoja toimia ensimmäisen nuolen iskettyä.

1) Tietoinen läsnäolo: Ei menekkään toisen nuolen ajatuksiin, vaan pysäyttää nämä ajatukset. Keskittyy huomioimaan kipua ja kehoa neutraalisti ”Ahaa, tähän kohtaan nyt sattuu. Miten kuvailisin kipua, missä kohtaa se on ja miten se muuttuu?”. Eli arvostelun sijaan alkaakin tutkimaan kipua. Silloin sen voi huomata olevan jatkuvassa muutoksessa ja huomaa, että ilman toista nuolta kärsimys ei olekaan niin paha. Oman tarkkailun voi suunnata kivun sijaan myös ympäristöön, huomioida neutraalisti ilman tunteita eri asioita. Huomion suuntaaminen muualle auttaa toista nuolta pysymään poissa.

2) Hengittäminen:  Keskittymällä hengitykseen, oman keskittymisen saa pois kivusta. Hengittämällä palleahengitystä, lihakset saavat happea ja mahdollisuuden rentoutua ja jännityksen vapautua. Se auttaa kivun lieventymisessä.

3) Tietoinen liikkuminen: Se että ei anna kehon liikkuvuuden huonontua lisää jännittämällä ja pysymällä jännittyneenä, auttaa myöhemmin kivun hallinnassa ja ettei se pahennu. Tärkeintä on tehdä liikkeitä ajatuksella, eikä suorittamalla. Kirjassa oli erilaisia liikkeitä, mitä voi tehdä, mutta itse olen keskittynyt säännöllisten venytysten (jotka olivat myös täällä kuvina aiemmin) tekemiseen. Kun venyttelen, kehoni pysyy liikkuvampana ja olen voinut vähitellen lisätä myös kävelyä ja muuta liikuntaa. En saanut kuntoutuksesta kovin hyviä vinkkejä liikuntaan, mutta olen itse keksinyt vesiliikunnan eri muodot ja esimerkiksi tanssinut yksin kotona hikeen asti. Tärkeintä siis on kuunnella itseään ja pysyä liikkeessä – ei se miten paljon ja hyvin voit tehdä jotain tiettyä asiaa.

4) Pysähtyminen: Toisin sanoen kirjassa, meditaatio. Se, että pysähtyy ja hiljentyy. Hiljentymisen kautta oppii hyväksymään ja rakastamaan itseään, eikä ole niin tunteiden vallassa. Keskittymiskyky paranee ja maailmaa havainnoi neutraalimmin, eikä vain tunteidensa kautta.

eeeeeeNämä asiat ovat todella auttaneet minua viimeisen kuukauden aikana.

Olen harjoittanut tietoista läsnäoloa, tarkkaillut kipua ilman arvostelua. Se on auttanut sietämään kipua paremmin. Olen myös pystynyt työskentelemään paremmin tunteiden kanssa, mitä kivun takana on.

Olen tehnyt palleahengitystä päivittäin ja aina kivun iskiessä pahemmin. Olen kestänyt paremmin kipua ja selvinnyt kipukohtauksista työharjoittelussa ilman täyttä lamaantumista.

Olen venytellyt ja venyn paljon paremmin. Venymisen avulla myös kehoni osat liikkuvat paremmin ja tekevät liikkumisesta hieman helpompaa, mikä auttaa liikunnan lisäämisessä. Koen oloni paremmaksi, kun voin liikkua vapaammin ja vähän kivuttomammin.

Olen tietoisesti hiljentynyt ja meditoinut säännöllisesti. Olen käynyt hiljaisessa rukouksessa kerran viikossa. Olen löytänyt myötätuntoa ja rakkautta, tasapainoa arkeeni.

Näillä asioilla pysyn paremmin tasapainossa itseni kanssa ja paranemisprosessi on päässyt alkuun. Hitaasti, mutta varmasti näitä ohjeita seuraamalla etenen… Ja seuraavien itseapuoppaiden avulla, hih.

kirjoja

Sairaalareissu

lääkärilläOlin viime viikon tiistaina taas Kätilöopiston sairaalassa.

Varasin ajan heinäkuun puolessa välissä, kun vuotohäiriöt eivät olleet loppuneet ja kipujakin oli alavatsassa niin paljon. Kuitenkin noin viikkoa ennen tätä sairaalareissua vuoto yhtäkkiä loppui, ihan yhtäkkiä. En kuitenkaan voinut olla varma, olisiko se kierukka voinut alkaa vaikuttamaan näin myöhään vai oliko kyseessä vain tauko, joten menin tietenkin sairaalaan.

Jouduin odottamaan aika pitkään, sillä minun lääkäri oli kutsuttu konsultoimaan yhteen leikkaukseen. Tästä kertoi hänen työparinsa, kätilö, ja kehui, että hän on todella hyvä lääkäri. Onneksi minulla oli kirja, jota sitten yritin hermostuneena lukea. Olin päättänyt, etten halua ketään seurakseni sairaalaan tällä kertaa eli olin yksin.

Kun sitten odottelun jälkeen pääsin vastaanotolle, minua vastassa oli todella ihana, ammattitaitoinen naislääkäri, joka otti asiani tosissaan. Hän tutki minut todella tarkkaan ja kerrankin saatiin kunnon kuvat, kun ei ollut vuotoa samaan aikaan. Kuvissa näkyi kohdun ulkopuolella jokin outo nestekertymä, jolle ei löytynyt selitystä. Ehkä se on se varjo, mikä aiemmilla kerroilla näkyi siellä… Siitä ei kuitenkaan kuulemma tarvitse huolestua. No tietenkin huolestuin silti.

Lääkärin lopputulos oli, että näyttää siltä kuin kierukka alkaisi toimimaan toivotulla tavalla juuri näillä hetkillä ja jos alkaa, niin ongelmat voivat hävitä. Jos se ei kuitenkaan lopeta vuotoa, sain vuodon lopettavaan lääkitykseen reseptin eli lisää hormooneja huoh… Sain myös kontrolliajan joulukuulle, silloin sitten taas katsotaan tilannetta. Silloin myös katsotaan sitä nestekertymää uudestaan.

Lääkäri puhui myös fibron vaikutuksesta, että voi olla, että se kuitenkin vaikuttaa jotenkin (vaikka kuntoutuksessa lääkäri sanoi että ei vaikuttaisi hmm..). Hän sanoi ainakin sen olevan varmaa, että kun hermosto on fibron takia shokkitilassa ja ylivirittynyt, se reagoi voimakkaammin kaikkeen muuhunkin kipuun. Tästä syystä krampit ja vuotokivut voivat tuntua vahvemmilta kuin muilla, ja niitä tulisi lääkitä kunnolla. Eli kunnolla arcoxiaa ja parasetamolia aina kun on yhtään kivun alkamisen tunnetta, joka johtuisi näistä kuukautishäiriöistä.

Kaikenkaikkiaan minulle jäi ihan hyvä fiilis. Lääkäri oli todella pätevä ja otti myös fibron huomioon. Jos kierukka alkaa toimia, kaikki on hyvin (tai no siis, minulla on silloinkin silti kuukautishäiriö, minkä takia joudun jatkuvasti käyttämään kierukkaa ja omat biologiset lapsethan on joka tapauksessa aikalailla poissuljettu juttu). Jos se ei ala toimia, minulla on lääkkeet valmiina ja kontrolliaika, jolloin asiaa ruvetaan viemään eteenpäin. Hyvä.

Yksi stressinaihe vähemmän, kun tietää saavansa hoitoa.

Kuntoutus

kuntoutusNyt olen palannut kuntoutumasta.

Meillä oli jos jonkinmoista ohjelmaa ja olen tyytyväinen, että lähdin yksin reissuun. Suosittelisin muillekin, ellei Kela olisi lopettamassa koko kuntoutusta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä onko päätös lopullinen. Millainen tälläinen kuntoutus (tai anteeksi, sopeutumisvalmennuskurssi on oikea sana) sitten oli? Laitan alle kootusti ohjelmasta ja mitä tietoja tuli esiin. Tiedossa siis aikamoinen tietopaketti,tekstiä tulee paljon, mutta suosittelen vaikka osissa lukemaan tämän. Tässä on kuitenkin tiivistetysti kuntoutuksen anti ja voit itsekkin hyötyä siitä, jos et itse pääse kuntoutukseen.

Ryhmä: Meitä oli 7 naista ja 1 mies. Kaiken ikäisiä ja tyyppisiä ihmisiä, niin luonteeltaan kuin taustoiltaan. Yhdistävänä tekijänä oli fibromyalgia ja sinnikäs toive kuntoutumisesta. Ryhmäydyimme nopeasti, sillä olimme pettyneitä ensimmäisen päivän ympäripyöreään tietoon ja rupesimme yhdessä vaatimaan meille kohdennettua, tarkempaa tietoa ja apua. Viihdyin ryhmässä ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Miinuksena tosin, että osalla ihmisistä oli oma akuutimpi kriisi päällä, minkä takia heidän puheet ja ajatukset pyörivät aika paljon omissa asioissa. Viikon jälkeen tuntui, että tiesin kyllä muista vaikka mitä, mutta jäin pohtimaan kuinka hyvin he oppivat minua tuntemaan. Tärkeintä kuitenkin, että itse viihdyin ja hyödyin kurssista.

Sairaanhoitaja: Meillä kaikilla oli yksilötapaamiset sairaanhoitajan kanssa, joka oli koulutukseltaan myös psykoterapeutti. Itse en kokenut hyötyväni hänen tapaamisestaan oikeastaan ollenkaan, sillä hän lähinnä haastatteli meitä ja antoi jotain perustietoa fibrosta. Osa ryhmäläisistä oli saanut diagnoosin niin vähän aikaa sitten, että heille tapaaminen taas antoi paljon enemmän: he saivat luotettavaa perustietoa sairaudesta. Sairaanhoitaja piti meille myös viimeisen loppuluennon, missä oli mukava päästä puhumaan ryhmän kanssa ja kertoa heille heidän vahvuuksistaan annetun tehtävän kautta. Sairaanhoitajasta jäi kuitenkin tunnekylmä vaikutelma, sillä hän ei suoraan ottanut kantaa mihinkään ja keskeytti usein ryhmäläisten puheenvuoroja todella tökeröllä tavalla.

lääkäriii

Lääkäri: Kahden ensimmäisen päivän aikana meillä kaikilla oli myös yksittäinen lääkärikäynti. Kun ensimmäiset tulivat käynniltä, kysyin mitä siellä oli tehty ja he kertoivat vain jutelleensa yleisesti. Niinpä osasin valmistautua ennen omaa tapaamistani: tein listan kysymyksistä, joita halusin lääkäriltä kysyä ja soitin vielä kaverille kysyäkseni jos hän muistaa jotain paremmin kuin minä. Kaveri heti muisti miten olin yksittäisiä kertoja valittanut oireesta, jota en enää olisi muistanut. Tämän sain koostetusti tietää lääkärillä:

  • Vaikka useilla fibroilla on gynekologisia ongelmia, ei vielä todistetusti ole osoitettu niiden johtuvan fibrosta. Sen sijaan virtsaamiseen liittyvät ongelmat, kuten paineen tuntu ja tihentynyt virtsaamistarve (ns. ärtynyt rakko) ovat todistetusti liitoksissa fibroon.
  • Lihaskalvot ovat niin kireällä, että ne voivat aiheuttaa minullakin olleita marssimurtumia. Tähän voi vaikuttaa aloittamalla liikunnan varovasti vähitellen ja fysioterapeutin ohjeilla (alhaalla myöhemmin.)
  • Lihasrelaksantteja voi käyttää fibron hoidossa, jos on kireät lihaskalvot ja tiukat lihakset. Lääke kuitenkin väsyttää, eli jo entuudestaan väsyneen fibromyalgikon pitää ottaa se iltaisin ja jos ongelma vaivaa päivisin, siitä ei ole apua.
  • Käteni menevät välillä spastisiksi (eli vääntyvät tiukkaan asentoon, eivätkä meinaa aueta normaaliin asentoon) ja kysyin tästä lääkäriltä. Kuulemma fibron ei pitäisi aiheuttaa suoraan tälläistä, mutta epäili sen johtuvan kivusta, joka taas voi johtua fibrosta. Fibron ei pitäisi aiheuttaa apuvälinetarvetta, mutta käsien oireillessa näin, hän suositteli rannetukien kokeilua. Myös opiskelun ja työn järjestelyä pitää miettiä tulevaisuudessa kuulemma, että saisi mahdollisimman paljon välttää käsin kirjoittamista.
  • Kosketusarkuus. Lääkäri kokeili fibropisteet ja ai että se sattui! Kysyin, että miten se voi sattua niin ja hän kertoi, että hän kokeilee painaa pistettä niin, että sormen kynsi menee valkoiseksi, ei yhtään sen kovempaa. Minun kohdalla hän ei ollut ehtinyt edes alkamaan painaa, kun oikean pisteen koskettaminenkin riitti tuottamaan kipuaistimuksen. Juttelimme ja hän testasi vielä nivelet, tutki minua. Totesi nivelten toimivan, mutta olevan kipeitä ja aiheuttavan kipuaistimuksia. Lääkäri totesikin, että mikään liikunta, missä joudun koskettamaan jotain laitetta (kuntosalilaitteet) tai puristamaan käsillä jotain (sauvakävelysauvat) ei käy minulle. Käynti loppui siihen, että hän voivotteli, kuinka näin nuorella voi olla näin hankalaoireinen ja vaikeasti oireileva sairaus.

Käynti oli sinänsä mielenkiintoinen ja oli hyvä, että nivelet tarkistettiin. Toisaalta vähän masensi, kun hän vaan voivotteli tilannetta, osaamatta antaa mitään keinoa tilanteen parantamiseen. Lääkäri piti meille myös luennon, jossa tuli todella paljon mielenkiintoisia asioita esiin, tässä muistiinpanojani:

  • Geeniperimästä on löydetty ”fibromyalgia-geeni”, joka altistaa sairaudella. Toisinsanoen pelkkä henkinen kuormitus ja stressi tuskin laukaisevat fibromyalgiaa, vaan taustalla on geeni, joka altistaa fibrolle.
  • Sairaudessa on merkkejä siitä, että se ei olisi tuki-ja liikuntaelinsairaus, vaan autoimmuunisairaus, mutta vielä ei ole löytynyt tarpeeksi todisteita
  • Tulevana hoitomuotona on mietitty kasvuhormoonia, sillä kasvuhormooni ylläpitää ja tukee kudoksia, ja sitä tulee öisin. Fibroilla taas on uniongelmia eli he voivat kärsiä (ja usein kärsivätkin) kasvuhormoonin puutteesta.
  • Fibromyalgiaa voidaan kuvata kipua vaimentavien hermoratojen vajaatoiminnaksi
  • Muutenkin fibromyalgiaa ei saa suomentaa pehmytkudosreumaksi, vaan oikea suomennos on kipu-uupumusoireyhtymä
  • Lääkäri puhui myös, että pitkä stressi voi aiheuttaa hormoonihäiriöitä ja kipua lievittävä hormoni kortisoli voi silloin vähentyä, mikä voi myös aiheuttaa kipuja. Tämä on yksi selitys stressin vaikutuksesta fibromyalgiaan.
  • Fibromyalgian diagnostiikka on muuttunut, eli enää ei tarvitse olla tiettyä määrää 18:sta kipupisteestä tutkimuksessa, vaan diagnoosiin riittää, että on laaja-alaista kipua ja arkuutta kaikilla neljällä raajalla.
  • Ärtynyt rakko ja ärtyneen suolen oireyhtymä ovat fibromyalgian liitännäisoireita
  • Fibrofog eli fibrosumu on todellinen oire!
  • Säätilat vaikuttavat todistetusti kipuihin
  • Fibromyalgian hoito jakautuu näihin alueisiin: psykoedukaatio (tiedonsaanti), terveysliikunta, unen korjaaminen, psykoterapeuttinen käsittely (lähinnä stressin ja kuormittavien tekijöiden vähentämisen takia) ja yksilöllinen lääkehoito
  • Fibromyalgiaan on kolme suositeltua lääkettä: Triptyl, Cymbalta ja Lyrica (joka on päihdyttävän kaltainen, riippuvuutta aiheuttava, ikävä lääke, josta harva saa apua). Nämä lääkkeet parantavat unen laatua ja mielialaa, ja sen kautta kipua.
  • Osalle kuntoutujista oli kuitenkin kipupoliklinikalla määrätty Gababentiini-nimistä lääkettä, joka oli heillä auttanut todella paljon kipuihin ja muihin oireisiin. Tätä ei ole aiemmin tuotu esiin missään minun kuullessa, eikä muutkaan olleet kuulleet siitä. Kysyimme lääkäriltä ja hän kertoi sen olevan tarkoitettu hermosärkyyn, mutta voi kuulemma toimia fibroonkin, ei aiheuta Lyrican kaltaisia sivuoireita (tokkuraisuus, väsymys tai päihdyttävä olo).
  • Liikunta on hyväksi fibroille, koska se tasapainottaa autonomista hermostoa
  • Tärkeää fibron hoidossa on myös mielihyvän lisääminen esimerkiksi lämpimillä kylvyillä, rentoutumisella jne.
  • Fibro ei aiheuta pysyviä elinvaurioita tai invaliditeettia
  • Fibro voi lievittyä vuosien kuluessa (jos on sairastanut esim. parikymppisenä, se voi helpottaa 45-50v.)
  • Jos kärsii levottomista jaloista, on olemassa hyvä lääke nimeltä premipreksol (en ole ihan varma kirjoitinko oikein), mutta se on tullut vasta 7 vuotta sitten markkinoille eli esim. 90-luvulla valmistuneet lääkärit eivät tiedä lääkkeestä, jos he eivät ole itse seuranneet uusia lääkkeitä. Tämä lääke kuulemma on tosi hyvä hoitomuoto ja auttaa todella monia levottomista jaloista käsiviä ihmisiä.

Fysioterapia: Meillä oli myös henkilökohtaiset fysioterapeuttikäynnit, missä katsottiin yhdessä esitäytetystä lomakkeesta kipupiirros ja kartoitettiin toimintakykyä. Tämäkin meinasi jäädä vähän pintapuoleiseksi haastatteluksi, mutta haastoin fyssaria antamaan käytännön neuvoja ja onneksi niitä sainkin, esimerkiksi että kireisiin lihaskalvoihin yleensä suositellaan foamrolleria, mutta se on jo terveillekin ihmisille kivuliasta eli ei fibroille suosittele. Sen sijaan venyttely on tärkeää ja näytinkin hänelle samat venyttelyohjeet, jotka olen täälläkin julkaissut. Hänen mielestään ne olivat hyvät ohjeet, joilla pärjään, katsoimme vaan vaihtoehtoisia suoritustapoja, jos kivun takia en pääse kaikkiin asentoihin. Fysioterapeutti sanoi myös ryhtini olevan yllättävän hyvä, skolioosista ja huonosta lihaskunnosta huolimatta.  Olin eräällä luennolla istunut tasapainotyynyllä ja kysyin siitä, milloin fysioterapeutti suositteli ehdottomasti hankkimaan itselleni samanlaisen. Tasapainotyynyllä on pehmeä istua, mikä voi vähentää kipuja istuessa ja sitä käytetään myös keskittymisvaikeuksista kärsivien koululaisten kanssa, joten ihan hyvä se voi itsellekin olla. Tärkeintä kuitenkin, että sen päällä istuessa ryhti korjaantuu ja oikeat lihakset aktivoituvat. Tyynyllä istuessa siis hakee automaattisesti oikeaa ryhtiä ja keho alkaa tottua siihen, mikä helpottaa sen ylläpitoa muutenkin. Kävinkin heti hakemassa sen kotia päästyäni Anttilasta, maksoi noin 13 euroa ja nytkin istun sen päällä tätä kirjoittaessa. Fyssari sanoi oikean jalkani/lantioni oikean puolen olevan korkeammalla kuin vasempani, epäili oikean jalan olevan toista pidempi, siihen ei voi vaikuttaa. Hän piti koko ryhmälle yhteisen tunnin, jossa harjoittelimme vielä oikeaa ryhtiä.

Psykologi: Meillä oli myös kolme tuntia psykologin kanssa, jossa käsittelimme elämänhallintaa. Tärkeintä olisi hänen mielestään opetella tervettä itsekkyyttä, mikä oli monelle meidän ryhmäläisille haaste. Pitää huolta itsestään, tehdä asioita oman jaksamisen mukaan ja olla vertaamatta itseään muihin tai vanhaan, terveeseen itseen. Psykologi painotti meille, kuinka tärkeää on vaikeita asioita kohdatessa kysyä itseltään ”Voinko itse vaikuttaa asiaan?”. Jos esimerkiksi työ aiheuttaa stressiä, voi miettiä voiko siihen itse vaikuttaa. Jos itse voi vaikuttaa joihinkin tekijöihin, on hyvä pohtia erilaisia vaihtoehtoja, pompotella niitä aktiivisesti ja miettiä niiden seurauksia. Esimerkiksi päätös vaihtaa työpaikkaa voi auttaa, mutta on hyväksyttävä, että sen seurauksena voi olla vaikea löytää uutta työpaikkaa tai että uudessakin työpaikassa on huonoja puolia eli seurauksia ei voi paeta. Jos asiaan voi osittain vaikuttaa, voi miettiä mitkä tekijät ovat niitä ja toimia sen mukaan. Esimerkiksi ylitöistä kieltäytyminen voi vähentää stressiä, vaikka muihin tekijöihin ei voisi vaikuttaa. Jos taas työtilanne on sellainen, ettei siihen tällä hetkellä voi vaikuttaa, on opeteltava päästämään irti eli hyväksyä tilanteen olevan tälläinen, eikä siihen voi nyt vaikuttaa, ja harjoitella stressinhallintaa, rentoutua.

voinko itse vaikuttaa asiaanTeimme yhdellä tunnilla tietoisen läsnäolon harjoituksen, jossa rentoudutaan ja otetaan kaikki ajatukset sekä tunteet vastaan niitä tuomitsematta. Sitten ne vapautetaan. Jos esimerkiksi alkoi tylsistyttämään, voi mielessään todeta ”ahaa, nyt minusta tuntuu tältä” ja päästää irti siitä tunteesta siirtämällä oman huomion takaisin harjoitteeseen. Tälläisiä tietoisen läsnäolon harjoituksia voi löytää netistä ja esimerkiksi meille suositeltiin seuraavaa kirjaa aiheeseen liittyen: Jon Kabat-Linn ”Täyttä elämää”.

Liikunta: Meillä oli polkupyöräkuntotesti tiistaina, missä testattiin meidän kuntoa sykettä seuraamalla ja sen perusteella pystyttiin määrittelemään meidän kuntoluokat. Pärjäsin ihan hyvin, vaikka tulokset olivat huonot, mutta jouduin toteamaan, etten pysty kuntopyörällä ajamaan pitkää aikaa (meidän aika oli 12min, joista jo 5min jälkeen oli vaikeaa), sillä käsillä tangosta pitäminen aiheutti minulle kipua. Tämän jälkeen liikunnanohjaajat pitivät luennon, missä käytiin läpi kuntoluokkien parantamiseen tarvittavia asioita ja omia harjoitussykkeitä. Saimme hienot laput, joissa kerrottiin kuinka paljon, minkälaista liikuntaa millä sykkeellä, pitäisi harjoittaa, jotta oma kuntoluokka nousisi. Aluksi neuvot meinasivat jäädä turhan pintapuolisiksi ja ryhmämme haastoi ohjaajaa, joka myöhemmin antoikin juuri fibroille tarkoitettua tietoa. Kävimme myös yhdessä läpi, mikä kellekin voisi sopia, mutta se oli oman kysymisen varassa eli yksilöaikoja meillä ei ollut. Itse uskalsin onneksi kysellä ja sainkin tietoa. Liikunnanohjaajat pitivät meille myös vesijumppaa ja kuntosaliharjoittelua. Vesijumppa oli muuten hyvää, mutta pidimme käsillä kiinni vastusta lisäävistä kellukkeista ja tämä kipeytti ranteet ja sorminivelet minulla pahasti. Yritänkin etsiä jotain muita tapoja harrastaa vesijuoksun lisäksi välillä vesijumppaa. Kuntosaliharjoittelussa jouduin olemaan samaa mieltä lääkärin kanssa: kaikki salilaitteet aiheuttivat kipua jo sen takia, että jouduin vastustamaan laitteen jotakin osaa ja se kosketus aiheutti kipua. Mutta reippailla, oikealla sykkeillä maastossa tehdyt kävelylenkit ja vesijumpat voivat hitaasti aloitettuna sopia minulle ja auttaa nostamaan kuntoluokkaani.

ruokaaRavintoterapeutti: Yksi mielenkiintoisimmista luennoista oli ravintoterapeutin luento, jota olimme koko ryhmän kanssa odottaneet kovasti. Luento venyikin aika paljon, kun ahkerasti kyselimme ja kyseenalaistimme ja panimme ravintoterapeutin kunnolla töihin. Tässä siis tietoa, mitä saimme:

  • Elimistössä tapahtuu koko ajan hapettumista, mutta fibromyalgiassa sitä tapahtuu enemmän ja liikaa. Hapettumista voi vähentää syömällä enemmän antioksidantteja ja sen takia fibroille suositellaan marjojen ja kasvisten syömistä enemmissä määrin kuin muille. Mitä enemmän eri värisiä marjoja syöt, sen parempi. Tuoreita maroja ei aina ole saatavilla eikä pakastuskaan aina onnistu, joten täällä mainitsemianikin marjajauheita suositeltiin käyttämään. Yksi lusikallinen vastaa desiä tuoreita marjoja, joten helposti pystyy syömään erilaisia marjoja enemmän kuin mitä tuoreena esim. tyrniä pystyisi syömään.
  • Kofeiini kohtuullisissa määrissä on hyvä, sillä se kiihdyttää aivotoimintaa ja virkistää, mikä voi olla hyväksi uupumuksesta kärsiville fibroille. Kofeiini pienentää myös dementia ja alzhaimer-riskiä. Tässä on toki huomattava keskushermoston yksilölliset erot, joillakin on niin herkkä hermosto, että keho reagoi tosi voimakkaasti kofeiiniin ja silloin se voi vaikuttaa myös kivun kokemiseen voimakkaammin (vaikka ei lisääkkään kipuja). Itse kuitenkin lopetin melkein kaksi vuotta sitten säännöllisen kahvin juomisen kokonaan kokeillakseni vaikuttaako se mitenkään, eikä itsellä vaikuttanut. Nyt siirryin kuntoutuksessa taas juomaan aamulla yhden kupin.
  • Fibromyalgiaan liittyy myös ärtyneensuolenoireyhtymä eli erilaiset vatsaoireet. Kofeiinia voidaan suositella fibroille kohtuu käytössä myös siksi, että se kiihdyttää suolen toimintaa ja voi näin helpottaa vatsaoireita.
  • Jos suoliston toiminnassa on ongelmia, sen voi olla vaikea pilkkoa laktoosia, vaikka varsinaista laktoosi-intoleranssia ei olisikaan. Laktoosittomien tuotteiden suosiminen voi siis olla hyvä idea, jos suolen toiminnassa on ongelmia, silloin ei aiheuta lisäkuormitusta suolistolle.
  • Ravintolisien käyttökelpoisuudesta fibron hoidossa on hyvin vähän luotettavaa tutkimusnäyttöä. Eli toisinsanoen purkista otettavat lisäravinteet, vitamiinit jne. eivät välttämättä ole meille hyödyksi. Keho on fibron takia muutenkin rasittunut, joten se ei välttämättä osaa käyttää teollisesti luotuja aineita, vaan paras olisi saada ne luonnolista kautta. Kasvikset ja marjat ovat siis tästäkin syystä tärkeitä meille.
  • Kuitenkaan netissä paljon hehkutettu raakaruokaravinto ei välttämättä ole fibroille hyvä ruokavalio. Kypsennys ei hävitä kaikkia hyviä aineita ja vitamiineja kasviksista. Raakaruoka on myös erittäin rankka ruokavalio suolistolle, sillä lämmin ruoka auttaa suolistoa sulattamaan ja pilkkomaan ruokaa nopeammin. Parempi on noudattaa yleisiä ruokaohjeita terveellisestä, tasapainoisesta ruokavaliosta, jossa on tasapuolisesti kaikkea ja erityisesti marjoja&kasviksia paljon.
  • Jotkut tutkijat ovat puhuneet, että fibrojen olisi tärkeää saada hyviä rasvahappoja ja omegaaa, se voi auttaa oireiden helpotukseen. Ravitsemusterapeutti suosittelikin meitä kaikkia käyttämään rypsiöljyä, joka on tutkimusten mukaan terveellisempää kuin oliiviöljy, sillä siinä on jopa 20 kertaa enemmän omegaa kuin oliiviöljyssä.
  • Kookosöljyä suositeltiin välttämään, sillä se kovettuu vatsassa ja aiheuttaa vatsaoireita. Siinä ei myöskään ole ollenkaan hyviä ravintoaineita ja se on pelkkää kovaa rasvaa. Terapeutti suositteli vaikka itse kokeilemaan, ottamaan kookosrasvaa ja sulattamaan sen, sen jälkeen jättää sen huoneenlämpöön ja katsomaan mitä tapahtuu. Se kovettuu uudestaan ja niin se kovettuu myös ihmisen kropassa. Ei hyvä.
  • Puhuimme muutenkin siitä, että kuinka ruokateollisuus (ja muutkin ”hyvinvointiteollisuudet”) keksivät uuden trendin, joka markkinointiin he käyttävät paljon rahaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sen takana olisi todennettua tutkimustietoa tai että esimerkiksi jokin ulkomainen marja olisi vaikka mustikkaa parempi. Maalaisjärkeä suositellaan käytettäväksi.
  • Mediassa nuosevat esille yksittäiset tutkimukset, jotka yksinään eivät vielä kerro mitään. Vasta kun useampi tutkimus toteaa saman asian, sitä voidaan alkaa pitää luotettavana tuloksena ja näin suosituksetkin muuttuvat. Yksittäisissä tutkimuksissa voi olla virheitä tai pieni otanta, eikä mediassa kerrota näistä tai julkaista enää, jos myöhemmin tulee ilmi jotakin virheitä tutkimuksessa. Ei tietenkään, uutinen on jo myynyt ja se on se, millä on väliä. Sen takia tulee seurata luotettavia ravitsemussuosituksia ja kuunnella niitä, eikä yksittäisiä tutkimuksia. Helposti sairaana haluaa kokeilla kaikkea ja kuullessaan uudesta tutkimuksesta, joka voisi auttaa, kokeileekin kaikkea. Silloin voi kuitenkin ottaa hölmöjä riskejä tiedostamatta, ettei yksi tutkimus vielä kerro mitään ja aiheuttaa lisää  shokkitiloja kroppaansa.
  • Puhuimme myös paljon ihan perus asioista, kuten ateriaväleistä. Ajattelin, että tämähän on ihan selvää kauraa, mutta kas kummaa: suurin anti itselleni tuli juuri tästä asiasta. Itselläni on varsinkin nyt kesällä ollut paljon kausia, milloin minulla ei kivun takia ole ollenkaan ollut ruokahalua ja olen saattanut syödä vaikka vain kerran päivässä. Olen iloinnut tästä, sillä painoa on tullut lisää, vaikka en ole syönyt herkkuja tai muutenkaan epäterveellisesti. Vaikka en ole syönyt lähes mitään, painoa on vaan tullut lisää ja kipuja ollut enemmän. No tähän löytyi selitys ateriaväleistä ja verensokerista. Jos syö liian harvoin, verensokerin laskut ja nousut ovat jyrkempiä. Se aiheuttaa kropalle pienen shokin, joka taas vaikuttaa kipuihin. Fibron takia kroppa on muutenkin koko ajan pienessä shokissa, joten se tarvitsee tasaisesti energiaa pysyäkseen käynnissä. Jos syö harvoin, keho on säästöliekillä ja varastoi sen kaiken energian (=paino nousee), eikä käytä sitä, vaikka tarvitsisi energiaa kivun kestämiseen ja että olisi vireämpi. Kun syö vähän ja liian harvoin, aiheuttaa siis itselleen enemmän kipuja ja väsymystä, eikä silloin voi liikkua, vaan sekin aiheuttaa enemmän kipuja! Olen siis ollut ihan hullussa kierteessä ymmärtämättä näin perusasioita!! Nyt minulla on todella tarkat ohjeet, kuinka pitäisi syödä aamupala (puuroa ja aamukahvi), lounas (salaattia ja pieni lämmin ruoka), välipala (voileipä ja teetä), päivällinen (pieni lämmin ruoka) ja vielä iltapala (voileipä ja vaikka teetä). Ruokavälit ei saisi olla kuin 3-4 tuntia. Tuntuu, ettei muuta ehdikkään tehdä kuin pitää huolta, että muistaa syödä, mutta se kertoo siitä, kuinka vääränlainen ateriarytmi minulla on ollut! Tämä voi olla teille muille itsestäänselvyys, mutta näköjään minulle tämä on vaikeaa ja uutta. Yritän nyt pitää kiinni näistä ohjeista, kun kerrankin sain kunnon ohjeet ja neuvot, missä olen mennyt väärin ja miten korjata tilannetta.
  • Marttaliiton sivuilla on hyviä ja edullisia ohjeita terveelliseen ruokiin, samoin kuin Diabesliiton keittokirjoissa, joita voi tilata netistä. Ne perustuvat luotettaville ravitsemussuosituksille ja niitä voi hyödyntää. Itse ainakin tilasin heti muutaman kirjan, jotta löydän hyviä ja luotettavia ohjeita.
  • Jotkut ovat herkempiä viljoille ja voi kokeilla olla viljattomalla ruokavaliolla, jos se vaikuttaa kipuihin. Useimmilla ei kuitenkaan ole yliherkkyyttä viljoihin ja ravitsemusterapeutti sanoi, ettei suosittele kellekään viljatonta ruokavaliota. Sen sijaan pitäisi käyttää täysjyvää (kuten olen jo vuosia tehnyt), joka on hyvä vitamiinien, kalsiumin ja kuidun lähde.

tavoitteetTavoitteet: Puhuimme paljon meidän tavoitteista. Kuntoutuksen toinen osuus on tammikuussa ja sitä silmällä pitäen asetimme itsellemme tavoitteita, jotka saimme toki itse päättää. Toki niiden tuli yleisesti liittyä oman elämäntilanteen paranemiseen ja sairauden kanssa paremmin pärjäämiseen, mikä tietenkin oli ihan loogista, kun kuntoutuksessa oltiin. Teimme lomakkeet, mihin laitoimme tavoitteen ja siitä odotettua huonommat ja paremmat tasot. Ensi jaksolla sitten arvioimme, kuinka olemme onnistuneet. Omat tavoitteeni olivat kuntoa kohottavan liikunnan harrastaminen, jonka toivon auttavan kivuttomuuden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, sekä rentoutumisen syvenemiseen. Haluaisin oppia rentoutumaan paremmin myös kiputilojen aikana, mikä auttaisi kipujen kanssa selviämisessä. Minulla on jääkaapin ovessa liikuntapäiväkirja, jossa on kaikkien päivien kohdalla pieni sarake, mihin voi merkata tunnuksin, mitä on tehnyt sinä päivänä. Merkitsen siihen liikkumiset, mutta myös venyttelyt ja rentoutumiset, jotta voin seurata tavoitteiden täyttymistä ja motivoida itseäni. Omana epävirallisena tavoitteena on pitää kiinni myös ateriaväleistä, mutta sitä en mittaa muulla kuin omalla tekemisellä ja olotilalla.

Tässä se siis oli! Viikon kuntoutuksen anti blogissa. Toivottavasti pystyin tuomaan muillekin sieltä saamaani tietoa.

Kuntoutusta

20150615_145307_resizedSain Kelalta myönteisen päätöksen fibromyalgia-kuntoutukseen ja suuntaan sen ensimmäiselle osiolle heinäkuun lopulla. Nyt onkin siis vuorossa esitietojen päivittäminen ja totta puhuen, ne ovat saaneet minut lähinnä nauramaan.

Ylhäällä on kuva kipupiirroksestani. Samaan aikaan tuntui surulliselta täyttää sitä, sillä tuntui, ettei se ole nytkään tarpeeksi elävä. Olisin tarvinnut värejä ja lisää symboleja kuvaamaan kipujani. Samaan aikaan nauratti, että on tälläiseltäkö 23-vuotiaan naisen kroppa näyttää: tännä kipua, kolotusta, jomotusta, tunnottomuutta, puutumista ja vihlovaa särkyä?

Vielä enemmän nauratti esitietolomakkeen väittämät, joihin piti laittaa kuinka paljon ne pitävät omalla kohdallani paikkaansa.

”Kuinka usein olen tuntenut olevani täynnä elinvoimaa?”

”Kuinka usein olen ollut täynnä tarmoa?”

Täynnä elinvoimaa? Täynnä tarmoa? Ai minä? Nauroin ääneen. En koskaan kuvailisi itseäni näin. Olen aina väsynyt ja voimaton, vaikka olisi kuinka hyvä päivä.

elämääToisaalta, onneksi oli väittämiä, joihin voin laittaa olevani useimmiten samaa mieltä, kuten:

”Kuinka usein olen tuntenut olevani tyyni ja rauhallinen?”

”Kuinka usein olen tuntenut olevani onnellinen?”

Rakasta elämääsi enemmän kuin vihaat kipua, lukee yllä olevassa kuvassa. Se kuvaa mielestäni tilannettani hyvin. Vaikka olen voimaton ja väsynyt, täynnä kipua ja sairautta, enemmän kuin vihaan sitä, on minun rakastettava elämääni. En ole terve ja välillä on ihan helvettiä tämä sairauden kanssa elo, mutta silti elämässäni on ihania asioita: oma rakas koira, ihana koti, rakkaat ystävät, haluttu opiskelupaikka, kavereita ja tuttuja, perhe… Sen verran kun pystyn nauttimaan, nautin sitten täysillä.

Toisaalta mitä muita vaihtoehtoja olisi?

Nurista ja masentua? Kyllä, mutta pidemmän päälle se vain pahentaa tilannetta, joten teen aktiivisesti työtä itseni kanssa niin terapiassa kuin kotona ja ystävien kanssa. Käsittelen vanhoja traumoja, harjoittelen läsnäoloa, teen rentoutumisharjoituksia ja asioita joista nautin, vietän aikaani sellaisten seurassa, jotka arvostavat ja välittävät minusta.

Ja mikä tärkeintä. Kun tuntuu paskalta tai vituttaa, niin en kiellä sitä ja lisää jännitystä kehooni, mikä lisää kipua. Vaan antaudun tunteelle sen verran kun uskallan tai puran sen eri tavoin ulos.

Sillä pärjää jo aika pitkälle.

Ja saa nähdä mitä se heinäkuun kuntoutus tuo mukanaan 🙂

Uneton

unetonKauhea olo.

Särkee joka paikkaan, vaikka on täydet kipulääkkeet otettu ja lämpölaastarit paikoillaan.

Itkettää.

Väsyttää, mutta uni ei tule.

Enkä toisaalta tiedä haluanko sen edes tulevan, jos tiedossa on samoja painajaisia kuin viime öinä.

Yritän roikkua koneella sen aikaa, että tulee valoisampaa. Ehkä sitten uskallan mennä koiran kanssa ulos ja se auttaa olotilaan. Tai sitten valvon. Saa nähdä.

Mennään metsään

20150515_145748_resizedFibro ei todellakaan ole päästänyt minua helpolla.

Kivut ja väsymys ovat hallinneet arkea aika hyvin, joten olen levännyt ja nukkunut suurimman osan ajasta. Eilen kuitenkin kyllästyin vaan makaamaan kotona, kun ulkona oli ihana sää. Puin ulkovaatteet, etsin kunnon ulkoilukengät ja lähdin kävelemään koiran kanssa. Menin täysin uudelle asuinalueelle, missä en ollut aiemmin käynyt. Aurinko paistoi ja katselin aivan ihania pihoja, aivan ihanien, nukkekotimaisten talojen ympärillä ja haaveilin. Mietin millaisia perheitä missäkin asuu, millaiseksi koti on laitettu ja miten itse laittaisin sen, miten itse viihtyisin asua siellä. Mitä ihania asioita näin taloissa ja pihoilla, mitä voisin joskus itse toteuttaa. Kävely oli kunnon haavematka tulevaisuuden kotiin ja samalla saatiin mukava kävelylenkki koiran kanssa.

Tänään aamulla herätessäni sain huomata, että selkä ei ollutkaan pitänyt tästä kävelylenkistä, vaan jyskyttävä kipu liittyi seuraani. Nukuin akuuttia kipua pois ja otin lääkettä, joten iltapäivällä oloni oli jo parempi. Kipu kuitenkin jyskytti vielä sen verran selässä, etten voinut keskittyä mihinkään, en nähdä kavereita heidän yrityksistään huolimatta tai oikeastaan olla edes paikoillaan. Päätinkin uhmata kohtaloani, puin kunnon ulkoilukamat päälle, otin koiran autoon ja ajoin Luukkiin. Eräs koirapuistotuttava neuvoi minulle muutama päivä sitten reitin, minne pääsee vartissa autolla ja missä olisi vähemmän ihmisiä. Hyppäsin siis näiden muutamien ohjeiden varasssa autoon ja lähdimme kohti seikkailua.

20150515_153415_resizedJännityksestä huolimatta löysimme perille ja lähdimme seikkailemaan ihanaan metsämaisemaan.

Löysimme ihanan pienen lammen, jonka rannalle istuuduin. Heitin laiskanomaisesti keppiä koiralle ja nojasin mäntyyn. Kuuntelin metsän hiljaisuutta, nautin auringosta ja vaan olin. Miten hyvää se tekikään. Kehoon hieman pakotti kävelyn myötä, mutta ympäristö rauhoitti ja antoi voimaa. Nautin koko sielullani.

Kotiin päästyäni olimme molemmat koiran kanssa aivan poikki, makaamme nyt vierekkäin sängylläni ja vain nautimme olostamme. Kipu on hiljaa taka-alalla, keho on väsynyt ja mieli levännyt. Miten ihana olla.

Hämmentynyt

sekaisinOlen todella hämmentynyt.

En osaa päättää mitä tekisin tämän Cymbalta-lääkityksen kanssa. Olen syönyt sitä nyt viikon, 30mg verran päivittäin. Mitään sen ihmeellisempiä sivuvaikutuksia ei ole tullut.

Vai onko sittenkin?

Olen ollut todella väsynyt, mutta nukkunut hyvin katkonaisia unia ja nähnyt outoja unia. Välillä on ollut ihan zombi olo, kuin ajatus olisi jotenkin hidastunut ja päässä vain humisisi tyhjää. Kaikki on jotenkin hidastunut välillä ja kaikki energia tuntuu kadonneen kropasta. Esimerkiksi aamulla pelkästään puhelimen pitely tuntui liian raskaalta.

Toisaalta nämä voivat tulla lääkkeestä tai johtua jatkuvasta verenhukasta yhdistettynä fibrokipuihin. En tiedä.

En oikein tiedä mitä tehdä. Kuulemma pari viikkoa menee, ennen kuin näkee, vaikuttaako lääke kipuun. Jos nämä oireet tulevat lääkkeestä, eivätkä häviä, en halua jatkaa tätä lääkitystä. Toisaalta jos nämä oireet ovat sivuoireita, jotka lähtevät sen parin viikon jälkeen ja tämä lääke auttaisikin kipuun, en haluaisi vielä lopettaa. Toisaalta taas, jos nämä ovat parin viikon päästä häviäviä sivuoireita, mutta lääke ei auta kipuun, haluaisin lopettaa lääkkeen  heti. Olen yrittänyt tutkailla netistä erilaisia sivuja ja keskustelupalstoja, mutta en ole saanut selkeää vastausta, vaan hämmentynyt lisää.

Haluaisin niin paljon saada toimintakykyni paremmaksi, pystyä keskittymään opiskeluihin paremmin ja pystyä liikkumaan enemmän. En haluaisi näin paljon kipuja ja siksi en osaa tehdä päätöstä tämän Cymbaltan kanssa.

Lääkärin anteeksipyyntö

lääkäri2Tänä aamuna heräsin niin väsyneenä ja kipuilevana, että meinasin perua lääkäriajan ja jatkaa vaan unia.

Onneksi en tehnyt niin, vaan sain pakotettua itseni ylös, ulos ja lääkärille.

Sain nimittäin kokea niin harvinaislaatuisen asian kuin lääkärin anteeksipyynnön. Kerroin täälläkin kamalasta puhelusta, jossa itkin apua kipuihini ja lääkäri sanoi todella töykeästi mm. että ”mitään ei ole tehtävissä moikka” ja löi luurin. Tänään hän sitten pahoitteli asiaa ja kertoi, ettei ollut löytänyt koneelta silloin mitään kolmiosairaalan tietoja, milloin hän ei ollut löytänyt edes diagnoosia koko sairaalalle. Kummallinen selitys, mutta ainakin pyysi anteeksi.

Asennekin oli muuttunut, tosin olisiko tässä enemmän se oma valitussoito vaikuttanut asiaan. Hän nimittäin kertoi tutkineensa asiaani sitten myöhemmin tarkemmin (kenellä on ylikiireisessä terveyskeskuksessa sellaiseen aikaa kysyn vaan minä), hän löysi kaikki tehdyt tutkimukset ja diagnoosin ”vaikeat laaja-alaiset kipuoireet”. Silloin hän oli kuulemma tajunnut tehneensä väärin ja alkanut tutkia eri vaihtoehtoja. Nyt hän oli todella määrätietoinen, että etsimme ja kokeilemme nyt mikä lääkitys voisi auttaa minua. Sain myös b-lausunnon, jotta voisin hakea Kelan sopeutumisvalmennuskuntoutukseen. Tuntui todella kummalliselta, kun hän yhtäkkiä pyysi lausuntoa varten luettelemaan mihin kaikkialle sattuu. Teki mieli sanoa, että kaikkialle. No siinä sitten kuitenkin luettelin oireita ja jossain kohtaa kuulemma alkoi riittää heh.

Lääkäri myös lähetti minut pikatestiin hemoglobiinista, mikä olikin alhainen. Siihen vaikuttaa jatkuvat kuukautiset ja hän käski olla tarkkana, että hoitavat minua kunnolla sairaalassa ja että varmasti saan asiat kuntoon myös sillä saralla.

lääkkeetApteekissa käydessäni sain taas melkein itkukohtauksen.

Syynä oli se sosiaalitoimiston antama maksusitoumus apteekkiin. Jouduin hakeamaan usemmat lääkkeet ja lasku oli 80€. Maksukortin sijaan annoin paperin palan, jonka farmaseutti kopioi ja sitten sain vain lähteä lääkkeiden kanssa pois! Tämä olisi normaalisti kaatanut aika hyvin budjettiani, mutta nyt sain lääkkeet ilmaiseksi!!

Nyt on siis lääkkeet taas valmiina dosetissa ja loput kaapissa odottamassa.

Uusin tuttavuus on Cymbalta, jota sain fibrokipuun ja jota käytetään kipukynnystä nostamaan. Olen kuullut kyseisestä lääkkeestä kamalia kauhutarinoita, mutta lääkäri sanoi, että sen saa lopettaa samantien jos tulee jotain sivuoireita (sydämen tykytys, huimaus, tärinä…) ja sitten kokeillaan seuraavaa lääkettä. Kuulemma kuitenkin saatu hyviä tuloksia fibromyalgian hoidossa ja tätä suositelleet muutkin lääkärit, joten kai yhdellä tabletilla ainakin kokeilen jos ei sivuoireita tulisi.

Energiaa

energiaaSain ystävänpäivänä kokea sellaisen lahjan, jota en olisi koskaan odottanut tai uskaltanut edes pyytää.

Ystäväni toi lahjaksi ei kukkia, vaan kassin ruokaa: juuri sitä mitä tällä hetkellä tarvitsin. Rahat ovat sen verran vähissä, että en edes muista milloin olisi ollut näin tiukkaa. Sain siis kassillisen ruokaa, eikä mitä vaan ruokaa, vaan sellaista jota itsekin kaupasta ostaisin. Pieni asia, joka on minulle suuri, että ystäväni todella tuntee myös kauppakassini sisällön.

En kuitenkaan nyt puhu ruokakassista, kun hehkutan hienoa lahjaa.

Ystäväni tekee energiahoitoja. Se on ollut hänelle jopa ammatti, mutta oman kipuhistoriansa takia hän ei ole tehnyt hoitoja pitkään aikaan. Olemme kuitenkin alkaneet hitaasti kokeilla hoitoja minuun. Ystäväni on tutustunut fibromyalgiaani ja sen vaikutuksiin ja hoidot ovat rauhoittaneet ja rentouttaneet minua. Nyt kuitenkin oli täysin uudenlainen kokemus.

Emme olleet suunnitelleet tekevämme hoitoa tällä kertaa, mutta kun aloin kertoa uudesta oireestani, päätimme kokeilla. Käteni, siis ranteista sormiin oleva koko alue, ovat alkaneet turvota iltapäivisin. Ne tuntuvat siltä kuin niihin pumpattaisiin kovalla paineella ilmaa ja se on todella epämukavan tuntuista, kivuliasta. Turvotusta ei näy ulospäin, mutta tunne on todella häiritsevä.

Teimme energiahoitoa noin tunnin ja jo alussa tiesin tämän olevan erilainen kerta. Tunsin syvän rakkauden jostain korkealta ja rentouduin. Ystäväni teki ”taikojaan” ja lopputuloksena kipuni katosivat käsistä! Tunne oli aivan uskomaton, sillä en muista ollenkaan kivutonta hetkeä ennen tätä ystävänpäivää. Itkin todella paljon, olin melkeinpä shokissa. Tuntui kuin olisin saanut uudet kädet. Pian huomasin koko kropan tuntuvan kevyeltä ja paljon kivuttomammalta kuin koskaan aiemmin. Sain lahjaksi siis kipu-vapaan illan.

energiahoito

Ystäväni selitti tätä rentoutumisella, joka oli tapahtunut hoidon aikana. Kun olin kokenut täysin rentoutuneen olon hoidossa, kehoni rentoutui ja avautui vastaanottamaan tälläistä ”manipulaatiota” kipujen poistamiseksi. Hän varoitti minua heti, ettei olo säilyisi välttämättä pitkään, mutta pyysi nauttimaan siitä. Sanoinkin, että jo pelkkä minuuttikin niin, että jokin kohta on kipu-vapaa, on minulle upea lahja ja kokemus.

Sydän kevyempänä nautin sen loppuillan siis helpommasta olosta ja kivuttomista paikoista.

Seuraavana aamuna kivut palasivat, mutta se ei vaikuttanut iloiseen mieleeni. Kokemus osoitti sen, että kehoni on vielä toimintakykyinen. Ehkä ajan kanssa voimme hoidoilla saada pysyvästi joitakin kipuja katoamaan ja oloni helpottumaan. Raportoin tänne jatkossakin hoidoista ja niiden vaikutuksesta fibrooni.

Fibron diagnostiikka

disabilityTämän päivän kuohuttanein aihe on fibromyalgian diagnostiikka.

Fibromyalgiahan on todella hankala sairaus. Sen oireet voivat vaihdella eri kausien ja tekijöiden mukaan, sekä myös oireiden paikat. Fibro on vaikea tunnistaa, sillä toisin kuin esimerkiksi reumassa, se ei näy veressä reumatekijänä tai tulehdusarvoissa. Ainoa keino on oikeastaan kipupisteiden löytäminen, mutta niidenkään olemassaoloa tai tutkimista kaikki lääkärit eivät tiedosta. Näin ollen ihmiset voivat sairastaa fibromyalgiaa vuosia tietämättä sairaudesta tai saamatta sille nimeä saati diagnoosia. Vaikka epäilisit fibroa, lääkärisi kanta sairauteen voi olla, että se on huuhata ja ihmiset valittavat vain esimerkiksi saadakseen huumaavia lääkkeitä. Apua voi olla todella vaikea saada. Saati sitten tarvittavia diagnooseja tai lausuntoja esimerkiksi sosiaaliturvaa varten.

Tästä tuli tänään hyvä esimerkki, mikä todistaa, että ongelma on yleinen ja merkittävä.

Opiskelen ammattikorkeakoulussa sosiaalialaa ja meillä oli tänään opettajana eräs tutkija. Hän oli tutkinut erilaisia syitä sosiaali- ja perusturvan väliinputoajista eli joilla oli ongelmia palveluiden saamisessa. Mielenkiintoinen luento ja aihe muuttui vielä mielenkiintoisemmaksi, kun tutkija kertoi useilla tutkittavista (joita oli suhteellisen paljon) nousseen syyksi väliinputoamiselle fibromyalgian!

Koska sairaus on niin vaikeasti diagnosoitavissa, ihmisten oli vaikea saada tarvittavaa terveydenhoitoa. Ja sama ongelma oli työkyvyttömyys-lausunnon saamisessa, sillä sairaus on vaikeasti todistettavissa. Ja koska ei saatu lausuntoa, ei saatu myöskään kuntoutusrahaa tai työkyvyttömyyseläkettä. Näin tipahdettiin sitten toimeentulotuen varaan.

Tutkija nosti tässä myös eriarvoistumisen, sillä töissä olevat ovat oikeutettuja työterveyshuoltoon ja siellä erikoislääkäreille pääsykin on helpompaa. Työssä käyvillä ja rikkailla on myös paremmat mahdollisuudet hakeutua yksityisille lääkäreille. Näin myös diagnoosien ja lausuntojen saaminen on helpompaa.

Kirjoitin tästä aiheesta erilaisille foorumeille, joissa keskustelee niin fibromyalgikkoja kuin muitakin kipukroonikoita. Tutkimusta voi etsiä Anne Määtän nimellä, tutkimuksen nimi on Ulkoringilta sisärinkiin. Näin eri potilas- ja sairausjärjestötkin voivat saada faktaa, jolla nostaa vähän keskustelua asiasta. Fibromyalgia on paitsi henkilökohtainen ongelma, myös laajemmin vaikuttava yhteiskunnallinen ongelma, kun fibromyalgikot alkavat tippua turvaverkkojen ulkopuolelle.

chronic-illness-catOlen siis paitsi koulussa, myös netissä meuhkannut ja tiedottanut fibromyalgista sekä sen ongelmallisen diagnostiikan seurauksista.

Omassakin elämässä on ollut samanlaista taistelua fibron kanssa.

Olen todella lopussa. Sairaus imee kaiken voiman ja vaikuttaa kehooni niin paljon, että en meinaa jaksaa. Koko kesän työskentely ilman lomaa ja nyt täysipäiväinen opiskelu ovat vaikuttaneet todella paljon. Nyt on menossa huono kausi ja tarvitsisin apua.

Syön parasetamolia ja arcoxiaa päivittäin jaksaakseni kipuja, päästäkseni kouluun. Eivätkä ne auta kunnolla pahimpiin kiputiloihin, joita minulla on ollut viime aikoina todella paljon. Soitin siis terveysasemalle päästäkseni lääkärille ja kuulemma asiani ei ole niin akuutti, että sain vain soittoajan. Odotin monta päivää soittoaikaa ja valmistauduin hyvin, kirjoitin oikein listan. Listalla oli oireet, mitä olen jo tehnyt niitä helpoittaakseni ja ongelmia mitä niistä on seurannut.

Tämä puhelu sai minut itkemään. Vaikka itse itku kurkussa selitin tilannettani, kuinka olen koulussa ja haluaisin pärjätä, valmistua ammattiin, oli lääkärin vastaus ”mitään ei voida tehdä”. Saan ammattiin opiskeluni takia auki samat Terveysportti-sivustot, joista lääkärit katsovat tietoa eri sairauksista. Näillä sivuilla tarjotaan fibron hoitoon vaihtoehdoiksi parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä ja mielialalääkkeistä Triptyliä. Niinpä tämä lääkäri puhelimessa sanoi, että kaikki vaihtoehdot on jo käyty läpi eli mitään ei voida tehdä. Ja tasan tarkkaan tiedän, jos hän olisi tutkinut asiaa muualtakin, niin tietäisi, että joitakin vaihtoehtoja olisi. Kun kysyin, mitä sitten teemme, hän sanoi, että ”sitten on näitä huumaavia lääkkeitä ja kipulaastari, jotka eivät ole vaihtoehto noin nuorelle kuin sinä”. Huokaisu.

Tässä vaiheessa jo itkitti ja yritin kysyä, että mitä minä sitten teen. Olen umpikujassa, en pärjää, en jaksa, en pysty, kipujen takia. Mutta haluan pystyä opiskelemaan ja elämään, vaikeasta jaksosta huolimatta. Tarvitsen jotain apua, että jaksan tämän vaikean hetken yli.

Lääkäri sanoi, että ”Kyllä tähän liikuntaakin voi kokeilla, täällä lukee että voi auttaa kipuihin”. Parahdin, että ”Kerrotko mitä liikuntaa? Kun osana päivistä en voi edes kävellä tai nousta sängystä, kerrotko miten mä silloin liikun? Pystyn uimaan kerran viikossa, mutta silloinkin vain perjantaisin, koska kestää kaksi päivää toipua! Fysioterapeutti sanoi ohjelmaa tehdessä, että tuskin auttaa tai pystyn tekemään ja oikeassa oli. Yritän parhaani mukaan liikkua käyttämällä soutulaitetta, mutta nyt olen ollut liian kipeä siihenkin. Haluan liikkua, mutta kipu on nyt niin pahaa, ettei se onnistu!” Ei auttanut ei tämäkään. Lääkäri ihan selvästi luki vain tietokoneelta tietoja, joita ei voinut kyseenalaistaa tai yrittää täydentää mitenkään. ”No ei tässä tilanteessa oikein voi tehdä mitään. Jos haluat kuitenkin puhua tästä asiasta, voit varata minulle vastaanottoaikaa. Moimoi.”

Siihen loppui lääkärin kanssa puhelu ja jäin itkemään.

Kun apua todella tarvitsisi ja se voisi ehkäistä tulevia ongelmia, tarjotaan vain kylmää kättä. Jos olisin menemättä kouluun, se olisi todiste jostakin ongelmasta ja saisin jotain apua. Mutta kun vielä yritän, ei tule apua. Ongelmien pitää todella kasaantua, että niihin puututaan. Masentavaa.

No, ei tämä tähän lopu. Varasin nyt sen vastaanottoajan, tosin sain seuraavan vapaan ajan kuukauden päähän. Jos tulee paha kiputila, lähden päivystykseen. Yritän saada koulun terveydenhuollon kautta jotakin apua. Jos kuukaudessa ei ole löytynyt muuta apua, lähtee tiukka sanainen ja puoliani pitävä ystävä mukaan. Kyllä tässä aina jotain keksitään….

lääkäri

Voihan ruisleipä!

kävele ulos kehostaOlen kärsinyt sellaisesta kivusta ja tuskasta viikon, että kehosta pakeneminen on ollut harras toive.

Kivut ovat olleet todella kovat, joka paikkaan on sattunut. Kipu on ollut jatkuvasti läsnä ja uuvuttanut täysin. Lanneranka on ollut todella arka, samoin kaikki isommat nivelet ja näin ollen liikkuminen ollut melkein mahdotonta ilman kunnon lääkitystä. Tälläistä kipujaksoa en edes jaksa muistaa, tämä on todella pelottanut ja järkyttänyt.

Näiden kovien kipujen lisäksi pienempiin niveliin palasi jäytävä kipu, jota ei ole ollut pitkään aikaan. Rupesin miettimään mikä voisi olla yhdistävä tekijä ja keksinkin – ruisleipä! Lopetin ruisleivän syönnin melkein vuosi sitten, viime keväänä ja tämä pieni jäytävä nivelsärky jäi. Nyt kuitenkin tein kaalikeittoa ja sain mieliteon ruisleipään, joten päätin ostaa sitä. Ja ai että se maistui hyvälle! Paahdettuna ihan rapeaksi se maistui niin hyvältä keiton kanssa. Mutta siitäpä seurasi taas tämä nivelsärky, joten heti asian yhdistettyäni lahjoitin loput ruisleivät eteenpäin. Siihen loppui rukiin syönti.

Rukiin lopettaminen ei vie kaikkia kipuja pois, vain sen pienen jäytävän kivun. Muuten tämä kipuhelvetti on pysynyt aika samanlaisena. Ja helvetti tämä todella on ollut.

Eikä edes vain kipuhelvetti, vaan sairaushelvetti. En tunne kehoani omaksi, se reagoi tähän sairauteen ja lääkkeisiin niin hurjalla tavalla. Keho on ihan turvoksissa ja tosiaan triptylin tuoma paino on ja pysyy vielä. Se ei tunnu tai näytä omalta. Vatsa on jatkuvasti herkillä lääkkeistä, kipeä ja turvoksissa. Kuukautiset jatkuu päivittäin, vatsa kramppaa myös sen takia ja on lisäkipuja. Väsyttää ja nukuttaa koko ajan, varmaan taas turvaunta. Ja nyt uusinpana, hiuspohja reagoi. Hiuksia lähtee järjettömiä määriä, päänahka on taas verillä ja täynnä arpia. Päänahassa on kaljuja kohtia, varmaan stressin ja lääkkeiden vaikutuksesta. Näin pahana se ei ole ollut koskaan. Onneksi ystäväni pelasti minut tältä kriisiltä leikkaamalla hiukset malliin, joka on helppo hoitaa ja peittää hankalat alueet, ja näyttää vielä hyvältä! Nyt en ihan joka kerta peiliin katsoessa murehdi siis tätäkin ongelmaa. Hän laittoi minut myös piimaa-kuurille, jonka pitäisi vahvistaa hiuksia. Kun vielä näihin oireisiin lisää liikuntakyvyn hetkelliset alenemiset ja kokonaisen puuttumisen. Kun liikkuminen, ihan jo sängystä nousu tai kotona kävely sattuu, tuntuu, että sairaus hallitsee koko elämää.

Huoh, kaikkien näiden oireiden kanssa… Olen helvetissä.

huonot tunteetEn yritä peitellä tätä kipua.

Olen todella kironnut, huutanut, itkenyt, raivonnut ja surrut.

Ja se on okei. Kaikkien, myös vaikeiden, tunteiden näyttäminen on tärkeää. Olen lukenut paljon kirjallisuutta kivunhallinnasta ja kivusta, kuten täällä aiemmin mainitsemaani Mielekkäästi irti kivusta ja sairaudesta, enkä ihan tiedä mitä ajattelisin. Monissa kirjoissa lähtökohtaisena ajatuksena on tyyneys, tyyneys hyväksyä kipu ja sairaus. Kun hyväksyy sen mitä tulee, oli se sitten hankalaa tai ei, sen kestäminen ei olekaan kärsimystä – tämä on perusajatus. Ymmärrän sen, mutta toisaalta olen eri mieltä.

Kipu ja krooninen sairaus on perseestä. Suoraan sanottuna. Se muuttaa elämää, ihmistä. Se on iso muutos. Jos tämän hyväksyisi vain olkia kohauttamalla, minusta se olisi outoa tai asian kieltämistä. Totta kai asia saa suututtaa, kiukustuttaa, surettaa, vihastuttaa, mitä vain! Ja sen saa ilmaista. En tarkoita, että sitä pitäisi purkaa muille. Mutta kunhan uskallat purkaa vaikeatkin tunteet jotenkin. Yksin kotona, hakkaamalla tyynyä, huutamalla, potkimalla, heittelemällä tavaroita, itkemällä… Mikä sopiikin sinulle itsellesi. Kunhan vain et lado tuneynteitasi sisääsi, koska sekin pahentaa kipua. Olemalla pehmeämpi itseään kohtaan, suostuu hyväksymään vaikeatkin tunteet ja ilmaisee niitä. Tätä opettelen itse jatkuvasti ja se on yllättävän haastavaa.

Mutta ehkä kun tunteita ilmaisee tarpeeksi, se tyyneyskin onnistuu. Ehkä luin kirjoja liian aikaisin. Vähän sama meditoinnin ja rentoutumisen kanssa – jos jokin tunne on liian pinnalla, sen ilmaiseminen helpottaa ja sen jälkeen voin rentoutua paljon paremmin.

 Kun on ensin raivonnut ja purkanut kaikkia vaikeita tunteita rohkeasti ulos itsestään, näkee taas myös ne hyvät pienet asiat. Ja kun näkee ensin muutaman, vaikka kuinka pienen asian, alkaa yhtäkkiä huomata niitä enemmän. Pian niitä on sen verran, että ne alkavat muodostaa hyviä hetkiä ja alkavat tasapainottaa pahaakin päivää.

”Sinä se etsit hopea reunuksia myrskypilvistäkin” – ystäväni lausahti minulle alkukesästä ja se on jäänyt kyllä mieleen. Yllättäen sitä on alkanut kuulua muiltakin.

Mutta pakkohan se on etsiä, mitä muutakaan tässä tilanteessa voi? En halua jäädä paikalleni, vaan luottaa, että elämässä on rakkautta, joka näyttäytyy pienissäkin asioissa. Niitä asioita etsimällä saa myös hetken pois kivun ajattelemisesta.

6cc46d68fc5b1aa6f18e0270f0e1ec75

NLP

relaxUsein tuntuu siltä, että ihmeitä tapahtuu.

Esimerkiksi olen viime aikoina miettinyt, että tarvitsisin kunnon rentoutumista. Pohdittuani tätä ääneen hetken, tuli sähköpostiini ihana viesti.

Viesti tuli Asta Heikkilältä, jolla on oma yritys nimeltään Tukipunos. Tutustuin Astaan ollessani hänen pitämällään työväenopiston rentoutumis-kurssilla yli vuosi sitten. Oma tilanteeni oli silloin aika jumissa ja syvä rentoutuminen äkkisältään kovasta stressistä aiheutti pahan aurallisen migreenikohtauksen. Lääkäreiden vastaus tilanteeseeni oli, että ”vältä stressaamista, mutta vältä myös stressin laukeamista.”, joten otin yhteyttä suoraan Astaan. Hän ehdotti minun tilanteeseeni NLP-ohjausta ja kurssilla antoi ohjeita, joilla pystyin välttämään vajoamisen liian syvään rentoutumiseen. Näin pystyin rentoutumaan, nauttimaan kurssista ja välttämään uudet kohtaukset.

NLP-ohjauksessa tehdään erilaisia harjoituksia, joilla voidaan saada aikaan muutosta esimerkiksi ajattelun ja tunteiden osalta. Ohjauksessa saa myös erilaisia konkreettisia välineitä kotiin, joilla oppii hallitsemaan vaikeita tilanteita. Päätin silloin kokeilla ohjausta ja olin vaikuttunut: harjoitukset auttoivat hahmottamaan stressaavaa elämäntilannettani ja sain myös käyttökelpoisia välineitä arkeeni. Vieläkin, stressaavan tilanteen yllättäessä, käytän erästä välinettä, jolla saan palautettua omat voimavarani stressin alta käyttööni. Ei siis ollut turhaa ohjausta ollenkaan.

En yleensä mainosta mitään tuotetta tai yritystä suoraan, sillä suhtaudun itse muiden blogeissa sellaisiin mainintoihin mainoksina, joiden todellista pohjaa (onko bloggaaja saanut jotain mainitsemisesta, uskooko tuotteeseen oikeasti) ei tiedä. Astan Tukipunosta uskallan kuitenkin hieman täällä mainostaa, sillä Asta on paitsi todella mukava, empaattinen ja hauska ihminen, myös kipukroonikko ja ymmärtää, minkälaista kivun kanssa eläminen on. NLP-ohjauksen avulla on mahdollista helpottaa omaa elämäntilannetta ja löytää ratkaisuja oman elämän pulmiin, mutta tarjoannassa on muutakin kipukroonikoille hyödyllistä. Erilaisia rentoutus-kursseja, -päiviä ja -iltoja, sekä esimerkiksi aikuisten unikouluja ja kivunhallinta kursseja. Uskon, että kaikista näistä voi olla hyötyä kipukroonikolle ja suosittelenkin kokeilemaan, jos mahdollista. Kursseilta et lähde tyhjin käsin, vaan opit uusia, käyttökelpoisia keinoja arjen helpottamiseen.

relax2    Mitä tässä sähköpostissa sitten luki?
Asta tarjosi minulle tälle keskiviikolle paikan NLP-rentoutuksestaan. Aivan kuin tilauksesta.

Sain siis tänään osallistuttua ohjattuun rentoutukseen, juuri mitä olin tarvinnut. Aluksi tehtiin NLP-harjoitus, jota kaikki pohtivat omassa mielessään ja joka liittyi omien ihmissuhteiden hahmottamiseen. Hauskaa oli, että olimme omassa NLP-ohjauksessani tehneet saman harjoituksen ja pystyin nyt vertaamaan muutosta yli vuoden taakse. Harjoitus auttoi purkamaan omaa huolta läheisistäni ja hahmottamaan läheisiä ihmissuhteitani paremmin.

Harjoituksen jälkeen teimme uneen liittyvän rentoutumisharjoituksen. Sekin kuin tilauksesta siis. Olen nukkunut taas viime aikoina kivun takia huonosti, pelännyt nukahtamista, joten ei olisi paremmin voinut mennä harjoituksen valinta. Tiedän unen tulevan tänään taas helpommin. Rentouduin ihanan syvästi ja sain kerättyä energiaa tämän rauhoitetun hetken aikana.

Tunti vierähti todella nopeasti ja osoitti taas kuinka paljon rentoutuminen voi antaa omaan arkielämään. Kun sain ohjatun rentoutusillan näin stressaavan kauden katkaisemiseksi, on taas helpompi palata omien, Astan kautta opittujen harjoitusten pariin. Ja varmasti osallistun uudestaan ohjattuun rentoutumiseen, kun taas opiskelijabudjetti siihen joustaa.

Tikulla silmään vai miten se menikään…

sairaalaTämän päivän vietin Meilahden sairaalan reumapolilla. Ja taas saa ihmetellä, että miten sairaalasta lähtiessä voi olla sairaampi ja masentuneempi olo kuin sinne mennessä?

Sen sijaan, että olo olisi helpompi, niin on sellainen olo kuin tikulla olisi pistetty silmään tai avattu vanhoja haavoja.

Sairaalakäynti aloitettiin määrittelemällä toimintakykyäni. Kysymykset esimerkiksi miten pystyn pesemään hiukset itse, pääsenkö itse ammeeseen, miten pystyn avaamaan tai sulkemaan tai nostamaan erilaisia esineitä, kuinka siivoaminen sujuu… Niihin vastaaminen latisti heti alkuunsa. Takana on erittäin hankalia päiviä, milloin en ole näistä asioista itse selvinnyt ja olen joutunut saanut turvautua ystävieni apuun. Kun lääkäri sitten toimintakyvyn määrittelyn jälkeen kysyi ”Miten sinä oikein pärjäät, kai sinulla on miesystävä kotona auttamassa?” ja sain todeta, että ”Ei, erosin juuri naisystävästäni”, olo vain paheni hänen voivotellessa tilannettani.

Sain vain mielessäni rauhoitella itseäni: onneksi minulla on ihania ystäviä ja hätätapauksessa myös perhe, jolta saan apua.  Sairastaminen ja/tai avun tarve eivät mielestäni ole mitenkään hyvä syy seurustella, tai pysyä huonossa suhteessa. Eikä suhteessakaan olo takaa tarvitun avun tai tuen saamista. Tämä tulee varmasti jatkossa olemaan haaste mahdollisten kumppanien kanssa, miten olla vahva ja itsenäinen, mutta silti avoin ja heikko toiselle. Miten olla suhteessa toiseen ilman, että sairaus kuormittaa? Ja kuitenkin sairaus ei mihinkään häviä, joten se tulee asettamaan joitakin rajoja suhteelle. No, nämä ovat onneksi tulevaisuuden haasteita… Nyt nautin vapaudestani ja oikein imen kaiken hyvän muilta saamani itseeni, mutta otan rauhassa: en ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Haluan ja minun pitääkin ensin alkaa opetella elämään itseni  ja sairauteni kanssa keskenään. Vasta sitten voin tuoda jonkun toisen ihmisen mukanani tähän kuvioon ja muutenkin elämääni.

lääkkeetToimintakyvyn määrittelyn jälkeen alkoi kehon tutkiminen. Käytiin läpi pituus, paino, rasvaprosentti, luutiheys ja  vesimäärä. Onneksi naislääkärini oli erittäin hellä ja huomioonottava käsittelyssään, pystyin kantamaan itseni ylpeästi myös alusvaatteissa. Paino ja rasvaprosentti olivat, kuten tiedossa oli, hieman viitearvoja korkeammat, mutta hän totesi vain ”lääkärinä minun täytyy mainita näiden olevan sydämen kannalta riskitekijöitä, jos paino tai rasvaprosentti ovat hieman koholla, kuten nyt, mutta näihin vaikuttaa aina monet asiat, eivätkä ne ole niin suoraviivaisia kuin joskus väitetään. Muuten sitten, no, sinuna en huolehtisi, vaan kanna itsesi kauniistii”. Tämä lohdutti, sillä olen kyllästynyt arvosteleviin tai jopa loukkaaviin kommentteihin hoitohenkilökunnalta kehoani kohtaan. Kehon vesiprosentti oli liian alhainen, mistä kyllä sain tiukkoja käskyjä juoda enemmän.

Kun perustiedot oli kirjattu ylös, kävi reumatologi nivelet läpi ensin käsin ja vielä tarkisti ultraäänellä onko niissä nesteitä. Tämä oli erittäin kivulias toimenpide, sillä jokainen nivel oli kipeä ja niiden taivuttelu ja testailu ei ollut mitenkään pikkujuttu. Lääkäri sanoikin ”no katselinkin kirjoittaneeni viime selostukseeni, että melkeinpä joka paikka kipeänä ja sama, ellei pahempi tilanne nyt”. Viime kerralla sain fibromyalgiapisteistä 15/18 ja tänään sain 18/18. Täydet pisteet, ei kylläkään mikään hurraan paikka. Onneksi nestettä ei ollut nivelissä, vaan pelkkiä ei-tulehduksellisia oireita.

Tutkimuksen aikana löytyi myös syy oikean jalkapöydän kivulle, jota on kestänyt noin viikon verran- rasitusmurtuma! Erittäin kivulias, jota olin vähätellyt ja yrittänyt vain unohtaa, vaikka kävelykin on kivuliasta. Määräykseksi tuli lepo ja rasituksen välttäminen – voi olla aika vaikea toteuttaa, sillä on muutamia labrakokeita missä juosta, sekä aktiivinen koira, jota ulkoilttaa…

Lopuksi katsottiin vielä lääkitystä, lääkäri oli tyytyväinen triptylin aloittamisesta ja antoi ohjeet sen lisäämiseksi. Parin viikon päästä, jos sivuoireita ei tule, niin voin kuulemma nostaa annosta tarvittaessa jopa 50mg/vrk. Vähän pelottavaa itse alkaa annostelemaan, mutta toisaalta hyvä, kun on lupa tehdä näin tarpeen vaatiessa. Olin kuulemma niin kosketusarka, että tuskin riittää nykyinen 10mg. Arcoxiaan tuli myös vinkki ottaa pahempaan kipuun 1 tabletti 60mg arcoxiaa ja 2g panadolia samaan aikaan, kuulemma tehostaa arcoxiaa ja sitä ei tarvitse ottaa niin paljon.

sairaala_oviAstuin sairaalan ovesta pari tuntia myöhemmin ulos – ja mitä jäi käteen? Paha mieli ja todella kipeä kroppa.

Koko loppu päivän on ollut kiukkuinen ja itkuinen olo. Sama tilanne todettiin uudelleen, olen sairas, ja sanottiin vaan jatkamaan samaan malliin, vähän kokeilemaan eri lääkemiksiä. Ei toiveita helpotuksesta tai uusista keinoista. Uusi vamma, vaikkakin vain rasitusmurtuma, painamassa mieltä. Tuntuu kuin sairaalaan menisi vain diagnasoitavaksi, nimeämään kipeitä paikkoja ja hoitoa on turha edes olettaa saavansa.

Vaikka mitä mä odotin? Luulin, että tämä olisi kevyt  juttu, vähän vaan katsotaan tilannetta, enkä edes odottanut muuta. Mutta kun oma tilanne oikein väännetään rautalangasta – kokeillaan, kirjataan, kysellään, arvioidaan, väännellään, käännellään, painetaan, merkitään, väritetään tikku-ukkoa- sitä vaan ahdistuu. Haluaisinko olla 23-vuotias tälläisen, parantumattoman diagnoosin kanssa? En. Ja taas sen joutui kohtaamaan kohta kohdalta ja oikein näkemään, että toimintakyky on tällä hetkellä taas alentunut.

Pelottaa, ahdistaa, väsyttää, jännittää. Vaikkei tässä tullut mitään uutta.

Mutta vanhassakin on jo tarpeeksi…

Lääkitystä

haukotusKipu on ollut todella pahana viikonlopun jälkeen. Se oli paha jo ennen sitä, mutta nyt maksan vielä viikonlopun kipuja. Nukkuminen on ollut yhä pätkittäisempää ja kevyempää, aamulla on voinut mennä jopa 45 minuuttia vetreyttää nivelet siihen kuntoon, että pääsee sängystä ylös.  Väsymys ja kipu on olleet niin pahoja, että töissä oleminen on ollut todella ison ponnistuksen takana.

Olen ennen ollut hoidossa opiskelijoiden terveydenhuollossa, mutta enää en kuulu sen hoidon piiriin. Soitin siis terveyskeskukseen, joka oli täysin vieras paikka nyt vielä uuden asuinalueen takia. Ja kaikista epäilyistä huolimatta, sain erittäin hyvää palvelua heti ensipuhelusta lähtien! Hoitajat olivat aivan ihania ja lääkäri tuntui todella pätevältä. Valitettavasti hän ei ollut vielä valmistunut ja vain ilmeisesti kesätöissä, eli tuskin häntä enää tk-puolella tulee näkymään…

15 minuutin aika venyi yli 30minuuttiin, sillä hän kävi hoitokertomuksiani läpi ja huomasi siellä outouksia. Hän soitti jopa kaksi konsultaatiopuhelua varmistaakseen asian. Oma yleislääkärini oli täysin ohittanut reumatologin hoitosuosituksen ja alkanut hoitaa tätä enemmin mielenterveys- kuin tuki- ja liikuntaelinsairautena. Asiaa ei sen kauempaa alettu ihmettelemään lääkärin paheksunnan jälkeen, vaan tehtiin uusi hoitosuunnitelma.

lääkkeetNyt siis lääkitykseni on tälläinen: escitalopram actavis 10mg päivässä, arcoxia tarvittaessa, panadol tarvittaessa JA uutena tulokkaana Triptyl 10mg päivässä jatkuvana lääkityksenä.

Triptylin olisi tarkoitus nostaa kipukynnystä tehokkaammin kuin escitalopram actavis, sekä parantaa unen laatua. Aloitan ensimmäisen viikon puolikkaalla tabletilla eli 5mg päivässä, minkä jälkeen se tulisi nostaa tuohon 10mg, jos mitään hälyyttävää ei nouse esiin.

Triptylin sivuvaikutuksista olen kuullut jos jonkinlaista kauheaa, mutta päätin olla tutustumatta niihin sen tarkemmin. Voi hyvin olla, ettei niitä minulle tule ja jos tulee, niin etukäteen niiden pelkääminen ei ainakaan auta.

Tärkeä huomio, minkä olen muilta kipukollegoiltani saanut, on lääkkeen ottamisaika. Lääkärin ohjeissa lukee vain ”otetaan illalla” epämääräisesti. Lääkkeessä on kuitenkin todella pitkä puoliintumisaika, minkä takia se kannattaa ottaa viimeistään klo. 18 illalla. Silloin sen vaikutus riittää yön yli, mutta se ei vaikuta enää aamulla. Jos sen ottaa myöhemmin, voi olla, että aamulla herätessä lääkkeen vaikutus on vielä päällä ja on ihan tokkurassa.

Myös yksi varoituksen sana on ollut alkoholin ja triptylin yhteisvaikutuksesta, joka kuulemma on todella huono olo. Alkoholi muutenkin vaimentaa kaikkien lääkkeiden tehoa, mutta joskus voi olla tärkeä päästä vähän tuulettumaan ja ehkä juodakin vähän. Jos tuntuu, että illalla haluaisi ottaa lasin tai kaksi, kannattaa jättää triptyl vaan ottamatta sinä iltana.  Näin olen ainakin vinkin saanut.

Otin ensimmäisen puolikkaani eilen, enkä vielä osaa sanoa mitään vaikutuksesta, paitsi ettei ainakaan mitään kauheaa ole vielä ilmennyt. Seuraan tilannetta ja kerron siitä myös täällä, sillä joku muukin voi käyttää tai harkita sen käyttämisen aloittamista. Tietenkin kaikki vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin, mutta omaa kokemusta voin jakaa…

Toiveikkaana kohti uutta päivää siis, josko tämä uusi pilleri toisi jotain helpotusta arkeeni!

Eroamisen kehollisuus ja muut keholliset noidankehät

erosydänOlen yrittänyt hengitellä ja olla vaan, mutta eroaminen ottaa keholle. Se tuntuu joka paikassa, ei vain sydämessä.

Rintakehässä tuntuu tiukkuutta ja painetta, kun alkaa ahdistamaan. Tunteet menevät vuoristorataa pysähtymättä. Yhdessä hetkessä olen vihainen, toisessa surullinen ja sitten taas loukkaantunut. Tuntuu epätodelliselta. Sitten tuleekin ikävä, sillä kyllä se itseä satuttanut ihminen on ollut jo pitkään rakas, eikä tunteet vain katoa hetkessä. Pelkästään tälläinen tunteiden vuoristorata saa stressihormonit nousemaan ja aiheuttaa särkyä joka puolella kehoa.

Uni on todella vähäistä ja katkonaista, sillä juuri kun saa unen päästä kiinni, alkavat painajaiset ja heräilyt katsomaan missä sitä oikein nukkuu. Sänky on eri ja tuntuukin erilaiselta, joten unissaan kääntyessä havahtuu. Havahtuessa helposti palaa taas huonot ajatukset ja tunteet mieleen, milloin saattaa jäädä pidemmäksi aikaa valveille. Kun sitten nukkuu huonosti, se vaikuttaa omaan vireystasoon päivällä ja väsyneenä on myös kipuherkempi.

Ruokahalu tuntuu olevan kadoksissa, menee pitkiäkin aikoja syömättä. Sitten kun yhtäkkiä tajuaa, että syömisestä pitäisi kipujenkin takia pitää huolta, syö jotain nopeaa eli useimmiten epäterveellistä. Normaalisti vältän punaista lihaa, varsinkin sianliha tuntuu vaikuttavan huonosti, mutta nyt sitä on tullut syötyä enemmän. Heti huomaan vatsaoireita ja turvottaa. Epämiellyttävä olo vatsassa saa kiinnittämään huomiota omaan kehoon, mikä taas saa stressaamaan.

Tämä  kierre on tuttu myös muista stressaavista ja ikävistä tilanteista. Jos mieltä painava asia on tarpeeksi häiritsevä, se pyörii paljon mielessä. Tunteet käy ylikierroksilla ja alkaa stressaamaan lisää. Kun stressaa paljon, uni kärsii. Kun on väsynyt, stressaa lisää ja on kipuherkempi. Kun on väsynyt, syö helposti huonommin, kun ei ole energiaa miettiä syömistä. Kaikkeen näihin osatekijöihin keho reagoi ainakin itsellä kipuärsykkein. Keho menee ns. hälytystilaan, missä mikä tahansa ärsyke tulkitaan viholliseksi, jota vastaan hyökätään kivulla.

sydanMiten sitten rikkoa tälläistä kehollista noidankehää?

Olemalla itselleen armollinen.

Sanoa itselleen, että ”nyt on rankkaa ja pelottaa, se on ihan ymmärrettävää, mutta ei hätää,  pidän sinusta huolta”. Silittää itseään ja tarjota itselle lempeyttä mieluisilla tavoilla, kylvyllä tai kävelyllä. Tai vaan sängyllä makaamisella.

Sallia itselleen ne tunteiden vuoristoradat, eikä ainakaan syyttää itseään, että ”olen ihan idiootti, kun koko ajan mietin näitä asioita”.  Hengittää ja ajatella, että ”sinulla on oikeus tuntea näin, ei se mitään, tämä menee ohi”.

Jos tyynyjen hakkaaminen, liikunta (fibron rajoissa), huutaminen, valittaminen tai muu purkaminen auttaa, järjestä itsellesi mahdollisuus tehdä niin.

Huolehtia niistä asioista mistä voi: jos unettomuus jatkuu pitkään, voi kokeilla esimerkiksi melatoniinia. Voi ostaa valmiiksi kotiin helppoja ja itselle mieleisiä ruokia, joita on sitten helppo vain ottaa ilman sen suurempia valmisteluja. Kaupassa käyntiä ennen kannattaa syödä ja valmistella ostoslistaa mahdollisimman pitkälle. Toisaalta, jos sitten sortuu väsyneenä syömään huonosti, antaa se itselleen anteeksi.

Meditoida. Kun nukkuu huonosti ja energiataso on jatkuvasti alhaalla, kannattaa yrittää meditoida. Esimerkiksi YouTubesta löytyy ohjattuja harjoituksia kokeilemalla hakusanoja: ”rentoutumisharjoitus” ”ohjattu rentoutuminen” ”rentoutuminen”. 20min syvärentoutuminen saattaa piristää paljon enemmän kuin parin tunnin unet.

sydän2Eli tärkein vinkki kehollisissa noidankehissä ja niiden rikkomisessa, minkä itsellenikin annan tässä elämäntilanteessa: ole lempeä itsellesi. Ole omalla puolellasi.

Jos et onnistu missään ylläolevissa vinkeissä, ei se mitään. Kunhan et kohtele itseäsi liian ankarasti, kun asiat muutenkin painaa. Ole itsellesi pehmeä.

Kokemukseni lisäravinteista ja luonnontuotteista

pillerit7Haluan kirjoittaa omasta kokemuksestani lisäravinteista.

Kun itse sain diagnoosini fibromyalgiasta, menin heti ensimmäiseksi googleen. Laitoin hakusanaksi fibromyalgia ja luin. Heti kolmantena on erään lisäravinnefirman sivu, missä kerrotaan sairaudesta ja luetellaan pitkä liuta tärkeitä lisäravinteita, jotka voivat auttaa. Perustelut kuulostavat tieteellisiltä, (enkä mene väittämään vastaan) joten itselleni tuli heti ajatus ”Nämä voivat auttaa kipuuni, minun täytyy saada näitä heti!” Uskon, että moni ajattelee samoin, mikä on täysin ymmärrettävää. Hinnat ovat kuitenkin järkyttäviä ja niihin saa uppoamaan vaikka minkälaisen omaisuuden, jos aina sortuu ostamaan ja kokeilemaan lisäravinteita ja luonnontuotteita.

Itse olen niin onnekas, että sain tuttujeni kautta ilmaiseksi melkeinpä kaikkia mainittuja lisäravinteita ja olen niitä yli puoli vuotta nyt syönyt. Enkä suurimmasta osasta ole kokenut mitään hyötyä.

Tietenkin taudin ollessa näin yksilökohtainen, toisella auttaa toinen ja toiselle sama tekee hallaa tai ei vaikuta ollenkaan. Mutta haluan tuoda oman kokemukseni esiin, jotta vastapainoksi yritysten ostamalla tilalle hakukoneissa ja joillekin bloggaajille maksamista suotuisista postauksista löytyisi myös oma, täysin riippumaton kokemukseni.

pillerit5D-vitamiinia syön 100µg päivässä ja tästä pidän yhä kiinni, sillä uskon sen voivan vaikuttaa yleisesti ihmisen vastustuskykyyn. Imeytyäkseen d-vitamiini tarvitsee kalsiumia (ja toisinpäin), joten juon päivittäin homogenoimatonta maitoa. Homogenoimattomassa maidossa säilyy ihmisen suolistolle tärkeitä, hyviä bakteereja, joita tavallista maitoa juodessa ei saa, ellei osta erikseen maitohappobakteereja. Ja jotta homogenoimattoman maidon bakteerit imeytyvät, suolisto tarvitsee täysjyväviljaa, jolloin suoliston bakteerikanta pääsee kiinnittymään suoleen. Tämä turvaa siis perus vastustuskyvyn ylläpitämisen.

Magnesium on puolen vuoden jälkeisen lisäravinne-rumban jälkeen ravinne, jonka otin säännölliseen käyttöön. Magnesium on tärkeä hermostolle, lihaksille ja verisuonten toiminnalle, näin aluksi. Se vaikuttaa myös stressihormonien toimintaan, sekä parantaa univalmiutta ja rauhoittaa levottomia jalkoja. Syön sitä 350mg joka ilta, noin tuntia – 1½h ennen nukkumaan menoa, sillä sen imeytyminen vaatii sen verran aikaa. Huomasin levottomien jalkojen rauhoittuvan ja helpottavan nukahtamista.

Ubikinonin piti tuoda apua fibromyalgiakipuihin ja otin sitä 300mg päivässä. Huomaamatta eroa.

Karnosiinia söin päivittäin 150mg ja kaikista sen monipuolisista ihmevaikutuksista huolimatta, en niitä itse huomannut ollenkaan.

B-vitamiinia söin sekä B6- ja B12:sta. Kokeilin myös C-vitamiinia. En huomannut muutosta.

E-EPAa yhdistettynä Omega3-happoihin söin 1000mg päivässä, enkä huomannut eroa.

MSM+C-jauhetta olen käyttänyt yli puoli vuotta, mutta en ole huomannut siinäkään muutosta.

Tällä hetkellä siis lääkedosetissa on aamuisin Escitalopram actavista 10mg, d-vitamiini 100µg ja tarvittaessa Arcoxiaa 2 x 60mg. Iltaisin menee se magnesium 350mg. Ennen lääkkeiden ottoa otan 1tl vesilasiin sekoitettuna Green Clay juotava savi-jauhetta. Se on yksi harvoja luonnontuotteita, jotka ovat päässeet suosiooni. Yleensä otan savea, kun vatsa on huonossa kunnossa, ehkä viikon kuurin kerran kuussa. Savi rauhoittaa heti vatsaa, vähentää sen murinaa, kuplintaa, turvotusta ja muita oireita.

öljyMuita luonnontuotteita, mitä olen sortunut ostamaan ovat erilaiset öljyt. Monesti jossain mainoksessa puhutaan esimerkiksi argan-öljystä, joka ”on loistava tuote kipeiden nivelten hierontaan” tai ”mahtava apu kipeille nivelille”. Ja piankos olen taas ollut lompakko auki ostamassa öljyjä.

En sano suoraan, etteikö esimerkiksi argan-öljy olisi hyvä tuote kipeiden nivelten hierontaan. Lähinnä se ei vain vaikuta mitenkään muulla tavalla kuin mikä tahansa muu öljy hieronnassa yleisesti auttaa: se siis vain helpottaa hieromis-prosessia. Siitä taas voi seurata se, että niitä niveliä hieroo huomaamatta kovempaa ja pian se kostautuu entistä kipeimpinä nivelinä.

Erilaiset kylmägeelit eivät myöskään ole tuoneet apua kipuun. Välillä viilentävä tunne toki helpottaa, jos esimerkiksi jalat ovat väsyneet, mutta itse kipuun en ole huomannut vaikutusta.

Kipua lievittäviä balsameja ja liminenttejä ja muita voiteita olen myös sortunut kokeilemaan, nekin ovat olleet tuloksettomia.

laastari2Apteekista saatavista lämpölaastareista saa joskus apua kipeisiin paikkoihin. Itselläni on alaselässä ongelmana skolioosi, mikä pahentaa muitakin kipuja oireillessaan. Koska tiedän, ettei siellä ole tulehdusta (mihin ei kannata laittaa lämpöä), isken kipeän kohdan päälle toisinaan lämpölaastarin. Se lämmittää siinä noin 10 tuntia ja helpottaa oloa, vaikkei suoraan kipua poistakkaan. Tuo lähinnä helpomman olon.

 197-420x400Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: magneettilaastarit! Näistä olen löytänyt apua kipuuni, ihme ja kyllä. Kävin ennen 5 pisteen korva-akupunktiossa kroonistuneen stressin ja uniongelmien vuoksi, jossa korvan akupisteisiin laitettiin samanlaisia magneettilaastareita. Huomasin siellä niiden auttavan oireisiini ja kun huomasin luontaistuotekaupan myyvän samanlaisia, halusin heti kokeilla. Erityinen apu niistä on ollut ranteiden kivun kanssa, olen iskenyt kaksi 800 Gaussin vahvuista laastaria kumpaankin ranteeseen. Ne pysyvät siinä, vaikka ranteita liikuttelee ja hieman lieventävät niissä olevaa nivelsärkyä.

pilleritEli siis… Suosittelen suhtautumaan varauksella kaikkiin hehkutuksiin lisäravinteista. Tietenkin kannattaa kokeilla ja katsoa, mikä itsellä vaikuttaa. Mutta kipeänä helposti tulee huijatuksi erilaisilla mainoslauseilla ja -väitteillä, ja menettää vain rahaansa.

Itse menen tällä kukkaroa vain vähän keventävällä linjalla: lääkitys, magnesium, d-vitamiini, savi, lämpö- ja magneettilaastarit. Näihin luotan yli puolen vuoden kokeilujen jälkeen. Saattaa olla, että otan kokeiluuni taas jotain lisäravinteita tai luonnontuotteita, jos kuulen muilta vertaisilta (useimmilta) kehuja, mutta yritän olla suinpän juoksematta enää niiden perässä lompakko auki.

Antikvariaattien penkomista ja lääkityksestä

kirjasto2Tänään aamulla huomasin olevani tilanteessa, ettei minulla ollut kotona yhtään lukematonta kirjaa ja tiesin työpäivän olevan sen verran hiljainen, että kirja olisi siellä parasta seuraa. Tykkään käydä kirjastoissa ja lainata kirjoja, mutta olen niin materialistinen tässä asiassa, että haluan myös omistaa kirjoja. Jos pidän jostain kirjasta, haluan usein palata niihin uudestaan ja vähintää selailla sitä useasti läpi. Myös pelkästään niiden näkeminen kirjahyllyssä ilahduttaa. Joinain kipu-päivinä on ihana vaan jäädä sänkyyn kirjan kanssa ja unohtaa kipu sen avulla edes hetkeksi.

 Kävin siis tänään penkomassa kahdessa eri antikvariaatissa, toisessa aamulla ja toisessa töiden jälkeen. Ja penkomassa on paras sana kuvaamaan niitä käyntejä, koska molemmilla kerroilla aikaa hurahti reilusti ja pengoin hyllyjen lisäksi myös pahvilaatikoita ja erilaisia alennuskoreja. Ja se kyllä kannatti!

kirjatAamuisesta antikvariaatti-reissusta mukaan tuli muutamia kaunokirjoja. Viime viikolla Katja Ketun Kätilö-kirja ihastutti minua ja olin onnellinen, kun löysin samalta kirjailijalta Hitsaaja-nimisen kirjan. Toisen vanhan tuttavan Torey Haydenin kirja löytyi mukaani myös. Täysin uusi ja tuntematon Catherine Millet pääsi myös mukaani teoksella Catherine M:n seksuaalielämä. Innokas divarinpitäjä nainen suositteli kirjaa mielenkiintoisena lukuelämyksenä ja antoi sen kaupanpäälle ilmaiseksi, joten mielenkiinnolla odotan mitä se pitää sisällään.

kirjojaniTöiden jälkeiseltä retkeltä antikvariaattiin löytyi sitten toinen kasa kirjoja! Kädet tulee kyllä vaatimaan oman huomionsa illalla, kun olen tälläisiä kantamuksia raahannut kotiin.

Jo muutamia päiviä sitten olin bongannut jo kiinni olevan antikvariaatin ikkunassa kirjan ”Rakkaus samaan sukupuoleen – homoseksuaalisuuden historia” ja toivonut saavani sen itselleni. Kävin siihen heti käsiksi ja rupesin selaamaan melkein 400 sivuista kirjaa sohvalla. Ei mennyt kuin hetki ja olin varma, että tämän ainakin kannan kotiin. Kuvat ja selaamani tekstit olivat todella mielenkiintoisia, olen aina ollut kiinnostunut kuinka ei-perinteiset ei-heterosuhteet ovat eri aikakausina pärjänneet ja eläneet. Tästä paksusta eepoksesta riittää kyllä luettavaa useammaksi kerraksi, vaikka luku kerrallaan!

Sukupuolentutkimuksen hyllyltä löytyi myös kirja ”Norsu nailoneissa”, mikä sai pelkällä hassulla nimellään katsomaan takakanteensa.

”Millaista on olla lihava nainen? Entä miltä tuntuu olla nälkäinen nainen? Ja miten yhteiskunta määrittelee sen, kuka oikeastaan on lihava?”

Kirja lupaa kumota erilaisia virheellisiä käsityksiä lihavuuteen liittyen ja käsitellä lihavuuteen liittyvää häpeää, joten mielenkiinto heräsi ja tämäkin kirja lähti mukaan.

20140507_172152Harrastus-osiolta löytyi sitten kasviskeittokirja, mitä ensin vain selailin. Tämä yllätti helpoilla ja herkullisen näköisillä resepteillä, joiden kokeilusta kerron kyllä täälläkin sitten. Toivottavasti tulee hyviä lopputuloksia – muuten tämä kirja kyllä lähtee kiertoon minultakin!

20140507_171955Ehdottomasti mielenkiintoisin kirja oli viimeisin löytö ”Mielekkäästi irti kivusta ja sairaudesta – tietoisen läsnäolon menetelmä kärsimyksestä vapautumiseen”. Siitä suostuin maksamaan korkean hinnan, kokonaisen kympin jo aiemmin käytetystä kirjasta. Olen muutenkin lukenut viime aikoina kirjoja tietoisesta läsnäolosta ja kokenut siitä olevan hyötyä rentoutumisessa. En ole kuitenkaan pahimpina kipuhetkinäni onnistunut rentoutumaan tai meditoimaan, joten tässä näytti selailun perusteella olevan tarpeellista tietoa ja niksejä tähän ongelmaan. Jos tämä auttaisi toimimaan paremmin kivun kanssa meditoidessa, voisi lääkkeetön kivunhoitoni parantua vielä lisää!

Syön tällä hetkellä periaatteessa kahta eri lääkettä, mitkä ovat lääkkeettömän kivunhoitoni tukena. Escitalopram actavista menee 10mg päivässä, tällä lääkityksellä aloitettiin fibromyalgian hoito. Sen tarkoituksena on ylläpitää toimintakykyä ja kohottaa mielialaa. Olen aiemmin suhtautunut masennuslääkkeisiin hyvin negatiivisesti, mutta lääkärin kovasta painostuksesta suostuin sitä kokeilemaan. Huomasin kuitenkin yhden asian muuttuneen lääkityksen myötä: luovuuteni palasi. En edes ollut huomannut sen kadonneen ennen kuin se palasi. Rakastin nuorempana kirjoittamista ja kirjoitin todella paljon. Yhtäkkiä se vain hävisi ja pelkästään koulutehtävien kirjoittaminenkin oli tuskaa. Yhtäkkiä, noin pari kuukautta lääkkeen aloituksen jälkeen huomasin ajattelevani, että olisipa kiva taas kirjoittaa jotakin. Kiinnostus maalamista ja piirtämistäkin kohtaan heräsivät ihan uudella tavalla. Jo tämän blogin pitäminen olisi ennen tuntunut kauhean uuvuttavalta, nyt se on yksi päivän kohokohtiani, kun saan purkaa omia ajatuksiani sanoiksi. Muuta konkreettista hyötyä en ole kovin paljoa huomannut, kuin luovuuden ja paremman hereillä olon, ennen pakolliset päiväunet ovat jääneet poikkeustilanteita lukuunottamatta kokonaan väliin.

Toinen lääke, mitä minulle on määrätty on Arcoxia 60mg. Se on vähän uudempi tuttavuus. Olin pitkään sinnitellyt pelkästään actaviksen ja lääkkeettömien kivunhoitojen avulla, mutta lopulta otin lääkärin kovempaan puhutteluun. Olin saanut vain alentavaa kohtelua (painon ja kunnon haukkumista) sekä olan kohautteluja (no tämä on niin yksilöllinen sairaus, toista auttaa joku mikä pahentaa toista). Viime kerralla onneksi jokin oli muuttunut ja lääkäri oli oma-aloitteisesti tutkinut fibromyalgiaa. Keskustelu sujui kerrankin hyvin ja hän ehdotti Arcoxia 60mg pahimpiin kipupäiviin, jota on esimerkiksi poikkeuksetta kuukautisten aikaan.

Ensimmäisellä kerralla petyin lääkkeeseen tosi paljon, sillä sen vaikutusta tuskin huomasi, lääkärin kehuista huolimatta. Tutustuin lääkkeeseen paremmin ja puhuin muiden fibroa sairastavien kanssa, ja tajusin sen johtuvan sen tulehduskipulääke-ominaisuudesta. Fibromyalgia eroaa esimerkiksi reumasta siinä, että reumaa sairastavalla on nivelissä tulehdusta, joka aiheuttaa kipua ja fibroa sairastavalla (välttämättä) ei ole. Näin ollen tulehduskipulääkkeet eivät auta fibrokipuihin. Monet tätä sairastavat ovat kuitenkin saaneet Arcoxialla pahimman kipupiikin ohi, ottamalla tupla-annostuksen. Huom! En suosittele ketään ottamaan ilman lääkärin kanssa neuvottelua yhtään sen enempää mitään lääkettä kuin on määrätty, mutta kerron oman kokemukseni, joka on monella sama. Otin seuraavalla pahalla kipu-kerralla 60mg x 2 eli kaksi tablettia yhden sijaan. Näin tein kolmena päivänä peräkkäin, kun kivut olivat taas menkkojen aiheuttamien hormonihäiriöiden takia pahimmillaan. Ja kappas – kivun pahin piikki lähti pois! Pystyin taas toimimaan, kuten normaalin ja vähän normaalia pahemman kivun kanssa yleensä toiminkin. Myös seuraavana päivänä, kun otinkin vain yhden tabletin, teho oli parempi. Kehoon oli muodostunut paremmat vasteaineet lääkkeelle, kun olin käyttänyt sitä aluksi useamman ja näin se reagoi nopeammin, paremmin lääkkeeseen, myös silloin kun otin sitä kerta-annoksena vähemmän.

Sivuoireita ei onneksi kummassakaan lääkkeessä ole ilmennyt, paitsi yksi: actaviksen käytön jälkeen nenä on ollut jatkuvasti tukossa. Tähän lääkäri suositteli käyttämään limakalvoja kosteuttavaa nenäsuihketta.

sänkyPyrin kivunhoidossa aina ensisijaisesti lääkkeettömyyteen, mistä kirjoitan jatkossa paremmin. Nyt aion hypätä sänkyyn uusien kirjapinojeni kanssa ja hoitaa käsien kipua vain olemalla ja hemmottelemalla itseäni: juon teetä, painun peiton alle ja luen.

Hyvää No diet-päivää!

5208Tänään on kansainvälinen No diet-päivä, jonka tarkoituksena on juhlistaa kehojen monipuolisuutta, oman kehon hyväksymistä sellaisenaan ja ihmisten ulkonäön moninaisuutta. Tarkoituksena on myös lisätä tietoisuutta diettien riskeistä ja terveellisestä elämästä kaiken kokoisena. Kuulin tästä päivästä vasta eilen, vaikka sitä on juhlittu jo yli 20-vuotta ja vaalean sininen nauha on otettu sille symboliksikin.

uskonSorrun yhä vieläkin heikkoina hetkinä ajattelemaan, että pitäisi olla laihempi, pienempi kokoisempi ja vastata yleistä kauneusihannetta. Varsinkin kun kipujen takia on vaikea harrastaa liikuntaa ja oman kehon muokkaamistavat tätä kautta supistuu, niin joskus on ihan toivoton olo, että näillä eväillä mennään, vaikka muuta haluaisi.  Kaikki tämä, vaikka pidän siitä, että olen pehmeä. Se kertoo tälläisen No diet-päivän tarpeellisuudesta. Toivottavasti se tulee yhä useamman tietoisuuteen!

large3Minusta on ihanaa, että ihmiset ovat erilaisia ja erinäköisiä, joten vihaan ajatusta siitä, että vain yhdenlainen kauneusihanne olisi oikea. Yritän tehdä töitä sen eteen, että hyväksyisin itseni omanlaisenani, enkä sortuisi puhumaan itselleni kovalla äänensävyllä. Uskon, että pienet valinnat arjessa voivat jo olla merkittäviä muutoksia pidemmällä aikavälillä. Olen vaihtanut viljatuotteet kokojyvä-vaihtoehtoihin ja tavoitteena on jaksamisen salliessa kehittää itselle sopiva, kotitekoinen leipä gluteenittomista vaihtoehdoista.  Käytän maitotuotteita vähän ja nekin pyrin ostamaan homogenoimattomina, jotta niissä olisi suolistolle tärkeitä bakteereja tallella, sekä käyttämään hapanmaitotuotteita. Syön vähän punaista lihaa ja eineksiä, mutta yritän olla itselle armollinen. Joskus sitä vaan väsyttää niin paljon, ettei jaksa tehdä ruokaa ja silloin on turha tehdä itselleen huonompaa fiilistä, kuin mitä jo voimattomuudesta itsestään tulee.

uskonOlen muutenkin viime aikoina käsitellyt omia käsityksiäni voimakkuudesta ja heikkoudesta. Lapsena on suojellut itseään peittämällä oman heikkoutensa ja oppinut pitämään sen piilossa, joten olin tottunut ihailemaan enemmin voimakkuutta kuin heikkouden näyttämistä. Mutta jos en salli itselleni heikkoutta, kiellän itsestäni yhden tärkeän ja hyvän piirteen. Heikkoudenkin tarkoitus on kertoa oma viestinsä ja suojella minua, eikä se ole huonommuutta. Se on myös tosi inhimillistä ja nykyään ihailen muissa ihmisissä olevaa uskallusta näyttää oma heikompi puolensa, joten miksen tekisi sitä myös itse? Miksi kieltäisin itseltäni puolen, joka kuitenkin on osa itseäni ja samalla yksi hyvistä puolistani?

Heikkouteen liittyy myös kivun kokeminen. En ole uskaltanut aina näyttää kipuani ja vieläkin, yritän peitellä sitä myös itseltäni. Yritän hallita sitä vain poistamalla sen, mikä on todettu todella vaikeaksi, melkein mahdottomaksi tehtäväksi. Ehkä minun pitää alkaa antamaan itselleni mahdollisuus myös kokea se kipu ja olla heikko. Joskus yksin ollessa, omassa turvallisessa kodissa, antaa mahdollisuus vain päästää se kaikin tavoin näkyville. Ainakin se olisi uusi tapa toimia, jos ei muuta. Ja voihan se paljastaa jotain uuttakin kerrottavaa minulle…

uskoVoimakkaana ja vahvana, heikkona ja herkkänä, on tärkeä olla uskoa itseensä. Uskoa, että näin olen hyvä, minä olen hyvä ja olen itselleni hyvä. Puhun itselleni lempeämmin ja pehmeämmin, katson peiliin sallivammin ja otan No diet-päivän sallivuutta arkeeni mukaan.

Kipu- ja oirepäiväkirja

diarysViime kirjoituksessani puhuin päiväkirjan kirjoittamisesta, kuinka olin aloittanut sen kipu- ja oirepäiväkirjana ja vasta sitten siirtynyt tunteista ja tapahtumista kirjoittamiseen. En kuitenkaan halua vähätellä kipupäiväkirjan pitämistä, päin vastoin. Sen pitämisestä voi olla todella suuri apu lääkäripalveluja käyttäessä. Ainakin itselle käy lääkärissä usein niin, että joko unohtelen oireita, vähättelen niitä, en osaa kertoa niistä tarpeeksi monipuolisesti tai lääkärini jopa vähättelee oireitani. Kun itse on aktiivinen ja on kerännyt oireistaan ja kivuistaan tietoa, mitä on konkreettisesti näyttää hoitohenkilökunnalle, on heidänkin kohdattava sinut paremmin ja suhtauduttava asiaasi vakavasti. Näinhän sen tietenkin pitäisi automaattisesti olla, mutta ainakin itse olen kohdannut niin paljon huonoa tai välinpitämätöntä, vähättelevää kohtelua eri hoitohenkilökunnalta, että tiedän neuvoa toisin.

päiväkirjaKipu- ja oirepäiväkirja on helppo tehdä itsekin, ellei netistä löydä esimerkiksi googlettamalla sopivaa tai ei omista printteriä. Jokaiselle päivälle on hyvä tehdä oma rivi ja ottaa seuranta-ajaksi viikko, kaksi viikkoa tai kuukausi. Mitä pidempi seuranta-aika, sitä enemmän on lääkärille näytettävää.

Päiväkirjaan on hyvä tehdä ainakin seuraavat sarakkeet:

  • Kivunmäärä asteikolla 1-10 (1 kipua ei ollut lainkaan ja 10 pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva kipu); aamulla, päivällä ja illalla
  • Millainen päivä oli asteikolla 1-3 ( 1 hyvä, 2 tyydyttävä/kohtalainen, 3 huono)
  • Käytetyt lääkkeet ja niiden annostus
  • Kokiko lääkkeestä olevan hyötyä
  • Mahdolliset sivuvaikutukset
  • Muut hoidot
  • Unen määrä
  • Unen laatu

Tietenkin jos jaksaa, kannattaa kirjoittaa ylös myös kivun tai oireen kuvailua, esimerkiksi tuntuiko kipu pistävänä, viiltävänä, kolottavana tms. Lääkärit kuitenkin useammin ymmärtävät parhaiten mahdollisimman numeraalista ja selkeää yhteenvetoa. Eli mielestäni kannattaa tehdä selkeä lomake, missä jokaisesta päivästä täyttää yllä olevat sarakkeet ja antaa se lääkärin katsottavaksi. Itselleen voi sitten tehdä listaa tarkemmasta kuvailusta, jota pitää mukana ja voi sanallisesti kuvailla sitten kipua/oiretta, tai antaa senkin listan luettavaksi.

 keho

Jotkut myös piirtävät ihmiskehon, vähän tikku-ukkoa laajemman kropan, johon he merkitsevät eri värein kivun paikkaa ja mahdollisesti kovuutta. Esimerkiksi sininen voi olla viiltävää kipua ja punainen polttavaa. Kuviin voi lisätä myös esimerkiksi, että mihin päivän aikaan kivut ovat näissä kohdissa tai muita tärkeitä huomioita.

sydan2

Kun joka päivä täyttää sarakkeet ja kirjoittaa kivuistaan, värittelee kehojen kuvia, se voi aluksi lannistaa. Ainakin minua lannisti nähdä selvästi edessäni, kuinka kivuliasta elämää vietän ja kuinka paljon kipu on läsnä arjessani. Tästä ei saa kuitenkaan lannistua, sillä kipu ei suoraan sulje elämänlaatua pois. Jos jaksaa pitää vaikka muutaman sanan positiivisuuspäiväkirjaa samalla, se voi auttaa. Kun kipujen merkkaamisen vastapainona on edes muutamia positiivisia, tapahtuneita asioita, se piristää (olivat ne sitten kuinka pieniä vaan aluksi). Kannattaa pitää mielessä, kuinka suuri apu kipu- ja oirepäiväkirjasta itselle voi olla ja yrittää vain jaksaa sinnikkäänä oireiden kirjaamista!

 

Miksi sairastuin?

yksin3Fibromyalgiassa vaikuttaa olevan kyse siitä, että pitkäkestoinen psyykkinen tai fyysinen rasitus laukaisee perinnöltään alttiissa henkilössä kroonisen kipu- ja uupumustilan.”

”Hormonaalisen ”stressiakselin” pitkäkestoisen järkkymisen merkkeinä alkaa ilmetä paikallisia kiputiloja (–), eri elinryhmistä tulevia toiminnallisia oireita (–) ja univaikeuksia (–) Riittävän palautumisen puuttuessa keskushermoston ”suojajärjestelmät” (kivunsäätelyjärjestelmä ja autonomisen hermoston toiminnot) ajautuvat pysyvään herkistyneisyyden tilaan.”
(lähde:
Potilaan Lääkärilehti, Fibromyalgian taustalla on kivunsäätelyn ja autonomisen hermoston herkistyminen)

Välillä suututtaa, että miksi juuri minä, miksi juuri minun pitää sairastaa. Mutta kun katsoo omaa elämäänsä taaksepäin, ei ole vaikea ymmärtää miksi sairastuin.

~

 Lapsena esitin vahvaa ja iloista, mutta silti jännitin miten asiat tulevat sujumaan, miten voin näillä voimin järjestää asiat parhain päin. Välillä myös pelotti. Aikuisten maailmaa oli vaikea ymmärtää ja kuitenkin ajatteli, että on pärjättävä ja toimittava. Pelko ja jännitys muuttuivat pysyväksi olotilaksi, pärjäämisestä tuli ainoa vaihtoehto, eikä oikeita tunteitaan näyttänyt muille. Keho oppi, että näin sitä ollaan, jatkuvassa jännityksessä, stressissä ja paineessa. Tätä tottumusta kannoin mukanani pienestä pitäen, enkä enää edes tiedostanut sitä, vaikka keho lähetti varoitusviestejä.

  Kaikki se mitä koin kasvaessani, niin hyvä kuin huono, muovasi minusta sen kuka olen, mutta samalla myös aiheutti sairauteni. Tapani olla maailmassa oli liian rankka, uuvuttava itseäni kohtaan ja kun en osannut muutakaan, kehoni ei vaan enää jossain pisteessä kestänyt sitä, vaan kivut alkoivat.  Ja vaikka psyykkiset traumat ovat kipujen takana, ei saa unohtaa, että ne ovat silti todellisia kipuja. Kivunsäätelyjärjestelmä ja autonominen hermostoni ovat pysyvästi herkistyneet, tottuneet, muokkaantuneet. Kehoni ei enää palaudu, vaan se tulee olemaan näin herkkä.

~

En pysty muistamaan yhtä täysin kivutonta päivää, mutta vasta vuosi sitten kivut otettiin tosissaan ja diagnoosi löytyi. Diagnoosin saaminen edellytti lääkäreiltä minun kohtaamista ihmisenä, eikä valittava potilaana. Minun historiaani, sekä lääketieteellistä että henkilökohtaista, tutkittiin yhdessä ja alettiin tutkimuksin kartoittaa eri vaihtoehtoja. Ei nähty vain yhtä kipua ja kipeää paikkaa, vaan kokonaistilanne. Ja sen ansiosta on mahdollista aloittaa sairauden mukainen hoito, pehmeämpi elämä. Pehmeämpi asenne, lepo, lempeys, ymmärrys, hoitaminen, vertaistuki, terapia.

Kun ymmärtää, mitä on kokenut ja saa alkaa käsittelemään omia patoutumiaan, voi oppia löytämään myös voimavaroja itsestään. Ja kun ymmärtää syyn sairastumiselleen, ei ole niin ankara itseään kohtaan ja oppii hoitamaan itseään ja kipuaan paremmin. Ehkä silloin voi löytyä tasapaino elämään kivun kanssa.

omahali

Henkilökohtainen fysioterapeuttini: koira

WP_002976Melkeinpä joka aamuinen dilemmani koskee aamuajan hyödyntämistä. Nukun ns. koiranunta, eli kevyttä ja usein hyvin virkistämätöntä unta. Saatan nukahtaa helposti, mutta heräilen helposti, näen painajaisia ja aamulla saattaa tuntua, kuin ei olisi nukahtanutkaan. Siksi heräämisestä tulee hyvin vaikeaa, aina tuntuu että voisi vaan jatkaa nukkumista. Usein olenkin valinnut vain jatkaa nukkumista niin myöhään kuin mahdollista, jotta vain saisin lepoa mahdollisimman paljon. Ongelmaksi aamuajan käytön tekee tieto siitä, että aamuaika on fibroille erittäin arvokasta. Sillä vaikka voikin olla uupunut olo, niin todennäköisesti kivut ovat pienimmät aamulla tai ainakin yleensä pahenevat iltaa kohden. Ja koska olisi tärkeää pystyä liikkumaan edes jonkin verran, olisivat aamut parasta aikaa liikkua.

Herätyskellon soidessa rupean siis punnitsemaan vaihtoehtoja, noustakko nyt väsyneenä ja mennä kävelylle vai jatkaa vielä lisää unta, vaikka tietääkin vireystason olevan silti suhteellisen sama, huolimatta nouseeko nyt vai myöhemmin. Usein sitä vaan antaa unen ottaa taas vallan itsestä ja siirtää herätyskellon soimaan myöhemmäksi.

Viimeisen viikon kerran olen kuitenkin toiminut toisin, en kiitos itseni, vaan koirani! Puolisoni oli lomalla ja meidän ollessa koiran kanssa kahden, nukuttiin vierekkäin sängyssä ja joka aamu kellon tarkasti yhdeksältä alkoi nuuhkuttelu. Nuuhkuttelusta seurasi rintakehän päälle kiipeäminen (onneksi on aika pieni koira, n. 5kg) ja pusuttelu. Sinnikäs herättely jatkoi, kunnes nousin. Ihan kuin karvakuono olisi ottanut tehtäväkseen huolehtia minusta meidän ollessa kaksin.

Ollaan siis joka aamu nyt noustu normaalia aikaisemmin ja käyty kävelemässä pidempi lenkki, kun vielä kivut antaa myöten. Koira toimii kyllä parhaimpana fysioterapeuttina, herättely on lempeää, mutta kannustavaa ja tukeminen on pehmeää. Oikeilla fysioterapeuteilla käydessä olen kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään. Pahimpina kausina jouduin käymään joka aamu ennen lukiota fysioterapiassa, jotta pärjäsin koulussa. Silloin fyssari oli mukava, mutta avuton, kun ei löytänyt apua kaikkiin vaivoihini. Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt neljällä eri fyssarilla ja joka kerta lähtenyt paitsi tyytymättömänä, myös loukattuna ja surullisena. Ymmärrän, että naisellinen pehmeyteni ja pyöreyteni eivät ehkä ole hänen näkökulmastaan kovin toivottu lähtökohta. Mutta joka kerta olen saanut kuunnella haukkumista kehostani, painosta, huonosta lihaskunnosta ja tukemisen sijaan saanut syyllistämistä. Kun sitten tälläisen kohtelun jälkeen olen saanut kommentteja, kuten ”tässä on nyt nää ohjeet, tuskin auttaa, kun on näin moninaisia kipuja, mutta ootpahan nyt nää saanu”, ei olekaan ihme, että tuntuu loukatulta ja surulliselta.

Oikeille fysioterapeuteille en siis ole enää palannut, kun tulos on ollut sama kerta toisensa jälkeen ja olo aina vain pahempi. Miksi kiusata itseään, kun kerran siitä ei edes seuraa mitään hyvää? Nyt fanitan täysillä uutta, henkilökohtaista fysioterapeuttiani, koiraani ja meidän yhteisiä aamulenkkejä. Tärkeintä on yrittää ja tehdä niin paljon, kun näillä tämän hetkisillä voimilla pystyn. Toisekseen, kävelyt ovat ihanan terapeuttisia, erityisesti näin kevättä kohden. Maasta on noussut jo muutamia ihania kukkia piristykseksi ja puissa sekä pensaissa on jo silmuja!

WP_002953

Löysin myös ihania istutuksia, joku on laittanut kasvamaan kukkia sydämien ja ääretön-merkkien muotoon! Innolla seuraan, milloin niistä näkyy kukat ja otan sitten vielä parempia kuvia.

WP_002867